Perussuomalaisten hajottamiseen käytettiin ikivanhaa keinoa. Hajota ja hallitse on kuitenkin perustuslaissamme keinona kielletty. Demokraattisesti valittuja kansalaisiamme ei voi näin kohdella, kertoen kuinka puolueessa on arvoiltaan ja normeiltaan sopivia äänestäjiä ja sitten sopimattomia suomalaisia, Suomen kansalaisia. Erottelemalla kansalaisiamme näin syyllistymme varmasti rikokseen. Kyse on vielä vakavasta, perustuslaillisesta ja ministereitten tekemästä rikoksesta. He ovat vannoneet ministerivalan.
Pääministeri, eli keskusta puolueena, palkitsi puolueena loikanneet antamalla näille viisi (5) ministerin salkkua vaikka heillä ei ollut enää puoluetta lainkaan, eikä myöskään mandaattia päästä hallitukseen, ei ohjelmaa, ei yhtään mitään. Vain yksityisiä henkilöitä, kansanedustajia mutta vailla puoluetta, jota olisi äänestetty.
Puolueen paikalliset osastot ja piirit, puolueen oma hallinto, kun eivät loikanneet tai hyväksyneet millään tavalla loikkausta. Vain aniharva yksityinen henkilö loikkasi. Media kirjoitti ottopojista mutta hyväksyi puolueen hajotuksen punavihreänä ja moraalittomana prosessin seuraajana. SE oli kuin kesäinen leijonan jäljet hiekassa, heille. Oman aikamme media kun on viihdettä, ei toki valtiotieteitä, taloustieteitä tai puhumattakaan luonnontieteistä. Eihän niillä ole edes yhteistä kieltä mitä ymmärtää.
Medialle tapahtumaketju oli tervetullut ja toivottu poliittisena viihteenä. Tosin se osoitti, kuinka gallupeissa viisi ministeriä joukkoineen sai vain parin prosentin kannatuksen. Sillä ei saisi edes viittä kansanedustajaa, pohdittiin ja ihmeteltiin. Toki teon luonne tunnettiin ja rötöksenä ymmärrettiin. Perustuslaki kun oli koko kansalta unohtunut. Sitä kun ei opetettu kouluissamme. Kun itsenäistyimme, perustuslakituomioistuin jäi meiltä perustamatta. Oli vain kaiken maailman hattuja ja myssyjä, myöhemmin solisaliratteja ja maalaisliittoja puolueinamme. Sotien aikana nekin tahtoivat unohtua.
Syntyi puolueita herroille ja narreille, ammatin näköisiä ja ammattiliittoja, puoluehajaannuksia ja vaaleja, jotka olivat koomisia. Kansakoulussa ei valtio-opista puhuttu, ei oikein mikro- ja makrotalouden eroista, historia ei kiinnostanut ja matematiikka oli sormien ja varpaiden laskemista, kymmenjärjestelmää ja helmitauluja, uskonto ulkoa oppimista, kuvataiteet ja musiikki mitä sattui je kenen tahansa opettamaa. Luonnontietiettein ja ihmistieteitten raja jäi epäselväksi ja kieliä ei puhuttu vaan opiskeltiin kielioppia ja sanoja. Opettajat olivat sodasta palanneita ja usein juovuksissa, ankaria ja aggressiivisia, sairaita ihmisiä.
Pääministeri kertoi salkkujen suuren määrän loikanneille syntyvän juuri tästä lähtökohdasta pohjalaisena vanhalaestadiolaisena insinöörinä. Loikanneet ja arvonsa menettäneet, normittomat ja moraalittomat, olivat menettäneet samalla poliittisen kannatuksensa demokratiassamme ja siitä PALKITTIIN näillä ylimääräisillä salkuilla. Heillä kun ei ollut enää poliittista tulevaisuutta Suomessa, arveli pääministeri Sipilä, vahalaestadiolainen tiedemies valtiotieteissämme. Oulun koulun kasvatti Kempeleen kylästä.
Insinööri ja miljonääri tulkitsemassa perustuslakiamme.
Media osoitti, kuinka tästä oli sovittu etukäteen ja että myös presidenttiä oli todennäköisesti informoitu tapahtuneesta. Hän kertoi menevänsä tekemään lehmänkauppoja, hyviä lehmänkauppoja ja aiemmin Nobelstimme Holmström oli pitänyt sellaista jopa hyvänä tapana entisenä Ahlström yhtiön duunarina ja Yhdysvaltoihin muuttaneena, erittäin hyvin kieltämme ja julkaisujamme hallitsevana tutkijana.
Hän seurasi reaaliaikaisesti jokaista sosiaalisen median kirjoitusta ja blogiamme ja oli kaiken aikaa mukana pelissä, jossa mukamas hyvää tarkoitusta ajava tavoite soten ja maakuntamallin toteutuksessa pyhitti laittomat ja moraalittomat keinot.
Ei se nyt aivan noin ole edes Suomessa jos Yhdysvalloissa olisikin.
Samainen sote jäi kuitenkin kiinni sekin perustuslakiin ja osoitti kuinka sekä Orpo valtiovarainministerinä että puoluejohtajana ja Sipilä pääministerinä eivät tunnistaneet edes perustuslakimme näkyvintä institutionaalista kirjainta ja arvojen antamaa normistoa, henkeä. Nyt se henki haisi kauas.
Nyt Perussuomalaisella puolueella on hallituksessa viisi arvoiltaan, normeiltaan ja moraaliltaan täsmälleen samanlaista ministeriä kuin erotessaan puolueesta. Oppositiossa taas sama puolue on kasvamassa korkoa korolle ja sivuun heitetty Jussi Halla-aho on nousemassa nuorten keskuudessa varteenotettavaksi kilpailijaksi pääministerin salkusta vuonna 2019, kertoo tuore gallup.
Joku on nero tässä pelissä mutta ei varmasti Sipilä.
Kekkosen aikana tätä samaa rapautuneen moraalin keinoa käytettiin seteliselkärankaisiin, mutta ei heille sentään ministerin salkkuja edes Kekkonen olisi antanut. Lahjaksi demokratian ja parlamentarismin rapauttamisesta. Juristina Kekkonen ymmärsi, ettei se sentään sovi perustuslakimme kirjaimeen likimainkaan. Kekkonen yläsavolaisena torpan poikana ja juristina tunsi kansansa hyvin, todella aidosti, ja Savossa koulunsa käyneenä varoi tekemästä tolkuttomia virheitä koskien perustuslakiamme.
Kun porvareitten herrakulttuuri käyttää orjakulttuurin menetelmiä, syntyy rapautumista, jossa toinen puhuu hyvästä ja huonosta, toinen hyvästä ja pahasta. Kun ne menevät pahasti sekaisin syntyy huonoa jälkeä, jossa paha saa palkkansa ministerinä. Joku muistaa leffan hyvistä, pahoista ja rumista. Nyt nämä roolit on jaettu liian selvästi.
Joku ymmärsi tämän heti ja etukäteen, odotti siirtoa, toinen ei koskaan.
He jotka ymmärsivät, odottivat petosta ja petoksen petosta, puhallusta. Moni on katsonut tuon leffan ”puhallus” ja oivalsi kuinka pääministeri oli vienyt kokoomuksen johdolla hallituksensa perustuslailliseen solmuun, teatraaliseen laestadiolaiseen näytelmään kulisseineen, jossa normit, arvot ja moraali olivat Timo Soinin katolisen kirkon kautta Suomeen tuotuja ja muistuttivat Italialaista mafiaa.
Siinä oleellista eivät ole instituutiot ja niiden ylläpito vaan kaverisuhteet ja luottamus, individualismi ja ankarat kostot tai palkitsemiset. Venäjällä tätä tapaa Putinin ympärillä ja Yhdysvalloissa Trump tuntee tämän, isänsä kautta oppineena harmailla markkinoilla rakennusbisneksessä.
Suomessa poliittinen rakenteellinen korruptio on tätä traditiota, palkitsemista poliitikkoina, mutta myös vaatimus vastapalveluista virkamiehinä. Korruptoitu ihminen on luotettava osa mafiaperhettäkin ja yhteisöä.
Forssassa ilmiö tunnetaan niin ikään pihtisynnytyksellä syntyneessä kaupungissa, jossa normisto ja moraali ei ole vuosisatojen tuotetta, vaan professori Aaltosen perustaman lehden rakentamaa, sekä tätä edeltäneen juutalaisen Wahrenin riitojen seurausta Jokioisten kunnassa sekä myöhemmin Armas Puolimatkan moraalin tai moraalittomuuden tuotetta kerrostaloja kaupunkiin rakentaen. Demaripuolue syntyi Forssassa, pumpulienkeleitten kaupungissa, mutta niin myös Forssan Koijärvellä vihreä liike. Ei se sattuma ole. Jumalat kun eivät heitä noppaa.
Nykyisin kaupungilla on strategia ja visio, jossa rinnakkain kulkee korkeaa moraalia ja normistoa vaativa lapsikeskeisyys, ympäristöarvot, mutta myös samaan aikaan Helvetin tulirotkona tunnettu visio ja missio.
Ratsastetaan siis kaksilla päinvastaisilla rattailla ja kahden lautasen politiikalla, jossa mukana on yhtäällä mafiaveljesten tarina ja toisaalla institutionaalinen korkea moraali sekä lehti, joka kertoi, mitä Lounais-Häme tarkoittaa.
Sama kahden lautasen politiikka, suomettuminen, tunnettiin myös muualla Euroopassa ja nyt myös paikallisena ja edelleen kansallisena, perustuslakimme sivuuttavana pelin politiikkana. EU vei meiltä kuitenkin lopulta toisen lautasen. Jotkut pitävät sitä menetyksenä, toiset eivät. Joku jatkaa kahden lautasen politiikkaa, ei toki kaikki Suomessakaan.
Kahden lautasen politiikassa Euroopassa politics tarkoittaa juuri tätä helvetin tulirotkoa, pelkoa sodistamme, policy puolestaan luovia ja innovatiivisia kehitysohjelmia, kykyä visiointiin, sekä politiikan moraalista sisältöä, arvoja ja normeja, moraalia. Forssassa tämä jako näkyy äänestyksissä niin kaupungin hallituksessa kuin valtuustossakin.
Meillä Suomessa on vain yksi käsite (politiikka) ja se mielletään juuri usein likaisena pelinä. Sama pätee käsitteeseen ”alue” joka on kartalle piirrettävä ja regionaalinen, kun muualla Euroopassa se on pääsääntöisesti rajaton ja spatiaalinen, usein myös mentaalinen ja kuvaa juuriamme, alueidentiteettiä ja yhteisöä, kreikkalaista ”oikos” (yhteisö) ja ”polis” (valtio) käsitteitä.
Se sijaan muinaisessa Kreikassa yksilöä ja individualismia, yksilön tapaa pelata omaa etuaan ajaen, ei siellä tunnettu lainkaan. Sama pätee uskontoomme ja sen sisäistämiseen osana arkaaista VANHAA pakanallista traditiotamme ja toisaalla tänne tulleita usein miekkalähetyksen oppeja niin idästä kuin lännestäkin. Uhraaminen ja kiusaamiskulttuurimme on tätä arkaaista pakanaoppia. Siinä syntipukki etsitään muualta omiin rötöksiin ja haetaan näin yhteisölle rauhaa riitojen seurauksena.
Sitä tapaa kuntapolitiikassa, paikallisessa mediassa, valtakunnan politiikassa etenkin nyt perussuomalaisten yhteydessä, kouluissa ja työpaikoilla. Koulukiusattuna Jussi Halla-aho oli kuin tarkoitettu tällaiseen uhraamiseen ja siinä avusti Timo Soini, joka tunsi hyvin Halla-ahon lapsuuden, sekä laestadiolainen insinööri yhdessä kokoomuslaisen Orpon tapaan hankkia näkyvyyttä, edellisen kerran Stubbin kaatajana. Menetelmä oli täsmälleen sama kokoomuslaisten muistamana. Demarit muistavat kuinka nykyinen johtaja sivutti naisen kilpailijana hänkin samoin välinein ja keinoin. Se oli silloin vain liian kömpelöä edes analysoitavaksi. Timo Soini siitä mainitsi. ”Että sinä kehtaat ja kehtaathan sinä.” Soinin omalle kohdallehan tällainen ei sovi ensinkään.
Usein nämä konfliktit kohtasivat Suomessa kahden valtio rajoilla, jossa rajaviiva kulki nykyisen Vaasan yläpuolelta kohti Laatokan-Karjalaa. Se oli vedenjakaja-alue, luonnonmaantieteellinen raja, antropologinen rajamme, mutta myös liki vuosituhannen ajan miekalle piirretty raja. Tällöin rajalla kohtasivat myös hajonneen katolisen kirkon kaksi osapuolta toisensa maapallon samalla kiertäen.
Agricolan kielestä rakenneltu Raamatun käännös Lutherin saksasta oli sekin pyrittävä muuttamaan molempia valtiota palvelevaksi yhdeksi poliittiseksi kieleksi tuomalla siihen ns. itämurteitamme. Ei Lönnrot siinä toki ainut avustaja ollut. Syntyi yksi kieli mutta kaksi kansaa säilyi ja se näkyy geeneissämme, DNA-rakenteessa myös tänä päivänä. Olemme kaksi hyvin erilaista kansaa vaikka yhteinen kieli nyt yhdistääkin.
Niinpä kun Ståhlberg, vaeltaessaan Oulusta pappissuvun edustajana opiskelupaikalleen Helsinkiin, tutustui matkallaan talonpoikiimme tiloilla myös työtä tehden, hänelle avautui sellainen ero, joka hänen oli ymmärrettävä myös perustuslakiemme kohdalla sitä laatien. Siinä hän ei ollut yksin vaan Svinhufvud tuki häntä monella tavalla.
Perustuslakituomioistuin sen sijaan jäi perustamatta pääsyynä tavoite monarkiaan. Monarkiaa ei kuitenkaan syntynyt mutta perustuslakituomioistuin jäi hoitamatta. Nyt sitä vastustaa herrakulttuuri ja kartanokulttuuri aiemmin, kokoomus sen perillisenä. Maalaisliitossa on niin ikään sen vastustajia, pelin politiikan Kekkosen ajan kasvatteja, opportunisteja. Eivät he sitä kaikki ole. Ei koko puoluetta ja kaikkia sitä äänestäneitä pidä tuomita tavalla, jossa he eivät pääse hallitukseen tai puolue jaetaan kahtia. Kartanokokoomuslaisiin ja näihin pienellä palkalla eläviin kunnan virkamiehiin ja etenkin naisiin, oululaisiin tervaporvareihin jne.
Sellainen kun on rikos ja siihen Orpo syyllistyi puoluejohtajana jakaessaan perussuomalaisia kahteen leiriin entisinä demareina, kokoomuslaisina, keskustalaisina ja myös hartaina uskovaisina. Eniten pienyrittäjiä on juuri perussuomalaisten äänestäjissä. Yleensä heidän arvojaan kokoomuksessa kiitellään eikä heidän arvot kokoomuslaisina vaihdu päivittäin. Poliisi, joka siirtyy kansanedustajana perusuomalaisista kokoomukseen saa komean vastaanoton. Tällainen stereotyyppien viljely on rasismia pahimmillaan ja siitä ministerit tulisi nyt tuomita, ei päästää rötöstelystä liian vähällä ja medioitten avustamana. Porvarin taskussa istuva punavihreä toimittaja kun on mitä on, stereotyyppinä hänkin.
Laestadiolainen (vanhalaestadiolainen) pohjoinen pitää sitä niin ikää turhana, perustuslakiamme. SE kun estäisi sellaisen pelin, jota olemme saaneet seurata jo yli vuosikymmenen soten ja maakuntapolitiikan ympärillä, ja jossa taustalla ovat vuosisataiset sosiaalisen pääomamme kahden kulttuurin opit ja arvot, joista kokoomuksen puheenjohtaja kertoi meille huikean käsityksensä.
Perussuomalaiset arvot vaihtuivat hänen kokemanaan yhden yön aikana kun Jussi Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi eikä Sampo Terhoa.
Voiko sen selkeämmin julistaa, omia oppejaan, moraalia, kansanliikeitämme ja historiaamme samalla käsitellen ja paljastaen samalla omat arvonsa, normit ja moraalin tulkinnan, herrakulttuurin uskollisena soturina ja individualismin viihteellisenä kulissien teatraalisena ylläpitäjänä, Orpon oppina oman aikamme kokoomuslaisuudesta perustuslain tulkinnassa ja perussuomalaiset ottopojat hallitukseen hakien.