Seitsemän kertaa sixpack

Kun poliitikko esittelee asiaansa hän käyttää jo aiemmin oppimiaan fraaseja. Kun euro on kriisissä siinä on valuvika ja iso kuvio syntyy joko siitä tai ulkopuolisesta pelotteesta, jossa korjaustoimenpide on palomuuri. Nehän ovat ihan vain huuhaata mutta sopivat kuvaamaan kriisiä ja sen torjujia. Vastuunkantajia. Poliitikko haluaa antaa itsestään mahdollisimman uskottavan vastuunkantajan kuvan. Poliitikon moraalipääoma on hänen löytämänsä käsitteet ja niiden viljely.

Media ymmärsi väärin

Kun korjauksia on tehty riittävän kauan, eikä takista tule muuta kuin tuluskukkaro, media on tehnyt virheen. Asia on mutkikas ja vaikea, todistaa poliitikko, ja syntynyt ongelma ei korjaudu enää pelkästään vanhoilla  noitalääkäreiden resepteillä, jossa sama parantaa saman. Siis inflaatio parantaa inflaation,  työttömyys työttömyyden ja tuloksena on pysähtyneisyys eli stagflaatio. Nyt on ajauduttu stagfaatioon ja sitä on kestänyt jo kauan. Korjausliikkeet, joita tehdään, ovat ulkopuolisten antamia vinkkejä.

Näistä tyypillisiä ovat entiset poliitikot ja pääministerit, tutut kaverit. Matti Vanhanen pääsi neuvomaan kehysriihessä Kataista ja Katainen on kokoomuslainen. Vanhanen tietää kyllä mitä se tarkoittaa. Molemmat tuntevat myös Etelärannan ja vuorineuvokset. Tulee niitä hyviä 1970-luvun poliittisia neuvoja. Virkamiesten vaihtoehdot työnnetään hetkeksi syrjään.

Joku heräsi hallituksen riihessä henkselit paukutellen liian myöhään tähän todellisuuteen. Hän kertoo kuitenkin epäilleensä ja kysyneensä virkamiehen mielipidettä, kuka hän sitten olikin, ja sai ohjeet. Se oli kuin tarina Nyrösestä, talonmiehestä, joka piikitti mestarijuoksija Martti Vainion. Arhinmäen olo on nyt sama kuin Martti Vainon. Kun kummalakaan ei ollut moraalia, ilmiö on muuta kuin säälittävä. Uskottavuus meni koko lajiin.

Kun kavereitten kanssa tehdään saunasopimuksia, suomalainen hiihtäjä on löysässä hirressä ja valmentaja toimitsijakiellossa lopun elämänsä. Niin iso sellainen moka on. Kansa on pettynyt jälleen kerran ja syytää siitä itseään äänestäjänä. Moraalivaje huutaa taivaisiin saakka. Ollaanko me näin kehnoja?

Viimeinenkin uskottavuus katosi

Entäpä jos Arhinmäki olisi kiertelemättä myöntänyt heti mokansa ja kertonut sen johtuneen kyvyttömyydestään, halusta olla herrana. Herrana on hyvä olla. Ja vaativansa nyt muutosta virheeseen, jonka hän huomaa paisuvan koko ajan pahemmaksi. Eikö se olisi ollut helpoin tapa selvitä tällä erää kuiville vaatimalla muutosta tai ura hallituksessa päättyy. Sillä sitähän demaritkin kohta vaativat. He alkavat puhua valuvirheestä ja silloin on piru merrassa.

Veistoksia valaneet tietävät, kuinka valuvirhettä, vinoon mennyttä madonnan kuvaa, ei korjaa mikään. Sen takana olevat voimat kun eivät sitä salli. Heidän maalaamansa suuri kuva, visio ja missio, ja sen toteutuminen kun muuten vaarantuu, palomuuri pettää. Syntyy vaikutelma moraalista, joka on rapautunut. Sellainen ruokkii stagflaatiota muuallakin kuin Japanissa. Siinä rahaa siirretään köyhiltä rikkaille. Jotkut pitävät sitä luonollisena ilmiönä, suotavana. Se on heillä geeneissä.

Arhinmäki ei ole sellainen poliitikko, joka näkisi mihin prosessi johtaa ja osoittaisi ajoissa suurta johtajuutta ja päättäväisyyttä. Hän odottaa opportunisesti yhteistä saunasopimusta, joka laukaisisi hänen paikkansa hallituksessa.

Työväen liikkeessä opportunismilla on aina ymmärretty sopeutumista porvareiden ja kapitalismin juoksupojaksi. Monen tulkitsemana juuri Arhinmäki vaikuttaa sellaiselta. Ministerin asema ja status menee kaiken muun harkinnan yläpuolelle ja nyt uskottavuuden rippeetkin karisevat. Arhinmäki meni herrojen kanssa marjaan.

Juoksupojan elämää

Jyrki Katainen käyttää mieluusti käsitteitä suurista linjoista ja mutkikkaista ilmiöistä, joiden ymmärtäminen on rahvaalle vaikeaa. Nytkin hän kertoo, kuinka kyse on euron kriisin tapaan jostain sellaisesta, johon kansan ei kuuluisi puuttua ja mediankin ymmärrys voi olla puutteellinen.

Katainen käyttää asiantuntijoita hallituksessaan säästeliäästi ja se näkyy nyt kotikutoisessa veroratkaisun valuvirheessä paremmin kuin euron vastaavassa ongelmassa. Jokainen piensäästäjä tietää mistä nyt tuulee. Ei tarvita Esko Seppäsen apua tulkinnassaan.

Kataisen hallituksen säästeliäs asiantuntijalinja näyttäytyy erityisen selvästi sote- ja kuntarakenneuudistuksissa. Kun ammattilaiset sivuutetaan, amatöörien karttaharjoitelmat eivät tahdo mennä yksiin sen kehityskaaren kanssa, jossa asiantuntijat ovat oppinsa saaneet ja jossa työtään virkamiehinä tekevät. Kun tätä byrokratiaa on leikattu vuosi toisensa jälkeen, sen puutteesta kärsii kohta koko kansa ja sairastaa yhteistä anemiaa.

Kun kehysriihessä virkamiehet sivuutettiin, syntyi valuvirhe. Yksityisistä konsulteista ja kavereista, jokaisen tuntemista lobbareista  ostettu hallinto ei voi  korvata virkamiesvalalla työtään tekeviä ja stagflaatio, moraalivaje, tulee näin monin verroin kalliimmaksi. Oli kyse mistä tahansa. Kun moraalivaje iskee, samoja valuvirheitä antavia muotteja käytetään koko ajan. Stagflaatio on kirosana kansalle. Sama ei nyt paranna samaa vaan syventää moraalivajetta.

Hyvä hallinto nurkkaan

Kun Kokoomus on hallituksen vetäjänä, puututaan aina tähän samaan yksityistämisen vimmaan, lobbareihin, jonka tuloksena puretaan sellaista, jota kutsutaan hyväksi hallinnoksi. Meillä on loistavia hallintoihmisiä, joiden karsiminen on johtamassa seuraavana pelättyyn korruptioon. Kun vuorineuvosten suvuille on maksettava siitä, että nämä yrittävät tehdä jotain, syntyy syvenevä moraalivaje. Eivät nämä veijarit ole takavuosien patruunoita. Rappio näkyy kaikkialla.

Kun moraalinen vaje lisääntyy, joudumme maksamaan palveluistamme kilpaa sekä yksityiselle että julkiselle hallinnolle. Elämä kun on joko huonoa tai hyvää osaamista sekä joko egoismia tai altrusimia.

Kun itsekkyys ja kehno osaaminen yhdistetään syntyy stagflaatio ja pysähtyneisyys. Kun korkea osaaminen ja altruismi yhdistetään, syntyy liikettä ja kasvua. Kumman äänestäjä haluaa valita, se hallitsee demokratiassa.

Nyt media on varmasti oikeassa

Maan päälehti, Helsingin Sanomat, kertoi kuinka lobbaajat vaikuttivat hallituksen päätökseen. Tämä luonnollisesti kiellettiin jyrkästi, kuinkas muuten. Olisihan se ollut omituista myöntää kuinka tehtiin kuten vuorineuvokset tai Matti Vanhanen esittivät.

Näin syy hitaasta heräämisestä siirtyi lopulta ministeriön virkamiehille. Heiltä tuli laskelmat ja vaihtoehtojakin runsaasti. On luonnollista, että tämän ohella myös lobbaajat toimivat. Hehän saavat siitä palkkansa ja nyt he ovat sen taatusti myös ansainneet. Työväenliikkeellä oli aikanaan omat lobbaajansa mutta nyt koko liikettä ei enää kohta ole olemassakaan.

Marinadissa uiva mediamme tietää kuka antaa ja mitä tietoa Helsingissä. Tässä se ei erehdy. Se haluaa kohta muutosta sekin tai muuttuu tabloidista sähköisen median juoksupojaksi. Ja se on sillekin jo liikaa sosiaalisen median strategiassa ja taloudessamme. Valuvika näkyy siellä kaikkein rumimpana. Korruptoitu media on kauhistus. Kuka sellaista seuraa sähköisten medioittemme aikana?

Saamme kuulla vielä monta kertaa, kuinka iso kuvio on syytä muistaa, ja että lobbaajat eivät vaikuttaneet päätökseen. Valtiovarainministeriön laskelmat olivat käytössä ja syntyi valuvirhe. Hyvää tahdottiin mutta tuli tuloskukkaro. Hyvää tahdottiin, mutta kenelle?

Sixpackin seitsemän olomuotoa

Mistä valuvirhe syntyi ja korjataanko se samalla suurella sydämellä kuin eurouskovaisten valuvirheet Välimerellä, aika näyttää. Holding yhtiöt kotimaisina veroparatiiseina polttavat näppejä. Olisiko pitänyt hyvittää myös piensijoittajia? Raippaverot siellä vievät varat uuteen suuntaan.

Oleellista on, että hallituksella ei ole varaa lähteä uusiin vaaleihin. Ongelma  on pyrittävä hoitamaan siten, että kesäloma vie sixpackin kuiville. Tunnin siirto kelloa eteenpäin antaa joka päivään ylimääräisen herätyksen ja tuo kesää koko ajan tuntia  lähemmäs pakkauskokoa, joka sisältää kuusi juomatölkkiä tai -pulloa.

Kesällä hallituksemme voi unohtaa useiksi kuukausiksi sen six-packin, joka vie ajatukset EU:n fiskaalisiin käsitteisiin ja kirjainyhdistelmään TSCG ja keskittyä kehonrakennukseen, treenattuihin sixpack -vatsalihaksiin, syventyä sikspäkkiin ja salmiakkiin Viivin ja Wagnerin seurassa, ZZ-Topin ikivanhan, vuonna 1987 lanseeratun Sixpack -albumin tahdittamaan menoon.

Upeinta on heittäytyä keskivertokansalaisena, Kokoomuksen jenkkiromantiikkaa ihaillen, Joe Sixpackin tapaan elämöiden luonnossamme ja kesäterasseilla, patioilla, grillikatoksissa ja taatusti valuvikaisissa, kiikkerissä ja aina väärään suuntaan kampeavissa lasikuitupaateissamme.

Välittämättä hintsastakaan herääkö liian myöhään lobbaajan kuiskutuksiin ja pidellen turvallisesti ministerin salkkua opposition välikysymyksiä ja mediatermejä hetkeen tapailematta. Kansan muisti ei ole kuitenkaan stagflaatiossa, taantumassa takavuosien elämään, tällä kertaa lyhyt ja se tietää monelle poliitikolle syksyllä hallaöitä.

 

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts