Aleksi Ojala teki komean suorituksen ja naapuripitäjän pojasta Urjalan kunnasta kuullaan myös jatkossa. Kävelyurheilu on aina mieletön draama kun matkataan 50 kilometriä. Aivan kuten tätä lajia vahvasti arvostanut pesäpalloilijoittemme lajin kehittäjä aikanaan muisti korostaa. Aivan kuin kilpailtaisiin siitä kuka kuiskaa kovimmin. Hän vierasti uutta lajia. Suosi sotaista pesäpalloa.
Hän koulutti poikia sotilaiksi ja oli oman aikansa tuote. Mistä muuten voittajan Yohann Dinizin loppuaika 3.33 muistetaan Suomessa? Aivan. Veikko Hakulisesta, ”Haku Veikosta” ja hänen upeasta voitostaan hiihtäen samalla matkalla olympialaisissa ja sen ajasta. Veikko viipyi tosin 11 sekuntia kauemmin.
3.33.33 on myös suomalaisen muusikon Jussi Hakulisen viides studioalbumi. Se julkaistiin vuonna 1998. Nuoremmille tarina on siis kerrottava näin päin kääntäen.
3.33.33 on siis myös Jussi Hakulisen sukunimikaiman Veikko Hakulisen voittoaika vuoden 1952 talviolympialaisten 50 kilometrin hiihdossa. Olin syntynyt vuotta aiemmin mutta muistan tapahtuman muiden kertomana kuin eilisen päivän ja itse se hiihtäen. Immo Kuutsa, legendaarinen hiihtovalmentaja, oli lukion aikainen luokanvalvojani ja sain urheilusta täyden kympin. Voitte arvata miksi.
Toki sain sen myös kuvaamataidosta, kympin. Sen arvaaminen on vaikeampaa. Näitä lajeja kun on vaikea vertailla toisiinsa. Opettajani oli taiteilija Osmo Monto ja hän opetti myös taiteen uudet ismit ja niiden synnyn. Se oli kulttuurinen ilmiö ja lähellä filosofiaa samalla. Se yhdisti pirstoutunutta kouluajan maailmankuvaani klusteriksi, klusterit taloudeksi ja yhteiskunnaksi, historian tuotteeksi luovalla ja innovatiivisella tavalla. Nyt se on avainteemoja rakennemuutoksen ymmärtämisessä ja toteuttamisessa. Luova kulttuuri ja taide kulkee edellä tai on täysin hyödytöntä viihdettä. Me rakastamme usein hyödytöntä viihdettä ja teemme siinä palveluksen luovuudelle tietämättämme. Meemeillä on kieroja tapoja levittäytyä kulttuuriimme muuttaen samalla kaiken.
Albumi 3.33.33 ylsi Suomen virallisen listan sijalle 34 mutta Veikko Hakulinen oli aikanaan ykkönen, olympiavoittaja ja hiihtäjälegenda. Samalla tarina kertoo, mitä vauhtia kävelijät pitävät matkallaan. Ei auta sauvakävelijän edes yrittää pysyä siinä kyydissä. Jos sinulla on väärät geenit ja hitaat lihakset, ei yksin hyvä kunto ja kestävyys riitä.
Koska muuten sauvakävely saadaan arvokisoihin mukaan, ja eukonkanto?
Naiset juoksivat napa teipattuna. Se auttaa pahoinvointiin, kerrottiin selityksenä. Navan kautta voi myös nesteyttää käyttäen napanuoraa.
Tällöin mukana kulkee pyörätuolissa myös kävelijättären äiti. Valmentautuminen on kisoihin aloitettu jo varhain, kuten nykyisin toki tapahtuukin ja matkalla tankataan äitiä. Se poistaa turhat imeytymisongelmat ja juomisongelmat, nestevajeen sekä pitää perheen mukana valmentautumisessa arvokisoihin. Urheilijan ei ole tarvis oksennella matkalla.
Uimarithan valmennetaan jo vauvaiästä alkaen hekin. Kilpailu kun on nykyisin kovaa, kuten voi ymmärtääkin, vertaillen takavuosien hiihtäjän ja tämän päivän kävelijän tuloksia toisiinsa. Voisi kuvitella että suksilla lykitään nopeammin kuin kävellen vaikka välillä olisi ylämäkikin matkan varrella. Jossakin vaiheessa niillä on taipumusta vaihtua alamäeksi, jossa myös levätä ja vauhti on hurjaa.
Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ovat nykyisin nopeita ja myös kouluissa lapset opettavat nykyisin tietotekniikkaa ja digitaalista maailmaa opettajilleen, vanhemmilleen. Vanhempien rooli on muuttunut mutta napanuora on edelleen olemassa. Tämä tahtoo tänään unohtua.
Politiikassa sukupolven vaihdos tapahtuu hitaammin kuin urheilussa ja mukana voi olla vielä edellisen vuosituhannen alun ihmisiä. Se on monelle nuoremmalle äänestäjälle traumaattinen kokemus, eivätkä he ymmärrä, miksi käydä vaaleissa ja puolueiden ohjelmat vaikuttavat vierailta. Muutokset ovat hitaita ja mukana on perustuslakikin, jota ei voi koko ajan päivittää.
Jotkut pitävät outona puolueen vaihtamista tai jakamista moneen osaan sekä oppositioon että hallitukseen. Kunnissa tätä parlamentarismia ei toteuteta ellei mukana ole väärin ymmärrettyä paikallishallinnon hoitoa ja tolkuttomia riitoja. Monesti tahtoo olla ja tyyppiesimerkki löytyy Ounsajokilaaksosta Kittilästä, jossa joka toinen valtuutettu on joutumassa leivättömän pöydän ääreen.
Ounasjokilaaksossa matkailu muutti kaiken, Levin tunturin rakentaminen, vanhat käsitteet ovat muuttuneet ja alkuperäinen kunta on kadonnut. Sirkan kylä oli allaspeikon rapauttama ja haastattelin siellä ihmisiä usein päiväsaikaan ja saunassa. Naapurikylään oli varattava aika illaksi ja etukäteen. Sirkan kylässä ei ollut tähän tarvetta. Epävarmuus altaasta rapautti kaiken. Levin makailukylään, kaavoituksen yhteydessä, uudet yrittäjät oli haettava Sodankylästä, Saariselän yrittäjistä. Kaikki oli hoidettava salaa varoen suomalaista kateutta, epäluuloisuutta Lapissa, poromiesten elämää. Yliopisto oli vieras ja tutkijat sekä suunnittelijat koulutettava heidätkin puutumatta itse kirkonkylän elämään, kuntakulttuuriin.
Suomi on rakennemuutosten kynsissä kuin allaspohjaa, jota allaspeikko rapauttaa. Hiirikin on jäämässä pois käytöstä ja moni ei tiedä kuinka hiiriä on joskus pyydetty nakeilla. Nakki taas ei ole hiirenloukkuna syötävä sekään mutta tämä tarina on sitten jo liki posttraumaattiseen kokemukseen johtava. Hiiriä kun myös myrkytettiin.
Suomalainen käsitteistö muuttuu ja symbolirakenteet vaihtuvat nekin. Samalla vaihtui myös maailmankuvamme, turisteille tarkoitetuissa kulttuureissa ensimmäisenä. Sitä kutsutaan paradigmaiseksi muutokseksi. Pienempään muutokseen riittää teorioitten ja mallien muutokset, kuten vaikkapa Einsteinin suhteellisuusteorian kohdalla tapahtui ja Darwinin alkaessa esitellä tuon ajan liberalismiin kuuluvaa teoriaansa evoluutiosta edellisellä vuosisadalla. Siemenet muutokselle oli kuitenkin kylvetty hyvin varhain eikä toki likimainkaan aina Euroopassa. Eurooppakeskeiset ihmiset ovat oman aikamme ongelmia hekin. Heidän paikkansa on Brysselissä.
Evolutionarismi oli taas verkosto- ja klusteritalouden suuria taustateorioita ja edelsi aikaa, jolloin siirryimme informaatioyhteiskunnasta kohti hybridiyhteiskuntaa ja sen kouristelua. Populismi näiden teorioiden siirtämistä innovaatioina koko kansan (popula) käyttöön ja se edellytti myös niin opettajilta kuin poliitikoilta, papeilta jne. retorisia taitoja. Populismia ei pidä käyttää, jos ei tunne asiaansa erittäin hyvin, saati valheen välineenä.
Isak Pihlman opetti näitä professorina suomalaisille Helsingin yliopistossa jo 1600-luvulla rinnan pyhien kieltemme kanssa. Hän oli isovanhempiani suoraan alenevassa polvessa. Yksi hänen lapsistaan nai puolisokseen niin ikään kirkollista sukua edustaneen Ståhlbergin. Elettiin sääty-yhteiskunnassa ja sellaista on pyritty palauttamaan jakamalla kansaa taas kerran vuohiin ja lampaisiin. Ilmiö ei ole alkuunkaan suomalainen. Sitä ei pidä rantauttaa Suomeen.
Timo Soini teki gradunsa populismista professorilleen ja Jussi Halla-aho väitöskirjansa keskittyen kieliin ja vähemmän poliittiseen tai kirkolliseen retoriikkaan. Laura Huhtasaari taas opettajana sai koulutusta myös pedagogiikassa. Oleellista on, että matkan varrella tieteen pirstaloituivat ja hajosivat muutamasta filosofiaa ja luonnontieteistä maailmankatsomusta lähellä olevasta opista kymmeniin, satoihin erikoisaloihin. Samalla myös yhteiskunta erikoistui ja muuttui ammatteineen hajoten pieniin erikoiosaamista vaativiin fragmentteihin.
Samalla kuitenkin samaa symbolia saatettiin käyttää monessa eri tarkoituksessa ja syntyi väärinkäsityksiä eikä uusia ilmiöitä ehditty aina korvata kieleemme sopivilla ja unohtaa vanha. Nopea muutos lisäsi tätä sukupolvien välistä virheymmärrysten määrää ja niiden selvittäminen vaati oman ammattitaitonsa ja kouluttajat, hoitajat ja sotkujen oikojat. Syntyi poikkitieteisyys ja monitieteisyys sekä innovaatiopolitiikka. Innovaatiot, etenkin symboliset, kun syntyvät pääosin näiden pirstaleisten oppien rajapinnoissa ja yhdistellen niitä toisiinsa. Joskus nämä ovat myös tavattoman mutkikkaita ja vaikeita populismin opeillemme, jolloin niiden käyttö muuttuu medioissamme tahalliseksi tai tahattomaksi vääristelyksi.
Näin vanha media kriisiytyi uuden teknologian tiellä ja uusi haki muotojaan digiajan välinein ja sosiaalisen median käsitteillä. Näin kriisiytyivät myös politiikka, puolueet ja vanhat institutionaaliset rakenteet. Vaadittiin rakennemuutoksia, suuria uusia innovaatioita ja luovuutta, kykyä joustaa ja toimia ripeästi, aloittaa siitä mihin muut lopettavat.
Taantuva yhteiskunta, konservatiivinen, jarrutteli näiden syntyä ja vieroksui uutta, suorastaan vainosi sellaisen syntyä, pelkäsi muutosta ja sen oppimista. Liberaalisempi taas uskoi kehityksen vaativan monitieteisepää ja luovaa innovaatiota sekä suosi uusien ilmiöiden edistämistä ja leviämistä myös kulttuurisena ilmiönä. Suomi on ollut innovatiivinen, luova ja samalla pragmaattinen, käytäntöön kiinnittynyt luterilainen työkulttuuri. Siinä on tapahtumassa muutosta joka on hyväksi kaikille. Edellä kerrottu ei ole siten dogmi jota ei voisi muuttaa.
Kun tieteitä ja niiden työtä jarrutellaan, kyse on juuri konservatiivisesta politiikasta ja taantumasta, yhteiskuntamme ikääntymisestä. Olemme saavuttaneet uinnin ja yleisurheilun MM-kisoissa nyt runsaan kuukauden aikana kummassakin yhden loppukilpailupaikan ja pistesijan. Se on vähän naapureihimme verrattuna.
Se ei ole oire jostakin vaan kertoo yhteiskuntamme taantumasta tuolla suunnalla ja väärin tehdystä valmentautumisesta kisoihin. Se on myönnettävä ja alettava tehdä asiat oikein. Vaihdettava samalla johtoa, ei urheilijoita ja nuoria. Heitä ei voi vaihtaa.