Mistä löydät sä ystävän?
Meillä on ongelma. Sen tausta on yhtäällä hyvin vanha mutta sen paljastuminen vaati oman aikamme teknologian. Olen kirjoittanut siitä useitakin artikkeleja ja muutaman kirjankin. Ongelma kun tunnetaan mutta sen korjaamiseksi ei ole tehty mitään. Suomi voisi pienenä ja homogeenisena kulttuurina ottaa ohjat käsiinsä ja hoitaa sen ensin omien rajojensa sisällä. Ilmiö paljastui hybridiyhteiskunnan myötä ja sen yhteiskunnalliset ongelmat näkyvät sosiaalisen median sisällä. Yksittäisiä ongelmia on valtava määrä mutta kaikki ne syntyvät saman teorian kautta ja korjautuvat tuntemalla tämä ihmistieteinen darwinistinen ilmiö ja siirtämällä se oman aikamme teknologiaan ja sen viestintään.
Facebookissa osa kiittää kaveruudesta mutta joku myös ystävyydestä. Mikä ero on kaveruuden ja ystävyyden välillä vai onko sitä? Joku kutsuu pitkään jatkunutta aviosuhdettaan kaverisuhteeksi ja siippaansa parhaaksi kaverikseen. Alussa oli varmaan toisin.
Puhuttiin palavasta rakkaudesta, romanttisesta, eroottisesta mutta tuskin kuitenkaan sellaisesta, joka oli Jumalan rakkauden kaltaista edes vihkiseremoniassa. Raamatun kuvaama rakkaus on luonteeltaan vallan muuta kuin ihmisen mittaista. Monelle kun Jumala on synonyymi tuolle käsitteelle. On toki päinvastaisiakin tapauksia.
Omaan normistoon ja moraaliin liittyvä Raamattu muuttuu siinä osaksi yhteisöllisen elämän sääntöjä ja lopulta perustuslain kaltaiseksi sosiaaliseksi pääomaksemme. Tällainen Jumala on ankaran isän kaltainen tuomari ja tuomarin rakkaus on kaikkea muuta kuin emotionaalista tunnetta. Moni virkaansa hoitava pappi tai uskovainen on kaukana emotionaalisesta rakkaudesta.
Sitä kuitenkin moni hakee tänään hätäänsä. Sosiaalisen median antama vastaus, virtuaalikaverit ja -ystävät, kun on tähän tarpeeseen aiempaakin petollisempi ja joskus jopa rikollinen huijari. Näin tämä perinteinen arvokas käsitepari on päässyt rapautumaan.
Netissä kaverit vaihtuu tuon tuosta ja olisiko niin, että monen kohdalla kun kaverit katoavat niin vasta silloin ystävät astuvat sisään? Takavuosina sanottiin, kuinka näitä saisi olla ainakin arkun kantajien verran myös ikääntyessä.
Nykyisin kun vainaja tuhkataan arkunkantajia ei tarvita heitäkään. Jos ikää tullee yli 90-vuotta, kaverit ovat jääneet matkalle ja ystävätkin on surtu manan majoille. Moni vanhus jää kovin yksin. Vanhainkodin ystävät tahtovat olla kavereita ja dementoituvalle nämä vaihtuvat joka päivä. Hoitaja on monelle usein ensimmäinen ja viimeinen ystävä, harvemmin kaveri.
Hoitotapahtuma on parhaimmillaan hyvin intiimi ja poikkeaa muutaman minuutin piipahduksesta etäiseksi jäävässä perinteisessä lääkärisuhteessamme. Moni lääkäri näyttää pelkäävän ihmistä ja tämän kohtaamista. Tästä tehty väitöskirja oli lukijalleen järkytys. Etäinen ja viileä hoitosuhde jopa pilaa kliinisenä laboratoriotyönä ja leikkaussaleissa saavutetut tulokset. Ilmiö on tuttu monestakin tutkitusta sosiaalisen median luomana ongelmanamme virtuaaliyhteisöissä mutta niitä on toki kyetty myös korjaamaan.
Moni kuitenkin hankkii sydän ystävät usein lapsuudessaan. Nämä muutamat harvat luotetut, joista laulun sanoissa kerrotaan: ”Mistä löydät sä ystävän, onko oikea sulle hän?”. Kysymättä jätetään kuitenkin, oletko sinä oikea hänelle.
Sitä ehkä kannattaisi fundeerata enemmänkin kun tätä narsistisempaa ystävien mittailua itselleen. Siinä kun narsisti jää helposti lopulta yksin ja käy enintään Jaakobin painija Jumalansa kanssa. Suurilla puilla kun on taipumusta kasvaa kovin aukeilla paikoilla, jos nyt ylipäätään ovat päässeet suuriksi levittäytymään ja varjostamaan muut pois viereltään. Sosiaalisen median kohdalla tätä on pohdittu paljon ja haettu ratkaisuja.
Politiikassa ja yritysjohdossa tämä on monen puolueen ja konsernin kohdalla johtamistaidollinen ongelma. Hierarkisessa rakenteessa näitä syntyy tuon tuosta. Nykyinen uusi mediayhteiskunta ja sen rakenteet kuitenkin poikkeavat täysin näistä menneen maailman johtamistavoista ja -taidoistamme. Näillekin on löydetty sosiaalisen median soveltamia korjausmallejamme. Osa niistä on todella pitkälle vietyjä teknisiä sovelluksia ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Niitä ei tunneta ja usein ne ovat liikesalaisuuksia.
Populistinen liike kansanliikkeenä (popula=kansa) tulisi kyetä sopeutumaan hyvin myös ns. uuspopulistisena organisaatiomallina tähän uuteen maailmanjärjestykseen ja perussuomalaisten kuuluisi olla tässä Suomessa ilman muuta johtava puolue uuden, myös maailmankuvamme muuttaneen paradigmaisen hynridiyhteiskunnan tiennäyttäjä vanhoille puolueillemme. Puolue sopii hyvin malliksi tutkimukselle ja sen sovelluksille mutta ei ilman alan asiantuntijoita. Yksin se ei siihen tietenkään kykene. Kysehän on kansanliikkeestä ja tavallisista suomalaisista äänestäjistä. Vanhoilla puolueillamme ongelmat ovat vieläkin suurempia.
Näillä törmäys perinteisen median kanssa vaikuttaa olevan koko ajan ongelmallinen ja sulkevan jopa pyhänä pitämämme arvon ja normin sananvapaudesta. Kilpailijoita on kuitenkin koko ajan tulossa mutta niiden muuttaminen yleispuolueeksi vie viellä aikaa. Nyt perussuomalaisilla on ikään kuin vastuu toimia myös hallituksessa uuspopulismimme omanatuntona ja hoitaa organisaatiorakenteeltaan vanhempien puolueiden tekemiä virheitä. Ilmiö ei ole yksin suomalainen vaan globaali ja näkyy kaikilla mantereillamme ja on kokonaan hoitamatta erittäin vaarallinen.
Puolueiden ja niiden tukijoiden välinen ”mustankipeys” kilpailuna vallasta pahentaa tätä syvenevää kriisiämme. Se ei ole pelkästään parlamentaarinen, puolueiden sisäinen kriisi, vaan koko yhteiskuntaamme jo kauan ravistellut yhteinen ongelmamme. Puolueet kansanliikkeinä eivät sitä kykene yksin ratkaisemaan. Se on heille aivan liian vaikea ja pahenee myös globaalisti vieden kykymme hakea apua edes plagioimalla malleja naapureiltamme.