Suomalaisuuden päivänä

Tänään on Snellmanin päivä ja samalla suomalaisuuden päivä. Mitä kuuluu tämän päivän suomalaisuudelle? Mitä sillä tarkoitetaan? Kysyin tätä noin vuosikymmen takaperin netissä ja samalla pyysin joitakin sitä kuvaavia klusteritaiteen luomuksia yhteiseen arviointiin. Tein niistä kolmen työn sarjan. Se oli ennen Perussuomalaisen kansanliikkeen syntyä ja paljon ennen jytkyä. Kansanliikkeen syntyyn vaaditaan visuaalista ilmettä ja suurta joukkoa yhteen sovitettuja näkemyksiä. Se, että samanniminen puolue ja Timo Soini osui paikalle, oli sen hetken poliittinen tilaus.

Suomessa cluster art sai tällaiset kasvot. Nyt uuden hallituksen, jota vetää oululainen perusinsinööri, kun aiemmin noin joka toinen on ollut valtiotieteiljä ja joka kolmas myös samalla väitellyt. Mukaan mahtuu vain kaksi kansakoulupohjalta ponnistanutta pääministeriämme sotien jälkeen. Arvostamme Suomessa tietoa, tietäjä iän ikuista. SE on varmasti järkevää. Siellä sunnalla ei pidä tinkiä jatkossakaan.

Teknokraattinen ja pragmaattinen toi mukanaan myös 1970-luvun Oulun yliopiston teknologiakeskuksen strategian; visiot ja mission sekä uudenlaisen näkökulman politiikan sisältöön (policy) siirrettynä itse ammattipoliitikkojen työhön (politics). Suomessa innovaation diffuusio, leviäminen, ei tapahdu pohjoisesta etelään vaan päinvastoin.

Se on maksanut meille maltaita kun maapallo on oikeasti pallo ja etäisyydet Jäämerellä sekä luonnonvarat siellä muuta kuin Kreikassa ja Välimerellä. Huonon pään takia koko ruumis kärsii ja myös pääkaupunkiseutumme. Tulisiko nyt edes pieni korjaus?

Ståhberg tuli aikanaan kävellen Oulusta Helsinkiin ja opiskeli matkalla tuon ajan talonpojan elämää. Yritin taas kerran tätä samaa vaaleissamme, osallistuvaa tutkimusta. Saa nähdä menikö Lahdessa ja Päijät-Hämeessä perille? Forssassa ja Lounais-Hämeessä ei tahdo mennä.

Monipuoluejärjestelmässä kun välillä hakkua raksutetaan ja sitten kohta hakutut kaverit kiitellään, eikä välillä ole kuin vaalit ja siirtyminen vuoroin oppositioon lihomaan tai hallitukseen kantamaan vastuuta.

Suomalaisuuteen kuuluu hyväksyä tällainen opportunismi ja teatraalinen suomettuminen pragmaattisena viisautena eikä tässä tetraallisessa elämässä ole mitään moitittavaa. Kaksipuoluejärjestelmät ovat meille hankalia. Pitkät listat samoin.

Kolikossa on kaksi puolta tai oikeammin kolme. Nyt tämä kyljellään oleva kolikko kierii koko ajan ja silloin se on välillä pysäytettävä ja saatava kuva, missä likimäärin mennään, kun reaaliaikainen on kolikon liikkeistä kiinni ja sen ennustaminen on valtavan muuttujajoukon keskellä joskus liki mahdoton tehtävä.

Ellei sitten tunne sen ennustamisen välineitä. Harva poliitikko tuntee ja silloin tarvitaan kekkoslaista ja vennamolaista yhteistä kieltä kokoomuslaisten kouluttamiseen. Tai päinvastoin. Kolikon liikkeistä riippuen ja kuvashetkestä aina muistuttaen.

Demarit ja punavihreät kun ovat näitä täysinoppineita ja sopivat nyt oppositioon kalkattamaan. Ja ruotsalaiset ovat eläneet ankkalammikossaan jo sen Raamatun säätämän kolme tai neljä sukupolvea, jonka jälkeen eletään maassa maan tavalla.
Ei koko ajan hallituksessa ja ilman uskottavaa tulostakin.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts