Maailmanparantajaksi ryhtynyt ministeri Sanni Grahn-Laasonen käy perussuomalaisten kimppuun (FL 10.3) kuin pyörivään myrskytuuleen joutunut ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen vaihtaen samalla pienoiskiväärinsä lottotytölle paremmin sopivaan katkaistuun haulikkoon. Perussuomalaisten vaaliohjelma on selkosuomea, siinä ei ole peiteltyjä sanakäänteitä, ei puppusanoja saati EU:n tuomaa byrokraattista slangia. Jokainen meistä voi ymmärtää sen talouspoliittisen ohjelman ja strategian. Siinä ei maailmoja halailla eikä paranneta, mutta ymmärretään toki sen asettamat vaatimukset. Lukija tietää mitä tilaa ja saa myös sen.
Väärään tauluun ampuva ministeri
Ympäristöministerin ahdistuksen ymmärtää, mutta kohde on nyt väärä taulu ja jo edellisen vaalien propaganda. Käsitteillä koukerointi ja mielikuvilla pelaaminen on mediasuvun kasvatin helmasynti ja sen voi sitä kautta antaa myös anteeksi, ellei lasku näistä virheistä koituisi niin Forssan talousalueen kuin Kiteen ja Keski-Karjalan kaltaisten yhdyskuntien maksettavaksi. Siellä Laasosten suvun suunnalla kun ei auta nyt edes Sortavala saati Savonlinna ja Itä-Savo.
Idän ihme, Kitee kuntana, takavuosien 16 pennin äyrinhinnallaan on nyt suossa syvimmässä, korkein kansakuntamme verottaja, ja uudelta hallitukseltamme odotetaan ihmeitä. Iltalehti kertoo kuinka tulos on surkea vaikka pykäliä on säädettykin melkoisesti. Määrä kun ei korvaa laatua. Puolueet ovat kaataneet toistensa lempiaiheita kuin keiloja. Kokoomuksen uusi ohjelma tarjoaa sekin vain perinteisiä teemoja, jatkaa lehti ja näyttää meille Kreikan tietä tällä politiikalla.
Uusi hallitus ei voi olla maailmanparantajan hallitus ja ohjelmapaperi, jossa käytetään Grahn-Laasosen tyhjää kieltä tyyliin “valtavat markkinat ja kysyntä puhtaille, resurssiviisaille tavoille tehdä.. ponnistellen pysyäksemme kärjessä.. maailmanlaajuisella kunnianhimolla..velkaa tuleville sukupolville..kunnianhimoiset ilmastoteot tuovat uutta työtä.“ Puppusanat ja niitä tuottava generaattori on nyt saatava pois kansallisesta johdostamme koskien koko kansakuntaa ja sen edustajia Arkadianmäellä.
Viimeisestäkin taulusta tuli surkea huti
Helsingin Sanomat (10.3) kertoo pääkirjoituksessaan kuinka koulusäästöistäkin tuli sekasotku, lakiesitys on huonosti valmisteltu eikä kokonaisvastuuta ole nyt kenelläkään. Sotesotku joutui telakalle uudelleen valmisteltavaksi ja se on peittänyt alleen kokonaan keskiasteen koulutuksemme uudistamisen.
Ilkka Kononen (FL 10.3) osuu jälleen kerran savolaisena sanankäyttäjänä kohdalleen verratessaan politiikkaa ja sen harrastajia Arkadianmäellä lääkäreihin tutkijoina, tohtoreina. Ei se sovi, että sorvin ääressä sairaalassa on valetohtoreita. Matka valetohtoreiden käsistä hautausmaan hiljaisuuteen olisi kovin lyhyt ja työllistäisi vain alan urakoitsijoita.
Tämä on rohjettava sanoa ääneen ja tiedoksi vaaleissamme. Olemme todellakin velkaa tuleville sukupolville mutta myös nykyisille ja menneille. Vähintä mitä vaaleissa voimme tehdä on löytää Arkadianmäelle asiansa osaavat tohtorit, ei valetohtoreita ja maailmanrannan maalareita, poliittisia pelureita.
Konosen malli
Arkadian tohtoreiden on todellakin, Konosen malliin, hallittava ensin kokonaisuus, mieluummin vielä ohi sen perinteisen tohtorin oppien, kun kyseessä on lamaan ja kriisiin ajettu kansakunta. Aluetohtorin on tiedettävä, mistä on kysymys ja joskus vähän epämääräisten oireidenkin kohdalla sekä hapuilevasti esiintyvän potilaan kertoessa vaivoistaan.
Arkadianmäen tohtorin kun on osattava valita tavattoman suuresta määrästä juuri se oikea parannettava ja osattava myös hakea siihen täsmäosaajat, asiantuntijat. Yhteiskuntamme kun on tulvillaan pitkälle erikoistuneita osaajia, joita on osattava myös käyttää ja tiedettävä, mistä heidät löytää myös oman maamme ulkopuolelta. Huteja ei saa ampua myrskyssäkään. Siitä kun syntyy näitä kalliita sakkominuutteja tai kierroksia, itku pitkästä ilosta.
Ihmisen ja yhteisön parasta siinä haetaan ja silloin koko maailman parantaminen ja muuttaminen hänelle sopivaksi on kehno lähtökohta, vaikka se moraalisesti ehkä mielikuvien maailmassa hyvältä vaikuttaisikin. Sellaisessa maailmanparantajan kamppailussa kannattaa lyödä aina vetoa maailman puolesta ja siirtää samalla vastuu valetohtoreilta niille oikeille tohtoreille, kun niitä nyt omassa maassammekin on professoriliitossa parituhatta ihan uskottavaa ja täysipäisenä pidettävää tuolinsa haltijaa käyttämättä lainkaan poliittista mandaattia tai valtaa hoitonsa tukena.