Oletko varmasti Homo Sapiens – Viisas Ihminen
Tämän päivän Hesarin (19.7) tiede sivuilla on Lauri Seppälän kokoama ansiokas artikkeli viisaudesta ja sen tutkimuksesta. Viisautta tutkivat psykologit, taloustieteilijät, kulttuuritutkijat ja luonnollisesti lääkärit ja algoritmien rakentajat. Meiltä odotetaan käytännöllistä ymmärrystä, etenkin poliitikoilta, eikä viisaus ole pahasta myöskään kenelle tahansa sosiaalisen median kuluttajalle.
Viisas ihminen näkee monet arjen tilanteet eri näkökulmasta. Tieteessä se muistuttaa monitieteisyyttä, poikkitieteisyyttä ja olen tästä kirjoittanut yhtenään. Toimittaja elää maailmassa, jossa nähdään yhä vähemmän mutta yhä enemmästä. Tieteilijä päinvastoin, yhä enemmän yhä vähemmästä. Meillä on taipumusta koulutuksessa erikoistua. Se hämärtää suuremman kuvan elämästä ja usein tämän oivaltaminen on myös välttämätön edellytys edetä erikoistieteissämme siinä missä huippu-urheilussakin. Muuten rampaudut sekä henkisesti että fyysisesti.
Lainaten Hesaria ja Journal of Psychiatric Research -lehden tutkimusta viisaus voidaan määritellä aivojen alueiden kautta ja kuuteen avainominaisuuteen:
Nämä kuusi ovat 1) sosiaalinen päätöksenteko 2) käytännöllinen ymmärrys 3) tunteiden säätely 4) kyky arvioida omaa ajattelua ja toimia 5) kyky sietää erilaisia arvoja ja epävarmuutta sekä 6) prososiaalisuus, eli kyky empatiaan, myötäelämiseen, epäitsekästä toimintaa sekä motiivia hyödyttää toimillaan muita, ihan vain siitä iloa itselleen hankkien.
Viisaus kasautuu ja korreloi lopulta psykologisen yksilön hyvinvoinnin kanssa.
Viisaus on liitetty ikäihmisten ominaisuudeksi. Näin etenkin meillä Suomessa. Ilmiön tausta on evoluutiossa. Oikeammin ikä tahtoo lisätä myös kielteisisiä kokemuksia, ja joskus näillä on ollut evoluutiossamme selviytymisen kannalta merkitystä. Usein mukaan tulee myös kielteisiä tottumuksia, joilla ei tässä ajassa ole muuta kuin vahinkoa. Näin ikääntyvä ihminenkin voi liikkua kohti vähemmän viisasta oman aikamme eläjää.
Tällaista viisautta voi lukea vaikkapa Hannu Tarmion ”Elämän viisauden kirjasta”. Sieltä lukien ystävät tulevat ja menevät mutta viholliset lisääntyvät. Kertoi aikanaan Thomas Jones. Ihminen kun on sosiaalinen eläin, joka inhoaa kaltaisiaan. Ihmisystävällisyys on aina tekopyhää, tiesi taas George Orwell. Ihminen, jokainen meistä, ontuu jotakin ja jos elät ramman kanssa, alat ontua itsekin. Viholliselle on helpompi antaa anteeksi kuin ystävälle, viisasteli William Blake. Ja oli luonnollisesti oikeassa lännessä eläneenä.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin ja lisätä kyynisyyttämme. Ikä on ihan sopiva aika kyynistyä, mutta nuoren kohdalla surullinen ilmiö.
Tämä korjautuu parhaiten lisäämällä nuorten ja ikäihmisten kohtaamista. Isovanhemmat ja heidän lapsenlapsensa ovat oivat tapa nostaa vanhus ulos ”kokemushaudastaan” ja ”elämän korkeakoulustaan”. Näin kapea yhden ja oman sukupolven kautta hankittu vuorovaikutus avataan näkemyksille, jotka ovat tuoreita ja tutkimusten mukaan myös nuorilla poikkeuksellisen älykkäitäkin.
Oma läntinen viisauden käsityksemme kun poikkeaa sekin idässä vallitsevasta monella tapaa. Tässä Lauri Seppälä lainaa tuoretta Current Psychology -lehteä.
Meillä lännessä arvostetaan järkevyyttä ja älyä, vaikka ei sitä aina uskoisi. Kiinassa ensimmäisenä korostetaan taas hyvettä. Ja niillä on melkoinen ero. Tiedän sen siellä liikkuneena. Kiinalaiset arvostavat sisäistä kehittymistämme siinä missä me pragmaatikot Suomessa käytännöllistä viisauttamme. Takavuosina, maantiedon oppikirjoissamme, tämä ymmärrettiin väärin ja oletettiin hymylevän hyveen takana piilevän petos ja siitä jopa varoitettiinkin. Kirjamme olivat poikkeuksellisen rasistisia myös muitten kulttuurien osalta kuin kiinalaisten. Onneksi ne poistettiin mutta jälkensä ne ehtivät jättää ja löytyvät tämän päivän medioistammekin.
Tästäkin huolimatta sosiaalinen pääomamme ja myös narraatiot kerronnassamme korostavat edelleenkin viisaan ihmisen kokemusta ja asiantuntemusta, kun idässä viisas ihminen on etenkin huomaavainen, sympaattinen ihminen jopa meitä epäilyttävällä tavalla. Tästä syntyi turhia kulttuurien välisiä yhteentörmäyksiäkin.
Meille lännessä ihmisen henkisyys viisauden lajina on usein vieras. Näin siitäkin huolimatta, että se liittyy parempaan fyysiseen ja henkiseen terveyteenkin. Prososiaalinen käyttäytyminen ja tunne-elämän säätely ovat viisauden avainkäsitteitä.
Voiko viisautta sitten opettaa? Toki voidaan, mutta se edellyttäisi erityistieteiden rinnalle sellaisia filosofisia opintoja, jotka nyt on poistettu kokonaan. Kun erikoistieteitä lukeneet valmistuvat ammatteihin, heiltä puuttuvat kokonaan sellaiset opinnot, joita idässä pidetään avainosaamisena. Siihen kuuluu etenkin yksinäisyyden poistaminen, viisauden kartuttaminen verkostojen, klusterirakenteiden ja sosiaalisen tuen avulla. Mukana on myös sitoutumista, yksinäisyyden poistoa ja viisauden kartuttamista hyveenä, jossa myötätunto ja sosiaalinen elämä ovat avainteemojamme. Yksinäisyys on pahin kirous viisaudelle.
Yksinäisyys lisää tutkitusti ihmisen lukuisia sairauksia, jotka edesauttavat sellaisten ongelmien syntyä, jossa hermojen ne välittävät aineet, joita kaipaamme aivojen emotionaalisiin ja kognitiivisiin keskuksiin, surkastuvat ja katoavat lopulta kokonaan. Pelkkä sauna ja viina eivät auta, eikä sellaiset opit, joiden tausta on sosiaalisen pääomamme evakkotaipaleelta tai eläessämme täysin eristyksissä.
Selkäsi on sielun peili siinä missä stressivatsasikin. Pelkät lääkkeet eivät auta silloin kun tarvitset sosiaalista tukea, myötätuntoa herättääksesi aivojesi kognitiiviset keskukset emotionaalisten rinnalla. Olemme kokonaisuus, jossa vatsamme reagoi yhtä varmasti kuin mielemme ja siinä viisas ihminen on ensimmäisenä myös tunnistamassa suolistonsa mikrobien epätasapainonkin. Krooninen stressi on osa sosiaalista käyttäytymistämme ja samalla käsitettä ”viisas ihminen” homo sapiens.