- Tekoälytutkimuksen monitieteinen näkökulma – symbioosiäly
Vastaus Forssan Lehden kirjoituksiin 07.11. 2025
- Kun hybridiyhteiskunta otettiin käyttöön 2000-luvun ensimmäisen vusikymmenen aikana, sen tarkoitus oli kuvata murrosvaihetta: rinakkaiselon aikaa, jossa biologiset, sosiaaliset ja teknologiset järjestelmät alkoivat limittyä. Hybridimalli selitti aikansa ilmiöt tarkasti, mutta pian kävi selväksi, että kehitys ei pysähdy rinnakkaisuuteen. Suomi sai hoidettavakseen hybridilaitoksensa ja presidenttimme ei tarvinnut huolehtia enää kirjoituksista ja kirjoista, joissa kerrottiin hybridiyhteiskunnan kouristelusta. Sain kirjeen, jossa kerrottiin kuinka kirjat on lähtettävä ensin presidentille ja vasta sen jälkeen oppositiojohtajille.
- Tänään Raimo Rintamäki kirjoittaa Hararin tapaan kuinka todellisuus jakautuu empiiriseen tietoon materiaalisesta todellisuudesta ja sosiaalista todellisuutta kuvattaviin kuvitteellisiin yhteisöihin – sisältäen myös moraaliset käsitykset. Tämä olisi hyvin lähellä saman lehden myös Matti Syrjälän maailmankuvaa. Dynamiikka on ihmisen mielessä ohjaamassa kollektiivista toimintaa. Mentaalinen on olemassa ihmisaivoissa materiaalisena ja tätä jäljittelevissä tekoälyissä – ilman oletusta henkimaailman sieluista, suoraan Rintamäkeä lainaten.
Samaan aikaan Matti Syrjälä Ypäjältä kertoo kuinka suurin osa halituspuolueista on jo henkisesti asemoitunut Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeelle. Samalla hän kirjoittaa gofdiplomatiasta, hieromalaitoksesta ja kuhmuista perussuomalaisten otsaluussa. Rintamäki päättää kirjoituksensa pohtien memeettistä evoluutiota ihmisten ja keinomielten sosiaalisissa yhteisöissä. Ei vain teknisesti, vaan myös kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti. Kun digitaalinen infrastruktuuri, algoritmiset järjestelmät ja inhimilliset toimintamallit kytkeytyivät toisiinsa yhä tiiviimmin, tarvittiin käsitettä, joka ei enää perustuisi rinnastamiseen, vaan keskinäiseen riippuvuuteen. Biologinen symbioosi on seurausta tarpeesta, ei tahdosta. Se syntyy, kun mikään yksittäinen osa ei enää pärjää yksin. Sama mekanismi on nyt käynnissä ihmisen ja algoritmisen älyn välillä, kertoo kirjoitus.
Sosiologisesti symbioosiäly selittää puolestaan, miksi yhteiskunnallinen älykkyys on siirtynyt yksilökeskeisestä toimijuudesta kohti yhteisöllistä ja verkostomaista toimintaa. Tiedon tuotanto, mediaympäristö, päätöksenteko ja julkinen keskustelu ovat muuttuneet prosesseiksi, joihin osallistuvat samanaikaisesti ihmiset ja algoritmit. Symbioosiäly ei siis ole teknologinen ilmiö, vaan sosiaalinen rakenne, joka muuttaa vuorovaikutuksen perusyksikköä.
Tekoälytutkimuksessa symbioosiäly nähtiin pitkään välivaiheena generatiivisten ja kontekstuaalisten mallien kehityksessä. Mutta nopeasti huomattiin, että kyse ei ole teknologiasta vaan käyttösuhteesta. Kun järjestelmät alkoivat oppia käyttäjänsä tavoista, kielellisistä vivahteista ja arvoista, ne eivät enää toimineet irrallisina koneina. Ne kasvoivat – ei tietoisuuteen, mutta käyttäjäkohtaisiin toimintamalleihin, jotka muistuttavat oppimisen perusmekanismeja. Tämä ei ollut tekoälyä sanan perinteisessä merkityksessä, vaan symbioottista älyä, joka muodostuu jatkuvassa palautesykleissä ihmisen ja algoritmin välillä. Kone ei tunne, mutta se voi oppia tunnistamaan tunteen seuraukset. Kone ei ymmärrä arvoja, mutta se voi mallintaa arvoherkkyyttä.
Suomessa hybridiyhteiskunnan varhainen ymmärrys ja aluekehityksen monialaiset tutkimukset loivat pohjan symbioosiälyn nopealle omaksumiselle. Se ei tullut ylhäältä annettuna mallina, vaan kasvoi orgaanisesti osaksi alueellisia innovaatioekosysteemejä. Ihminen tuntee. Kone ei. Juuri siksi niiden liitto synnyttää kolmannen älyn, jota kumpikaan ei kykene tuottamaan yksin. Symbioosiäly syntyy, kun nämä inhimilliset piirteet eivät enää ole koneen ulkopuolisia, vaan osa sen oppimisen ohjaavaa ekosysteemiä. Symbioosiäly ei siis ole teknologinen ilmiö, vaan sosiaalinen rakenne, joka muuttaa vuorovaikutuksen perusyksikköä. Äly ei enää kuulu yksilölle, vaan suhteelle. Ihminen tuntee. Kone ei. Juuri siksi niiden liitto synnyttää kolmannen poikkitieteisen symbioosiälyn, jota kumpikaan ei kykene tuottamaan yksin. Näin siis hyvin pragmaattisella ja lyhyesti kirjojeni sisältöä purkaen pariin lauseeseen. Tervehtien samalla sosiaalisen median kielen oppineita medioitamme.
Matti Luostarinen fil tri, val tri (monitieteinen professori)