Kreikan vaalit olivat täystyrmäys eurooppalaiselle tukipolitiikalle. Ne olivat samalla kreikkalainen hätähuuto, joka olisi voitu kuulla myös muilta tukipaketin saaneilta massatyöttömyyden valtiolta, Portugalilta, Italialta, Espanjalta. Ranskalaiset ja saksalaiset pankin olisi kuulut hoitaa toisella tavalla, ei suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Tätä Perussuomalaiset toistivat ja saivat tukea jopa pölhöpopulisteiksi haukuttuina nobelisteilta.
Meneteyt vuodet
Olemme menettäneet viisi vuotta ja saaneet hallituksemme toimesta aikaan omassa maassamme taloudellisen kaaoksen, massatyöttömyyden ja velat, joita ei kukaan ulkopuolinen maksa. Kun pölhöpopulisteiksi haukutut perussuomalaiset olivat realisteina koko ajan oikeassa, vastuunkantajat katosivat taivaanrannan taa Brysseliin. Viimeistään silloin olisi eduskunta tullut hajottaa ja järjestää uudet vaalit. Mutta ei edes silloin.
Meillä on nyt edessä huhtikuussa omat vaalit ja olemme palanneet vuoden 2011 asetelmaan, lähtöruutuun. Erona on vain se, että olemme köyhempiä, velkaantuneita ja massatyöttömyys on historiamme pahinta sekin. Emme selviä edes rakennemuutoksistamme ja nekin on jätetty seuraavan hallituksen hoidettavaksi. Olemme syvän taantuman silmässä ja siitä ruoka-ale ei meitä nyt pelasta. Hallituksemme on tumpeloinut meidät stagnaatioon, pysähtyneeseen maahan ja taantumaaan.
Kun Kreikka valmistautuu uuteen poliittiseen aikaan, se merkitsee joko vaalin voittajan antamien vaalilupausten lunastamista tai Kreikka ajautuu yhä syvempään kriisiin, levottomuuksiin. Sen tulosta on mahdotonta ennakoida. Jos Kreikalle annetaan periksi, syntyy domino, jossa myös muut tukipaketeilla eläneet vaativat samoja helpotuksia. Ne olisi rahoitettava veronmaksajien rahoilla, kuten tähän saakka on menetelty.
Siis sinä maksat eikä rahaa jää oman talouden hoitoon. Vaaditaan uusia säästöjä ja leikkauksia. Onkohan tätä mahdoton ymmärtää puolueuskollisen suomalaisen? Taas kutsutaan kunnanvaltuutetut koolle seminaariin hakeman leikkauksia palveluissamme. Kuukaudesta toiseen sama peli jatkuu ja syy löytyy hallitusestamme.
Omat kevään vaalimme palasivat vuoden 2010 alkuruutuun, jolloin kirjoitin aiheesta kirjani eurodämmerungista ja hybridisyhteiskunnan kouristelusta. Nyt se kouristelu on Suomessa pahempi kuin vuoden 2011 vaaleissa. Lamamme on syventynyt, Ukraina ja Venäjän suhteemme ovat tulleet lisätaakkana sekä oman hallituksemme aiheuttamat sisäiset ongelmamme sotesotkuineen ja kuntahimmeleineen. Hallituksemme leikkii suurvaltaa kääpiöiden rahoilla ja kiertää kaukaa asiantuntijansa. Se on korruptoitu rakenteellisesti.
Taustalla kummittelee myös yritystemme moraalikato, jossa Fortumin kaltaiset yhtiöt voivat rahastaa hallintoneuvostoilleen, turhakkeille, tolkuttomia korvauksia tekemättömästä työstä ja moraalikadosta. Rakenteellinen korruptio, hyvä veli verkostot, virkamiesjohdossa pahenevat ja niidenkin korjaaminen poliittisina kähmintöinä jää uuden hallituksen tehtäväksi. Kun moraalinen selkäranka pettää, olemme hukassa.