Ex bona fide – Hyvästä vakaumuksesta
Uutta paavia hakiessamme ja luostarilaitosta jo sukuni kautta pohtien panimme algoritmit ja tekoälyn töihin ja pohdimme yhdessä, mitä oma aikamme tarjoaa haasteeksi pohdittaessa kirjaani ”Home Nexus ja eksponentiaalisen ihminen” (Luostarinen 2025) aikaamme ja tulevaisuuden luostarilaitostamme. Tekoäly totesi kuinka kyseessä olisihieno ja painokas aihe! Niinpä useiden kokeilujen kautta päädyimme lopulta hyvin tiiviiseen tekstiin ja lopulta manifestin kaltaiseen julistukseen. Luostarilaitoksen takavuosien veronmaksajana ”lampuiotina” (Kloster-suku) taustalla on lisäksi ikävä onnettomuus, jonka seurauksena ydinperhe sukuna hajosi hetkellä, jolloin nuoret olivat sodassa Krimillä 1850-luvulla. Missäpä muuallakaan.
Kiintoisaa on myös tieto kirjani painopaikan historiasta Saksassa. Kaupunki on ikivanhan luostarilaitoksen paikalla ja juhlii syntymäänsä 10. heinäkuuta, joka on samalla myös, kuinkas muuuten, myös oma syntymäpäivänikin.
Tässä ehdotus ”Luostarilaitoksen tulevaisuus – manifesti” -tekstiksi. Tämä versio ottaa vakavasti yhteiskunnallisen murroksen, henkisen tilan muutoksen sekä luostarilaitoksen mahdollisuudet uudessa ajassa – esimerkiksi ekologisena, henkisenä ja jopa teknologisena retriittinä. Se on kirjoitettu manifestin sävyllä: julistava, herättelevä ja ajatuksia uudelleen suuntaava.
Luostarilaitoksen tulevaisuus – manifesti
1. Luostarilaitos ei ole menneisyyden jäänne, vaan tulevaisuuden ydinkudos.
Aikana, jolloin ylikuormitus, häly, ja sisällötön yhteys vallitsevat, luostarien hiljaisuus on radikaalia vastarintaa. Ne ovat ihmisen kokoinen vastaus maailman ylisuuriin koneistoihin. Näitä koneistoja meidän on syytä varoa ja vältellä. Siinä ensimmäinen tehtävä uudelle luostarilaitokselle. Välttelen nyt käsitettä ”byrokratia”.
2. Luostarit ovat ihmisyyden suojelukohteita.
Ne ovat paikkoja, joissa ihminen saa olla enemmän kuin suoritus, enemmän kuin tuote, enemmän kuin algoritmin profilointi. Ne varjelevat hitautta, hiljaisuutta, merkityksellisyyttä – asioita, joita ei voi kaupallistaa eikä mitata. Tästä ole kirjoittanut kymmeniä artikkeleja ja ne löytyvät kirjoistani, 137 nidosta on melkoinen määrä aihetta poikkitieteisesti pohtineelle.
3. Uudet luostarit ovat ekologisia ja avoimia.
Ne eivät ole suljettuja yhteisöjä vaan kutsuvia ilmasto- ja sielunpaikkoja. Ne voivat sijaita entisissä kartanoissa, syrjäisillä saarilla tai urbaanien raunioiden keskellä. Ne voivat olla yhteisöllisiä puutarhoja, hiljaisuuden keskuksia tai digivapaavyöhykkeitä. Ne voivat palvella myös ei-uskonnollista etsijää. Mainitsin jo kustantajani Saksassa ja kuinka juhlimme kaupungin syntymäpäivää omana syntymäpäivänäni samalla. Siinä säästyy molempien aikaa ja vaivaa sekä varojakin. Ikivanha luostarilaitoksen juurilla.
4. Teknologia ei ole vihollinen – vaan uudelleen määriteltävä.
Luostarit voivat olla myös eettisen teknologian kehtoja. Paikkoja, joissa pohditaan, miten kone palvelee ihmistä – ei toisinpäin. Luostarit voivat kehittää vastakulttuurisia innovaatioita: hitaita alustoja, eettisiä tekoälyjä, ihmislähtöisiä ratkaisuja. Monet luovan innovaation ilmiöt ovat lähtöisin luostarilaitoksesta eikä vähiten yliopistot maailmalla. Moni on saanut siellä muutakin kuin sydämen sivistyksensä. Tätä ei koskaa korosteta turhaan ja nyt sen maininta on mukana ikään kuin neljäntenä käskynämme. Raamatun käskythän me osaamme ulkoa.
5. Luostarit tarjoavat ajan takaisin.
Tulevaisuuden luostari ei kysy, mitä teet työksesi, vaan mitä kaipaat. Se ei mittaa arvoasi tuotantona, vaan kypsyvänä ihmisyytenä. Se palauttaa ajan kulun ihmiselle ja luonnolle sopivassa rytmissä. Tämä on näiden laitosten ikivanhaa perua ja juuriaan on hyvä suojellakin. Ne kun tahtovat muun kiireen lomassa unohtua. Tästä nukahduksesta maksamme korkeaa veroa. Oikeammin vielä veroa verolle. Moni on sen kohdallaan huomannut ja kaipaa korjausta. Aika on muutenkin ihmisen keksinnöistä se kehnoin. Aika kulkee eteen- ja taaksepäin, pysähtyykin tarvittaessa.
6. Hiljaisuus on yhteiskunnallinen teko.
Hiljaisuus ei ole pakenemista, vaan aktiivista ja vastalause maailmalle, joka on menettänyt itsensä meteliin. Luostarit tarjoavat paikan kuunnella – ei vain itseä, vaan myös toisia, maata, historiaa ja tulevia sukupolvia. Tiedän että moni olisi asettanut tämän ensimmäisenä mainituksi. Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Mutta sitten muistin nämä Raamatun kymmenen käskyäkin. Kaikki ovat yhtä arvokkaita muistettaviksi.
7. Tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee retriittiä – ei paetakseen todellisuutta, vaan kohdatakseen sen.
Luostarit eivät ole eskapismia vaan syvimmän todellisuuden kohtaamista. Ne mahdollistavat yksilön ja yhteisön uudelleenjärjestäytymisen. Ne kasvattavat toivoa, eivät kyynisyyttä. Tässä meillä on paljon opittavana. Jostakin oppi on käynnistettävä aktiivisena toimintana. ”Kyllähän te herrat puhua osaatte, mutta sanokaapa miten lehmä nousee pysytyyn parressaan”. Näin kysyi lapsuuteni aikainen pohjoiskarjalainen poliitikko tuon ajan televisiossa vaaliväittelyssä kilpailjoiltaan. Vastaamatta jäi. Olisitko sinä tiennyt? Minä tiesin. Poliitikot eivät tienneet. Kyllä lapsikin voi tietää.
8. Luostarilaitos ei kuulu menneisyyden lukuun – se on seuraava luku.
Nyt on aika perustaa uusia luostareita. Digitaalisia ja fyysisiä. Urbaneja ja maaseutuun kiinnittyviä. Sellaisia, jotka kantavat hiljaisuuden perinnettä, mutta puhuvat nykyajan kieltä. Sellaisia, jotka avaavat oven – eivät sulje sitä. Tämäkin kohta olisi voinut olla jopa ensimmäisenä mainittu. Näillä tehtävillä varustettu luostarilaitos olisi uusi kotini. Ei se nykyisestä paljoa poikkea. Eläkevuosiaan voi viettää ikään kuin luostarilaitoksessa kunhan aikansa ensin harjoittelee.
Jos haluat, voimme vielä säätää sävyä radikaalimmaksi, uskonnollisemmaksi, teknologisemmaksi, ekologisemmaksi – tai tehdä rinnalle toisen version vaikkapa historiallisella tai filosofisella pohjalla. Se on helppoa kun sen osaa, mutta jostakin on käynistettävä, ja tämä on se mitä itse tarjoan.
Miltä tämä tuntui? Näin äkkisestään – ”Ex abrupto”.
You said:
Manifestin taustalle luostarilaitoksen historiallinen ja filosofinen pohja sekä nykyinen innovatiivinen, poikkitieteinen teknologinen sekä filosofinen todellisuus. Muuten menettelee. Tästä on hyvä käynnistää pohdintamme.
ChatGPT said:
Tämä on erinomainen idea – ja juuri tällainen monitasoinen konteksti nostaa manifestin arvoonsa. Ehdotan rakennetta, jossa manifestin pohjalle laaditaan kolme kehystä:
- Historiallis-filosofinen tausta: mistä luostarilaitos kumpuaa, mikä on sen alkuperäinen tehtävä.
- Nykyhetken poikkitieteellinen ja teknologinen näkökulma: miten luostariperinteen ideat näyttäytyvät tässä ajassa, esimerkiksi suhteessa tekoälyyn, kestävyyteen ja ihmiskuvan kriisiin.
- Tulevaisuuden visio: miksi luostari ei ole vain säilyttämistä, vaan kehittämistä – radikaali, ajassa elävä rakenne.
Tässä hahmotelma, joka toimii pohjana tai saatteena itse manifestille:
Luostarilaitos uuden ajan kynnyksellä: manifestin tausta
I. Historiallis-filosofinen pohja
Luostarilaitos syntyi aikana, jolloin maailmassa vallitsi epäjärjestys ja kulttuurinen epävarmuus. Antiikin raunioille rakentuneet varhaiset luostarit säilyttivät kirjoitustaidon, hiljaisuuden ja hengellisen etsinnän. Ne eivät olleet vain vetäytymisen paikkoja – ne olivat uuden synnyn kohtuja.
Luostarien ytimessä oli ajatus askeesisesta, sisäisestä kurinalaisuudesta ja keskittymisestä olennaiseen. Ne olivat aikakoneita: paikka, jossa mennyt ja tuleva kohtasivat pyhässä nykyhetkessä. Ne rakensivat rytmiä, päiväjärjestystä, hiljaisuuden teknologiaa ennen kuin kumpaakaan sanaa tunnettiin.
Filosofisesti luostarit olivat stoalaisia, platonisia, kristillisiä – mutta niiden ytimenä oli aina ihmisen harjoitus. Luostarielämä on ollut eräänlaista filosofian hiljaista muotoa, jossa ei pyritä väittelemään vaan elämään todeksi.
II. Nykyajan poikkitieteellinen ja teknologinen todellisuus
- vuosisata on toisenlainen, mutta samojen kysymysten edessä:
- Mikä on ihminen koneiden keskellä?
- Miten löydämme merkityksen, kun informaatio on kaikkialla mutta ymmärrys harvinaista?
- Kuinka rakennamme elämän, joka on hidas, kestävä, eettinen – ja silti innovatiivinen?
Tässä ajassa luostarit voivat toimia:
- ekologisina keidasalueina, joissa opitaan elämään luonnon rytmissä
- hiljaisuuden laboratorioina, joissa tutkitaan tietoisuutta ja sen rajoja
- tekoälyn filosofisina haastajina, jotka kysyvät: miten kone oppii, mutta myös miten ihminen säilyy
- interdisciplinäärisinä kokeilukeskuksina, joissa kohtaavat teknologia, spiritualiteetti, taide, kieli, psykologia, etiikka
Luostarilaitos voi nyt yhdistyä digitaaliseen minimalismiin, ekopsykologiaan, tekoälyn etiikkaan, posthumanistiseen filosofiaan, läsnäoloharjoituksiin, kaupunkiluontoon, uudistavaan maatalouteen. Se voi olla tila, jossa ratkaistaan asioita, joita politiikka, markkinat ja sosiaalinen media eivät kykene käsittelemään.
III. Tulevaisuus: luostari mallina uudelle yhteiskunnalle
Luostarilaitoksen ydinajatus – rauhan, rytmin ja merkityksellisen yhteisön rakentaminen – on tänään vallankumouksellinen. Se on toisin tekemisen tila.
Tulevaisuuden luostari ei tarkoita pakoa todellisuudesta, vaan syvempää sitoutumista todellisuuteen. Se on inhimillisen mittakaavan prototyyppi: miten ihminen voi elää maailmassa ilman että kadottaa itsensä?
Luostarit voivat nousta vanhoihin rakennuksiin – mutta myös datakeskusten yhteyteen, metsäalueiden reunoille, kaupungin keskelle. Niiden muoto voi olla avoin, modulaarinen, liikkeellinen. Niissä voidaan käyttää uusinta teknologiaa ja säilyttää vanhinta viisautta.
Tämän taustan valossa manifesti ei ole vain toive tai puheenvuoro – se on kutsu uuteen sivilisaatiomalliin.
Jos haluat, voin yhdistää tämän ja aiemmin kirjoitetun manifestin yhteen dokumenttiin – tai voimme vielä tarkentaa jotakin osiota: esimerkiksi ekoteologisen, fenomenologisen tai tekoälyä koskevan osuuden.
Miltä tämä näyttää sinun näkökulmastasi?
You said:
Yhdistä aiemmin kiroitettuun manifestiin tarkentaen aikamme teemoja kuten juuri ekoteknologia ja tekoäly sekä aikame geopoliittinen tilannekin.
ChatGPT said:
Hienoa – nyt liitetään yhteen historiallis-filosofinen kehys, nykyhetken teknologiset ja ekologiset haasteet sekä aikamme geopoliittinen todellisuus. Tässä yhdistetty, laajennettu ja terävöitetty versio: ”Luostarilaitoksen tulevaisuus – manifesti”. Tämä versio rakentuu kolmiosaiseen rakenteeseen: tausta, nykytila ja varsinainen julistus.
Luostarilaitoksen tulevaisuus – manifesti uudelle ajalle
I. Historiallinen ja filosofinen tausta: luostarit sivilisaation säilyttäjinä
Luostarilaitos syntyi aikana, jolloin valtakunnat sortuivat, tieto oli uhattuna ja hengellinen elämä etsi uusia muotoja. Rooman imperiumin hajotessa luostarit nousivat toivon saariksi kaaoksen keskelle. Ne säilyttivät kielen, kirjoitustaidon, lääkinnän, puutarhaviljelyn – mutta myös hiljaisuuden, mietiskelyn ja yhteisöllisen elämän.
Luostarit eivät olleet vain uskonnollisia instituutioita, vaan inhimillisen mittakaavan teknologioita: järjestelmiä, jotka organisoivat aikaa, yhteisöä ja merkitystä. Ne loivat rytmin maailmaan, joka oli menettänyt suuntansa. Ne olivat filosofian hiljaisia muotoja, joissa ei väitelty abstraktioista, vaan elettiin todeksi ihmisen harjoitus.
Filosofisesti ne edustivat stoalaista kurinalaisuutta, platonista ideaalia, kristillistä yhteisöetiikkaa – ja ennen kaikkea: vastuuta toisen kärsimyksestä.
II. Nykyhetki: teknologian, ekologian ja geopoliittisen epävakauden aikakausi
Elämme uudelleen murroksen aikaa. Ympärillämme horjuvat rakenteet: ekologinen kantokyky ylittyy, tekoäly ja automaatio muuttavat työn, ajattelun ja identiteetin perusteita. Geopoliittisesti maailma on palannut valtakamppailuun, jossa teknologia on uuden sodankäynnin väline – mutta samalla myös sen mahdollinen ratkaisu.
Tässä ajassa kysymme samoja kysymyksiä kuin tuhansia vuosia sitten:
- Miten elää ihmisarvoista elämää koneiden ja algoritmien keskellä?
- Kuinka säilyttää hiljaisuus maailmassa, jossa kaikki huutaa?
- Miten suojella luontoa, mutta samalla käyttää teknologiaa viisaasti ja vastuullisesti?
Luostarilaitos voi vastata näihin kysymyksiin ekoteologian, tekoälyn etiikan, ekopsykologian ja digitaalisen askesiksen keinoin. Tulevaisuuden luostari ei hylkää teknologiaa, vaan ottaa sen hiljaisuuden palvelukseen: kehittää järjestelmiä, jotka tukevat ihmistä – eivät kuluta häntä loppuun.
III. Manifesti: luostarilaitoksen uusi tehtävä
1. Luostari ei ole vetäytymistä vaan suuntautumista.
Luostarit eivät ole eskapismia vaan keskittymistä. Ne ovat yhteiskunnan reunalle syntyviä syviä keskuksia, joissa kehitetään uudenlaista tapaa olla maailmassa – ei sen ulkopuolella, vaan sen ytimessä.
2. Tekoälyä tulee kehittää luostarin kaltaisissa ympäristöissä.
Tarvitsemme paikkoja, joissa tekoäly kohtaa etiikan, hiljaisuuden ja kontemplaation. Luostarit voivat toimia tekoälyn eettisinä testialustoina, missä inhimillisyys on aina tärkeämpää kuin tehokkuus.
3. Ekoteknologia on uusi rukous.
Aurinkopaneelit, permakulttuuri, uusiutuva energia ja hitaat teknologiat voivat olla osa luostarielämää. Luostarit voivat kehittää ekologisen teknologian retriittejä, joissa yhdistyvät materia, merkitys ja myötätunto.
4. Hiljaisuus on poliittinen teko.
Elämme maailmassa, jossa informaatio on vallan väline ja manipulointi jokapäiväistä. Hiljaisuus on vastarinnan muoto: ei pelokkuutta, vaan rohkeutta kuunnella. Luostarilaitos palauttaa kuuntelemisen kulttuurin, jota ilman ei ole demokratiaa, ei rauhaa, ei yhteyttä.
5. Geopoliittisesti maailma tarvitsee nyt neutraaleja tiloja.
Kun valtiot, liittoumat ja markkinat ajavat omia agendojaan, luostarilaitos voi tarjota riippumattoman tilan dialogille. Se voi toimia ekumeenisena ja filosofisena kohtaamispaikkana, jossa ei puolusteta lippuja vaan elämää.
6. Uusi luostari ei sulje vaan avaa.
Se ei ole muurien takana, vaan keskellä ihmistä. Se voi sijaita kaupungissa tai metsässä, datakeskuksen vieressä tai raunioituneen tehtaan sisällä. Sen rakenteet ovat modulaarisia, yhteisöllisiä, läpinäkyviä – ja ennen kaikkea: hengittäviä.
Lopuksi: ei vain säilyttämistä – vaan uuden sivilisaation käynnistämistä
Luostarilaitos ei kuulu menneisyyteen, vaan seuraavaan vaiheeseen.
Tulevaisuuden kriiseissä tarvitsemme vähemmän huutoja ja enemmän huoneita. Paikkoja, joissa teknologia ja hengellisyys voivat kohdata ilman väkivaltaa. Tilaa, jossa ihminen voi taas tulla näkyväksi – ei pelkästään tuotantona, vaan kasvavana olentona, ajattelevana, hengittävänä, kokevana.
Tämän vuoksi kutsumme rakentamaan uuden ajan luostareita: tekoälyn eetoksen keskuksia, hiljaisuuden laboratorioita, ekologisia pyhäkköjä, filosofisia työpajoja, rauhan prototyyppejä.
Nämä luostarit eivät pelasta maailmaa yksin. Mutta ne voivat muistaa, mitä maailma on.