Cluster articles – Klusteri artikkelit
Vuoden viimeinen artikkeli ei sisällä nyt perinteistä mediapalkintoani. Sen sijaan se on osa ”Cluster art” kotisivuani sekä lisäksi myös laajempaan levitykseen tarkoitettua ”Cluster articles” -käsitettä jatkona heinäkuussa syntyneille muistelmilleni ”Cluster art and art of clusters 70 years”. Toki myös osa vuosikymmenen ja vuoden kirjaa, hieman Juhani Ahon lastujen tapaan, mutta myös palapeliä, jonka kokoaminen käynnistyi jo 1970-luvun alussa klustereita faktoripisteiltä rakennelleen.
On toinenkin syy jättää palkinto nyt jakamatta. Mediaamme on moitittu Urho Kekkosen ajan ja kylmän sodan valheiden rakentelijana. Lisäksi suomalaista mediaa, sen takavuosien tapaa tukeutua kohtuuttomasti muun läntisen median plagiointiin, on pidettävä sopimattomana.
Väitettäni tukevat omien vuosikymmenisten huomioiden rinnalla maailmanpolitiikan professori Heikki Palomäen (HS 30.12.2021) lausunto, jonka mukaan ” suomalaisella medialla ei ole aikaa tai kärsivällisyyttä tai intellektuaalisia kykyjä käydä asioita läpi”.
Tässä tapauksessa kyseessä ei ole pandemia ja rokotukset tai passit, oma hallituksemme ja sen sekoilut, vaan Venäjä ja sen näkökulma Naton laajenemiseen yhä lähemmäs sen rajoja. Tilanteessa, jossa monien vuosien ajan Naton laajenemista ja myös Euroopan unionin politiikkaa on turvallistettu Venäjällä (suora lainaus lehdestä).
Artikkelin otsikon mukaan professori Patomäki haluaa Niinistöltä johtajuutta Venäjä-asiassa. Patomäen mukaan, jälleen suora lainaus lehdestä: ”Sotilasapu Ukrainalle on johtanut tilanteeseen, jossa Ukraina voi periaatteessa ratkaista tilanteen sotilaallisesti. Venäjän näkökulmasta se olisi melkoinen kasvojen menetys ja Putinin hallinnolle sisäpoliittinen isku… Se, mitä Putin puhuu punaisesta viivasta, tarkoittaa sitä, että vaikka venäläiset ovat monta kertaa antaneet periksi tietyissä vaiheissa, niin jossain menee se raja, että sen yli ei voida mennä. Nyt on kysymys sen rajan vetämisestä.”
Patomäen mukaan Venäjälle periksi antaminen ei ole ”suomettumista”. Hän sanoo, että Suomi aikoinaan ”hyödynsi erittäin menestyksekkäästi suhteitaan Venäjään ja länteen.”
Vuonna 2021 suomalaiset ovat käyneet läpi omaa lähihistoriaansa ja sen kipeitä kohtia juuri Urho Kekkosen ja kylmän sodan vuosien ajoilta, pesten ikään kuin jälkikäteen kasvojaan. Jari Tervo kirjailijana on tässä keskeinen hahmo kirjailijatöiltään.
Palomäki, joka on toiminut professorina myös Australiassa, Japanissa ja Britanniassa, odottaa Niinistön etenkin uudenvuoden puhetta ja kannanottoa, hänen näkemystään asiasta. Hän olettaa kuinka, suora lainaus: ”Niinistö on ehkä ollut hieman hämmentynyt.”
Työmarkkinoilla eletään puolestaan sielläkin eräänlaisessa murroskohdassa Suomen Yrittäjien vaatiessa yhä enemmän suoraa sopimista henkilöstön, eikä ammattiliittojen kanssa. Työnantajajärjestö SAK on luonnollisesti eri mieltä, eikä työnantajajärjestö EK:kaan halua eroon työehtosopimuksista. Suomen yrittäjien ja HS:n entinen päätoimittaja ei dramatisoi tilannetta. ”Meillä on 20 000 yritystä, joissa ei noudateta työehtosopimuksia. Niissä ei ole työrauhavelvoitetta, mutta harvoinpa sieltä julkisuuteen mitään kiistoja nousee. Tyypillisesti työnantaja ja työntekijä pystyvät sopimaan asiat keskenään.”
Lehden pääkirjoitussivu kertoo kuitenkin vuoden alun pääuutisen: ”Vaaleista uhkaa tulla pannukakku”. Ihmiset kun ovat ymmällään mistä äänestetään ja silloin vaalit tuntuvat yhdentekeviltä. Kun Helsinki ei ole vaaleissa mukana lainkaan, keskustan kannatus on keskimäärin kannatusluvuilla korkeammalla, kun mitä kuuluisi ja vihreät häviämässä.
Mitä keskusta on voittamassa, ei kuitenkaan selviä, jos valtaosa ihmisistä jättää kokonaan äänestämättä. Valtakunnallisia vaaleja on meillä liikkaa ja osa niistä alkaa olla vaikeasti perusteltavia. Siinä puoluelaitoksemme ja sen olemassaolo sekä samalla koko demokratiamme alkaa kriisiytyä.
Ennustin näin tapahtuvan jo vuosikymmen sitten ja ennen yli kymmentä poliittista hallitustamme. Aktiivinen osallistuminen suomalaisiin vaaleihin ja poliittiseen päätöksentekoomme vahvistivat tätä tulkintaani tutkijana. Näistä vaaleista jäin jo kokonaan pois. En voi kannattaa jotain sellaista, jonka virheistä olen kirjoittanut aiemmin. Ei vaaleihin mennä pelkästään velvollisuudesta käydä vaaleissa, saati olla ehdokkaana, jos koko rakenne on virheellinen ja epämääräinen.
Päivän tärkein uutinen oli urheilusta. Iivo Niskanen juhli isosiskonsa Kertun tavoin molempien ylivoimaista voittoa Tour de Skillä. Jos olympialaiset kisat voidaan viedä läpi runsaan kuukauden kuluttua, vieremäläisessä perheessä Ylä-Savossa, Iisalmen kupeessa, juhlitaan vallan muuta kuin vaalien tulosta.
Kun on tuolta suunnalta syntyisin, nimekkään hiihtovalmentaja Immo Kuutsan valmennettava Iisalmen lukiosta, juhlimme tätä luonnollisesti siinä missä aikanaan Keke Rosbergin voittoja tai keihäänheittäjien mitaleja Pielavedeltä. Toki Urho Kekkonenkin oli syntyisin samalta suunnalta, jolloin emme aina pidä oman seutukunnan kasvattien kustannuksella pilailua jälkiviisaina tekoina loppuun saakka harkittuna medioiltamme. Sodat on käyty ja hävitty ne, rauha voitettu.
Sen sijaan me rakastamme Terminatoria ja ymmärrämme savolaisina liiankin hyvin, mikä teki Arnold Schwarzeneggeristä ison Arskan, joka olisi valittu kuvernöörin tehtäviensä lisäksi myös Trumpin sijaan tämän ajan Yhdysvaltain presidentiksikin. Jos olisi syntynyt siellä eikä liki meitä muistuttavassa valtiossa Euroopassa. Terminaattori kun edusti ylivertaista dynaamisuutta (terminate) joka levisi myös Suomeen ja Matti Putkosen lempinimeksi ”Hakaniemen terminaattorina”.
Terminaattorin jälkeen Hesari esittelee Netflixisissä ilmastomuutosta ja samalla pandemia-aikaa kuvaavan elokuvan ”Don’t Look Up”, jossa on samaa ainesta kuin kirjassani vuodelta 2007. ”Arctic Babylon 2011” vain valmistui jo 1970-luvulla ja painettiin Saksassa. Siinä meteoriitin on korvannut maata lähestyvä kuu. Se oli tuolloin kokeilu rakentaa ensimmäistä kirjaa klusterin opein. Toki se vaatii lukijalta hiven enemmän kuin perinteinen narraatio.
Suomalainen media ei oikein ymmärrä satiiria tai kauhua, joka syntyy tavalla, jossa kirjailija ei aliarvioi ihmisten älyä. ”Ei satiiri, vaan heti pinnan alla totta” otsikoi Pekka Torvinen oikeaan osuneen analyysinsä ja sellainen kosketti elokuvan nähnyttä. Huikea suoritus vuoden lopuksi.
Suomalaisen kustantajan ei ollut tarvis muuttaa sitä ja jakaa kolmeen eri kirjaan, pilaten koko klusterin tarina osana omaa tyhmyyttään, ahneuttaan epärehellisenä ihmisenä. Ei lukijaa pidä aliarvioida, saati suomalaisia poliitikkoja ja heidän tapaansa kikkailla koronapassin jäädyttämisellä ja menneen vuosikymmenen tapaisilla sote-sopan sotkuillamme.
Kun riskikartoitus on monitulkintainen, passin kanssa tai ilman, se alkaa muistuttaa suomalaista takavuosien kiekkojoukkuetta muinaisen Neuvostoliiton pyörityksessä tyyliin ”sekava tilanne Suomen maalilla”. Ja tilanne oli jo10-0 punakoneen hyväksi, jolloin edes presidentin uudenvuoden puheet eivät pelastaneet maata Lahden kisoista hyvitystä hakien unohtaen lääkelaukku huoltoaseman pihalle.
Meillä suomalaisilla on taipumusta rakennella oma draamakomediamme ja satiiri tavalla, jossa heti pinnan alla, vain hivenen sitä raaputtaen, paljastuu poliitikko ja urheilija, toimittaja, joka puhuu niin totta kuin osaa. Uuno Turhapuro ei pidä ihmisten valtaosaa typerinä, eihän? Kerronnan taustalla, pinnan alla raaputtaen, on savolaisen Pertti Pasasen suurta neroutta.
Kun klusteritaiteesta ja taiteen klusterista, niiden manifestista, syntyy klusterisisältö (Cluster articles) koko tuotannollesi, jolla tarkoitetaan tukisisältöä, jota kehität pilarisivujesi ympärille. Voit ajatella niitä sisältösiiloina, jotka perustuvat kaikkiin mahdollisiin ala-aiheisiin kussakin pilarisivun aiheessa.
“Cluster content is the supporting content pieces that you develop around your pillar pages. You can think of them as content silos that build on all possible sub-topics for each pillar page topic.”