Ei mitään uutta länsirintamalta. Idässä tapahtuu koko ajan.
Mala gallina, malum ovum – Huonosta kanasta huono muna
18.01. 2024
Joulunpyhät ovat takana ja seuraavia saa odotella. Sen sijaan yksittäisiä juhlapäiviä riittää jatkossakin ja juhlia voi vaikka nimipäiviään. Tänään (16.01) Ilmarin päivää, joka on toinen etunimistäni ja suvussani käytetympi kuin miehen yleisnimenäkin tuttu Matti. Hepreasta johdateltu Mattijahu, Jumalan lahja käännöksenä. Takavuosina meillä agraari kansa tunsi sekä kevätmatin että syysmatin. Kulttuuriset muutokset ovat vieneet Matilta kaikki ne merkitykset, joita nimi aikanaan piti sisällään. Tämä on yleinen ilmiö ja näkyy vaikkapa vaaleissamme.
Yhdysvalloissa Donald Trump ja republikaanit näyttävät juhlivan. Kuka on Suomessa ehdokkaistamme konservatiivisin ja oikealla? Siis lähinnä konservatiivia republikaania Yhdysvalloissa? Suomen on tultava toimeen etenkin konservatiivisen republikaanin kanssa Yhdysvaltain itäisimpänä osavaltiona. Ei liberaalien demokraattien kanssa. Olivat nämä sitten oikealta tai vasemmalta. Ei kai suomalaiset tyhmiä ole? Elämme kohta vaikeita aikoja ja tarvitsemme Yhdysvaltain tuen. Koko Pohjola ja Eurooppa tarvitsevat. Tämä on arjen filosofiaa. Filosofia on elämän oppimestari – ”Magistra vitae philosophia.” (Cicero).
Pyhät ovat joka tapauksessa auttamatta ohi ja härkäviikot alkaneet. Vuosi takaperin kirjoitin käsitteestä ”pyhä” lyhyen blogin. Siitähän voisi kirjoittaa myös tuhat sivuisen kirjan. Joku sana kuitenkin uudelleen. Moni meistä törmää tähän ilmiöön ja sivuuttaa sen pohtimatta edes muutaman rivin verran. Mikä siis on suomalainen pyhä. Ei ruotsalainen, venäläinen tai kiinalainen. Mikä sitten on pyhä? Kulttuurimme ehkä tärkein käsite ja sana johdannaisineen. Meillä on suuria sanoja. – ”Magna verba”. Yksi on kuitenkin ylitse muiden.
Lainaus on Wikipedista:
”Suomen kielessä pyhä on sukua sanalle piha, tosin ilman lähdettä? Sellaisena se on ilmeisesti tarkoittanut kiellettyä, rajattua ja tabua. Esimerkiksi vieraan yhteisön rajaa on voitu pitää pyhänä. Tällöinkin pyhän käsitteeseen on kuitenkin usein kuulunut yliluonnollisuus. Pyhän rikkoja on esimerkiksi saanut vainajat tai muut henkiolennot vastaansa. Myös pyhien lehtojen eli kiellettyjen lehtojen tapauksessa pyhään on liittynyt yliluonnollinen. Pyhä on ollut esimerkiksi aidattu alue lehdossa, jonka sisään ei saanut mennä, mutta jonne heitettiin uhreja. Sana liittyi filosofiaa. Filosofia on elämän oppimestari – ”Magistra vitae philosophia.” (Ciceo). Käynnistin opiskeluni luonnontieteissä ja filosofiassa väitellen sieltä ensin tohtoriksi. Siipien on oltava pesää suuremmat. – ”Maiores pennas nido.”
Sanasta ”pyhä” on kuitenkin ajan kuluessa pääosin väistynyt alkuperäinen merkitys kiellettynä alueena, ja se on alkanut tarkoittaa nykyistä merkitystään.
Pyhä voidaan määritellä myös näin:
Pyhä eli sakraali on maallisesta eli profaanista eroava asia. Sen nähdään usein olevan erityisesti erotettu arkisesta kontekstista ja on siten erityisasemassa. Hyvin sanottu, mutta jäsentymätön, kuten nyt useimmat symbolimme ovat ilman selittelyä. Olemme hyvin pragmaattinen kansa ja vaadimme konkreettisempaa, käsin kosketeltavaa.
Pyhää on siis selitettävä kohteen mukaan, usein henkilön kautta, siis pyhän kokijan kautta. Tässä yksi sellainen kokija:
Filosofi William James kirjoitti teoksessaan Uskonnollinen kokemus (1902), kuinka kaikissa uskonnoissa tavattava pyhyyden ajatus käsittää ainakin seuraavat piirteet: Tunne avarammasta elämästä ja varmuus ideaalisen voiman olemassaolosta. Tunne ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään. Mukana on myös ääretön haltioitunut vapauden tunne. Siis jotain samaa kuin liittyminen Natoon, mutta aluksi vain varauksin. Tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan ja sopusointuisen kiintymyksen suuntaan. Samalla suuri ominaisuus merkitsee suurta riippuvuutta. – ”Magna servitus est magna fortuna.” (Seneca).
Sotilasliitto ei sellaista vielä sisällä. Jamesin mukaan nämä pyhyyden piirteet tulevat esiin erityisesti uskonnollisen kokemuksen tai kääntymyksen kokeneilla ja johtavat vielä jonkinasteiseen asketismiin, sielun lujuuteen, henkiseen puhtauteen ja lähimmäisenrakkauteen. Niinpä myös Suomi tunnetaan pyhistä paikoistaan. Pyhäjärviä on määrätön määrä. Mikä tekee niistä pyhiä? Miksi pyhä on suomalaiselle läsnä juuri luonnossa ja sen kohteissa? Johtuuko sekin luontoon sidotusta onomatopoeettisesta kielestämme ja elämästä? Jumalat kuitenkin huolehtivat suurista asioista, eivät välitä pienistä. – ”Magna di curant, parva neglegunt.” (Cicero). Sama pätee presidenttiä virassaan etenkin Yhdysvalloissa. Me sijaitsemme itäisenä osavaltiona etäällä. Kunnioitus on puolestaan suurempaa etäältä. – ”Maior e longinquo reverentia. (Tacitus).
Pyhät luonnonkohteet
Animistisen maailmankuvan mukaan kaikkialla on henkiolentoja, joiden toiminta pitkälti määrää maailman tapahtumat. Animisteille koko luonto on pyhä. Silti jotkut kohteet ovat erityisen pyhiä; niitä palvotaan ja niille käydään uhraamassa. Palvotuimmissa paikoissa on läsnä jokin erityisen merkittävä henkiolento, kuten esi-isä tai yhteisön suojelija. Muun muassa vesialueita ja lähteitä, kosteikkoja, rotkoja, puita, isoja kiviä, lehtoja ja korkeita mäkiä ja vuoria on pidetty pyhinä. Saamelaisten pyhät järvet ovat Saivo-järviä ja pyhät maakohteet, kuten kivet seitoja. Lappia ja saamelaisten kieltä opiskellen tämä on erityisen merkittävä oivallettava heti aluksi.
Katsoin sivultani mitä olin kirjoittanut rukouspäivänä vuosi takaperin. Tuo kirjoitus oli järjestyksessä 1725. essee tai blogi juuri tälle sivustolle. Nyt järjestysluku on jo 1982. Muistatko sinä, mikä aihe meitä puhututti vuosi takaperin tähän aikaan rukouspäivänä?
Tänään vajaan vuoden takaiset kirjoitukset ja uutiset ovat historiaa. Mitä pahaa siinä on? Ciceroa lainaten historia on elämän opettaja. – ”Historia magistra vitae.”
Tänään me puhumme Yhdysvaltain vaaleista, jotka ovat joskus loppuvuodesta. Ne kuitenkin ratkaisevat myös oman asemointimme suhteessa Venäjään. Toki Nato jäsenenä paljoon muuhunkin. Olemme ikään kuin Yhdysvaltain itäisin osavaltio. Olemme olleet näin niin kauan kuin muistan. Hollywood kulttuuri ja kieli on omimamme. Muualla Euroopassa sitä vierastetaan. Vain onko Venäjän sota Ukrainassa muuttamassa myös muun Euroopan asemoitumista globaaliin tuuliimme?
Onko globaali lokaalia kiinnostavampi seurattava? Koskeeko tämä kaikkea kulttuurissamme ja onko ilmiö ikivanha? Maantieteilijänä, kulttuurimaantieteilijänä, vastaisin myöntävästi. Luonnonmaantieteilijänä jättäisin vastaamatta. Suomi ja maamme historia on ollut aina globaalien tuulien vietävissä. Liityimme Natoon liki vaivatta, ruotsalaisilla ongelmat jatkuvat.
Osat ovat vaihtumassa, vastaisin talousmaantieteilijänä. Sosiaalimaantieteilijänä en olisi niinkään varma. Suunnittelumaantieteilijänä tietäisin mitä nyt tekisin. ”Hodie mihi, cras tibi.” – Tänään minulle, huomenna sinulle.
Suomessa rukouspäiviä on kaksi. Tammikuussa (18.tammikuuta) ja lokakuussa (24.lokakuuta) sekä lisäksi vielä rukoussunnuntai. Ruotsissa ei yhtään. Kun esitän kysymyksen rukouspäivästämme ja sen tapahtumista, marraskuisen rukouspäivän aikoihin vuonna 2023 esseitä oli hyvinkin parisataa enemmän kuin alkuvuoden, eli tammikuun rukouspäivän aikoihin. Kun esitän kysymyksen, mitä tapahtui maassamme rukouspäivän aikoihin vuosi takaperin, kuka muistaa, kuinka näitä päiviä on useampia ja samalla rukoussunnuntaikin? Kalenterimme on tulvillaan päiviä, joista emme ole kiinnostuneita, emme tiedä niiden synnyn historiasta tuon taivaallista. Taivaallisiahan ne ovatkin. Joko tieteeseen tai kulttuuriin liittyviä. Ketä ne kiinnostaisivat? Olen opettaja, professori, ja ihmiset oppivat, kun opettavat. – ”Hominus dum docent, discunt.” (Seneca).
Paikallisessa mediassamme pääuutinen koski tyhjäksi jäänyttä Jokioisten kartanoa rakennuksineen ja maineen, puutarhoineen. Toinen aihe liittyi sekin tyhjilleen jääneeseen Hotelli Koskenniskan kohtaloon Forssassa. Toki noita tyhjillään olevia tiloja kaupungin keskustasta ja toriaukion ympäriltä löytyy paljon muitakin. Forssan kaupallinen keskus siirtyi suurten markettien myötä tärkeimmän valtatien ja sen risteyskohtien tuntumaan. Markkinat ja lokalisaatioehdot ratkaisevat, ei ikivanha kulttuuri ja sen historia maantieteessäkään, talousmaantieteessä. Kulttuurimaantiede ja sosiaalimaantiede ovat eri asia. Luonnonmaantiede on sekin olemassa. Kartta on kuitenkin GIS-kartta ja sähköinen. Puhuu sinulle autossasi. Tämän muutoksen kourissa ihminen tietoineen ja taitoineen on höyhentä kevyempi. – ”Homo levior quam pluma.” (Plautus).
Siinä ei ole mitään merkillistä ja samaa tapaa maailmalta seuraten samalla juuri kaupunkirakenteen muutosta ja sen vaikutusta arjen elämäämme. Se, oliko uutinen rukouspäivänä tammikuussa tai lokakuussa, ei ole erityisen kiinnostava aihe. Takavuosina oli. Elimme erilaisessa Suomessa ja sen agraarin ajan ajanlaskussa. GIS (Gegraphical Information System) tuli maantieteen opiskelijoitten ohjelmaan paljon ennen kuin ohjaamaan liikennettä autoissamme.
Kun on maantieteen professorin virkaa hoitanut, näiden muutosten ymmärtäminen oli etenkin historiaa pääaineenaan opiskeleville työlästä kerrottavaa. Muutama luentokerta ja kartan historian ymmärtäminen jäivät vähälle opille humanistien maailmankuvassa. Sama koski myös algoritmeja ja robotiikkaa. Maantiede oli, ja on edelleen, hyvin poikki- ja monitieteinen aihe myös Yhdysvalloissa ja Venäjällä, Euroopassa erityisesti. Maantieteestä oli paljon iloa maailmaa kiertäen. Luennoiden kongresseissamme valtiotieteilijänä, yhteiskuntatieteilijänä ja vaihtaen näin biologiasta ja luonnontieteistä ihmistieteisiin, oli aihe mikä tahansa. Syntyi käsite monien kirjojen ihmisestä. – ”Homo multarum litterarum.”
Kaupunkirakenteen muutos oli paikallisessa mediassamme loppusyksyn rukouspäivän aiheena. Ei tammikuun uutisena. Onko sillä sitten jotain merkitystä? Ruotsissa tätä päivää ei vietetä tiettävästi lainkaan. Toki sillä on merkitystä. Olisiko silloin syytä harkita juhlapyhien nimitysten muuttamista, pohtien samalla, kuinka valtaosa meistä ei seuraa päivyriään laskien kirkollisia pyhiä, elleivät ne ole samalla loma-aikaan sattuvia ja sitä kautta merkityksellisiä? Takavuosina meillä oli nimipäiviä Matilla sekä kevään että syksyn kohdalle merkiten.
Matti oli jopa miehen yleisnimikin. Kevät-Matti ja Syys-Matti olivat merkittäviä päiviä agraarin Suomen talonpojille. No eivät ole enää. Almanakkamme on täynnä historiaa, jota kukaan ei enää tunne. Voisiko sille tehdä jotakin paremmin omaan aikaamme ja sen muuttuvaan teknologiaan liittyvääkin? Voisimme puhua vaikkapa taloudellisesta ihmisestä – Homo oeconomicus – poliittisesta ihmisestä – Homo politicus – uudesta ihmisestä – Homo novus – eikä vain pelkästä ajattelevasta ihmisestä – Homo sapiens. Presidentin vaaleissa puolestaan ”Homo nullius coloris”. Ei minkään värisestä ihmisestä.
Toinen merkittävä kansallinen muutos koskee terveyspalvelujamme ja sairaaloittemme luokittelua tavalla, jossa valtaosa maamme harvaanasutusta pinta-alasta jää muutaman keskeisimmän sairaalan ja kaupunkialueen hoidettavaksi. Usein nämä ovat vielä osa yliopistollista keskussairaalaa. Niin myös ruuhka-Suomen keskustassa Forssassa, josta on liki sama noin tunnin ajomatka niin Helsinkiin, Tampereelle tai Turkuun. Samalla kun väki vähenee, se myös vanhenee. Pidot paranevat nekin. Etenkin terveyspalvelujen tarve kasvaa.
Onko näillä muutoksilla oman aikamme teknologiassa liikkuen ja meitä hoidettaessa merkitystä? On niillä. Sama kuin juhlapyhillämme, joita on samalla nimellä sekä tammikuussa että lokakuussa. Tai Matilla nimipäiviäkin. Kenelle? Matille, joka haluaa juhlia nimeään joka päivä. Kirjotin edellisen artikkelini narsismista ja sen häiriöistämme. Joku saa palkkansakin juhlapyhien mukaan kelloja soitellen. Maksan sinne veroakin, kirkollisveroa. Kuulen soiton kävellessäni totutussa paikassa totuttuun aikaan. – ”Hora locoque consuentis.” Onko soittelija robotti, algoritmit hallitseva ja tekoälyä käyttävä hänkin? Oliko peräti ensimmäisiä ja alkaen luostarilaitoksesta, jonne verot kannettiin kotitilaltani. Sain siitä nimenikin. Muutos tapahtui vasta Krimin sodan aikoihin juhannuksena 1850, jolloin purjekuntamme vanhusten ja naisten soutama vene hukkui Kallaveteen. Nuoret urhot olivat sotimassa Krimillä.
Lounais-Hämeessä, usean maakunnan rajalla, tapahtuu odotettu kehitys. Siihen ei ole vain varauduttu. Kilpailu väestöstä palveluineen ja työpaikkoineen on kohtuuton. Vaikka työpaikan ja palvelujen fyysisellä sijainnilla ei ole kohta juurikaan merkitystä, meillä on edelleen taipumusta kasautua samoihin väestökeskuksiin. Valinta on omamme, ja sitä voidaan pitää ympäristölle, sekä sen kantokyvylle, kohtuuttoman raskaana kannettavaksi. Se on sekä toivottavaa, että samaan aikaan arveluttavaa ilman poikkitieteistä maantieteellistä ohjausta. Sama koskee rajoja, joita vuoroin suljetaan ja vuoroin avataan. Poliitikkoja, joita on kymmenestä eri puolueesta, ja joille maksetaan kovauksia ties mistä kokoustamisesta. Syntyi kolmen kirjaimen ihminen – ”Homo trium litterarum. (Huijari).
Heitä varten tarvitaan myös todellista syytä kokoontua ja viettää aikaansa ylläpitäen muutakin kuin traditiotamme. Se on arvokas asia, mutta ei aina ajankohtainen. Rajat ja niiden vartijat sekä sodat. Sotia ja alan teollisuutta ylläpitävät rakenteet ovat arveluttavia vuonna 2024. Joskus hyvinä aikoina sodat sovittiin ja kellonajatkin missä kohdattiin. Nyt haetaan ohjuksia, joilla hävitetään sairaaloita ja lasten leikkipaikkoja, koulujamme. Onko syntynyt ydinräjähteitä käyttävälle pelotteelle, viisaalle ihmiselle (Homo sapiens), ajatteluvirhe tai normiston sekä moraalin niksahtaminen pahemman kerran? Tätäkö tarkoitusta varten olisi lähdettävä vielä vaaleihinkin? Kirjoitin edellisen artikkelini mieleltään sairastuneita narsisteja esitellen. Heitäkö varten meillä vaaleja järjestetään? Miksi äänestää ihmistä, joka ei ole minkään värinen? Homo nullius coloris. Ei ole minkään puolueen jäsen ääniä näin keräten.
Väestön ikääntyminen, henkilöstöpula ja talousvaikeudet jatkuvat, sekä ovat keskeinen aihe myös medioittemme antia, ja jopa presidentin vaalejamme. Syntyy vaikutelma presidentistä, jonka tehtävät olisivat lähellä paikallisen aluepoliitikon ongelmia. Oikeammin kaikki liittyy sijaintiteorioissa toisiinsa ja lokalisaatioehdot globaalissa maailmassa ulottuvat myös heksagonillisissa, kuusikulmaisissa rakenteissamme koskettamaan jakamattomina rakenteina myös presidenttiä virassaan.
Niinpä, kun tänään puhutuimmat aiheet medioissamme ovat presidentin valintaan liittyviä, aiheet ovat usein ikivanhoja sekä pohtien tyyliin, ajattele globaalisti, toimi lokaalisti, paikallisesti. Tällä jaolla ei vain ole tänään enää mitään merkitystä. Tiede on pyyhkinyt tämän ajattelun sivuun jo aikapäiviä. Robotiikka ja algoritmit, tapa tehdä työtä lentokentillä ja kotona, ovat vieneet tarpeen hakea työpaikkoja karttoja katsellen. Vain vinksahtanut johtaja kaipaa edelleen itselleen ja ympärilleen joukkoa, jota johtaa. Kirjoitin edellisen artikkelini hänestä. Sairaasta, narsistisesta johtajasta, tietämättä ketä johtaa ja mihin. Kauhistuin kertoessani. – ”Horresco referens” (Vergilius).
Presidentiltä kuitenkin odotetaan muutakin, kuin hänen persoonastaan lähtevää työnjakoa, jossa hän ei puutu poliitikkona paikallispoliitikkojen tai eduskunnan tai hallituksen tehtäviin. Tosin hän joutuu toimimaan osana sijaintiteorioitamme, lokalisaatioehtoja, sekä muistaen näin kaiken aikaa kansakuntansa etua ja sen alueelliset rakenteetkin. Maakuntamatkoja on tosin edelleen tehtävä ja kuunneltava kansalaisten huolia. Ne ovat harvoin globaaleja. Vaalit ratkaistaan meillä, ja nyt myös Yhdysvalloissa, kansallisissa kokouksissa ja paikallisissa vaaleissa.
Yhdysvalloissa jo kerran presidentin tehtäviä hoitanut republikaanien kiistelty ehdokas on vahvoilla. Donald Trump ja hänen valintansa vaikuttaa myös vahvasti globaalia maailmaa ravistellen ja myös meillä Suomessa. Saamme pelätä miten meidän käy. Olisiko kyse narsismin häiriöstä? Yhdysvalloissa sillä ei näytä olevan mitään rajoja, narsismilla ja sen häiriöillä. Putinista nyt puhumattakaan. Miljardien ihmisten kohtaloita ohjailee kaksi mieleltään vaikeasti häiriintynyttä narsistia? Voisiko tällainen painajainen olla todellista vuonna 2024? Onhan meillä käytössä myös tietokoneet, algoritmit ja robotiikka? Yliopistot tulvillaan älykkäitä nuoria aivoja. Florusta lainaten: ”Horribile dictu”, kauheaa sanoakin.
Näin omat ja Yhdysvaltain vaalit ovat henkilövaaleina merkityksellisiä, ja moni kokee Yhdysvaltain vaalit jopa omaamme merkittävämpinä, pohtien vaikkapa Naton ja sen jäsenten asemaa tuoreena Naton jäsenenä ja pienen Suomen näkökulmasta. Olemme ikään kuin Yhdysvaltain itäisin osavaltio, mutta samalla myös EU:n jäsenenä vahvasti sidoksissa laajempaan ympäristöömme. Se näkyy myös osallistumisessamme paikalliseen ja lokaaliin demokratiaan ja sen toimivuuteen. Meiltä viedään kaiken aikaa sitä valtaa, jota aiemmin käytimme koiseudullamme. Ukrainassa ja sotaa käyvillä alueilla tämä on kouriintuntuvan julmaa. Nämä kauheat sodat ja tyhjän kammo ovat ihmissuvun vihollinen. – ”Horrida bella” (Vergilius) – ”Horror vacui” – ”Hostis humani generis.” Tämä on kauheaa sanoakin – ” Horribile dictu” (Florus).
Vuosi sitten Aira Samulinin kuolema oli medioittemme pääuutinen rukouspäivän aikoihin. Mutta ei vielä tammikuussa vaan myöhemmin loppusyksystä. Samalla hänen syntymäpaikkansa kautta karjalaisuus, ja evakkomatka Suomessa, sekä karjalaisten sijoittuminen Hämeessä, usein juuri vaikkapa kartanoitten maille niitä lohkoen. Suomen asutushistoria ja evakkomatkat ovat keskeinen osa historiaamme. Ensimmäinen väitöskirjani sivusi näitä muuttoliikkeitä ja niiden merkitystä yksilön paikkaleimautumiseen, spatiaaliseen identiteettiin ja juuriimme. Olemme siirtymässä paikallisesta ja kartalle piirrettävästä virtuaaliseen maailmaan. Samalla olemme matkalla ulos perinteisen pragmaattisesta maailmankuvastamme moniulotteiseen ja tietokoneilla ohjailtavaan. Kartan perinteinen kaksiulotteinen lukeminen ei enää riitä. Ei ole riittänyt enää aikoihin. GIS on osa tätä vaihetta ympäristömme kuvauksessa. Senecaa lainaten on inhimillisempää nauraa elämälle kuin surra. – ”Humanius est deridere vitam quam deplorare.”
Tämä aihe, juhlapyhät, ei ole vanhentunut. Päinvastoin. Niinpä liitän nämä vuoden takaiset kirjoitukseni liitteeksi lähtemättä hakemaan Iowan osavaltiosta tai omista presidentinvaaleista jotain sellaista uutta, jota emme kokeneet jo vuosi sitten rukouspäivämme yhteydessä. Vuoden aikana saimme toki uuden hallituksen ja itäraja sulkeutui Venäjälle. Ainakin toistaiseksi. Sen merkitys Itä-Suomessa asuen on luonnollisesti toinen kuin pohtien sitä Pohjamaalla, Satakunnassa tai Hämeessä. Lokaaliset aiheet ja hankkeet ovat alisteisia globaaleille ja siihen on itärajalla asuvien suomalaisten tyytyminen.
Tiedän Itä-Suomessa liikkuneena ja tutkimusta tehneenä, miltä se siellä tuntuu arjen ja paikallisen talouden sekä sosiaalisten rakenteiden ylläpidossa, yrittäjän elämässä. Hulluudella on oltava myös rajat. Adolf Hitler, Josef Stalin, Mao jne. olivat sairaita ihmisiä. Narsismin häiriöt voivat olla todella vaikeita. Ne ulottuvat nyt Suomen itärajan yrittäjien konkursseihinkin. Se on surullista. Plautusta jälleen lainaten, rakastaminen on inhimillistä, inhimillistä on myös antaa anteeksi. – ”Humanum amare est, humanum autem ignoscere est.”
Tässä merkityksessä, globalismista johtuen, presidentinvaalit Yhdysvalloissa ja Suomessa ovat monen kokemana kiinnostavammat kuin paikalliset kunnallisvaalit, hakien poliittista edustajaansa päättämään paikallisista, hyvin konkreettisista arkeamme koskevista, pienistä päivittäisistä huolistamme, palveluista pienessä maalaispitäjässä, sekä arjen ja juhlan kulusta, elämämme rutiineista vastaten ja niitä muuttaen. Olemme alkaneet ajatella ikään kuin paikallisesti, jos sitäkään, ja päättäneet toimia globaalisti.
Ajattelun paradigmainen muutos vaikuttaa myös tekemisiimme, ja niinpä nuoret seuraavatkin kaiken aikaa sellaista mediasisältöä, jota globaalit sosiaalisen median verkostot heille tarjoavat virtuaalisena todellisuutenamme. Niihin ei voi vaikuttaa ja sellainen turhauttaa. Paikallisiin voisi. Olkoonkin, että se ei ole niin komeaa ja näyttävää kuin Donald Trumpin toiminta, Putinin käymät sodat. Tuomas Kempiläistä lainaten, nöyrry kaikissa asioissa. – ”Humilia te in omnibus.”
YK:n ja Rukouspäivän mediaa lokakuulta 2023 (ei tammikuulta)
In pace Dei – Jumalan rauhassa
Järjestyksessä 1925. essee tai blogi tällä sivustolla (tänään nmero 1983).
YK:n päivä ja Rukouspäivä käynnistyi Forssassa ja Lounais-Hämeessä tutuilla teemoilla ainakin Forssan Lehteä silmäillen. Sen sijaan Helsingin Sanomat hakee jo uudempaa uutisoitavaa kansallisena medianamme ja hyvä niin. Mediamme on varautunut kaikkeen. – ”Im omnia paratus”.
Forssan uutisten kärjessä komeilevat tyhjilleen jo aikoja jääneet Jokioisten kartano maineen sekä keskustan Hotelli Koskenniskan tilat. Valtio myy Jokioisten kartanon ohella sen kymmeniä rakennuksia ja lähes 200 hehtaaria maata. Senaattikiinteistö odottaa tarjouksia marraskuun loppuun saakka. Kaikki tapahtuu kansalaisten silmissä. – ”In oculis civium.”
Jokioisten kartano maineen ja kiinteistöineen on tärkeä, ellei tärkein osa, Lounais-Hämeen komeaa historiaamme. Viimeksi kartanossa ovat majailleet MTT ja Luke mutta tänään arvokiinteistö rakennuksineen ja maineen on myynnissä. Ihan vain tulevaisuutta varten. – ”In posterum.” Kun noita maita kierteli ja kansainvälisiä ympäristöohjelmia tutkimusjohtajana koordinoi, paikallinen oli kiehtova kohde, sijaitsi jokilaakso sitten Euroopassa, Aasiassa tai Afrikassa, Etelä-Amerikassa tai Yhdysvalloissa.
Itse olen esittänyt jo aikoja sitten, Forssan kaupungin ja Kanta-Hämeen maakunnan hallinnossa aikani istuttuani, MTT:n sekä Luken tiloissa työskennelleenä, kiinteistöjen hankintaa Lounais-Hämeen toimesta aktivoituen, ja maakunnan oivaltamana yhteiseen omistukseen muuten rapautuvat kiinteistöt hankkien, myöhempää käyttöä samalla puntaroiden. Kyse kun on koko talousalueen tärkeimmästä historiasta ja sen ylläpidosta myös tuleville sukupolville. Siellä on hämäläisten tärkein historia myös forssalaisina tai suomalaisina sitä pohtien. Puutarhaa kiertäen ja historian tuntien täydellisimmässä muodossa. – ”In optima forma.”
Forssan valtuustossa ainoan tuon vuoden aloitteeni allekirjoitti myös ministeri Sirkka-Liisa Anttila. Hieman samaan tapaan kuin kirjojaan kirjoittava, ja ainut valtioneuvoksen arvon itselleen saanut naispoliitikkomme Karjalassa. Hän kertoo kirjoittavansa kirjansa mukaillen omaa käytäntöäni latinalaisten sananlaskujen käyttäjänä. Uuden kielen voi oppia vielä 90-vuotiaanakin. Meillä on fiksuja naisia, joiden poliittinen arvovalta ulottuu yli puoluerajojen, sekä muistuttaa meitä naisten viisaudesta. Siinä missä miesten viisaus on nyt piilossa ja kateissa sekä hakee löytäjäänsä. Ovat ikään kuin syntymisen tilassa, mutta samaan aikaan myös taisteluvarustuksissa. – ”In statu nascendi” – ”In procinctu.”
Väestön ikääntyminen, henkilöstöpula ja talousvaikeudet painavat nyt kaikkialla maassamme hyvinvointialueitamme. Meillä on ollut jo kauan huutava pula lähihoitajista, sairaanhoitajista, kotipalveluista, lääkäreistä, sosiaalityön erityisasiantuntijoista, psykologeista, kaikista mahdollisista hoitoalan ammattilaisistamme. Ihan yllättäen, kenenkään laskematta, suuret ikäluokat vanhenivat. Työelämäntarpeet ja kouluttajien kyky vastata näihin tarpeisiin kulkee nyt puoli vuosikymmentä, tai puoli vuosisataa jäljessä. Enää ei voi ennakoida suurten ikäluokkien, sotavuosinamme syntyneiden, terveyttä ja toimintakykyä heidän käydessä yhdeksättä vuosikymmentään. Jos nyt joku enää niin vanhaksi elää. Harva elää kokonaan hoitamatta. Olisiko tähän tullut varautua poliitikkojemme, myöhemmin syntyneittenkin. Suuret (asiat) sortuvat nyt itse toistensa päälle. – ”In se magna ruunt.” (Lucanus). Vääryydelle hankittu surkeudella menetetään. – ”Male parta male diabuntur.” (Naevius). Huono on suunnitelma, jota ei voi muuttaa. – ”Malum est consilium quod mutari non potest. (Publius Syrus).
On liian myöhäistä kunnostaa kartanoita ja muita tyhjäksi jääneitä kiinteistöjämme sen jälkeen, kun tuonelan portit ovat avautuneet suurten ikäluokkien työn sankareillemme. Kun olemme kiinnostuneita oman maamme vanhusten sijaan Palestiinan, Israelin ja Lähi-idän tapahtumista, vuosikymmenestä toiseen, eduskunta torailee liikenteen rahoituksesta ja varhaiskasvatuksestamme, Israel pelkää avun menevän Hamasin käsiin ja Erdogan näyttää viimein vihreää valoa myös Ruotsin Nato-jäsenyydelle. Se ei tarkoita, että Ruotsi olisi Nato jäsen myös Unkarin hyväksymänä. Olkoon sanomatta miksi. – ”Indictum sit.”
Venäjä käyttää sekin rahansa sotimiseen, ja näyttävin paikallinen tapahtuma myös näkyvänä suoritteena on Jokioisten Karjalaseuran talkootyön tulokset. Kansan tanssittaja, karjalaisten juurien vaalija ja vauhdikkaan elämän sekä iloisuuden lähettiläs, tanssi- ja viihdetaiteilija Aira Samulin kuoli maanantaina 96-vuotiaana. Ilon ja riemun tuojan on oltava Hämeessäkin karjalaisen ihmisen. Aluksi tätä epäuskoisena vieroksuin. – ”Incredulus odi.” (Horatius). Siitä (johtuivat) kiukut ja kyyneleet. – ”Indre irae et lacrimae.”
Aira Samulin on myös Helsingin Sanomien rukouspäivän pääuutinen ja hyvä niin. Hän syntyi Raja-Karjalassa vuonna 1927 ja elämä oli täynnä tuon ajan karjalaisten kokemia vastoinkäymisiä. Valoisuus ja positiivisuus oli tanssilegendan, taiteilijan ja yrittäjän tavaramerkkinä monelle myös hämäläiselle tuttuna tavaramerkkinä. Hyrsylän mutka tuli tutuksi siinä missä Forssan talousalueella Viipurin ympäristö ja Muolaan maisemat. Ymmärrän heitä, karjalaisia. Vaikeudet usein kiihottavat älyä. – ”Ingenium mala saepe movent.” (Ovidus). Luostarilaitokselle aikanaan veromme maksaneina koin velvollisuutenani olla mukana myös Laatokan Karjalan sekä Valamon saattamisessa takaisin vanhaan loistoonsa 1990-luvun alussa. Agropolista ja sen strategiaa samalla levittäen maailmalla hämäläisten ja forssalaisten suureksi iloksi ja pohdittavaksi. Omat luonnonvaralaitoksemme (Luke) olivat siinä tukemassa sekä sijaintimme Helsingin, Turun ja Tampereen kolmion keskipisteessä Jokioisten kunnassa (MTT, Metla, Rktl). Ilahtuneena sitä tukivat ja helpottivat näin työtäni maailmalla.
Kun uutiset maailmalta järkyttävät, itseään kannattaa yrittää auttaa, neuvoo HS:n uutispäällikkö Pipsa Palttala (HS 24.10). Muista puhua ensinnä hämäläisenäkin, miltä maailma näyttää ja onko sosiaalisen median tuska tarttunut? Jos ei tartu sieltä niin avaa Helsingin Sanomat, Forssan Lehti sekä sen pakinoitsijoiden ja kansalle tarkoitetut nimettömät ilkeydet. Epäuskoisena niitä aluksi vieroksuu. – ”Incredulus odi” – ”Incudi reddere.” Palauttaa alasimelle. (Horatius). Juonittelussa naiset ovat parempia kuin miehet. – ”Malo in consilio feminae vicunt viros.” (Publius Syrus).
Erottele sinua koskevat faktat omista tunneryöpyistäsi, unohda kuka olet, ja kävele hetki mieluiten ystäväsi kanssa pimenevässä suomalaisessa syksyn räntäsateessa. Se jos mikä tuntuu hyvälle ja mieli valaistuu koronavuoden 2020 aikoja vielä eläen. Sieltä kun tuli pysyvä piikki korvien väliin, eikä se sieltä enää poistu lukien lehtiemme kulttuurisivuja tai vastaten alituisiin soittoihin, joissa kaupitellaan aina samaa lehteä tai sen rinnalla sähköisen median palvelujamme. Taas joku haluaa kiivetä talosi katolle asentaakseen sinne jotain ainutlaatuista sähkölaskujesi jatkoksi. Pesemättömin jaloin. – ”Inlotis pedibus.” (Gellius).
Aseta näille paholaisen lähettiläille pyydykset. Ihmisen sietokyky on rajallinen. Älä ainakaan ala lukea kirjojani, jotka on tarkoitettu niille noin 600 miljoonalle lukijalle, jotka ovat kiinnostuneita kirjoittamastani aiheesta. Heitä, sinusta kiinnostuneita, on lopulta ehkä prosentin osa tai promille, jos sitäkään. Se on puoli miljoonaa ja siinäkin on aivan liikaa ja pyri karsimaan heistäkin ulos sellaiset, joille kirjoittamastasi ei ole mitään apua. Heitä on vain promillesta promille. He kyllä hoitavat ilmiön, ymmärtäen mihin sitä käytetään, ja kuinka seuraava vaihe on jo kokonaan muuta kuin sotaa Ukrainassa tai Uuden-Seelannin rugbyjoukkueen opit Taru Tujusen tarjoamana (HS 24.10). Olemme toki paljon muutakin kuin osa suurempaa kokonaisuutta. Joukkueen yhteisöllisyys ei kosketa yksin eläviä vanhuksia Hesariaan lukien. Palautan lukemani takaisin alasimelle. – ”Incudi reddere.” (Horatius). Algoritmit ja robotiikka hoitaa kyllä loput. Ei ilkeämielinen hylkääminen – ”Malotiosa desertio.”
Yksin elävät vanhukset eivät jaksa kiinnostua työelämän tarpeistamme aamusta iltaan niitä seuraten. Yksin elävällä ei ole seuranaan muita kuin oma napansa ja vanhusta auttavat kädet. Ne maksavat, ja hyvä että edes näin, rahalla ostaen, niitä voi hakea tai odottaa, olettaen että olet huolehtinut, ettet ole varaton. Omat vanhempani osasivat tämän ja korostivat ikääntyvän ihmisen ongelmista pahinta, varattomuutta. Kaikki maksaa. Meitä pelotellaankin. Aseiden keskellä lait vaikenevat. – ”Inter arma silent leges.” Vääryydellä hankittu surkeudella menetetään. – ”Male parta male diabuntur.”
Valtaosa meistä on jo työelämän ulkopuolella, ja jatkuva tohina näiden ongelmista lastemme rinnalla ahdistaa. Ei kaikilla ole Aira Samulin kaltaista olemuksen ydintä lahjanaan. Hän oli juuri tällainen promillen osa promillesta. Hän ei käyttänyt alkoholia ollenkaan ja kokeilu politiikassa ei etenkään entisenä maalaisliittolaisena osunut kohdalleen. Kuusitoista vuotta kaupunginvaltuutettuna Helsingissä vastaa liki elinikäistä tuomiota vankilaan joutuneena ja siellä siististi käyttäytyen. Minulle vuosikymmenkin oli liikaa. Elämää koiran ja suden välissä. – ”Inter canem et lupum.”
Aira Samulin tutustui joka suunnalta skitsofreniaan. Siinä ei ole mitään kummallista Suomessa liikkuen ja suomalaisia tuhatmäärin haastatellen, tutkimuksia samalla tehden ja kenttätöissä viihtyenkin. Kun olet jokaisen maakunnan kiertänyt ja luennoinut yli sadassa valtiossa, ymmärrät ihmistä ja hänen kulttuurejaan varmasti Martti Ahtisaarta paremmin. Evakot ja mielenterveystyö on vain pieni siivu tätä ihmiseksi syntymisen ihanuutta. Se on kuin Punaisen Ristin tunnuslause. Aseiden keskellä laupeus. ”Inter arma caritas.”
Evakot eivät ole kotonaan missään, eikä ihminen ole syntyessään mitään muuta kuin juuri evakko. Veronsa Laatokalle maksaneena ei ole vielä vapaa Valamon vankilasta, eikä se onnistu tanssin ja soiton keinoin ilotellen. Humanitaarisen avun rekkajonot on ensin saatava perille ja kiinalaisaluksen retket Itämerellä saatava selville. Voiko ankkuri pudota vahingossa ja mitä Erdogan tarkoitti viivytellessään Ruotsin Nato-hakemusta. Köyhältä puuttuu paljon, ahneelta kaikki. – ”Inopiae desunt multa, avaritieae omnia.” (Publius Syrus).
Suomi kaatoi kansainvälisen julkilausuman IMF:n kokouksessa ja kaatajana oli valtiovarainministerimme Riikka Purra. Siinä on jo jotain, joka muistuttaa, mitä Ukrainassa on tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa. Suomi sai lopulta puolelleen merkittäviä maita, mikä vahvisti tuen osoitusta juuri Ukrainalle. Ruotsin kurdivähemmistö ja Erdogan ovat kokonaan eri asia. Vai ovatko sittenkään? Kuka muistaa vielä, kuinka viha on vain lyhytaikaista mielipuolisuutta. – ”Ira furor brevis est. (Horatius).
Se että Helsinki velkaantuu tulevina vuosina ei ole uutinen. Me kaikki maksamme tästä velkaantumisesta, ja juuri siksi pääkaupunkimme paikka tulisi olla muualla kuin Itämeren syleilyssä. Brasilia joutui tämän ratkaisun eteen väestön keskittyessä Rion ja Sao Paulon slummeihin. Suomi on suurikokoinen pinta-alaltaan ja näkyvyys Oulun pohjoispuolelle katoaa matkalla, siinä missä siirtyessämme Turun tunneliteiltä kohti itää ja Karjalaa. Suomessa riitamme ovat onneksi vain rakastavaisten riitoja. – ”Irae amantium.”
Tämä tuo kuitenkin mukanaan koko ajan kasvavia ongelmiamme, ja polarisaation kirot muidenkin kuin vain alan osaajien sekä ammattilaisten, viran puolesta luonnon- ja kulttuurimaantieteilijöinämme, suunnittelumaantieteilijöinämme, niitä kaiken aikaa tutkien. Helsinki pilaa poliitikkomme hetkessä. Samaa pätee virkamiehiimme. Matkat maailmalle eivät auta torkkuen metropolien VIP- tiloissa sekä putkessa matkojaan viettäen. Hotellikuolemaa vältellen. Pariisissa Hesarin käteensä saaden ennen lentoa Vantaalle. Ikään kuin eläen muurien sisällä ja pilan vuoksi ja koska nyt niin laki on kirjoitettu. – Intra muros” – ”Ioci causa” – ”Ita lex scripta est.”
Rukouspäivä ja media – algoritmien ja robotiikan tulkintana
ChatGPT
Rukouspäivä on erityinen päivä, jolloin uskonnollisessa yhteydessä rukoillaan ja harkitaan hengellisiä asioita. Käytäntö voi vaihdella eri uskonnollisissa ja kulttuurisissa yhteyksissä. Rukouspäivä voi olla yksilöllinen hengellinen harjoitus tai yhteisöllinen tilaisuus, johon osallistuvat uskonnon harjoittajat kokoontuvat yhdessä rukoilemaan ja meditoimaan.
Media, kuten televisio, radio, sanomalehdet ja verkkosivustot, voi vaikuttaa rukouspäivään useilla tavoilla:
1. Tiedottaminen ja mainostaminen: Media voi auttaa uskonnollisia yhteisöjä tiedottamaan tulevista rukouspäivistä ja niihin liittyvistä tapahtumista. Mainonta mediassa voi houkutella enemmän ihmisiä osallistumaan.
2. Lähetys ja suoratoisto: Monet uskonnolliset tilaisuudet, kuten messut ja rukouskokoukset, voidaan lähettää suorana mediassa. Tällä tavoin niille, jotka eivät voi osallistua fyysisesti, tarjoutuu mahdollisuus seurata tilaisuuksia kotonaan.
3. Hengellinen opetus: Monet uskonnolliset ohjelmat mediassa tarjoavat hengellistä opetusta ja ohjausta rukouksen merkityksestä ja käytännöstä.
4. Keskustelut ja pohdinnat: Media voi tarjota foorumin keskusteluille ja pohdinnoille rukouksen teemoista ja merkityksestä yhteiskunnassa.
5. Uutisointi: Jos rukouspäivään liittyy merkittäviä tapahtumia tai ilmiöitä, media voi raportoida niistä ja auttaa yleisöä ymmärtämään niiden merkitystä.
Media voi siis olla hyödyllinen väline edistämään rukouspäivän tarkoituksia ja auttamaan uskonnollisia yhteisöjä saavuttamaan suuremman yleisön. Samalla se voi tarjota mahdollisuuden niille, jotka eivät voi osallistua fyysisesti, osallistua hengellisiin tilaisuuksiin ja rukoukseen.
YK ja rukouspäivä – algoritmien ja robotiikan tulkintana
ChatGPT
YK eli Yhdistyneet Kansakunnat ei ole uskonnollinen tai kirkollinen järjestö, joka viettäisi rukouspäiviä. YK on kansainvälinen järjestö, jonka tarkoituksena on edistää rauhaa, turvallisuutta, ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä maailmassa. YK:n toimintaan kuuluu monenlaisia ohjelmia ja toimia, mutta ne eivät liity uskonnollisiin juhlapäiviin tai rukoushetkiin.
Uskonnolliset rukouspäivät ja juhlapäivät ovat yleensä osa eri uskontojen perinteitä ja niitä vietetään uskonnollisista syistä. Erilaiset uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt voivat viettää omia rukouspäiviään ja juhliaan eri tavoin. Jos etsit tietoa tietyn uskonnon rukouspäivistä, niin voisin yrittää auttaa tarkemmin, kunhan kerrot, minkä uskonnon tai uskonnollisen ryhmän rukouspäivästä olet kiinnostunut.
Phaedruksen lohdutus: ”Homo doctus in se semper divitias habet” – ”Oppineella ihmisellä on rikkautensa aina mukana.” Me olemme ihmisiä, emme jumalia – ”Homines sumus, non dei. (Petronius). Ihmiset oppivat, kun opettavat – ”Homines dum docent, discunt.” (Seneca)