30.06.2023
Kirjoitin keväällä 2010 kuinka meitä odottaa pitkäaikainen dualismin renessanssi muistuttava ajanjakso. Sen seuraukset ovat nyt meille tuttuja. Menetimme koko vuosikymmenen ja hallituksia oli ministereineen kuin Vilkkilässä kissoja. Tärkeimmät uudistukset jäivät puolitiehen ja tekemättä. Aivan riippumatta siitä, ketkä ministereinämme istuivat. Koko ajan jouduimme kysymään, mitä sinä tarkoitat? Quid tibi vis? tai Mitä pelkäät? Quid times? Miksi sinä taritset rahaa, jos et osaa käyttää sitä? Quid tibi pecuina opus est, si uti non potes? Publius Syrusta lainaten.
Miten on sitten tänään? Onko palattu tähän samaan ansaan ja kuka näitä ansoja virittelee. Venäjällä dualismi on ikivanha keino turvautua sellaiseen tsaristiseen kulttuuriin, jonka taustat löytävät kaukaa menneen ajan historiasta. Silloin joutuu kysymään, mikä on totuutta ja säädyllisyyttä? Quid verum atque decens, Horatiusta lainaten.
Mutta miten on Euroopassa ja Suomessa?
Palaan nyt yhtäällä jo hetki sitten kirjoittamaani käsitteeseen robotiikasta ja teknoälystämme algoritmeineen sekä yhdistäen sen kielen dualistisiin harhoihimme. Sehän kokoaa tarvittaessa niin taiteen ja tieteen sieltä, mistä sitä tilaamme. Sen saat mitä tilaat, tekstinä ja kuvina, kuvataiteenakin. Mitä teetkin, toimi viisaasti ja ota huomioon lopputulos – Quidquid agis, prudenter agas et respice finem.
Elämme näin dualismin realismia, mutta tekoälyn tuotteena, tähän aikaan istuttaen. Venäjän presidentti Putin oli, ja on edelleenkin, tsaristinen tämän ajan taitaja ja Ukrainan sota sen tulostakin. Entäpä jos avaisimme silmämme asettamalla kysymyksen, mistä tämä dualistinen harha syntyy? Sehän ei ole suurille massoille harhaa, vaan ainut maailmankuva, jonka he ovat sisäistäneet. Jo lapsesta alkaen. Mitä hölmöä hallitsijat tekevätkin, sen saavat kreikkalaiset kärsijä. ”Quidquid delirant regres, plectuntur Achivi. Ja sama Suomessa ja missä tahansa globaalissa maailmassamme.
Palaan siis kevääseen 2010 ja tuolloin usein kirjoittamaani käsitteeseen nyt aikana, jolloin dualismi on liki ainut tapa pitää mediat hereillä. Se on helpoin tapa tehdä otsikkoja ja panemalla robotiikka ja algoritmit kirjoittamaan kesälomatoimittajan tekstitkin. Se myy hyvin. Paikallaan pysyvä ja tuttu. On järkevää olla liikuttamatta sitä mikä on asettunut. ”Quieta non movere”. Platon tunnettiin juuri tämän tason filosofina. Siinä vahdeillakin on vahtinsa. Kuka vahtisi heitä? Quis custodiet ipsos custodes? Vinoili taas Juvenalis.
Dualismin renessanssi
17.05. 2010 – 30.06.2023
Mikä ihmeen dualismi?
Dualismi viittaa käsitteeseen kaksi (lat. duo) ja se on ajankohtainen etenkin nyt, kun puhumme digiajasta, on ja off -maailmastamme. Lapsemme ovat jo jonkin aikaa eläneet hyvin dualistisessa maailmassa digiaivoineen. Tällä on erittäin suuri merkitys, ei vain maailmankuvan muodostumiseen, vaan myös käyttäytymiseen ja neurofysiologisiin ilmiöihin. Se korvaa turhat sanatkin. Mitä tekoa sanoilla on? Kyseli jo Terentius aikoinaan. ”Quid opus est verbis?
Dualismin renessanssi
Filosofiassa dualismilla tarkoitetaan pääsääntöisesti oppia kahtalaisuudesta, kahtiajaosta, kaksijakoista käsitystä todellisuudesta. Digiajassa aivomme tuottavat yhtenään meille ärsykkeitä, joissa mukana on oletus kahden itsenäisen substanssin (alkuperusteen) olemassaolosta. Se ei ole likimainkaan totta, mutta lapsekkain tapa jakaa maailma kahtia. Hyviä ja pahoja, lapsille tarkoitettuja satujamme. Tärkeintä oli tunne ja tunnelmapuoli. Millä mielellä? ”Quo Animo?” Ei niinkään kysymys siitä, millä oikeudella? – ”Quo iure?”
Näin uusi mediayhteiskunta on käytännössä pääsääntöisesti dualistinen ja tuottaa kuvitelman, jolle ei ole todellisuudessa vastinetta. Digiajassa vastine luodaan sosiaalisen muistin tai perinteisen käyttäytymisemme antamana ohjeena, vaikka se olisikin uudessa tilanteessa virheellinen. Syntyy käyttäytymistä, jota on vaikea ymmärtää, tai sitä selitetään väärin alkaen pirstoa se dualistisiin osasiinsa. Tekoäly on tämän harhan myyjänä mestari. Ellei sille anna ohjeita, jotka ovat edes hivenen mutkikkaampia. Poliitikko ei anna. Hän ei pohdi, mihin rauha ja kunnia johtavat. –”Quo pax et gloria ducunt”.
Vanhassa ontologisessa filosofiassa viitataan kaksijakoisuuteen perinteisen hengen ja materian välillä. Taustalla on deduktion isäksi kutsutun Rene Descartesin opit kaksijakoisesta käsityksestä todellisuudesta. Kvanttimekaniikassa tunnetaan vaikkapa käsite aalto-hiukkasdualismi ja hallintotieteissä EU pyrkii jakamaan valtaansa hallinto- ja valvontaelinten välillä. ”Kuhun kohtalot kutsuvat?” – ”Quo fata vocant?”
EU:n kriisin yhteydessä tämä on tullut korostetusti esille haettaessa yhtäällä valvontaa kansallisvaltioiden velkaantuneille talouksille, ja toisaalla yhä tiiviimpää ja keskitetympää tapaa hoitaa kansallisvaltioiden tapaan koetun uuden kuvitteellisen liittovaltion paisuvaa byrokratiaa. Kaikki medioissa esitetyt mallit ovat tyypillisen dualistisia. Lapselle tarkoitettuja satuja hyvästä ja pahasta. Populisti poliitikko käyttää tätä kieltä, eikä muuta oikeasti osaakaan. Voikoon hyvin se, joka kutsuu minut illalliselle – ”Quisque me ad cenam vocarit, valeat”. Se riittää vallan hyvin.
Uskonnonfilosofia taustalla
Omassa lutherilaisessa teologiassamme dualismilla tarkoitetaan yleensä kahden hallintovallan eli kahden regimentin oppia. Kirkon ja valtion regimentin erosta on joskus puhuttu paljonkin, mutta nykyisin se on vähentynyt. Median esille nostamat ja kirkkoa ravistelevat kriisit ovat merkki dualismin kasvusta myös tällä suunnalla. Venäjällä Putin käytti dualistista hallintomallia ja toki myös jo ensimmäisen ja toisen maailmansodan sytyttäjät. Ja se mitä eivät tehneet barbaarit, sen tekivät Barberinit. – ”Quod non fecerunt barbari, fecere Barberini”.
Valtaa nykyisin käyttävän median on vaikea löytää paikkaansa dualistisen maailmankuvan ulkopuolisena regimentin oppina, ja tämä näkyy myös muualla kuin Suomessa protestanttisen kirkon aseman muutoksena, josta virastaan eläkkeelle siirtynyt piispamme käytti kovaa kieltä ja puhui vainoista. Sikäli kun tiedän – ”Quod sciam”.
Samaa käsitettä käytti myös Paavin kirkko ja hänen kardinaalinsa. Dualistiseen maailmankuvaan ei mahdu kolmea vallankäyttäjää. Media vallan vahtikoirana, moraalin vartijana ja normiston rakentajana, hakee itselleen maallistuvassa dualismissa kirkon aiemmin käyttämää valtaa. Se on siis moraalin portinvatijana pahaa politiikkaa vastaan. ”Antakoon Jumala sen päättyä hyvin” – ”Quod deus bene vertat”.
Kyse ei ole toki suvaitsemattomuuden kasvusta, vaan vallan dualistisesta jaosta ja sen ongelmasta medioitten kriisissä, jossa sosiaaliset ja kulttuureja koko ajan ravistelevat kansalaismediat, yhteisömediat, muuttavat reaaliaikaisesti dualistista maailmankuvaamme. Sellainen muutos luo turvattomuutta. Sellainen muutos on vaarallinen. Mikä taas on järjetöntä – ”Quod absurdum est”.
Suurkulttuurien dualismi
Oma lutherilainen dualismimme on paljon vaatimattomampaa kuin vaikkapa katolisten kansallisvaltioiden, saati gnostilaisten tai taolaisten oppien maailmankuvat. Näissä mukana on vanhastaan kaksi voimakasta jumalaa tai jumalallista voimaa, esimerkkinä vaikkapa taolaisuuden yin-yang-kahtiajako ja gnostilaisuuden tyypillinen kaksijakoinen todellisuus. Näin kaksinapainen dualismi sisältää aina myös omassa kulttuurissamme ajatuksen hengestä ja materiasta tai pohdintaa antimateriasta osana jumaluutta. Oleellista onkin nopeus. ”Mitä teet, tee nopeasti!” – ”Quod facis, fac citius!” (Raamattu, Joh. 13:27).
Kulttuureilla on taipumusta integroida toisiinsa dualismin henkeen ja materiaan liittyvät pohdinnat sekä tieteen abstraktit ilmiöt ja ajattelu, eikä niitä voi mitenkään erottaa toisistaan uudessa mediayhteiskunnassamme. ”Mikä pantakoon hyvin merkille” – ”Quod bene notandum”
Syntyy kaksi voimaa, joista toinen edustaa henkeä ja toinen ainetta, toinen sielua ja toinen ruumista, toinen äärellistä ja toinen ääretöntä, toinen valoa ja toinen pimeyttä, toinen hyvää ja toinen pahaa. ”Mikä oli todistettavissa” – ”Quod erat demonstrandum”. Eukleides todisti paljon muutakin merkittävää.
Politiikassa syntyy kaksinapainen ”herruus”, hallitus ja oppositio, kahden poliittisen järjestelmän järjestetty samanaikainen vaikutus tai musiikissa duurin ja mollin kolmisoinnut koetaan toistensa polaarisiksi vastakohdikseen. ”Jumala taas muuttaa ensin hulluiksi ne, joiden hän haluaa tuhotuvan.” – ”Quos deus perdere vult, dementat prius”.
Tunteet ja fysiologia
Dualistinen maailmankuva on mukana silloin, kun puhumme tunteista ja vaikkapa psykofyysisestä ihmisestä ja erottelemme hänet fysiologisesta ja biologisesta evoluution tuotteesta kaksikotiseksi kasviksi. Tähän tietoon me yleisesti luotamme – ”Publica fides”.
Kun tunteet erotellaan fyysisestä toiminnasta, ihmisen biologisesta perustasta, syntyy myyttinen maailmankuva, jossa dualismi hallitsee. Näin tunne voidaan jopa kokea järjen vastakohtana ja teemme taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia tekoja joko kuvitteellisen tunteen tai järjen ohjaamina. Tässäkin tiedossa pääsemme hyvin lähelle yleisesti hyväksyttävää totuutta. ”Proxime accessit” – ”Publica fides”.
Oikeasti näin ei ole, vaan käytämme ainoastaan dualistista tapaamme hahmottaa maailmaa ja sen paljon mutkikkaampaa tapaa toimia etenkin sellaisessa abstraktissa käsitteistössä, jossa mukana ovat äärettömät ja valon nopeudella tapahtuvat reaaliaikaiset uudet prosessimme. Sama pätee tieteeseen, jossa mukana on useita ulottuvuuksia ja keinotekoinen ”äly” ohjaamassa tulosten tulkintaa tekoälynämme. Tässä kyse on tulevaisuudesta ja sen aavistamisesta. ”Prudens futuri”. Usein yleinen luottamus tieteeseen. ”Publica fides”.
Niiden kuvaaminen ja ymmärtäminen ilman dualismia on jo pedagogisesti usein ongelmallista, eikä meillä ole sellaista evoluutionaarista taustaa, jolla kykenisimme ymmärtämään vaikkapa suhteellisuusteorian tai kvanttimekaniikan mukanaan tuomaa teknologiaa ja sen sosiaalisia ja kulttuurisia sovelluksia, joihin lukeutuvat usein vaikkapa evolutionaarisen talousopin sosiaaliset ja taloudelliset uudet innovaatiot organisaatioineen. Finanssi-innovaatiot ovat yksi esimerkki taloudesta, joka muuttuu ja synnyttää uutta sosiaalista ja taloudellista rakennetta dualistisesti asia kuvaten. Usein kyse on joko tulevaisuuden aavistamisesta ja samalla kasvun paikasta. ”Prudens futuri” – ”Punctum vegetationis”.
Se kuva on väärä. Sitä tulkiten talous menee retuperälle ja alkaa sahata. Ilmiö on koominen, puhuen joko härän tai omikron vuosistamme kirjoissani vuonna 2021. Se joka on ne lukenut, ymmärtää kyllä mistä oli kysymys. Lapset tekevät lapsellisuuksia – ”Pueri puerilia tractant” tai sitten on vain kaunista kuolla sodassa. ” Pulchrum mori in armis”.
Dualismi on helppo ratkaisu
Dualismin vastakohtana esitellään usein monismia tai pluralismia, joissa todellisuuskäsitys on monijakoinen. Tällöin alkuperäinen maailmankuva ja sen psykologia sisältävät jo useita alkuperusteita ja kaaosteorian tapaan määrättömän määrän muuttujia, joista totuutta haetaan. Eletään siis tekoälyn ja robotiikan aikaa. Kun tällaista tulevaisuuttaa aavistetaan, se vaatii myös yleisen luottamuksen – ”Publica fides”.
Totuus joko löytyy, tai sitä lähestytään, käytettyjen menetelmien avulla, mutta sitä ei aleta vakuuttaa totuudeksi poliitikon tapaan dualismia hyödyntäen. Äänestäjän kaksinapaiseen, hyvään ja pahaan, on helppo vedota. Kulttuuriimme ei kuulu puunilainen uskollisuus – ”Punica fides”.
Tällainen laajempi yhtenäisyyden oppi, klusteritalouden kaltainen maailmankuva, muistuttaa holistista persoonallisuutta. Tässä maailmankuvassa maailmankaikkeus ei ole koskaan perustunut vaikkapa fysikaalisesta ja aineettomasta henkisestä ulottuvuudesta, eikä dualismi ole lainkaan ainut ratkaisu vaikkapa psykofyysisenä esiteltyyn ongelmaan. Samoin ajatus EU:n liittovaltiosta dualistisena mallina on sekin pois suljettu ja vain yksi mahdollisuus monien muiden joukossa. Niinpä poliitikot sanovatkin yleisiä asioita omaperäisesti ja professorit varovat omaa kunniaansa. ”Proprie communia dicere” – ”Professor honoris causa”.
Holismi (“holos” kokonaisuus) taas viitaa ontologiaan, jossa arkikielellä kuvaten kokonaisuuden oletetaan olevan suuremman kuin sen osien summan. Kokonaisuuteen kun liittyy aina, klustereiden tapaan, ominaisuuksia (emergenttejä piirteitä) joita ei toki esiinny sen yksittäisissä osissa erikseen ja niitä tarkkaillen.
Näin kokonaisuutta on tutkittava kokonaisuutena, ei sen osina. Esimerkkinä molekyyli ei sisällä elämää, mutta yhdessä molekyylit muodostavat solun ja solu on elävä organismi. Holisti tutkii mistä osista kokonaisuus muodostuu, millaisen verkoston osat muodostavat ja mitä emergenttejä ominaisuuksia kokonaisuuteen syntyy osien vuorovaikutuksen seurauksena ymmärtäen myös systeemin ympäristöä.
Psykofyysisenä (engl. mind-body problem) dualismi kuvataan usein mielen ja kehon yhteisenä liittona. Aristoteles esitti aikanaan sydämen mielen ja tunteiden sijaintipaikkana ja Hippokrates oletti aivojen olevan yhteydessä myös mielen tiloihimme. Lapset tekevät lapsellisuuksia mutta Aristoteles ja Hippokrates eivät olleet lapsia. ”Pueri puerilia tractant”.
Näin psykofyysinen alkoi vähin erin kehittyä kohti aivojen ja mielen välistä ongelmallista suhdetta osana dualistista ihmiskuvaa. Rene Descartes ratkaisi ongelman puhuen interaktionismistaan ja henkiaineesta, joka oli aivoista erillistä, mutta kausaalisesti toisiinsa vaikuttavia dualistisia ilmiöitä. Tajunnanilmiöt selitettiin aineettoman avulla, siinä missä käsitys vaikkapa sielusta ja sen luonteesta. Algoritmit olivat toki tuntemattomia ja tiede hapuili osana taikauskoa. Sananmukaisesti ja olosuhteiden mukaan. – ”Pro verbo” – ”Pro tempore”.
Dualismi elää ja voi hyvin
Dualsimi elää myös tieteen piirissä. Tällöin oletamme kuinka materiaaliset ja ekonomiset tekijät määrittävät sosiaalista elämää ja sen usein ei-materiaalisia poliittisia ja kulttuurisia ilmiöitämme ja niiden kausaalisuhteita. Näin euro ja sen kriisi oli dualistisessa maailmassa liki taikauskoa ja muuttui populismin kautta gigantiksi jättiläiseksi happiteltassa maaten tai lopulta moderniksi Sammoksi. Politiikassa koomiseksi peliksi äänestäjien sieluista taistellen. Sielun terveyttä varten – ”Pro salute animae”. Ei taloutemme. ”Pro verbo” – Sananmukaisesti.
Euron huolimattomat käyttäjät oli saatava valvonnalla kuriin, ja kun kriisin kärki taittui lisäämällä euron uskottavuutta satojen miljardien sitoumuksin, seuraava vaihe oli perustaa globaalia maailmaa ja markkinataloutta valvova eurooppalainen valvontaelin ja sille hallinto, liittovaltion tapainen byrokratia. ”Pro vero” – ”Pro Viribus”. Sananmukaisesti ja voimien mukaan.
Ilmiö on puhtaan dualistinen ja vailla minkäänlaista visiota uudesta EU:n holistisesta tulevaisuudesta monikulttuurisena ja pluralistisena prosessina globaalissa ympäristössään. Se mitä Yhdysvallat on nyt, ei sovi lainkaan EU:n käyttöön. Me emme puhu EU:sta isänmaan vapauden puolesta tai arvoa varten – ”Pro libertate patriae” – ”Pro gradu”. Pro gradu ei siten ole maisterin tutkinto vaan tutkielma tuota arvoa varten. Se kuuluisi kyllä mainitakin. Palkkana ahkeruudesta ja työstä – ”Pro studio et labore”.
Kun vastaavasti kuntia viedään hallinnollisesti yhteiseen talousalueeseen palvelujen järjestämiseksi, osa kokee tämän mentaalisen alueen menetyksenä ja on tunneihmisiä ja toiset kylmän rationaalisia järki-ihmisiä. ”Pro Karelia” – Karjalan puolesta eikä ”Pro forma” – Muodon vuoksi.
Jälleen taustalla on dualistinen tapa manipuloida, tai ehkä asian kuvaamiseksi ei muuta keinoa löydy dualistisessa mediassamme. Lähipalvelut ja yhteisöllisyys eivät ole dualistisia harhoja vaan tapa pitää huolta joko lapsista tai aikuisista omalla kylällä. Kaikki kun eivät luota dualistiseen hallintoon ja sen toimivuuteen uuden yhteiskuntamallin toivossa. Politiikka ei saa olla pelkkää ”hulluille puuroa” ohjelmaa. Mitä sinä tarkoitat? – Quid tibi vis? Ota ja lue kotisivultani www.clusterart.org. Se ei maksa sinulle mitään.
Erityisen voimakkaina digiajan uudet dualismin opit elävät ihmisen mielen ja terveyden hoidossa, jossa mukana ovat monet meille vieraat kulttuurit ja tapamme kokea ihminen vanhastaan joko sielullisena ja psykiatrisena, psykologisena olentona rinnan fysiologisen ja biologisen olennon kanssa. Mitä tuo puhe tarkoittaa? – Quid sibi vult haec oratio? – Lue ilmaiseksi kotisivultani www.clusterart.org.
Käsite psykosomaattinen tuo mieleen ihmisen, jolla on erikseen psyykkinen ja fysiologisesta ja biologisesta olennosta poikkeava hoidettava sisällään, jossa mukana ovat edelleen monet kansanomaiset hoitomenetelmät tai taikausko ja mytologia, jolloin globaalissa maailmassa taolainen yin ja yang kohtaa suomalaisen luonnonhoitajan menetelmät sulassa sovussa ja yhteisen dualistisen maailmakuvan toimiessa yhdistäjänä. Dun Spiro – Spero. – Niin kauna kuin hengitän, toivon. De Visu, De Auditu, De Olfactu – Näkemänsä, Kuulemansa, Haistamansa. Kirjat löytyvät sekä koisivultani kuvitettuina (www.clusterart.org) tai hakien kirjakaupoistamme.