Suurten muutosten keskiössä – Viribus unitis

Elämme suurten muutosten keskiössä – Yhdistetyin voimin

Noli turbare circulos meos! – Älä sotke ympyröitäni

05.08. 2023

Algoritmit ja robotiikaksi kutsuttu tieteen eteneminen kohti seuraavaa suurta loikkaa yhdistää verbaalinen tuotantomme kuvataiteisiin ei ole hysteriaa tai poikkeuksellisen vaativa vaan luonnollinen kehityskaari, jossa käsite ”tekoäly” on sekin väärä. Kyllä tässä ihmisen taidoista ja älystä on kysymys kaiken aikaa. Nyt vain oikein viimeisen päälle. Olkoonkin että algoritminen työskentely helpottaa yhdistämään verbaalisen kielemme kuvataiteisiin.  Toisella tavalla kuin ottamalla kameralla kuva ja liittäen sen päivälehden sivuille tekstin yhteyteen. Ei sekään ole jäämässä historiaan. Kyllä tässä edetään edelleenkin myös purjein ja airoin. – ”Velis et remis.”

Ensimmäinen kirjani, jossa algoritmeja on käytetty tekstien muuttamiseen kuvataiteeksi, on jo sähköisenä kotisivullani www.clusterart.org. Saksassa painettu liki tuhat sivuinen mammutti saapuu omaan käyttööni tiettävästi tulevana tiistaina. Se on omalla kohdallani merkittävin tapaus sitten lasten syntymän. Heidän kanssansa tämä tiimi työ on sujunutkin vuosien saatossa nyt tähän vaiheeseen. Omalla kohdallani se merkitsee enemmän kuin kaikkia väitöskirjoja yhteensä. Kulttuurisena tämä vaihe on painotekniikalle samalla myös oman sukuni voitto sen jälkeen, kun painotalo Itä-Savossa siirtyi digiaikaan ensimmäisenä Suomessa. Sitä pilkattiin. Ei pilkata enää. Edelleenkin Savossa edetään joko rukouksella tai rahalla. – ”Vel prece vel pretio.”

Saan itsekin tämän liki tuhat sivuisen kirjan Saksasta vasta tulevana tiistaina. Siinä on tiettävästi liimasidos johtuen sivujen suuresta määrästä. Niistä huomattava osa on nyt algoritmien avustuksella tehtyjä kuvia, taideteoksia, mutta kyllä ne ihmisen tekemiä ovat ja tekijät sopineet mistä latinankielisestä kirjan viisaudesta ne on rakenneltu. Latinan kielen käyttö on ollut sekin alusta alkaen sovittu. Riittävän uskottava ja globaalisti levinnyt kulttuurikieli viisauksineen, jotka on kaikki käännetty myös suomeksi. Oma kielemme on taas onomatopoeettinen, luontoa matkiva ja tähän hetkeen sopivin. Verbaalisen kielen ja kuvataiteitten on oltava luontoon sidottu ilmiö nyt myös algoritmisesti. Kysehän on luonnosta ja sen hoidosta samalla. Ei arvottomista sanoista. – ”Verba inania.”

Tästä käytiin nyt lasteni kanssa yhteiset pohdinnat, kuten jo kohta 20 vuotta tai ylikin. Tämä on perheyritys, jos mikä. Siinäkin hyvin suomalaista traditiota jatkava. Samalla saan aiheeseen liittyvän taulunkin, mutta Suomessa se hoitaen. Näitä tauluja voi tilata minulta ja sopia jopa aiheestakin. Kirjahan on luettavana sähköisesti kotisivultani  www.clusterart.org. Seuraava kirja ehtii sekin painosta tälle syksylle ja reilusti ennen joulua. Se on neljäs tästä teemastamme. Teemasta, jossa totuus on Ajan tytär. – ”Veritas filia Temporis.”

Näin vuodesta 2023 tulee kaikkiaan neljän kirjan vuosi. Samalla kirjoistani ja tyylistäni pitävät voivat saada kauttani kirjaan sopivan taulunkin. Näin verbaalinen osa kulttuuria iskee kättä kuvataiteille ja ovat sama asia. Tämä on juuri algoritmien ansiota sekä samalla robotiikan mahdollistamaa kuvataiteiden käyttöä kielellisen ilmaisun avaajanamme. Perinteinen mediamme on käyttänyt siihen kamerakuvia, ei algoritmejamme. Ero on vuosituhansissa. Nyt syntyvä loikka on siten uskomattoman komea ja samalla kulttuurisena poikkeuksellinen loikka ihmiskunnalle. Ei minulle ihmisenä sen kummallisempaa kuin lyhyt askel Armstrongilla kuun pinnalla. ”Lyhyt askel ihmiselle, suuri askel ihmiskunnalle”. Silti vielä tänäänkin kiistelty kysymys. – ”Vexata quaestio.”

Armstrongin jälkeen ei sitten mitään erityisen edistyksellistä tapahtunutkaan. Paitsi laboratorioiden suojissa ja esittelemättä suuria löydöksiä muuna kuin tieteen omana sisäisenä keskusteluna. Tieteen eteneminen on jatkunut digiajasta kohti seuraavaa ja se on saanut tapahtua poikkeuksellisen suljetussa ilmapiirissä. Syynä ovat mediayhteiskunnan määrittelemät polut ja niitä kuljettavat toimittajat poliitikkoineen. Tulos on ollut Ukrainassa nähtävä ja samalla myös Yhdysvaltain valmistautuessa vaaleihin. Eihän se hyvältä näytä samaan aikaan paeten välimereisen ilmaston alueilta helvetillistä kuumuutta. Se jatkuu jo ties kuinka monetta vuotta yhtäjaksoisesti. Etelän lomailijalle Suomi alkaa olla kohta siedettävin matkailumaa kiitos vilpoisien tuulien ja virvoittavien sateidenkin. Suomi matkailumaana osaa huolehtia myös luonnostaan. Vai osaako sittenkään? Jäljet pelottavat. – ”Vestigia terrent.”

Pari vuotta sitten puhuttiin ”lentohäpeästä”, mutta tilastoissa tämä häpeä ei näy. Päinvastoin lentoliikenne on taas kerran uudessa nousussa.  Vaaditaanko jälleen uuttaa lintuinfluenssaa ja pandemiaa? Linnunsuon kosteikko Pohjois-Karjalassa on suoalueiden ennallistamisen pilottikohde. Kun kyse on lajien suojelusta ja lintukadosta, ennallistaminen etenee meillä Suomessa rakennettujen jokien tapaa kevennetyin askelin ja asetuksin. Toimillamme näyttäisi olevan merkitystä, mutta ei Suomessa. Ne käytetään Keski-Euroopassa ja jopa Kiinassa saakka. Ne ovat vanhan liekin jäljet. – ”Veteris vestigia flammae.”

Sain itse kokea tämän vetäessäni ”Europeans rivers network” -ohjelmaa ja myöhemmin siihen liittynyttä Kiinaa ”Susdev China”. Omat toimemme olivat kovin vaatimattomia, kun niitä vertaili eurooppalaisiin jokiin ja etenkin Kiinassa tapahtuvaan kehitykseen. Tunnemme hyvin vähän kiinalaista hallintoa ja sen alueellisia erityispiirteitä. Sama pätee Etelä-Amerikassa ja siellä tapahtuvaa luonnon ennallistamista. Suomessa lajien suojelu ja pandemioitten välttely vaatisi pinta-alaltaan suuren maan uskottavaa reagointia. Ei riitä, että seassa on ”hyviä laikkuja”. Ristin tieltä tulisi siirtyä ja oppimisen tielle. – ”Via crucis – Via discendi.”

Suomalaisessa keskustelussa mukana on aina ennallistamisen kustannukset. Näin silloinkin, kun kustannukset perustuvat jo olemassa olevaan lainsäädäntöön. Kun ennallistamistoimet rajataan Natura 2000-alueille, jotka on jo aikoja varattu tärkeiden luontotyyppien ja lajien suojeluun, ne eivät riitä luonnon uskottavaan monimuotoisuuteen, sen ylläpitoon. Sehän tarkoittaa noin kymmentä prosenttia Suomen pinta-alasta, jossa jo tänään on satoja kuntia, joiden lapsiluku ei lisäänny joko lainkaan tai enintään muutamalla lapsella vuodessa. Mihin tarkoitukseen ja kenelle niitä pidetään ulkona suojelusta? Suojeluhan mahdollistaa näiden alueiden elinkeinojen ja etenkin matkailun kehittämistä eurooppalaisen painajaisen edellyttämällä tavalla ja kunnianhimo säilyttäenkin. Takavuosina se oli Ylä-Savossa ”maitoinen keskitie”. – ”Via lactea  – Via media.” Mihin tämä hyveellisyyden tie on nyt kadonnut? – ”Via virtutis.”

Lapissa viimeiset koskien rippeet suojeltiin lailla. Viimeisenä Iijoen ylimmät kosket ja Ounasjoki Kemijoen suvijokena. Näin pelastettiin satojen maatilojen jääminen tekoaltaiden alle esimerkkinä Sirkan ja Tepaston kylät ja estettiin allas, joka olisi jättänyt Lapin näkyvimmän matkailukohteen nyt komeimpana laskettelurinteenämme pelkäksi saareksi tyhjänpäiväiseen säännöstelyaltaaseen. Sen eteen käytiin raivokas taistelu.  Sitä taistelua ei käyty Helsingissä. Kun kunnianhimo laantuu, tapahtuu virheitä, joita myöhemmin ei voi enää korjata. Pohjoisessa luotettiin kohtaloon. Viisaus vain voittaa kohtalon. – ”Victrix fortunae sapientia.”

Katse on suunnattava aina kauemmas ja kyllä tämä sama koskee nyt myös vaikkapa Suomen asemaa Naton jäsenenä. Naton ydinasepolitiikka on myös Suomelle tärkeä, siinä missä jäsenmaiden tapa hoitaa vaadittu kaksi prosenttia bruttokansantuotteestamme. Nyt sen täyttää vain 11 jäsenvaltiota. Ystävyyden side on arvokas. – ”Vinculum amicitae.” Se ei kuitenkaan peitä kykenemättömyyttä nähdä omia vikojaan. – ”Videre nostra malan non possumus.” Pelkkä ystävyyden side ei vielä riitä. ” Vinculum amicitae.” Minä luotan hyveeseen, en aseisiin. – ”Virtuti non armis fido.” Rakkauden hyveeseen – Ystävyyden voimaan. – ”Virtutis amore – Vis amicitiae.” Se on lopulta ainut suoja vääryyttä vastaan. – ”Vindex iniu

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts