Ketä meidän tulisi uskoa? Ministeri Merja Kyllöstä vai Liikenneviraston johdossa olevaa ammattilaista, pitkäaikaista pääjohtaja Juhani Tervalaa? Kyllönen on vuonna 1977 Suomussalmessa syntynyt bioanalyytikko ammattikorkeakoulusta ja istunut kuntansa kunnanvaltuutettuna Vasemmistoliitosta ennen kansanedustajakauttaan.
Mitä hän mahtaisi tuntea ja tietää sellaista, josta olisi apua Juhani Tervalalle ja hänen johtamalleen Liikennevirastolle?
Eikö viraston pääjohtajan tule hoitaa työnsä ammattitaidolla vaikka ministerinä olisikin bioanalyytikko Suomussalmen kunnasta, entinen kunnanvaltuutettu? Ehkä hän on joskus sanonut jotain poikkipuoleista? Ehkä siihen on ollut myös syytä? Eikö paikalle löytynyt parempaa substanssiosaajaa Vasemmistoliitosta?
Kumpaa olisi uskottava? Ministeri Guzenina-Richardsonin jättämää esitystä sosiaali- ja terveyspalvelujen suuntaviivoista vaiko sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän tylyä vastausta ministerille. Ministeri on ollut kiistelty henkilö ja hänen ammattitaitoon on medioissamme epäilty. Hänen vastuullaan on, kuntavaaleja ajatellen, sen tärkein posti.
Ministeri (SDP) tunnetaan parhaiten yksityiselämästään ja aiemmin esim. juontajana tehtävistään sekä valtuustokaudestaan Espoossa. Hän kirjoitti Uutispäivä Demariin kolumneja ja erikoistui politiikkaan. Hänen perhe-elämästään on kirjoitettu runsaasti.
Nyt esitysluonnoksen mukaan sosiaali- ja terveyshuoltoalueiden määrä ja rakenne selviävät vasta kuntauudistuksessa ja siis ilmeisesti vaalien jälkeen. Mistä siis me kunnissa äänestämme ja kuinka valtuustoon hakevat viestittävät aiheesta äänestäjilleen? Ketä meidän olisi uskottava kuntarakenneuudistuksessamme?
Mikä on sote -uudistuksen väestöpohjan koko ja mistä koko uudistuksessa on lopulta kyse? Uusi esitys tulee ministerityöryhmälle tänään. Osa meistä on jo käynyt vaaleissa.
Mikä merkitys vaaleilla ja sen tärkeimmällä teemalla on äänestäjiin? Mitä minä ehdokkaana kerron mielipiteenäni ministeri Guzenina-Richardsonin sosiaali- ja terveyspoliittisesta selonteosta ja ministeriryhmän suuntaviivoista äänestäjillemme Forssassa tai Lounais-Hämeessä? Meitä on tuhansia valtuustoon pyrkiviä Suomessa. Kirjoitammeko me hauskoja kolumneja, kuten juontaja Guzenina-Richardson teki ennen poliittisen uransa alkua?
Kumpaa olisi uskottava? Suomen ulkoministeriön edustajia YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä ja sen äänestyksestä kerrottaessa vaiko dosentti Johan Bäckmania? Johan Bäckman tiedottaa kaiken aikaa mm. Venäjälle Suomesta sellaista tietoa, joka hänen kuvaamana on emotionaalista ja vaatii reipasta kärjistystä jotta se tulisi siellä ymmärretyksi. Onko Bäckman ulkoministeriön näkyvin emotionaalinen tiedottajamme maailmalla?
Samalla Bäckman kertoo, kuinka puoli maailmaa tietää ongelmistamme, jotka ovat hänen henkilökohtaisia ongelmia huoltajuuskiistassa. Onko koko kansan seurattava miten YK ja puoli maailmaa pohtii, ovatko suomalaiset varmasti luotettavia kumppaneita YK:n turvallisuusneuvostoon? Millaista Suomen tiedottaminen ja toiminta on ylipäätän globaalissa viestinnässä?
Saako maastemma oikein selkeää kuvaa ja profiloidummeko todella uskottavasti ja olisimmeko todellakin myös ansainneet toimillamme YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden? Onko Bäckmanin kaltainen tiedottaja, emotionaalinen osaaja, ainut suomalainen sellainen tiedottaja, joka ei vaikene kaikilla ulkoministeriömme kielillä, diplomatian koukeroita vältellen.
Kumpaa YK:n vanhakantaisissa rakenteissa uskovat tavalliset suomalaisen ministerin tapaiset ja taidoilla sekä opeilla, elämänkokemuksella varustetut ihmiset, poliitikot, pohtiessaan Suomen kypsyyttä ja kykyä hoitaa vaativa tehtävä?
Sehän ei voi olla harjoittelua. Nyt ministerimme kertovat kuinka kyseessä on ollut ihan hyvä oppimistapahtuma. Onko maan hallitus ja institutionaaliset laitoksemme johtajineen koko ajan oppimassa tai tiedottamassa emotionaalisia tiedotteita ja herättämässä keskustelua, provosoimassa ja hakemassa näkyvyyttä narsistiseen tapaan toimien? Miten Bäckman voi olla monen yliopiston dosentti?
Oppositiolle tuli saman vuorokauden aikana useita aiheita välikysymykseen joihin hallituksen tulisi vasta ennen kuntavaalejamme, jotka ovat jo käynnissä. Olisiko hallituksen syytä terästäytyä ja pyrkiä hakemaan kansanedustajien joukosta henkilöitä, jotka selviävät mutkikkaan maailman alati vain mutkistuvista tehtävistä myös ministeriönsä alaisten virkamiesten kanssa ja usein varmaan myös heidän johdollaan?
Olisiko kansalaisten nyt osallistuttava vaaleihin antaen hallitusvastuussa olevilla ankara huomautus tehtävien laiminlyönnistä ja heikosta hoidosta? Nyt siihen on ainutlaatuinen tilaisuus.