Kirjoittamaton kirja, osa XXXVIII
Talviolympialaisia seuraten
Kuka muistaa vielä kevään ja kesän 2022. Kirjoitin siitä kirjan otsikolla ”Euroopan hullu vuosi”. Sain palautetta jossa kirjoitustani alettiin vertailla liki vuosisatojen taakse ja Euroopan hulluihin vuosiin. Kirjoittajien suhteellisuuden taju puuttui. Eivät vuosisataiset prosessit ja muutaman kuukauden aikana tapahtuvat tai päivittäin ilmenevät ole vertailukelpoisia. Siinä historian ja ajan taju sekä kielemme tekevät tepposia. Tämä pätee myös tänään käynnistyviin talviolympialaisiin. Menestyksemme suomalaisina tulee olemaan tilastojen mukaista ja hieman parempi tulos syntyy vaikkapa siitä ettei norjalaisia ole jokaisella hiihtomatkalla kymmenittäin mukana. Eikä venäläisiä lainkaan.
Palaan tuohon keväällä ja kesällä kirjoittamaani kirjaan ja muistutan sillä niistä tapahtumista, jotka olivat todellakin lyhyen aikavälin ilmiöinä ”hulluja”. Miksi näin? Koska juuri nyt kevään lähestyssä ennustan meidän lähestyvän ennen tulevia vaaleja hieman samankaltaiseen ”hulluun” kevääseen kuin mikä meitä vuoden 2022 keväällä ravisteli.
Aloitan kirjani esipuheesta ja jatkan sitä kuvaten kirjailijana toimisen kovin vaatimattomaan elämään oman aikamme poikkitieteisenä mediailmiönämme. Se kun on etenkin miehenä kokonaan muuta kuin vielä muutama vuosikymmen sitten kirjoja kirjoittaen, saati tutimusta ja tiedettä tehden, nuoria kouluttaen ja monitieteiseen ilmiöiden kuvaamiseen tietokoneen avulla heitä tutustuttaen. Ei vielä niin ”helpolla” tavalla kuin tänään Chat GPT avaten ja kysyen siltä. Sieltä hankittu vastaus ei ole vielä tiedettä ja taidekin on kyettävä tunnistamaan samalla myös omakohtaisena oli kyse sitten öljyväreistä tai veistosten työstämisestä, musiikista tai kädentaidoistamme.
Oikoteitä ei ole. Ammattitaito on toki ensin hankittava ja vasta tämän jälkeen meistä voi tulla jopa poikkitieteisiä ja -taiteisia vuosien, vuosikymmenten urakoinnin jälkeen. Oikoteitä ei ole edes tekoälyä käyttäen, päinvastoin. Oman aikamme teknologia auttaa toki hyvinkin monessa, mutta ei huipputulosten hankinnassa lajina vaikkapa juuri nyt alkavien talviolympialaisten lajit. Oikotietä menestykseen ei ole ja suomalaisena odotan suomalaisilta sellaista menestystä, jonka olemme omalla työllämme ansainneetkin. Ei mitään onnenkantamoisia. Riittää kun muistaa kuinka elämä on ihmisen parasta aikaa – ”Vita est tempus optimum hominis”.
Vuosi 2019 käynnisti globaalin pandemian Covid-19 aiheuttamana monenlaisia oireita ja niiden seurauksia synnyttävänä kiusanamme. Näin vuosikymmen 2020 käynnistyi myös Suomessa monenlaisen epävarmuuden sumussa pandemian levitessä ensin Lapin matkailukeskukseen Kiinasta saapuneena. Senhän me vielä muistammekin. Takavuosina koimme vaikkapa ”aasialaisen” tai ”espanjantaudin”. Espanjantautia levitti sota ja heikossa kunnossa olevat sotilaamme. Siitä ei saanut sotaa käyvät maat puhua mitään. Vain espanjalaiset mediat siitä kirjoittivat. Espanjalaiset eivät olleet mukana sodassa ja siellä tautia ei tavattu. Oli lupa kirjoittaa. Luimme taudin tiedot sieltä ja siitä nimi ”espanjantauti”.
Reagointi kevällä 2020 Suomessa tapahtui lopulta lopulta tavalla, joka liittyi läheisesti suomalaisen monipuoluejärjestelmän tapaan hakea valtuuksia ja rajoja toimia ajoissa ja viivyttelemättä sekä hakien tukea jopa sota-ajan poikkeusolojen lainsäädännöstä. Syntyi vaikutelma, joka toimi myös talvisodan hengessä ja sieltä myös mallia hakien sotiemme veteraanin kertoessa, kuinka yhteiseen viholliseen tulisi asennoitua. Muistaen kuinka elämä on ihmisen parasta aikkaa eikä kukaan synny ilman virheitä – ”Vita est tempus optimum hominis – Vitiis nemo sine nascitur” (Horatius).
Tämä sama ilmiö toistui sitten keväällä 2022, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Jälleen palasimme talvisodan tapahtumiin ja ne tulivat nyt tutuiksi myös etenkin Naton jäsenmaista suurimmalle Yhdysvalloissa. Siellä puhuttiin Simo Häyhästä, valkoisesta kuolemasta. Uskomatonta mutta näin todellakin tapahtui. Talvisotamme tuli tutuksi muutaman kuukauden tapahtumana vuosikymmeniä myöhemmin ja Yhdysvalloissakin mainiten. Puhuttu sana häviää, kirjoitettu sana pysyy – ”Vox audita perit; littera scripta manet. Meistä kirjoitettiin mutta tänään vain puhutaan. Kuka muistaa mitä presidentti Sauli Niinistö puhui tuolloin televisiossamme? Et muista? Nyt on siis syytä kirjoittaa se muistiin.
Presidentti Sauli Niinistö esitti puolestaan työrukkasen perustamista, jonka istuva hallitus ja hänen ministeristönsä torjui. Näin opimme näkemään aamun ensimmäisinä tunteina joukon naisia avainministereinämme kertomassa tuon vuorokauden toimenpiteistä. Näistä etätyö ja julkisten tilojen sulkeminen palveluineen sekä rokotukset, ikäihmisten liikkumisen rajoittaminen koteihinsa, yleinen hygienia, käsien pesu ja kasvomaskien käyttö, olivat tyypillisiä vuosituhannen alun dramaattista alkua. Kun kuljin vaimoni kanssa rinnatusten Forssan iltaöistä sivukujaa kohti toria, vastaan tullut nuori nainen ja myöhemin iäkäs mies loikkasivat syvään hankkeen ikään kuin aaveita säikähtäen. Hysteria levisi ja tori tyhjeni hetkessä.
Olen kuvannut tuota vuoden 2019 ilmiötä yksityiskohteisemmin kirjassani ”Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan – Essee ja blogikokoelma 2019.” Teksti löytyy myös kotisivultani nimellä ”Anaxagoras de Clasomene – Arctic Babylon. Blogi- ja esseekirja 2019.” Sitä edelsi laajempi, kaksiosainen vuosikymmenen kirja 2010-2019 ja sen osat I ja II (Vuosituhannen toisen vuosikymmenen esee- ja blogikokoelma 2010-2019, osa I ja II). Tämä teksti taas tallentuu ensin sosiaalisen median suvustolleni ja samalla kotisivulleni (www.clusterart.org). Myöhemmin se muuttuu osaksi kirjaa, joka tunnettaneen nimeestä: ”Kirjoittamaton kirja”. Tämä on siellä numeroituna vuoden 2026 keväällä kirjoitettuna (osa: XXXVIII) . Kirja puolestaan julkaistaneen tätttäessäni 75-vuotta. Siis eräänlainen juhlajulkaisu. Muistelmateos samalla.
Kirja ”Pandemiasta taantumaan – Luovan tuhon vuosi” sisältää puolestaan vuoden 2020 blogini ja esseet. Näitä seurasi muistelmakirjat täyttäessäni 70 -vuotta (Muistelmakirja – NYT. The way of my life” sekä kuvitettu ja myös taidettani samalla esittelevä kirja ”Cluster Art and Art of Clusters 70 years.” Pienen kaupungin ja sen talousalueen maaseudun elämä muuttui hetkessä toisin kuin Ruotsissa. Ruotsalaiset elivät kuten ennenkin. Suomalaisten hysteriaa lisäsi vielä hallitus ja sen avainministerimme, jotka olivat kaikki naisia ja yhtenään yhdessä televisiossa hysteriaa lietsoen. Tästä talouslamasta toipuiminen tulee viemään vuosia. Hysteria kun levisi ruttoakin pahemmin etenkin pienten ja vähäväkisten taajamiemme ohella maaseudullemmekin. Tänään keväällä 2026 Eurooppa tuntee Suomen häntäpään oppilaana taloutensa hoidossa. Tekisi mieleni käyttää toista ilmaisua mutta sana olisi liioitteleva, sivistymätön tähän kirjaan sopivaksi – ”Vox barbara”.
Vuoden 2021 tapahtumia ja pohjustusta kesän 2022 tapahtumille kuvataan taas kotisivullani (www.clusterart.org) blogi- ja esseekirjoissani ”Härän ja Omikronin vuosi – Klusteriartikkeli ja esseet vuodelle 2021” sekä Saksassa julkaistuissa kirjoissani ”Härän ja Omikronin vuosi – Bull and Omicron year. Cluster Articles 2021. Part I” sekä ”Klusteri politiikan, talouden ja taiteen välineenä. Cluster Articles 2021. Part II”. Kotiin suljettuna saatoin vain kirjoittaa. Ja kirjat julkaistiin Saksassa. Sillä minut myös tunnetiin, ei Suomessa.
Muut käyttämäni julkaisua tukevat ja klusterianalyysissä käytetyt artikkelit, sekä monografiat löytyvät kirjani lopusta, 121 monografista kirjaa. Lisäksi kotisivultani avautuu useita tuhansia blogeja, esseitä ja artikkeleita. Vuonna 2026 sen alussa kirjoja alkoi olla liki 150. Laskematta mukaan liki samaa määrää työvuosiltani yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissamme. Näin minua esiteltiinkin liki kahtena eri ihmisenä ja samalla poikkitieteisesti ja -taiteisestikin. Kirjailijana minua tuskin kukaan tunnistaisi? Minun äänelläni? – ”Voto meo”. Tiede ja poikkitieteisyys ovat oma maailmansa julkaisuineen. Jotkut käytävät monitieteisyydestä myös sivistymätöntä sanaa – ”Vox barbara”. Muistavat vielä tieteiten välisen sodankin – ”Big science war”. Hävisivät sotansa.
Niiden käyttö lähteinä on kuitenkin erityisen merkittävää esiteltäessä käsitteen ”Cluster articles” syntyä ja liittymistä evolutionaarisena ilmiönä myös nyt käsillä olevaan ”Cluster Art” julkaisuun ja sen syntyyn osana klustereiden analytiikkaa ja esitystapaa kirjallisuudessa ja medioissamme. Kyse on samalla robotiikasta ja ns. tekoälyn sovelluksista. Mukana ovat myös riskianalyysit koskien tekoälyn ja robotikan leviämistä dilemmana. Jotkut pyörittelevät rinnassaan vihaisia tunteita – ”Volvit in pectore iras”.
Taustalla on myös lapsuuteni aikaisia muistoja ja lukion vuosina käyttämiäni etenkin Juhani Ahon lastuja ja niiden syntytavan seurantaa ja analytiikkaa. Tästä kiitos Juhani Aholle sekä myöhemmin Oulun ja Turun yliopistoille. Nykyisin poikkitieteinen tutkimus on toki helpompaa kuin Juhani Ahon aikana.
Päivittäin toistuivat tiedot koronan ja epidemian uusien muotojen leviämisestä, sekä mahdollisista uusista toimenpiteistä rokotuksineen ja rahoituksineen, muistuttivat sota-ajan arkea pohdittaessa lasten ja vanhusten etenkin mielenterveyttä. Elämä suljetussa Suomessa, ja monelle lisäksi suljetussa laitoksessa tai kodissa, oli joko täysin uusi kokemus etätöineen ja -kokouksineen tai sitten jatkoa perinteiselle.Toki näin myös lasten vanhemmille. ”Pelon maantiede” on tuttua hyvin kaukaa historiastamme meille suomalaisillekin.
Etätyötä tekevälle kirjailijalle ja luennoijalle tässä ei ollut kovin suurta ja merkittävää muutosta lukuun ottamatta kongressimatkojen loppumista. Paikallisesti toiminta väheni niin ikään ja yhteiskunnallista osallistumista rajoitti myös julkisten palvelujen ja kokoontumisten pysähtyminen. Tiedon hankinta sen sijaan sujui ja analytiikka, medioitten seuranta, oman kotilaboratorion toimiessa normaalisti. Toki sitä joutui hieman tehostamaan etenkin vaiheessa, jolloin sota Ukrainassa käynnistyi. Siitä tuli eurooppalaisille traumaattinen ja kauan jatkuva yhteinen kokemus. Siitä taas venäläiset pitävät nyt huolen. Putinin ja Trumpin maailmassa Eurooppa on monine traumoineen sopiva peliväline. Ikään kuin traumaattinen lapsi. Moni käyttää tässä sanaa joka on sivistymätön – ”Vox barbara”. Kun sen kiertää, siitä tulee toimivampi. Kiroilunkin voi kiertää monin verroin tehokkaimmilla tavoilla.
Etäkokous ei ole kokous siinä merkityksessä kuin kasvotusten neuvottelut eikä etäluento ole sen kummallisempaa kuin lähettää video tai päivän epistola sähköisenä oppilailleen. Sen sijaan analytiikka oli perustunut avoimempaan yhteiskuntaan kuin mihin jouduimme Ukrainan sodan seurauksina. Sodan jatkaiminen oli sekin odotettu ja tuttu strateginen väline samalla tehokkaasti hybridiyhteiskunnan mediaa hyödyntäen.
Alkoi eristäytyminen, jota jatkui neljänteen rokotukseen ja vuoden 2022 alkuun. Veljeni kuolema ja hautajaiset sekä oma 70-vuotisjuhla oli hoidettava kättelemättä ketään ja tavaten vain muutamaa lähiomaista. Muutosta voi luonnehtia dramaattiseksi etenkin globaalia maailmaa kiertäneen pysähtyneessä elämässä. Kyse oli taktisesta ja strategisesta aseesta sekä hysteriasta.
Vuosi 2022 ja sen kesä oli vähin erin pandemiasta irtautuvan yhteiskunnan draamakesäksi kutsuttua Covid-19 tapahtuman uudelleen lämmittelyä. Samaan aikaan kun koronasta ja viruksesta pyrittiin toipumaan, Venäjä käynnisti sodan Ukrainassa. Niinpä ikääntyneen kansakunnan muistoihin palautettiin takautuvasti jälleen kerran vuosi 1939 ja talvisotaamme. Jopa Yhdysvalloissa siitä kiinnostuttiin medioitamme seuraten.
Syynä oli Venäjän käynnistämä erikoisoperaatioksi kutsuttu sota Ukrainassa ja sen yhtymäkohdat omaan sotaamme ja sen yllättävään käynnistämiseen Stalinin toimin ja taustalla hänen ja Hitlerin sopimukset valtapiirirajoista, joista suomalaiset olivat tietämättömiä. No nyt pitäisi olla. Tai olisi kuulunut olla ja ymmärtääkin. Kirjani ”Hybridiyhteiskunnan kouristelua” kertoi tästä etujassa. Suomessa vain naiset kirjoittivat ja miehet vaikenivat. Toisin oli ennen…
Niinpä Suomessa tämä sota palautti varttuneempien mieliin uudelleen talvisodan alun ja nyt sen Mainilan laukaukset. Jälleen oli sotaveteraaneillemme käyttöä ja nyt etenkin satoja vihollisia ampuneelle ”Valkoiseksi kuolemaksi” kutsutulle Simo Häyhälle. Häyhän nimi ja talvisota mainittiin maailman medioista ja etenkin Yhdysvalloissa ilmestyvissä julkaisuissa. Kuva Itämerestä ja sen strategisesta asemasta tuli maailmalle tutuksi kesän 2022 aikana. Suomalaiset seurasivat elokuvia, joiden taustalla esiteltiin voittamaton suomalainen sankaritarina.
Se että kirjoitin kirjan Jäämerestä ja Grönlannista tapahtui hetkellä, jolloin valtaosa meistä ei moista ”vihreää maata” tunnistanut saati Islantia päinvastoin ”jäämaana” tulisine lähteineen ja tulvuorineen. Menikö nimet väärinpäin ja oliko virhe takavuosien napamatkailijoiden harhailun tulosta? Jatkuuko tämä harhailu vielä vuonna 2026? Kuka siitä mahtaisi hyötyä?
Siirtymä pandemiasta kohti eurooppalaista sotaa tapahtui Suomessa odotetusti nopeasti ja hakien kansakuntana poikkeuksellisen yksimielisesti, rinnan Ruotsin kanssa, Nato jäsenyyttä. Kansan mielipide tiedettiin gallupeista ja erillistä äänestystä aiheesta ei ollut syytä edes järjestää. Tätä kirjoittaessani enää kourallinen valtioita on ratifioimatta jäsenyyttämme, ja käytännössä vain Turkki on aiheuttanut suomalaisille diplomaateille ja hallituksellemme ylimääräisiä huolia mutta samalla myös keinon tutustua Natodiplomatian arkeen. Tänään vuonna 2026 edessämme ovat jo ongelmat, jotka ovat todellisia. Teatraalisesta näytelmästä siirrytään arjen faktaan.
Jäsenyytemme on otettu kaikkialla vastaan suurella innostuksella ja näin myös Yhdysvalloissa ja ensimmäisenä Britanniassa. Venäjän suhtautuminen on ollut sekin odotettua vaisumpi. Ongelmat meille ja Euroopalle syntyivät lähinnä kaupallisista suhteistamme ja Venäjästä etenkin öljyn ja kaasun tuottajana. Käsite Fortum ja sähkö sekä sen hankinnat Saksassa aiheuttivat päänvaivaa poliitikoillemme. Nyt kun olemme ongelminemme eurooppalaista ”rupusakkia” puheet maailman onnellisimmasta maasta ovat kaukaa haettuja. ”Hybridiyhteiskunnan kouristelua” kirjanani ennusti nämä tapahtumat jo etukäteen. Ja kirjat painettiin edelleen Saksassa. Ne levisivät kuiten säköisinä ja ilmaiseksi kotisivuilani www.clusterart.org. Kirjat oli tarkoitettu keräilijöille. Heitä alkoikin ilmestyä Trumpin esitellessä omaa arvomaailmaansa samalla. Eikä hän ollut ainut. Kirjahyllyt palasivat aavemaisiin olohuoneisiin. Olkoon lupa sanotulle – ”Venia sit dicto” (Plinius nuorempi).
Polttoaineiden hinnan huikea nousu ja sähkön saatavuus askarruttivat kuitenkin tavallisen kuluttajan mielenrauhaa heti pandemiasta irtautumisen jälkeen. Epäilemättä kauan jatkunut pandemia oli jo valmentanut suomalaisia toimimaan sotalakien tapaan ja valmistautuen samalla myös tarvittaessa poikkeuksellisen vaikeaan talveen. Nyt jokainen normaali talvi pakkasineen on vaikea.
Hinnat nousivat, inflaatio uhkasi, hoitajapula vaivasi, oli paljon paikallisia kysymyksiä, joihin ei voitu saada pikaista vastausta. Pääministeri joutui hänkin yllättäviin mediayhteiskunnan bilettäjän varomattomaan kesälomansa lopun tuomiin virhearvioihin. Toistuessaan tällaiset virheet eivät ole pelkkää viihdettä. Vuosien 2022-2025 aikana kirjoitin kirjan joka toinen kuukausi, liki 500 sivuisia ja kuvitettuina tekoälyn laatiman taiteen vastatessa tarkoin kirjojeni tekstiä. Vuosin 2024 ja 2025 kirjoja tuli kaikkiaan 15 Saksassa ne julkaisten. Suomessa tällainen ei onnistuisi. Kotisivuiltani kirjat saattoi lukea ilmaiseksi www.clusterart.org. Kustannustoiminta tänään on kokonaan muuta kuin vielä vuosikymmen takaperin. Siihen tuli ajoissa valmistautuakin.
Politiikassa kukaan ei säästy saamatta osumia aikana, jolloin räjähdykset ydinvoimaloiden liepeillä ja suomalaisillekin niin tutuilla hakkapeliittojen maisemissa alkoivat yleistyä. Sodan merkit näkyivät ja pelko eskaloitumisesta oli yhteinen harmitus. Geopolitiikka ja historia, ajan ja paikan tieteet sekä näiden jo aiemmin kokemamme ilmiöt maailmankuvien muuttumisesta muodostui poikkitieteisen tulkinnan näkyvimmäksi esteeksi popularisoitaessa tiedettä medioissamme. Ilmiö oli Itämeren maille ja etenkin Suomelle poikkeuksellisen paljon uuden lähestymistavan arviointia ja epävarman tulevaisuuden rakentelua mahdollisimman lujalle perustalle. Nato koettiin tällaisena perustana. Oliko muita vaihtoehtoja? Kun teemme valintojamme, ovatko ne valintoja?
Juhani Ahon patsaan ohi päivittäin lapsena ja nuorena lukiolaisena Iisalmessa kulkien valintani oli Ahon tapaan lastujen kirjoittaminen, mutta nyt käyttäen tietokonetta ja sen käsitteitä: ”Cluster articles 2021, part a ja b sekä Cluster analyse” yhdistäen ne aiempiin jo kuluvana vuonna 2022 julkaistuihin kirjoihini.Kaikkiaan neljään kirjaan samana vuonna jo tuolloin. Kirjoitan myös muistelmiani esitellen ne ensin lukijoilleni. Tällainen ”Kirjoittamaton kirja” on aiknaan yllätys itsellenikin. Sopiva yllätys täyttäessään 75-vuotta.
Näin käsitteet ”Cluster politics, cluster economy” sekä aiemmin julkaistu muistelmateokseni klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifestina (Cluster art and art of clusters 70 years) tulivat kuin tilauksesta juuri kevään ja kesän 2022 kirjojani tukeviksi, samaa klusteria rakentaviksi, alkaen kirjoistani hybridiyhteiskunnan synnystä (Hybridiyhteiskunnan kouristelu ja Arctic Babylon 2011) ja jatkuen maamme juhlavuoden kirjaan ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100) sekä sosiaalisen median syntyyn (Social media economy and strategy). Perusteokset syntyivät siten liki rinnatusten.
Vuosikymmenen 2020 alun tapahtumien ymmärtäminen, ne myös analysoiden, vaati taustalle myös kirjan ”Uusmedia ja kansalaismedia verkosto- ja klusteritalouden tuotteina innovaatiopolitiikassa” (New and social media as a production and network economy in innovation policy”). Vuoden 2022 kohdalla tämä prosessi analyysinä käynnistyi keväällä kirjasarjan osalla numero kolme: ”Teesi, antiteesi, synteesi: Mytomania, eskapismi, putinismi”.
Ilman Juhani Aholta oppimaani ja käyttämääni logiikkaa tämä ei olisi ollut mahdollista (ks. lähdeluettelo ja www.clusterart.org). Nyt julkaistava kirja on siten jo neljäs samaan sarjaan ja samana vuonna julkaistava. Syksyn ja alkutalven tapahtumat julkaistaan vuoden 2023 alussa. Seuraavat vuodet sujuvat sitten jo tätä helpommin ja nopeammin. Poikeuksen tekee nyt valmisteilla oleva kirjani keväällä 2026: ”Kirjoittamaton kirja”. Tämä on sen osa numero 38 (XXXVIII). Kuinka monta osaa kirja sisältää, on arvoitus minullekin. Kirjoittamaton kirja kun on sellainen.
Venäjän saarto ja sen vaikutukset olivat luonnollisesti vaikeasti arvioitavia. Sota Ukrainassa muuttui kulutussodaksi ja sen jatkuminen pitkäänkin oli mahdollista ja jopa todennäköistä. Suomen paluu pandemiasta lähemmäs normaalia vaikeutui sekin ratkaisevasti kesän 2022 aikana ja muuten helteisestä etenkin elokuusta muodostui draaman kaariltaan muista kesistämme oleellisesti poikkeava. Suomen ohella myös monet muut avainvaltiot olivat valmistautumassa vaaleihin. Omat vaalimme ovat vajaan vuoden kuluttua 2027 mutta puhututtavat toki jo kesällä 2026. Syksystä voi ennustaa paitsi levotonta samalla myös poliittisesti peliksi, jossa hiuksellakin on oma varjonsa – ”Vel capillus habet umbram suam (Publius Syrus).
Kesä päättyi Britanniassa rakastetun kuningattaren poismenoon, samaan aikaan kun meitä massa ihmisiä kehotettiin pysymään kotonaan, autotiet sulivat, Portugalissa savun haju levisi Madridiin, metsäpalot raivosivat Espanjassa, kasvustot nuutuivat Belgiassa, jossa heinäkuu oli kuivin vuoden 1885. Euroopassa oli paahtavin kesä 500 vuoteen. Kesä 2026 on vielä arvoitus mutta mentäköön sinne kuitenkin myötäisillä tuulilla – ”Ventis secundis”.
Tšekissä paljastui nälkäkivi, johon oli vuonna 1616 kaiverrettu. ”Jos näet minut, itke”. Me itkimme kuitenkin syksyn saapuessa kaikkien rakastaman ja yhteisenä kokemamme kuningattaren kuolemaa. Hän ehti hallita imperiumia liki syntymävuodestani saakka 70 vuotta.
Mitä ihmisen elämään mahtuu tuona aikana? Mitä omaan elämääni oli mahtunut kuningattaren hallitusvuosien aikana? Lainaan tässä kohtaa työtäni kirjailijasta (www.clusterart.org). Ilman tapahtumia Britanniassa, sen vaikutusalueilla ja kuningattaren hallitsemilla alueilla, noita kirjojani (142 monografista työtä) ei olisi syntynyt ja julkaistu. Kiitän häntä tästä mahdollisuudesta.