Pia desideria – Hurskaita toiveita
20.09. 2023
Oletko sinä eliittiä työssäsi, vapaa-ajalla tai ehkä kotonasi, harrastusten parissa? Ruokitaanko sinua perinteisillä vai ehkä uusilla narsismin lääkkeillä? Olen kirjoittanut monet, liiankin monet, artikkelit narsismista ja sen häiriöistä, mutta en vielä elitismistä osana narsismiamme. Oletko sinä eliittityöntekijä vaiko muututko ehkä sellaiseksi vasta vapaa-ajalla? Järjestetäänkö sinulle seminaareja ja kursseja, joissa ohjelma on jotain muuta kuin omat luentonsa pitävien ja pitkäveteisiä esitelmiään lukevien kongressijyrien ja konferenssien tutut kasvot, tosin nykyisin myös etätyössä ja kuvaruudulta kohdatenkin. Oletko sinä se mykkä henkilö? – ”Persona muta.”
Todellisten asiantuntijoiden ja oikean eliitin konferenssit järjestetään golfkentän tuntumassa, hotellissa, jossa on tyyliäkin. Se on muuta kuin kartanoihin viedyt rupusakin ”lokaatioissa” kokoontuminen, tunkkaisissa kokoushuoneissamme. Siis nämä hanasaarelaiset tai muut Gustavenlundin kartanon vieraat Tuusulassa tai Sannäsin kartanossa Porvoossa vanhentuen. Takavuosina MTT:n koko hallinto käytti aikansa hämäläisessä kartanossa Jokioisten kunnassa, muistellen Mannerheimin ohella lukuisia muita tuon kartanon aatelissukujamme. Willebandeista ja Wahreneista olen kirjoittanut jopa lyhyet sukukronikat. Hehän edustivat hyvinkin vaatimatonta rahvasta velkojineenkin. Olivat liki ikiliikkujia (Perpetuum mobile). Välttelivät lakeja. Paljon lakeja, huono valtio. – ”Plurimae leges, pessima republica.”
Täytyy olla muutakin kuin vain toisen luokan duunari, ettei vain ajaudu vetoisiin neuvotteluhuoneisiin vaatimattomissa auditorioissa, saati laivaristeilylle Tallinaan tai Tukholmaan. Todelliset asiantuntijat, nämä piilossa lymyävät, ovat muuta kuin omakieliset kirjanoppineet. Nämä oman aikamme kestävän talouspolitiikan nerot, kulttuuripuolustuskurssit ja puolustusvoiminen maanpuolustuskurssit moneen kertaan käyneet veteraanit. Nyt he ovat hakemassa ”lokaatiota”, joka ei näy ja kuulu rahvaan ohjelmistoon. Poikkisektoraalinen verkostoitumisohjelma on sekin menneen talven lumia ja mainitaan ehkä vielä Suomen Kuvalehden ohjelmistossa elitismiin se sotkienkin. Valtaosalla kirjailijoistammekin edessä on nöyrtyminen oikeisiin töihin tai köyhyysloukkuun. Robotit kun eivät kaipaa tekijänoikeuskorvauksia. Saati ikäviä ja nöyryyttäviä apurahajärjestelmiä. Kansallinen identiteetti ja sen vaaliminen ei ole tämän ajan ensimmäisiä tehtäviä. Rahaa ei jaeta inhimillisestä hyvätahtoisuudesta – ”Pro benignitate humana.” Muodon vuoksi ja sielun terveyttä varte. – ”Pro forma” – ”Pro salute animae.”
Eliittityöntekijä ei todellakaan enää katoa useiksi päiviksi seminaariin kenenkään huomaamatta tai välittämättä. Vai onko sittenkin tässä jokin väärinymmärrys? Salaliitoista puhuvat voivat hyvinkin pitää kongressinsa ja pienemmät seminaaritkin meiltä muilta kokonaan salassa? Näiden tapaamisen kohtaamisen antia voi toki hyödyntää, mutta niiden siteeraaminen tai muu julkistaminen olisi virhe. Sellaista virhettä ei edes annettaisi anteeksi. Vain lapset tekevät lapsellisuuksia. – ”Pueri puerilia tractant.” Nyt on edessämme kasvun paikka. – ”Punctum vegetationis.”
Kaikki itsensä A-luokan duunareiksi tuntevat järjestävät omat merkittävät tapaamisena takavuosien eliitin pesimäpaikoilla. Kestävän talouspolitiikan kehittämiskurssiksi sellainen on vielä luonnollisesti sopivaa. Mutta missä kokoontuvat nämä todella salaisiksi tarkoitetut 007:n kaltaisten jälkeläisten viimeisimmät rippeet? Ei kai heitä kutsuseminaareissa tai workshopeissa, valmennustilaisuuksissa tai Forssan Holjilla tavata? Moni pääsee hyvin lähelle. – ”Proxime accessit.” – Olkoon onneksi. – ”Prosit!” Ovat sanoneet hyvin yleisiä asioita mutta omaperäisesti. – ”Proprie communia dicere.” (Horatius).
A-luokan työläiset, ne todelliset, eivät ole edes oman aikamme asiantuntijoita, takavuosien suomalaisen korruption jatkeita, vaan kokonaan vallan muuta ”antia” kohtaamisiltaan hakevia hahmoja. Ei toki poliitikkojamme, rupusakiksi jo aikoja luokiteltuja, liki leipäjonossa kohdattavia tapauksiamme. Heille nykyisyys on vasta kasvun paikka poliitikkoinamme, ministereinä. ”Punctum vegetationis.”
Toki takavuosinamme sellaiset nousukkaat, kuten poliitikot, toimitusjohtajat, vuori- ja valtioneuvokset, virkamiesjohto ja diplomaatit, kaiken karvaiset Suomen Kuvalehden kansipoikina esitellyt tapaukset, liki vastakohtanaan esitellyt etenkin urheilijat alkaen mattinykäsistä tai spedepasasista ja heidän tuotannostaan kansan viihdyttäjinä, iltalehtien lööppien kuninkaina, olivat vanhan median omalaatuisia kupliamme. Toisin kuin professori kunnian tähden – ”Professor honoris causa.”
Myöhemmin nämä kuplat puhkesivat ja korvattiin hetkeksi uusilla sosiaalisen median kuplillamme. Samalla kansa alkoi pohtia, voisiko ehkä näitä kokoontumisia ja sosiaalisia tapahtumia jatkaa, pohtien samalla kovin arkisia ilmiöitämmekin. Suolla potkittu pallopeli oli toki ylilyönti uudesta eukonkannon ”rutakkolaisesta” traditiostamme Pohjois-Savossa, Sonkajärvellä. Tuppisuiset hämäläiset alkoivatkin kokoontua rohkaistuen keskustelufestivaaliin. Hämäläiset kokoontuivat pohtien, onko edelleenkin ”toivossa hyvä elää” ja onko eläjä edelleenkin lapamato. Tällaista uskollisuutta kutsuttiin aikanaan puunilaiseksi. – ”Punica fides.” (Sallustius).
Suomalaiseen osaamiseen kuului pohtia itsestäänselvyyksiä, olkoonkin ettei se ole aina Hämeessä varmaa (ks. Suomen Kuvalehti (9.9.2023). Lehti (SK 9.9) lyttää Sitran ajatushautomon jäävuorimallit ja tulevaisuuskolmiot riskianalyyseineen tylyyn tapaansa niitä, jälleen kerran kuunnelleena: ”Vittu mitä paskaa, housuissasi on menneisyyskolmio.” (Lainaus ko. lehdestä / Lopetin tilaamisen). Kasvun paikka kirjoittajilla, perinteisillä medioillamme. ”Punctum vegetationis.”Aivan riippumatta asiayhteydestä.
Vastaavia purkauksia saimme kuulla aikanaan poikalyseossa Iisalmessa ja joku jopa Pertti Pasasen suusta. Ei näillä eväillä Spedeä pidemmälle päästy. Ne on siis kokeiltu ja huonoksi havaittu. Yleinen luottamus katoaa. ”Publica fides.”
Tänään duunarin työnkuva on epäselvä ja sen kuvittaminen mahdotonta. Joskus vain meillä innovaatioiden eksperteillä käy ”paska säkä” (lainaus ko. lehdestä) ja sen selittely on mahdotonta. Tosin kun taustalla on riittävän paljon näyttöjä, kukaan ei edes erehdy uskomaan pelkän hyvän tuurin tuomaan onneen. Meitä kun on jo liki 10 miljardia ja kaikki tavoittelevat samaa päämäärää, mutta hieman eri suunnalta vain sitä lähestyen. Silloinkin kun kyseessä on a) kuviteltu henkilö b) mieluisin henkilö c) mykkä henkilö d) ei toivottu henkilö – a) Persona victa b) Persona gratissima c) Persoa muta d) Persona non grata.
Se että saat ohjeesi jostain muualta, asiantuntijan antamana, tekee olostasi helpomman. Näin ainakin oletamme. Työkaverin ohjeet stressaantuneen mielen korjaamiseen on kokonaan muuta kuin lääkärin luettelemana toimintaohjeena itsekin vaikeasti samaa tautia potevanakin. Tosin emme me noudata lopulta kummankaan ohjeita, työkaverin tai lääkärin, mutta jälkimmäinen on hyvä käydä kuulemassa. Halu tavata työpaikan kaverin sijasta uskottavan oloinen lääkäri, voi olla terapeuttisen tervetullut lisä omaan ajatushautomoomme. Olet toiminut järkevästi. – ”Ratione fecisti.”
Olen kirjoittanut kirjan Putinista, putnismista ja venäläisestä tavasta ajautua sotaan Ukrainassa. ”Teesi, antiteesi, synteesi – Mytomania, eskapismi, putinismi 2022.” Hegeliläinen filosofia edellyttää Venäjällä tolkutonta valehtelua, jopa sairaalloista, ja sen kääntöpuolena eskapistisia liikeitä. Eivät ikivanhaa kirjallisuutta lukevat venäläiset aivan seinähulluja ole hekään. Jotenkin mytomaanista maailmankuvaa on kuitenkin itselleen selitettävä tai paettava ja usein pako on ainut keino. Nämä keinot ovat juuri eskapistisia ajatusharjoitelmia, jopa uskottava tapa paeta hetkelliseen haaveiluun julmasta todellisuudesta ja sen luomasta valheellisesta maailmankuvastakin. Siinä on jotain samaa kuin omassa suomettumiseksi kutsutussa maailmankuvassamme.
Tylsän toimistotyön epäselvyys, typeryys ja tarkoituksettomuus voidaan sekin sivuuttaa eskapistisilla harjoitelmillamme. Leikitellä ajatuksilla, ideoilla ja lopulta jopa naurahtaa arjen harmaudelle. Ymmärtämättä välttämättä mitään algoritmeista ja sen tavasta tehdä asiat oikein sekä voittaa myös shakissa mennen tullen ja yhden siirron matilla. Antaa robotin avata teksti, latinankielinen ja englanninkielinen mysteeri, jolloin kuvasta peilautuu koko tuon mystisen maailman koko kuva. Se jopa hymyilyttää ja naurattaa naiiviudessaan. Pitikin olla upea tulkinta. Kun sen esittää ylväs päällikkö, loistava johtaja, suorilla silmillä, oikein ja ihanasti, se ei haise enää öljylampulle. – ”Rector magnificus, Rector illustris, Rector oculis, Recte et suaviter – Redolet lucerna.”
Kun luet tämän virkkeen latinaksi, olet oppinut jälleen seitsemän uutta sanaa ja sen taivutustakin. Edellisessä kirjassani näitä sanoja oli yli 20 000. Moni ei osaa edes omaa kieltämme suomea ylittäen 20 000:n sanan käsitteistön ajatella ja nähdä unensakin, taivuttelematta samoja sanoja, pois lukien kirosanamme. On siis monta syytä lukea sellaista, jossa ajatellaan vain ja ainoastaan sinun parastasi. Se on kuninkaallinen lahja. – ”Regium donum.”
Hanki siis lopultakin kirja ja säilytä se. Joku lukee varmasti ja oppii lukemastaan. ”Matti Luostarinen 2022: Botrus Art – Arte Clusters – Cluster Art – Art of Clusters II”. Samalla sinulle avautuu, miten nämä käsitteet muuttuvat algoritmien (robottien) toimesta taiteeksi. Se on mykistävä kokemus. Kielemme ja kulttuurit ovat kuvineen kaukana toisistaan, vaikka muuta luulemme kieliä opiskellessamme. Se on jatkumo äärettömään. – ”Regressus in infinitum.” Airoin ja purjein. – ”Remis velisque.”
Samassa lehden (SK 09.09.2023) numerossa Jukka Ukkola pohtii pörssioluen hintaa ja löytää siitä kaikki samat piirteet kuin pörssisähköstäkin. Pörssioluen hinta vaihtelee Ukkolan kerronnassa täsmälleen samalla tavalla kuin sähkön kiskurihinnoista jopa miinuksen puolelle, riippuen siitä missä sen juot ja milloin, sekä suhdanteitten mukaan. Ukkolan pakinassa oluen hinnoittelun keksi pubin isäntä Jaska, sähköyhtiön entinen duunari. Jaska joutui lähtemään sähköyhtiöltä allergian takia ja käynnisti uuden uran ravitsemisalalla. Tee sinä samoin ja vie mukanasi uuteen duuniin vanhat oppisi. Ne hämmästyttävät, kummastuttavat tämän vanhan kaartin duunareita, mutta ilahduttavat nuorempia. Näin minäkin olen menetellyt vaihtaen kunnolla alaa tiedekuunnasta toiseen ja moneen kertaan väitellenkin. Hallitse asiasi, sanat seuraavat. – ”Rem tene, verba sequentur.” (Cato vanhempi).