Sain kutsun rippikouluun Klemelän leirikeskukseen. Tuo leirikeskus on soutumatkani varrella kohti kala-apajia Tammelan rajalle. Kutsussa kerrotaan kuinka olen käynyt rippikouluni 50 vuotta takeperin siellä jossain. Tänä vuonna 65 -vuotta täyttävät ja Forssassa asuvat seurakuntalaiset, riippumatta siitä, missä ovat riparinsa käyneet, kutsutaan papin puheille, yhdessäoloon, rippikoulumuistoja jakamaan. Päivän järjestää diakoniatyö.
Suomalainen uskonnollisuus on kieleemme sidottua ja luonnosta haettavaa mykkyyttä. Tänään joka neljäs sanoo uskovansa jumalaan, mutta omalla tavallaan, kertoo tämän päivän Hesarin pääkirjoitusivun narratiivinen tarina. Syntyneistä 70 prosenttia kastetaan kirkon jäseniksi. Tutkijat puhuvat uskontoshoppailusta, jossa mukana on sekä kasvavaa kysyntää että markkinointia. Tataareja Suomessa on ollut aina, jolloin islam ei ole sekään uusi uskonto maassamme. Se nyt vaan on uusi medioillemme, toimittajalle.
Avoin ja rehellinen keskusteluyhteys kirkkojen ja uskontokuntien välillä on maallistumisen rinnalla mediaseksikkäitä aiheita tomittajan tarinoida kerran pari vuodessa kesällä. Uskonnollisten kesäjuhlien suosio on kasvamassa. Viime vuonna kirkkoon liittyi enemmän kuin ennen. Suomessa toimii satoja uskonnollisia yhdyskuntia ja uusia syntyy koko ajan. Se on ilmiö, joka ohittaa populistisen mediapulinan mennen tullen. Suomessa tai Forssassa aiheesta puhuminen olisi kuitenkin tuuleen huutamista.
Vanhalaestadilaisten suviseurat järjestettiin viime viikonloppuna ja se on suurin maassamme säännöllisesti järjestettävä yleisötapahtuma. Moniko siitä mahtoi tietää? Tänään päättyy muslimien paastokausi ramadan. Tulevana viikonloppuna Suomen toiseksi suurin herätysliike kokoaa väkeä herättäjäjuhlille.
Körttikansan kohdalla maallistumisesta ei puhuta eikä sitä ole havaittukaan muuten kuin Hesaria tai Forssan Lehteä seuraten. Siellä kun vaietaan aiheista, jotka ovat toimittajalle ja kirjastonhoitajille vieraita tai kolumistille kivenä kengässä. Ei pakana mistään suviseurasta ole koskaan kuullutkaan saati sadoista uskonnollisista yhdyskunnista kaupungissaan. Miten ne voivatkin pysyä tuolla tavalla piilossa kun jokainen pienikin risahdus toritapahtumana saa aikaan tolkuttoman hälinän ja kuukausien messun jo etukäteen?
On mahdotonta kirjoittaa tai puhua sellaisesta, joka menee pintaa syvemmälle ja on oman maailmankuvan ja pintamedian ulkopuolista ja outoa. Kuitenkin juuri siitä pitäisi puhua ja kirjoittaa mistä muut mediat vaikenevat.
Niinpä kun sekavat järjestelmät, tänään sote päällimmäisenä, suosivat monikansallisia yrityksiä, miten mahtaa käydä jatkossa satojen uskonnollisten yhdistysten kanssa. Käykö niille kuten järjestöille sote-uudistuksessa? Tästä meillä vaietaan ja juuri siksi siitä pitäisi puhua ja kirjoittaa niin kauan kun meilllä vielä on jäljellä edes hitunen pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Se on nyt aidosti uhattuna juuri sen ruohonjuuritason elämässä. Kun havupuut metsissäämme alkavat harsuuntua, kehitys pinnan alla ja maaperässä on jo liian pitkällä pelastaaksemme metsämme. Näkyvä makrokasvusto kun on täysin riippuva mikrokavuston elämästä ja hyvinvoinnista.