Perussuomalaista kansanliikettä on luonnehdittu äijäliikkeeksi. Nyt se on myös gallupien ja aiempien tutkimusten kautta sellaiseksi vahvistettu. Jos naiset eivät saisi äänestää Perussuomalaiset olisivat kirkkaasti Suomen suurin puolue. Tänään noin joka neljäs mies äänestäisi sitä ja eduskuntavaaliemme jälkeen puolueen kannatus kävi jopa 30 prosentin rajan yläpuolella. Naisista vain runsas 10 % äänestäsi Perussuomalaisia. Naisten puolueita ovat etenkin Vihreät ja Kokoomus. Miesten äänillä vihreät taistelisivat Rkp:n kanssa samassa sarjassa. Naisten äänillä taas he ohittaisivat jopa Perussuomalaiset.
Mikä miestä vaivaa?
Miksi suomalain mies ja nainen eroavat toisistaan näinkin jyrkästi poliittisessa käyttäytymisessään? Eivätkö yhteiskunnalliset muutokset ja rajut rakenteelliset vääristymät koettele molempia samalla tavalla? Miksi naiset hakevat erilaisia poliittisia ratkaisuja ja valintoja yhteiskunnallisille ilmiöille? Painottavatko naiset erilaisia asetelmia ja ilmiöitä kuin miehet? Elävätkö miehet sellaisessa kriisissä, joita naiset eivät ole ehkä tunnistaneet tai vaikenevat tahallaan? Etsivätkö naiset erilaisia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin kuin miehet vai ovatko he ehkä arvoiltaan ja normeiltaankin miehistä poikkeavia? Elävätkö miehet ja naiset ikään kuin kahdessa eri maailmassa?
Kun on saanut seurata poliittisia liikkeitämme jo vuosikymmenet sekä narsismissaan naivistisia johtajiamme, vaikeasti häiriintyneitä rinnan empaattisten leadereiden kanssa luulen, että psykologit ja sosiologit ovat nyt molemmat oikeassa hakemalla vain oikeat palat oikeisiin kohtiin kansallista palapeliämme. Näitä pelejä kyllä pelataan myös Forssassa ja koko Kanta-Hämeessä väsyksiin saakka siinä missä muissakin pienissä yhdyskunnissamme kisaillen. Ne estävät normaalin luovan sekä palkitsevan työnteon ja kun ikävä narsistinen tunneilmasto leviää koko yhteisöön, on haettava uutta työpaikkaa ja asuinympäristöä.
Moni jää työpaikallaan kiusattuna sairastuen eläkkeelle. Kun työ ei enää palkitse syntyy oleskeluyhteiskunta. Narsismi johtajuudessa käy kalliiksi kansakunnalle. Jo pelkkä johtajuutta hakeminen on Suomessa merkki narsismista ja sen häiriöistä. Vahvaksi kutsuttu ihminen on tosiasiallisesti kritiikkiä sietämätön ja tunnelämältään häiriintynyt ikuinen lapsi.
Kiusaamisen luonnetta ja syntyä ei ymmärretä, eikä sitä uskalleta korjata narsistisen johtajan alkaessa raivoisan työilmapiirin pilaamisen ja häiriten etenkin luovaa työtä tekevien elämää jopa sairaslomilla heitä kiusaten. Huonossa ”hapessa” oleva ihminen on helppo kohde sadistisen häirikön kiusanteolle. Nepotistisesti rakentuvat työyhteisöt alkavat kouristella perhekunnittain ja syntyy murheellisia perhetragedioita. Johtajaa hännystelevät tiivistävät rivejään ja työorganisaatio muuttuu oleskeluyhteisöksi tätkin kautta.
Sukupulieroista syntyvä ratkaisumalli
Psykologi John Gray kirjoitti maailmanlaajuisen menestyksen saaneen kirjansa “Miehet Marsista naiset Venuksesta” korostaen siinä miehen vetäytymiskäyttäytymistä ja narsismia. Miehellä on ongelmatilanteissa taipumusta vetäytyä ja vaieta.
Naiset taas hakevat seuraa, avautuvat ja puhuvat. Gray antaa kirjassaan naisille runsaasti ohjeita kohdata luolaansa vetäytynyt mies. Moni on sen lukenut mutta liian moni jättänyt kirjan avaamatta. Keittiöpsykologit ovat helpompi tapa hoitaa omaa asiaansa, naisen asiaa, mutta unohtaen samalla miehen erilainen biologinen ja psyykkinen rakenne. Miesten oli perustettava oma äijäpuolue tässä vanhojen puolueiden sokeassa yhteiskunnallisessa, narsismin pilaamassa mediailmastossa.
Naisen kyky ohjata miestä muuttui miehen kanssa kilpailuksi. Miehen paheetkin siirtyivät samalla myös naisille ja niistä ylpeiltiin tai niitä matkittiin. Naiset madalsivat jopa puhuessaan ääntään. Syntyi sukupuolineutraali maailma. Sekä mies että nainen halusivat molemmat olla uudessa huomiotaloudessa Marsista johtajuudessa ja politiikan teon suomalaisessa hetteikössä, kilpailussa huomiotaloudesta. Naiset olivat kiusaamisessa kielellisesti jopa miehiä etevämpiä.
Narsismin haava
Mediayhteiskunta on samalla huomioyhteiskunta ja suosi sairasta narsismia. Poliitikon ja johtajan oli oltava näkyvillä, oli aihe sitten mikä tahansa, ja myös ahneus hyväksyttiin uusien hyveiden joukkoon. Maine ja kunnia olivat sama asia ja normit katosivat siinä missä yhteinen moraalikin.
Kaikilla meillä on “narsismin haava”. Tällä tarkoitetaan sisäistä kalvavaa alemmuudentunnetta, joka vaatii osakseen ulkoisia näyttöjä ja omanarvontunnon nostatusta. Politiikassa ja johtajuutta haettaessa narsismin taustalla on pääsääntöisesti alemmuuden tunne – epätasapainoinen suhde pienen lapsen ja suuren aikuisen välillä.
Vaaleissa tämä poliittinen “kiima” ohittaa kaiken muun ja olemme palanneet 1970-luvun raivoon. Nietzsche kehottikin ihmisiä hakemaan ujostelematta pelkästään valtaa ja unohtamaan muun vähempiarvoisen narsismin ja viettien ruokinnan. Ihmisenä Nietzsche harrasti ilmaisussaan ironiaa ja satiiria joka Suomessa ymmärrettiin filosofiana. Itäsuomalainen ironia ja satiiri ymmärretään vielä tänään Hämeessä tosikkomaisella tavalla loukkaantuen.
Miehen kieli ja naisen kieli ovat nekin eri tavalla avattavia. Kuvataide tai musiikki miehen ja naisen ammattina ei ole sama asia. Kun luovat ammatit, miehille aiemmin tyypilliset shamanismi ja aggressiiviset sodan jumalien palvontamenot muuttuivat yhteisiksi, yhteiskunta vääristyi perinteisistä vanhojen puolueiden instituutioistamme. Sama pulue saattoi olla sekä oikealla että vasemmalla, konservatiivi ja liberaali. Presidentti jatkoi ilman valtaa ja vastuuta kuninkaan virassa.
Narsisti haluaa johtajaksi netissäkin
Alainen, joka ei lähtenyt manageroivan pomon ihailuun ja itsetunnon pönkittäjäksi, oli syrjäisessä Suomessa vaikeuksissa. Narsisti halusi johtajaksi ja koki poliitikkona ja johtajana itsensä täydelliseksi, kaikkivoivaksi ja virheettömäksi. Hän alkoi tavoitella mahdottomia päämääriä ja raivosi kritiikille. Alkoi syntipukkien etsintä ja kiusaamiskulttuuri muuttui vuosien mittaan patologiseksi elämäksi, yhteisön psykoosiksi.
Taantuma syveni ja muistutti 1930 -luvun laman vaihtumisesta 1940-luvun melskeisiin, syviin turhaumiin, frustraatioihin. Naisten kasvattamista pojista tuli aggressiivisen yhteiskunnan uusia johtajia.
Tehtävän mielenkiintoisuus ei ollut enää motiivina riittävä vaan johtajuuden mukanaan tuoma valta. Tällaisia johtajavalintoja ja poliitikkoja olisi varottava. He muuttavat organisaation ja yhteiskunnan tunneilmaston kylmäksi ja motiivi katoaa, syntyy oleskeluyhteiskunta, yleistä pahoinvointia ja ääriliikkeet alkavat yleistyä. Aggressiiviset teot ovat liki lasten suorittamina seurausta tästä ilmiöstä.
Toki mallia haetaan myös viihteellisestä mediayhteiskunnan ruokkimasta väkivaltakoneistostamme. Mistä muualta lapset ja nuoret maailmankuvansa hankkivat kuin lähiympäristöstään imitoimalla sitä? Maailma kun on sitä miltä se lähiympäristössä näyttää ja mediat ovat nyt tätä ympäristöä kakkine tuotteineen. Pääosa on roskaa.
Kiusaamisen salliva kulttuuri
Narsismin palvonta toi mukanaan yhteiskuntaamme kylmän, tunteettoman ja epäonnistumista sallimattoman kulttuuriin. Syntyi kiusaaminen joka vaikutti työilmapiiriin, tunnesiirtoihin. Rakenteelliset muutokset suosivat narsismia, empatiasta vieraantunutta saneeraajaa, jolloin poliittinen sekä taloudellinen työilmapiiri koveni etenkin miehille, joiden selviytymiskeinot olivat naisia kehnompia.
Koko yhteiskuntakoneisto alkoi suosia akateemisia naisia ja heidän tapaansa ohjata myös muuta poliittista elinympäristöämme myös perheen ja yhteisöjen sisällä. Tunneilmasto muuttui eliitin ja uuden mediayhteiskunnan kautta miehelle työpaikkamenetyksineen sietämättömäksi myös kouluissa ja kotona, paineet purkautuivat aggressiivisesti perhekunnittain ja etenkin nepotistisesti rakentuneissa vanhoissa organisaatioissamme.
Luolaansa vetäytyvä mies
Kriisiin ajautunut mies etsii ongelmilleen ratkaisua vetäytymällä luolaansa ja pragmaattisella tavalla, käytäntöön tukeutumalla. Kun miehellä ei ole vastausta hänelle ei ole opetettu myöntämään tietämättömyyttään.
Luolassaan stressaantunut ja vihainen mies haki ratkaisua hylkäämällä vanhan poliittisen kotinsa eikä se enää periytynyt isältä pojalle. Syntyi äijäliike. Ilmiö muistutti syvän emotionaalista eroa paraisuhteesta ja perheestä. Maalaisliitto-keskusta käyttikin käsitettä ”kotiinpaluu” tuntien hyvin aitovarsi-ihmisten tuskan maaseudulla yhdessäolo-organisaatiossamme. Oletettiin roudan palauttavan porsaat kotiin ja sitä kiirehdittiin lisäämällä takavuosien tapaan ”yöpakkasia”. Veroja kiristettiin, työpaikoilla alettiin vanha kunnon sakinhivutus.
Miehen tuskaan syyllinen löytyi lopulta oikesta osoittesta, vanhoista puolueista ja niiden institutionaalisesta kriisistä, moraalittomasta rötöstelystä, eikä sitä voinut korjata tyrkyttämällä miehelle feministisiä ratkaisumalleja kyselemällä hänen tunteistaan, perustamalla rakkauspuolueita ja höttöohjelmia tai puhumalla ekologisesti kestävästä ja epämääräisestä globaalista vastuustamme.
Katolinen ja matriarkaalinen välimereinen maailma oli muuta kuin Ruotsin itäisenä maakuntana aikanaan vuodesta 1100 saakka kehittynyt Suomi, Venäjän syrjäinen luoteiskulmaus Jäämeren syleilyssä. Lännessä avautuvalle Itämerelle olivat antaneet nimen kokonaan muut kuin suomalaiset tai venäläiset.
Hylätyn miehen kunnia
Kun luottamus miehen kykyyn ratkaista itse ongelmansa katosi, se vain pahensi hänen loukattua kunniaa, ylpeyttä ja itsetuntoa. Miehen järkeä voi hoivata mutta ei hänen tunteitaan tyrkyttämällä ratkaisuja, jotka olivat luolan suulla istuvan emotionaalisen naisen tyrkyttämänä rationaalisesti pohtivan miehen mielestä absurdeja.
Hylätty mies, työtön Nokian insinööri, ei kaivannut sääliä vaan oman puolueen, jota vihreitä tai kokoomusta äänestävä nainen ei ymmärtänyt tai ymmärsi liiankin hyvin ja tiukensi otettaan uudesta narsistisesta vallan tunteestaan. Mediayhteiskunta suosi kielellisesti lahjakkampaa naista sekin. Nainen ei siirtynyt uuteen puolueeseen takavuosien tapaan miestään tukien. Ei ollut mitään syytä, päinvastoin.
Suomalainen nainen ei osannut, tai halunnut, tukea miestä Marsista oikealla tavalla ja yhteiskunnalliset ongelmat kärjistyivät naisvalta-aloille kuntatyönantajan sote- ja kuntarakenneuudistuksiin, Euroopan finanssikriisiin, kainuulaisten kaivosmiesten ja turkulaisten telakkatyöläisten rautakouriin. Talouden lama jatkui ja pitkittyi.
Oli syntynyt kansanliike, jota äänestivät miehet ja jossa mielipiteet oli argumentoitava, perusteltava. Se oli vastapaino aiemmin syntyneelle vasemmistolaiselle naisten vihreälle puolueelle. Kaikilla oli oikeus omiin mielipiteisiin ja oman edun tavoitteluun, arvojen pohjalta, mutta ei omiin tunnepohjaisiin fiktiivisiin faktoihin eikä omintakeiseen logiikkaan, murahtelivat puolueen uudet johtajat palaten kansakunnan juurille, sosiaalisen pääomansa ja muistin ohjaamina.