Tekijä: Matti Luostarinen

Narsistinen valta Verkostojen maailmassa on taipumusta hakea kärjistyksiä. Kieli, jossa on liian monta "toisaalta ja toisaalta", ei ota kantaa ja vastuuta. Diplomatia on myös täsmällistä kannanottoa. Ei vain sen välttelyä. Välttelyllä jätämme vallan despootille. Ertyisesti asiantuntijavalta on usein liioitellun epävarmaa. Narsistinen despootti hyötyy epävarmasta.Yksi kärjistyksistämme on hierarkinen tapamme jäsennellä maailmaa ja sen vallankäyttöä. Siinä valta sokaisee, täydellinen täydellisesti. Narsismi vallankäytössä ja johtajuudessa on vaarallinen ilmiö tänään tuhansille myös Suomessa. Miten narsismi esiintyy vallankäyttönä verkostoissa? Hierarkinen…

Nerojen peli vai Jumalan käsi.Jalkapallon maailmanmestaruus ratkesi rangaistuslaukauksiin. Rangaistuslaukaus on tapa kurittaa väärin pelaajia. Jokainen EU:n ytimessä toimiva kolonialismin vanha mestari sai yhden rangaistuslaukauksen enemmän kuin niiden alusmaat. Alusmaat karsiutuivat, mutta olivat tyytyväisiä jo luvasta osallistua. Suomi on ollut aina alusmaa ja olisi myös tuosta kunniasta tyytyväinen. Maailmanmestaruus edellyttäisi jo runsaasti taitavaa kaatumista ja se ei tahdo suomalaiselta mieheltä sujua. Ja jos sujuukin, kaatumisen ja tuskaisen kieriskelyn osaavat erityisen hyvin alusmaiden nöyrimmät kansalaiset. Kaatumiskilpailu muistuttaa…

Päivälehdestä kohti toimittajan omaa päiväkirjaaMartti Huhtamäen mukaan (Suomen Kuvalehti 16.6) Helsingin Sanoman poliittinen yksisilmäisyys karsii lukijoita. Otsikolla ”Raivoisaa kepuvihaa” kuvataan usein myös tämän median suhdetta maatalouteen ja maaseutuun. Tutkijat ovat usein luonnehtineet sen kirjoittajien henkilökohtaisena traumana, jossa toimittaja palaa 1960-luvun juurilleen maaltamuuttajana pystymättä näkemään kuinka maatalous ja maaseutu ovat muuttuneet. Tyyppikuvaus tästä on Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä, jossa Rasimäen kylä Pohjois-Karjalassa kuvataan nostalgisesti ja synkin värein. Kuvaus voisi olla yhtä hyvin rajan takaa Itä-Karjalasta. Vaikeampaa kuin…

Kun härillä kyntää.Härillä kyntävällä on taipumusta puhua myös häristään. Näin tekee Jakke Holvas Hesarissa (9.7) verratessaan tietokoneajan ja sähköisen median kehittyvintä tiedotusta 1970-luvun lasten ja nuorten harrastamiin provokatiivisiin ja narsistisiin pienlehtiin. Niissä toimittaja pieraisi omaan käteensä.Pienlehdillä tarkoitetaan lähinnä aikansa monistekulttuuria ja tuon ajan teknologian ihmeen (monistuskone) mahdollistaman kirkonkylien ja kaupunginosien hengentuotteita. Kirjoittaja Holvas toimitti itse Vantaalla tuolloista ”pienlehteä” nimellä Seppo.Kun Holvas vertaa Seppoaan globaaliin verkostoon ja sen ilmentymiin, hän tulee vertailleeksi samalla pieniä paikalliskulttuureja globalisaatioon…

Kuka ostaisi Paperilehden?Tuo otsikko tuli mieleeni kun luin Helsingin Sanomien taloussivun. Sen pääotsikkona oli sivunmittainen juttu luomulihasta. Otsikkona ”Kuka ostaisi LUOMULIHAA?”Laajassa artikkelissa kuvataan kuinka luomulihalla menee huonosti ja tulevaisuus on vielä synkempi. Tehdään tutkivaa journalismia. Kysellään ja kerrotaan mitä on kaupoissa vastattu. Luomulihaa kiikastaa hinta, saatavuus, kauppiaiden aktiivisuus, tai sen puute. Ongelmia ja pelkästään niitä sekä saannissa että myynnissä.Kuinka tämä on mahdollista maassa, jossa minkä tahansa tuotteen saa hetkessä pöydälleen ja kyse on vuodesta 2006?…

Kaukjärvi ja maitohappobakteeritLämmin kiitos runsaasta Kaukjärveä koskevasta palautteesta. Moni tällä vuosikymmenellä alueelle muuttanut on kysynyt Loimijokiohjelastamme. Vastaan lyhyesti.Loimijokiohjelma käynnistettiin 1990-luvun alussa tavoitteena valmistautua jo hyvissä ajoin EU -määräyksiin ja omiin ympäristötukiimme. Tavoite oli hoitaa MTT:n ja alueen viljelijöiden, kouluttajien ja neuvojien sekä teollisuuden yhteistyöllä vesistömme kuntoon. Eräs ohjelman osa oli käydä läpi kakki Loimaan yläpuolella olevat valuma-alueen runsaat tuhat maatilaa ja tehdä katselmuksen lisäksi tiloille ympäristöohjelmat. Samalla kyselimme viljelijöiden ympäristöasenteista tietoa samalla jakaen. Osallistuvan tutkimuksen…

EU ei ole kauppapoliittinen saareke.Venäjän tie maailman kauppajärjestöön WTO:n jäseneksi on ollut kivikkoinen. Kun muu maailma on miltei kokonaisuudessaan sen jäsenenä Venäjällä on alettu pompotella. Kiinan vastaava liki 15 vuotta kestänyt taival ja jäsenyys vuonna 2001 avasi myös Venäjän tietä. Viime vuosina Venäjä on joutunut käymään kahdenvälisiä neuvotteluja ja etenkin Yhdysvaltain kanssa. Yhdysvallat haluaa ulkomaisten pankkien ja vakuutusyhtiöiden toimilupia Venäjän markkinoille. Taustalla on toki myös Dohan -sopimuskierros ja maatalous. Yhdysvallat ei ole valmis joustamaan maataloustukiensa…

Pietarin G8 -kokous Suomelle elintärkeäSeitsemän johtavan teollisuusmaan G8 –ryhmän vuosittainen huippukokous Pietarissa 15 heinäkuuta korostaa Vladimis Putinin Venäjän omaa asemaa. Putin uhkaa Venäjän hylkäävän WTO:n kauppasäännöt, jos WTO:n ovet eivät aukene maalle. Nyt esteenä näyttäisi olevan enää vain Yhdysvallat ja sopimus syntynee. Venäjän sulkeminen pois WTO -jäsenyydestä on hiertänyt jo yli vuosikymmenen. Asialistalla Suomelle tärkeitä ovat energiapolitiikan yhdenmukaistaminen sekä globaalit toimet ilmastomuutoksen torjumiseksi. Elinkeinoelämän kannalta kiinnostavia ovat sellaiset innovaatiopoliittiset pyrkimykset, jotka edesauttavat uuden teknologian kehittämistä…

Ajopuu vai järkevä ohjaus?Suomi ja Itävalta käyttävät Ilkka Joenpalon mukaan noin 150 miljoonaa vuoden aikana EU isännyyteen. Tuo raha vastaa kaikkien Suomen luonnonvaroja tutkivien ja kehittävien laitostemme vuotuista yhteistä budjettia. Näihin kuuluvat maa- ja metsätaloutemme, kallio- ja maaperämme, vedet ja niiden eläimistö, riista ja porot sekä lopulta maaseutuelinkeinomme. Myös niiden ympäristönhoito ja sen tutkimus- ja kehitystyö. Näitä on viime vuodet leikattu ja leikkauksista puhutaan nytkin.Poliisin työtä keskitetään. Hallinnon keskittäminen on hyvä asia, mutta samalla tahtovat…

Lehti on suurin ongelmajätteemmeOlen saanut paljon palautetta koskien keskustelua bloggereista osana mediaa. Bloggeri on mahdottoman huonoa suomea. Yhtään parempi ei ole verkkopäiväkirjakaan. Osalle se on eräänlainen päiväkirjan tapainen mutta pääosalle kokonaan muuta. Käytän itse tätä välinettä viestiessäni sen verkoston kanssa, jossa mukana on tutkijoita, yrittäjiä, opiskelijoita, hallintoa, kehittäjiä jne. On siis oltava kohtuullisen huolellinen sanoissaan. Vaikeat käsitteet on syytä kertoa erikseen kotisivun yhteydessä. Lehdessä se ei onnistu ja tieteellisissä aikakauskirjoissa harvoin on tarvis. Kollegat kyllä…