Tunteet tarttuvat

Yhteiskunta on menossa kovempaan suuntaan, haluttiin sitä tai ei. Onni on pelkkä laina,  Eino Leinoa lainaten se on myös kätkettävä, jotta hyvä tulisi ja saisi sen itsellään säilyttää eikä se tarttuisi muihin. Euro on valuutta, josta on kärsittävä, jotta yhteys länteen säilyisi ja Natoon ei olisi syytä mennä, halusi niitä tai ei. Syntymälahjana saamme mukana myös kuolemantuomion, vuosien määrä ja laatu nyt vähän vain vaihtelevat, halusimme sitä tai emme. Kesän jälkeen tulee syksy ja talvi, luonnonlait jylläävät väistämättä, halusimme sitä tai emme.

Laplacen demoni

Suomalaiseen luonteeseen kuuluu deterministinen, luontoon, luontofilosofiaan vahvasti sidottu maailmankuva ja tapamme tartuttaa nämä ajatukset tunnetartuntana toisiimme, halusimme tätä tunnetartuntaamme tai emme. Maailma etenee juuri näin, halusimme tai emme. Uskokaa minua tai minun oppi-isiäni, luontoa ja mediaa, jumalten sanaa ja kaikkea muuta kausaaliseen maailmaan kuuluvaa tunnemaailman totuutta. Ja jos ette minua voi uskoa, uskokaa kuitenkin sitä valtaa, jota tähän maailmankuvaan on tunneilmastona istutettu ja geeneihimme Pohjolassa kirjattu, Hämeessä yhtenä totuutena ymmärretty.

Determinismillä tarkoitetaan ikivanhaa kausaliteettien oppia, jossa tunteilla ei ollut osaa eikä arpaa. Olen siitä paljon kirjoittanut ja myös koneesta, jota kutsuttiin Laplacen demoniksi. Tämä kone tiesi sekunnin osilleen, mitä ennen on ollut, luonnonlait Newtonia paremmin ja Einsteinia kirkkaammin, ja ennusti niiden avulla tarkkaan myös tulevan. David Humen aloitti kausaliteettien ja deterministien ajojahdin. Ihminen ei ole vaihtoehdoton kone vaihtoehdottomassa maailmassa. Ihmisellä voi olla myös vapaa tahto ja tunnemaailmansa. Ihminen ei ole kone, vaikka häntä tänään koneena kohdellaankin.

Onnen onkijat

Geneettinen perimä ja aivojemme neurologia, koko fysiologinen selviytymistarinamme Pohjolassa, tukee tätä tunneilmastoa. Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan läntiset kulttuurit pyrkivät  hakemaan kuuta taivaalta, sateenkaaren päätä, ja kutsuvat sitä onneksi. Meillä onni on sidoksissa luontoon ja vuodenaikojen kiertoon, petollisiin ja epävarmoihin, halusimme sitä tai emme.

Syntyy maailmankuva, jossa läntinen onni on tutkimuksen mukaan jopa lähellä normia, jolloin kaikkien on oltava onnellisten tunteitten vallassa ja negatiivisia tunteita ei saisi ollakaan, surua edes kuoleman kohdatessa.

Kun surua ja negatiivisia tunteita pelätään, käytetään päihteitä ja lääkkeitä niiden torjuntaan. On ainakin näyteltävä onnellista ja viimeistään keväällä, jolloin normien mukaan vappu ja juhannus ovat onnettomuuksien ja itsemurhien aikaa suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme. Oma onni ei käynnisty tavalla, joka vastaisi normeja, muiden riehakasta mediamaailman keväistä näytelmää. Ero oman ja muiden välillä on kohtuuton, konflikti todellisen ja kuvitellun välillä musertava.

Kun paha olo pakahduttaa käyttäydytään tavalla, josta koulu- ja perhesurmat ovat julmia seurauksia. Eivät kausaalisesti ennustettavia, Laplacen demonin tapaan, vaan juuri hänen tuotteitaan. Ihminen ei ole kone.

Yksin ja eristetty

Johtaja pyrkii olemaan ikenet irvessä iloinen mielipidevaikuttaja hierarkisessa organisaatiossaan. Ja etenkin tunnetasolla. Porukan kyyninen mielipidevaikuttaja, ammattikiusaaja, ottaa käyttöön ikivanhan vastarintansa. Hän alkaa esitellä tuttuja pettymyksiään, koko repertuaarinsa osaavana kiusaajana, vähätellä ja epäillä sekä hallita ryhmän, organisaation, tunnetilaa. Johtaja on yksin ja eristetty. Luova innovaattori ja visionääri, organisaation pelastus laman alkaessa, saa tutun osansa kiusattuna hänkin. Alkaa supistuva kehitys, lama syvenee. Oikein heille, likasangoille.

Tunne leviää, aivan kuten mikä tahansa uusi idea tai ajatus, uusi organisaatio tai symbolirakenne. Ensin sen ottavat vastaan tunneherkimmät mimoosat, patologiset psykopaatit ja pelurit, moraaliltaan arveluttavat, viimeisenä edes ymmärtämättä, miksi kaikki muuttuu. Heitä mimoosan herkät palkäävät kuin ruttoa ja kiertävät kaukaa.

Syntyy kaksinapainen maailma ja sen dikotomia. Jotkut puhuvat pehmeistä ja kovista arvoista, toiset tunteista ja järjestä, kolmannet radikaaleista ja konservatiiveista. Kaikki ovat tunnemaailmassa oikeassa. Tunteet tarttuvat tietyssä järjestyksessä. Tunnavammainen on tartuntavaaran ulkopuolella.

Valtaisa vaikutus

Tunteilla on ihmisiin valtaisa vaikutus. Niillä hallitaan ja käytetään valtaa. Vuosituhannet ihmiset ovat opiskelleet juuri tunnetilan hallintaa joko koulutuksessa tai luonto on heitä siihen koulinut. Johtaminen, poliittinen vaikuttaminen, myyntitapahtuma, koulutustilaisuus jne. ovat ryhmän kollektiiviseen tunnetilaan vaikuttamista.

Kaikissa johtoryhmissä vakioagendana on organisaation tunnemaailmasta kumpuava tekeminen. Huippu-urheilijat ja valmentajat opiskelevat sen hallintaa ja joku pääsee flew -hurmostilaan, joka kumpuaa katsomosta tulvivana tunteiden tartuntana.

Tunteiden tartuntaa on turvallista seurata televisiosta, netistä. Kunhan ei ole itse siinä osallisena, paikan päällä ja menettäen tunteiden hallinnan. Kirjoittaen hauen laulusta viileän tiedemiehen, Aaro Hellaakosken, tapaan. Entäpä jos Hellaakoski oli oikeassa ja kaikki muut maantieteilijät, akateemikot, väärässä? Eihän heitä kukaan muistakaan.

Pelkistetty ilmaisu

Hyvän agitaattorin tai johtajan, opettajan tai valmentajan eleet ja ilmeet seurataan tarkkaan, näyttelijä opiskelee ne ja ikääntyessä ei enää liioittele, syntyy pelkistetty kyky ilmaista tunteita tarkoituksena ottaa tila haltuun, saada ihmiset liikuttumaan. Ikääntyvän ihmisen liikkeet ovat pelkitettyjä, tahtoi hän sitä tai ei. Näkö ja kuulo heikkenevät, kaikki on vähemmän kirkasta, harmaan eri sävyt erottuvat, kun muuta ei ole mistä tunteensa tekisi .

Parhaiten motivoidumme aiheista, jotka ovat meille tärkeitä ja taitava ihminen tietää merkitykselliset asiat, poliitikkona haistaa ne mimoosan herkkyydellä. Hyvä opettaja, johtaja, saa meidät liikuttumaan ja kiinnostumaan aiheesta, joka oli aiemmin tuntematon, epämiellyttävä. Tunnetilaan  ja se ilmastoon on syytä vaikuttaa ja samalla avoimeen sielunelämäämme ja sen -maisemaan.

Parfyymi on kirja ihmisestä, tuoksuttomasta,  joka sai ihmisten tunnetilan haltuunsa ylivertaisella tuoksulla. Jos sellainen tuoksu on käytössä, sitä on syytä käytää varoen. Ylivertaisen tuoksun itsellen hankkineen psykopaatin loppu oli surullinen.

Mantrana maailmalla

Kun onnesta ja hyvinvointiyhteiskunnasta tehdään mantra, normi ja lopulta eettinen ja moraalinen pakko, kielteiset tunteet alkavat normaaleina tunteinamme patoutua ja voimme pahoin. Osa aivoistamme on pimeänä ja käyttämättä. Kun ne puramme, se tapahtuu kuin padon purkautuessa.

Osa yhteisön jäsenistä on silloin pettymysten kohteita, likasankoja. Nämä saavat osakseen voimakkaita tunnereaktioita. Näiden ihmisten mielenterveyden kannalta tällainen on vaarallista. Nämä joko eristävät itasensä tai heidät eristetään. Lopputulos on kuitekin sama, Aleksis Kiven tai Mika Waltarin elämä, jonka alussa on nyt Sofi Oksanen.

On itsensä kannibalisoimista kantaa tällaisia tunteita, patologin psykopaatin tehtyä tuoksua, ja tartuttaa niitä muihin, kirjoittaa professori Kimmo Suominen strategisesta johtamisesta. Mitä tunteita tartutamme toisiimme silloin, kun ihminen ei voi sulkea tunteitaan pois, halusimme tai emme?

Onko “haluisimme tai emme” -ihminen sidoksissa sellaiseen maailmankuvaan, joka on vaihtoehdoton, hänen maailmankuvansa ja tunteensa, joita hän kantaa ja tartuttaa muihin? Halusimme sitä tai emme. Onko juuri hän Laplacen demoni?

 

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts