Kun Hesari otsikoi kuinka populistinen oikeistopuolue on saanut Saksassa jytkyn, viittaako tällainen ehkä demareihin, kokoomukseen tai kepuun? Ei varmasti. Luultavemmin unohdettuun keskiluokkaan itsensä asemoivat ihmiset ympäri Euroopaa ja Yhdysvaltoja pohtivat tulevaisuuttaan tavalla, joka Suomessa tunnetaan oikein hyvin omana jytkynämme. Näin jytky tarkoittaa jo sinänsä, ei vain hurjaa voittoa, vaan peruskansallista ja meillä suomalaista kansanliikettä, populistista poliittista liikehdintää. Jotain hyvin merkittävää on siis tapahtunut jo ennen tämän liikehdinnän syntyä. Vuosikymmen takaperin siitä ei vain saanut edes kirjoittaa muualla kuin sosiaalisen median sisällä. Kysykää vaikka niiltä toimittajilta, päätoimittajilta, joille kirjoituksiani silloin tarjosin.
Kun aiheesta kirjoitin vuosikymmen takaperin, sille Suomessa naurettiin. Sitä ei osattu määritellä eikä asemoida poliittiseen kentäämme lainkaan. Nyt aletaan ymmärtää vähin erin mistä liike saa äänensä ja miksi.
Onko syytä pohtia nyt myös Suomessa uudelleen, mistä on kysymys lähtemättä nimittelemään ja pilkkaamaan sellaista, joka on syntynyt ihka tavallisesta kansasta, sen keskiluokasta ja osin aiemmin vaalit väliin jo jättäneistä. Eihän ihmisiä voi pettää koko ajan ja yhtenään.
Syytkin alkavat avautua, kun ilmiötä katsotaan kiihkottomasti ja jättäen toimittajan oman, poliittisesti vahvasti värittyneen ja valmiin tulkinnan, punavihreät tai muuten värittyneet lasit jo globaaliksi leviävän liikkeen tulkinnasta. On tehty uskomattomia virhetulkintoja.
Oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle-puolue (AfD) saavutti Saksan kolmen osavaltion vaaleissa suuret voitot. Itäisessä Saksi-Anhaltin osavaltiossa se jyräsi selvästi toiseksi suurimmaksi puolueeksi 24 prosentin osuudella kaikista äänistä. Kirjoittaa nyt Hesari.
Etelässä Baden-Württembergissä AfD näytti yltävän 15 prosenttiin ja Rheinland-Pfalzissa 12 prosenttiin, kun äänistä oli laskematta vain vähän.
Saksan yleisradioyhtiö ZDF:n analyysin mukaan Vaihtoehto Saksalle sai liikkeelle Saksi-Anhaltissa nukkuvat äänestäjät, ja vei samalla ääniä myös kristillisdemokraateilta että vasemmistopuolueelta. Siis ihka tavalliselta kansalta ja molemmin puolin poliittista jakolinjaa. Kuten perussuomalaiset meillä Suomessa jo hieman aiemmin. Kun se tapahtuu Saksassa, Ranskassa, ympäri Eurooppaa, myös suomalainen media alkaa asmoida sitä muunakin kuin Timo Soinin aiheuttamana ilmiönä tai Donald Trumpin ilveilyn tuloksena.
Onko Putin ainoa poliittinen johtaja, joka tuntee myös kansansa ja osaa sen johtamisen? Se ei ole syy tuon kansan eristämiseen ainakaan suomalaisen poliittisen ja geopoliittisen aseman sekä historian pelisäännöt tuntien. Kuinka sokeita Suomessa täytyy olla ennen kuin lopulta ministeri kuuntelee myös tuhatta professoria? Kuinka sokeita ovat toimittajat ennen kuin ottavat ja soittavat yliopistojemme korkeimman tuolin haltijoille? Mikä heissä pelottaa? Eilisen päivän Hesari sen viimein rohkeni tehdä ja järkyttyi. Valemedia vie meitä suohon, on vienyt vuosikymmenet.