Make Finland great again

Professori ja innovaattori lukee tämän päivän 7.marraskuun nekrologissa. Professori Pekka Vuoria toimi professorina Oulun Yliopistossa sen lääketieteellisessä tiedekunnassa ja oli minua yhden sukupolven iäkkäämpi. Häntä joutui seuraamaan kuitenkin yliopiston hallinnossa ja hänestä suorastaan hehkui kamppailu byrokratiaa ja laitostumista vastaan. Hän oli arvojohtaja, mutta samalla suvaitsevainen sekä huumorintajuinen, utelias uuden teknologian suuntaan sekä syvän eleganssin sivistyksen hankkinut humanisti. Isänmaanrakkaus avasi kuitenkin meissä nuoremmissa hengen palon ja uskon parempaan huomiseen myös Suomessa eläen.

Helsingin Sanomat on keskittänyt Yhdysvaltain vaalien analysoinnin Saska ja Laura Saarikoskelle. Omalle ikäpolvelleni Saarikoski tuo luonnollisesti mieleen kirjailija Pentti Saarikosken ja levottomat 1960-luvun vuodet. Miten mahtaisivat tuon ajan vasemmistoradikaalit ymmärtää oman aikamme kirjoituksia, joissa radikaaleja uudistuksia vaativat republikaanien menneen maailman oikeistosiiven edustajat ja heitä nimittelee demokraatti Hillary Clinton käyttäen Donald Trumpin äänestäjistä käsitettä, joka on kovin loukkaava ja viittaa lähinnä surkimuksiin. Vielä hetki takaperin demokraattien ikuinen vasemmistolainen ikämies hävisi kiivaan kisan Clintonille ja tuli matkalla myös petetyksi. Ketä nämä akateemiset nuoret naiset nyt äänestävät? Anu Kantola kertoo Hesarissa (1.11) kolumnissaan kuinka vaarallisia ovatkin liian kunnolliset ihmiset ja viittaa etenkin slaavilaisille ja venäläisille tyypilliseen jonottamiskulttuurin tuomaan tuskaan. Kun jonossa ohitellaan syntyy ikäviä riitoja myös suomalaisilla nakkikioskeilla.

Omille lukijoille tarjotut jutut Yhdysvaltain vaaleista eivät ole amerikkalaisia juttuja ensinkään. Niillä pyritään vaikuttamaan vain omiin vaaleihimme, jossa arvojen lattia on muuttunut katoksi ja katto lattiamatoksi. Kun vanha vasemmisto onkin oikeisto ja liberaali muuttunut konservatiiviksi, syntyy jo sixpackin tarjoamaa poliittista viihdettä, jota mediat pyrkivät ohjailemaan ja hankkimaan tuloja toiminnalleen. Näin Trumpin on esiteltävä oma asiansa kovin tylyyn ja tiiviiseen malliin, hänelle synkässä mediaympäristössä, jossa neuvotellaan uusiksi vapaakauppasopimuksia, maahanmuuttoa rajoitetaan ja rikolliset muuttajat karkoitetaan maasta, Obamacare perutaan kalliina ja tehottomana, suoritetaan verotuksen reformi, Yhdysvallat vetäytyy ilmasto-ohjelmien rahoituksesta ja osin Natonkin ylläpidosta jne.jne.

Donald Trumpin menestystä ei selitä pelkkä populismi ja sen retoriikka, joka on vielä nurinpäin verrattuna Kanadan vastaavaan liberaaliin populismiin verrattuna, vaan Clintonin ja demokraattien epäsuosio. Populismin määrittely koko ajan uudelleen on sekin kehno tapa jatkaa tutkijoiden välistä pulinaa ja puppusanageneraattoreiden pyörittämistä Suomessa. Kyse ei ole tyhmistä ja huonosti koulutetuista vaan myös fiksuista republikaaneista, joille mikä tai kuka tahansa on demokraattia ja Clintonin perhettä parempi vaihtoehto. He eivät pidä Trumpia sopivana presidenttinä, mutta eivät missään tapauksessa voi edes ajatella Clintonia presidenttinä. Kyse ei ole pelkästään populismista ja “establismentin” vastustamisesta vaan Yhdysvaltain vaatimasta taloutensa uudistamisesta monine rakenteellisine ongelmineen. Ne vaihtelevat valtavasti siirryttäessä osavaltiosta toiseen kuten Euroopassakin kansallisvaltiosta toiseen siirryttäessä.

Vedonlyöjien kohdalla viihteellinen media on pitänyt yllä koko ajan Clintonin voittoa selvänä. Nyt vain yllättävät käänteet lupaavat etenkin vaa’ankieli valtioissa erittäin tasaista kilpailua ja esimerkkinä Ohio ja Florida ovat jo kääntymässä Trumpin voitoksi. Oleellista on, ettei vaalien taustalla ole pelkkä maahanmuuttovastaisuus vaan jo kauan jatkunut amerikkalainen itseruoskinta ja kannunvalanta Yhdysvaltain tulevaisuuden suunnasta. Trumpin menestys on heille osoitus kuinka vaalit voidaan voittaa myös ulkopuolelta vanhan puoluerakenteen ja sen medioitten, establismentin tarjoamana kahden lautasen politiikkana, jossa kumpikin lautanen on yhä kasvavalle kansanosalle epäuskottava ruokkija. Obaman kausi ei ollut sellainen menestys, jota värilliseltä presidentiltä oli odotettu. Näissä vaaleissa harva asia on ollut sitä, mitä on odotettu ja vaalituloksesta ei voi olla varma ennen kuin äänet on laskettu. Se voi seurauksineen viedä aikaa paljon enemmän kuin oletimme.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts