Seurasin Barck Obaman ja Mitt Romneyn välistä vaaliväittelyä. Vertailin sitä forssalaisten kärkipoliitikkojen vastaavaan väittelyyn. Syksyn aikana täytetään tärkeitä virkoja. Yhdysvallat äänestää 6. marraskuuta presidentistä ja Kiinan kommunistinen puolue aloittaa oman kokouksensa kaksi päivää tämä jälkeen valiten maalleen uudet johtajat.
Läpimätä kilpailija
Mitä yhteistä on näillä kolmella vaalilla? Forssassa vaalikamppailu alkoi jo varhain ja siitä tuli ruma, ja sen tarkoitus oli osoittaa, kuinka tuo toinen typpi on huono ihmisenä, läpimätä. Asetelma ei poikennut mitenkään Yhdysvaltain vaalista. Sellaista on demokratia.
Jos Kiinassa käytäisiin vastaavat demokraattiset vaalit, kommunistinen puolue ja sen politbyroo lupaisi sitä samaa muutosta, jota Obama ajoi neljä vuotta takaperin. Muutoksen takaaja ei olisi kuitenkaan demokratia, Yhdysvalloissa demokraatit ja republikaanit, vaan kommunistinen puolue, johon voit luottaa. Tällöin kiinalaisten elämä vapautuisi ja alkaisi vaurastua myös siellä, missä on puutetta ja vääryyttä, kunhan itse järjestelmä saisi luvan jatkaa. Meillä tätä edustavat vanhat puolueet ja heidän edusmiehet ja -naiset. Jos toisin olisi, nämä puolueet olisivat nuoria ja uusiutuvia puolueita, nimet vaihtuisivat nekin kuten pankkiemme kohdalla. Äänestäisimme netissä kuten virolaiset. Mutta kun ei näin ole.
Kun vanhaa järjestelmää, kriisiin ajautunutta poliittista instituutiota ja sen puolueita, näennäisdemokratian vaalijoita, ei saa haastaa, syntyy joka vaaleissa aina vai kehnompi vaihtoehto. Vanhenevia poliitikkoja, kohta 1000 miljoonaa ja vähän ylikin yli 70 vuotta täyttänyttä ja siitä 40 vuotta politikoiden, puppua puhuen. Vaikka osa Obaman senaatista ja kongressista vaihtuisikin, mitä iloa siitä on jenkeille?
Muutos, johon voit luottaa – mutta mihin suuntaan?
Näin kävi myös Barack Obaman lupaamalle suurelle muutokselle, se veti vesiperän. Kaksipuoluevallassa kongressi kykeni mitätöimään kaikki Valkoisen talon ponnistelut ja maailma meni sekaisin Yhdysvaltain finanssijärjestelmän myötä. Demokratiassa päivän politiikka ja vallanhimo vesittävät parhaatkin uudistukset ja niiden toteuttajat.
Forssan tauti on lähtöisin Lehman Brothers Holdings tyyppisestä finanssialan yrityksestä, kerrottiin paneelissa, ei toki eurosta saati konsernijohdosta kunnantalolla. Jokainen ajamassa omaa etuaan ei ole ollut aina suomalainen arvo laisinkaan. Nyt on ollut jo kauan ja toverit jätti toverin hukkuvassa laivassaan.
Euroopassa media-aika muutti poliittisen instituution. Sosiaalinen media ja ärhäkät toimittajat haastoivat vanhan vallan ja se levisi myös Kiinaan. Tärkeintä ei ollutkaan enää järjestelmä, johon voit uskoa, joka jatkuu aivan riippumatta siitä ketä ikinä äänestätkin. Entinen meno ei voinut jatkua ja syntyi uusia vaihtoehtoja.
Yhdysvalloissa nämä vaihtoehdot ovat vaikutelmia siitä, että ihmisenä toinen on ehkä mukavampi ja onnistuu liikuttamaan äänestäjien tuntoja paremmin kuin kilpailijansa.
Näin tavallisen keksiluokkaisen jenkin kohdalla todellinen vaali käydään vasta kaksi päivää myöhemmin, jolloin Kiina valitsee oman johtonsa.
Ilman Kiinan rahoitusta ja kauppaa taloushuolet Yhdysvalloissa olisivat nykyistä paljon mittavammat. Jenkkien on siis pohdittava kumpi kahdesta kehnosta olisi pienempi paha ajatellen Kiinaa ja vasta toissijaisesti jonnekin kauas kadonnutta vanhaa mannerta Eurooppaa ja sen omituista valuuttaa, euroa.
Briteillä on sentään edelleen oma valuuttansa ja siihen voi luottaa. Suomi teki Skandinaviassa oman valintansa ja siihen vaikuttivat muut kuin finanssi- ja rahapolitiikka, tunteet, politiikka. Poliitikon paikka ei ole pankissa.
Sama kaiku on askelien
Meitä on tänään yli 1000 miljoonaa vanhusta, jollaiseksi lasketaan maailmalla 60 vuotta täyttäneet. Forssalainen vaalikeskustelu lainehti lapsista vanhuksiin, yritysten kosiskeluun ja teitten ylläpitoon, kunnasta kaikonneisiin, naapurikuntien kosiskeluun, ikuisuuskysymyksenä kansaa hauskutetaan työväentalolla. SE on kuin takiainen takiaispuolueen tuotteena.
Kun seurasin vastaavaa keskustelua Keski-Karjalassa, siellä pohdittiin Tohmajärvellä ja Rääkkylässä mistä kunnanvaltuutetut päättävät sen jälkeen, kun yli 70 % julkishallinnon menoista oli siirretty monikansalliselle yritykselle ja sen hoitoon?
Kesälahti ja Värtsilä olivat päättäneet toivottoman rimpuilunsa itsenäisinä kuntina jo aiemmin niistä ajoista, jolloin 1990-luvun laman alkaessa olin heitä kehottanut pohtimaan kuntayhteistyönsä tiivistämistä Kiteen suuntaan. Paikallinen maakuntalehti Karjalainen oli sen otsikoinut puheestani tyyliin: “Muistakaa pitää lupauksenne“. Eivät pitäneet. Nyt sitten on elettävä Kiteen talousalueella vanheten arvokkaasti mutta varattomana.
Päivänpolitiikka ja vallanhimo ovat sama asia vesittämässä uudistukset niin Yhdysvalloissa kuin Keski-Karjalassa ja Lounais-Hämeessäkin. Kun toinen tyyppi on mätä, kaikki vaihtoehdot ovat varmasti huonoja. Sellainen vie kalat vedestä.
Sisäkkäiset palvelut – ei rinnakkaiset
Muutos, johon voit uskoa, ei ole silloin uskottava, ja entinen meno jatkuu niin kauan kuin rahat riittävät. Tästäkin huolimatta kunnilta ja kuntalaisilta ei saa viedä puheoikeutta demokratiaansa. Niin ylimielinen poliitikko ei saa olla ja täynnä itseään. Ihmisillä on oikeus tehdä kunnissaan myös omat virheensä. Se on demokratiaa.
Hyvinvointipalvelut on eri asia kuin peruskunnat. Erikoissairaanhoito vaatii liki 200 000 ihmistä ja sen varjolla pienten koulujen ja ikääntyvän vanhusväestön työstä ei saa tinkiä. On kokonaan eri asia ylläpitää yliopistoa, lukiota kuin peruskoulua. Kunnat ovat suomalainen rikkaus ja paljon muutakin kuin sote-palvelut ja erikoissairaanhoitopiirit.
Nämä ovat nyt, ja ovat aina olleet, erilaisen väestöpohjan vaativia palvelujamme. Ei tässä ole tapahtunut mitään muutosta vuosisatoihin. Professori Mauri Palomäki teki tästä jo 1960-luvulla maamme seutukaava-alueita nykyisinkin tarkoittavan palvelujen hierarkisen jaon. Ei niistä mihinkään pääse tiedettä haukkumalla.
Alueet ja niiden palvelut nyt ovat sisäkkäin, eivät rinnakkain. Siis sisimpänä kylätason palvelut ja uloimpana kehänä valtakunnan tason palvelut. MTT Jokioisilla palvelee koko kansakuntaa. Ja on toki paljon myös valtioiden yhteistyötä vaativia palveluja. CERN, Euroopan hiukkasfysiikan keskus on tällainen tyypillinen monen valtion yhteinen palvelu vuodelta 1952 alkaen.
Internet -ajan suunnitelmat ja palvelut – GIS
Itse pidän parempana tänään tietokoneen tekemää luokitusta, jossa palvelut seuraavat optimaalisia rajoja käyttäen GIS (Geographical Information System) tekniikkaa. Se tuli tutuksi jo 1970-luvulla olleessani maantieteen opiskelija ja myöhemmin opettaja ja professori. Se on vain valtavasti kehittynyt ja tänään automme käyttävät satelliittipaikannusta kun navigoimme uusilla kartoillamme tuntemattomilla teillä.
Ei meidän sen tekniikkaa ole syytä tuntea, kunhan luotamme tieteeseen. Minä luotan mieluummin ammattinsa osaavaan kirurgiin kuin poliittiseen johtajaan leikkauspöydällä. Kirvesmies tässä työssä tekee pahaa jälkeä ja leipuri on yhtä epävarma tapaus vaikka kuinka potilas olisi narkoosissa. Narkoosista haluaa myös herätä hengissä ja valmiina toipumaan leikkauksesta.
Poliitikolla on oltava myös tietty takuu siitä, että hän ymmärtää, mitä kunnilla, kuntataloudella tarkoitetaan palveluineen. Se on tylsää työtä tieteenä sellaiselle, joka ei tee sitä työkseen ja nauti aluelääkärin ammatista aluesuunnittelijana, “aluetohtorina“. Ja nyt alkaa olla Suomessa alan lääkäreitten paikka ottaa vastuu koulutuksestaan, jonka yhteiskunta on maksanut verorahoistaan.
Vaaranpaikka
Navigaattorit kertovat jopa koska ajamme liian lujaa ja onko edessä ehkä vaaranpaikka tai peltipoliisi. Siinä ei ole mitään kummallista. Voimme toki käyttää samaa tekniikkaa myös rajojen rakentelussa ja sopia siitä, millaisia rajoja ja palveluja haluamme optimoida etäisyydeltään niin, että kuljetut matkat ovat eniten aikaamme ja energiaa säästäviä. Miksi rajojen olisi oltava pysyviä? Miljoona ihmistä vaihtaa kuntaa vuosittain.
Jos joku on kiinnostunut, voin koska tahansa esitellä Lounais-Hämeen ja koko maata koskevat rajat, jossa työssäkäyntialueet on tehty optimaalisiksi. Forssan kohdalla raja muuttuisi Lounais-Hämeessä eniten Turun suuntaan sekä Somerolle. Esittelin aihetta keväällä Pasilan talossa kun kuntarakennekierros päättyi Helsinkiin. Forssa on kai kohta ainut paikka, jossa en ole sitä esitellyt? Ei ole pyydetty.
Turun ja Helsingin suunta ei ole lähelläkään nykyisiä rajojamme ja optimaalisen rajan esittely antaisi vauhtia teitten rakenteluun ja raideliikenteelle Forssaan. Pienin investoinnein nykyisistä “metropoleistamme” tulisi kestävän kehityksen tähtikuntia maailmalla, kunhan ensin tartumme oikeaan asiaan ja osaamme sen esitellä sillä päättäväisyydellä, jolla Kemijoen 30 vuotta jatkuneet koskisodat päättyivät hetkessä Lapissa. Siihen tarvitaan oikeaa tietoa ja aggressiivisuutta ajaa omaa asiaansa.
Tiede mukaan päätöksentekoon – päättäväisyys
Suunnittelijoilla on taipumusta uskoa tietokoneisiin, sateliitteihin, optiomaalisiin rakenteisiin ja tieteeseen. Päättäjillä on taipumusta kuunnella näitä suunnittelijoita. Ei pelkästään hyvä-veli -verkostoja, jos niin on vaaleissa päätetty ja samalla sovittu kuinka suunnittelu on internet -aikana avointa ja läpinäkyvää, uudet suunnitelmat kenen tahansa arvioitavissa.
Välitön demokratia kiinnostaa internet-ajan maailmaa. Jos oma asia edistää sitä, läpinäkyvyyttä, se on esiteltävä myös sellaisena. Ellei vanha valta pelkää oman menettämistä, jakamista? Tyyliin, minun jälkeen maailmaloppu.
Suuremmissa hankkeissa kuntien yhteistyötä ei saa kriminalisoida ja rajat avautuvat Hämeessä Loimijoen juoksun suuntaan Loimaalle ja Someron kanssa yhteistä etsien. SE kiinnostaa varmasti myös koko Satakuntaa ja Seinäjoen seutua, Pohjanmaata.
Kansalaistaidot opitaan yhteisöissä ja poliittiset virkanimitykset on opittu Suomessa rapauttamaan muuttuvaa maailmaamme, jossa puolueen jäsenyys on harvinainen ilmiönä nykyisin. Siitä on jo enemmän harmia kuin hyötyä.
Kun ei muuten pärjää alkaa purjehtia puolueen siivellä, saa moni nuori kuulla tänään. Kuka saa enemmän kuraa silmilleen kuin poliitikko? Poliitikolla on oltava paksu nahka. Rumassa vaalikamppailussa kerrotaan kuinka toinen tyyppi on mätä. Forssassa etenkin oman puolueen sisällä ja pienissä kunnissa oman kunnan asioita hoitavana. Sellaista on demokratia.
Pitkän laman aika – stagflaatio
Lähiyhteisö on se, millaisena maailma näyttäytyy myös nuorille ja virtuaaliyhteisö on harhakuvien maailmaa. Ikääntymisestä on pakko tehdä vahvuus myös yrittäjyydessä eikä kaikkea ratkaista politiikalla. Kansalaistaidot on nostettava kunniaan ja Obamaa ei pidä matkia puhuttaessa forssalaisessa politiikan teon ilmapiirissä.
Se mikä Yhdysvalloissa meni Obaman aikana vikaan ei kosketa meitä Lounais-Hämeessä tai Keski-Karjalassa. Se mikä ei mennyt putkeen vuoden 2008 finanssikriisin käynnistyttyä, koskettaa sen sijaan myös meitä ja etenkin Eurooppaa, euroa. Kun tehdään valintoja, jota ovat vääriä, niistä on vaikea päästä ikinä eroon ilman suurta jälkilaskua. Virheet on hyvä tunnistaa ja myöntää ajoissa.
Kun Etelä-Euroopassa inflaatio ja suurtyöttömyys ovat samaan aikaan vaivaavia, syntyy kirosanana tuttu stagflaatio ja vuosikymmenen kestävä lama. Nyt sitä on jo jatkunut pian neljä vuotta eikä tunnelin päässä näy valoa. Euro valuuttana oli Kreikassa ja italiassa kuin liira aikanaan. Valuutta on sitä millaiseksi ihmiset sen kokevat. Suomessa markka oli ankkuroitu kullan ja taalan sijasta koskenkorvapullon hintaan. Viina oli aina hintansa väärti.
Pimeässäkin tunnelissa tapahtuu kuitenkin poliittisia muutoksia ja kuntavaalimme ovat historialliset. Demokratian ja vapaan yhteiskunnan mahdollisuus uusiutua on sama kuin ennen Obaman tuloa valtaan vuonna 2008. Sitä ei vain tahdo aina huomata virran mukana kulkien.
Hukkaan mennyt elämä – katkeruus
Toimittaja Sami Sillanpää on pohtinut omaa vuoden 2008 tuskaansa Helsingin Sanomissa (6.9) Kiinassa vaalien aikana asuen ja vuodattaen kyyneliä siitä murheesta, joka syntyi, kun Kiina ei voinut seurata vuonna 2008 Yhdysvaltain vapaan yhteiskunnan tapaa voittaa erilaisuuden pelot antamalla kaikille mahdollisuus, myös väriltään tummahipiäiselle presidentille.
Tänään hän itkee sekä Kiinalle että Obamalle. Nuori mies on tulossa kohti sitä ikää, jossa jo 1000 miljoonaa ihmistä olisi voinut häntä opastaa politiikan poluilla vuonna 2008. Ei entinen meno toki jatku, se voi loppua koska tahansa.
Hämeessä vain entinen meno on aina turvallisempaa kuin uusi meno ja ainut mikä varmasti muuttuu, on vesi Loimijoessa. Hukutit ihmisen sen unohduksen virtaan koska tahansa, uudet vedet siinä kohta virtaavat. Vaikka unohduksen virtaan upotettu ja sieltä myöhemmin nostettu ihminen olisikin aina se tuttu ja sama ihminen, Mika Waltarin todistamana. Jos tähän pettyy, katkeroituu, elämä on mennyt taatusti hukkaan.