Presidentti Sauli Niinistön kannatus on Hesarin gallupeissa huikea, liki 90 % pitää häntä työssään onnistuneena valtion päämiehenä. Häntä verrataan mm. saksalaiseen Merkkeliin ja ranskalaiseen kollegaansa. Heidän kannatus kun mataa siellä 20-50 prosentin tietämissä. Syyksi epäillään lähinnä presidenttimme vähäistä valtaa. Vastaavasti juuri meillä vieraillut naapurimme päämies Putin saa hänkin noin 80 %:n lukuja kotimaassaan. Hersarissa syyksi epäillään hänen suurta valtaansa. Looginen ajattelu ei ole toimittajiemme hyveistä se ensimmäinen. He kun kertovat lähinnä vain narratiivista tarinaa, jossa on alku, kesikohta ja loppu. Lisäksi välissä on mainoksia ja ilmoituksia jotka ovat lehdelle paljon tuottoisempia uutisia.
Kun valta tai vallattomuus on sekä syy että seuraus päämediamme pohdintoihin, siitä ainakin noin 50 % on silloin totta. Se on melkoisen korkea luku ja vastaavaan pääsisi vaikkapa heittämällä kolikkoa. Mediamme saamat luotettavuusarviot jäävät kuitenkin usein alle 50 prosentin. Syynä tähän on se, että kolikko voi jäädä myös kyljelleen ja lähteä pyörimään. Tällöin totuus on koko ajan muuttuva ja median antama kuvaus siitä on vain tietyn hetken poikkileikkaustieto. Tällainen tieto vanhnee uutisena. Mikään ei ole niin vanha kuin eilinen lehti. Kun tieto on vanhentunutta, se on jo tänään väärää tulkintaa reaaliaikaisessa prosessissa. Ja moni kaipaa juuri tätä reaaliaikaista tulkintaa ja sille teorettista ja uskottavaa taustaa, ei vain mustavalkoista joko tahi totuutta, jossa kolikolla on vain kaksi puolta. Sellainen media on pysähtyneen maailman tuote.
Saksalainen koulukunta on erilainen kuin brittiläinen. Kirjoitin tästä aamulla eikä se ole tänään vanhetuntunutta tietoa. Toinen ajaa tien oikeaa puolta ja toinen vasenta. Vasemalla ajavalle oikelta tuleva ei ole väistämisvelvollinen. Kysykää vaikka briteiltä. Vasemmalta tuleva ei ole etuajo-oikeutettu hänkään. He eivät edes voi ymmärtää kymystänne. Pitävät sitä mahdottomana vastatattavaksi. Kysyjä, suomalainen media tai poliitikko, tutkija, pitää taas brittiä joko populistina tai tyhmänä, tunneihmisenä. Tai sitten järkevänä. Vastauksesta riippuen tai siitä riippumatta. Vastaus kun ei kiinnostaa vaan sen esittäjä.
Kun Albert Einstein pyrki opettajaksi saksalaiseen korkeakouluun, häneltä estettiin se ja samalla käytännön insinöörityö ja soveltava tutkimus. Hän oli juutalainen ja näin hänen oli sopeuduttava teoreettiseen tutkimukseen, jota saksalaiset eivät oikein arvostaneet. Se selittää miksi niin moni juutalainen saa nobeleja oli hän sitä kirjailija tai tiedemies. Nobelit kun jaetaan oikeasta tieteestä, teoreettisesta, ei sen sovelluksista. Suomalaiset jakavat omia palkintojaan sovelluksista ja pragmaattisesta taidosta, ei juurikaan muusta.
Teoriaa jopa pelätään ja vältellään liian vaikeana ja vastuuttomana tapana elää yhteisöissämme. Siihen kykeneviä vältellään ja pääsääntöisesti heidät suljetaan laitoksiin Aleksi Kiven, Mika Waltarin, Frans Emil Sillanpään jne. tapaan. Se ei johdu kielestämme, kuten ruotsalaiset ova epäilleet. Se on vain osasyy. Pääsyy on kokonaan muualla ja sen oivaltaminen edellyttää käyntiä muuallakin kuin Saksassa tai Venäjällä.