Vapun puhe ennen pandemiaa ja sotaa Ukrainassa.
Tärkein puhe jäi medioiltamme huomaamatta vappuna 2019
02.05.2019 – 01.05.2023
Tärkein jäi taas toimittajalta kirjoittamatta. Mitä Jussi Halla-aho oikein sanoikaan jo vuonna 2019 vappuna? Nykyinen järjestelmä vie pohjan vaalien tulokselta ja kansan tahdolta. Ei nyt suorastaan sanoista ruoskaan (A verbis ad verbera) mutta ei paljon muutenkaan.
Palapelin paloista saa myös hävinneiden hallituksen. Enemmistö syntyy myös ilman demareitakin. Riittää kun sanoo saaneensa torjuntavoiton, vaikka tulos on kehnoin puolueen historiassa. Nyt monen puolueen samaan aikaan. Myös ja etenkin demareitten tulos. Tuo tulos riitti kuitenkin hallitukseen ja keskustan tukemana. Mutta millaiseen aikaan ja kuinka monen naisen johdolla? Puhe oli syvältä sydämestä (Ab imo pectore) ja ennakoi vuotta 2023. Halla-aho jos kuka oli väitöskirjoineen Ukrainan tuntija. Sota Euroopassa jatkuu ja olemme Naton täysvaltainen jäsen.
Ja syynä oli jo varhain äänten siirtymä perussuomalaisille. Miten sen voisi sivuuttaa ja kertoa, kuinka edellisen hallituksen arvopohjaltaan hyväksytty puolue, sininen unelma, ei saanut yhden yhtä kansanedustajaa ja samalla tehtiin historiaa. Kuusi ministeriä potkittiin ulos myös eduskunnastamme. Ne arvopohjaltaan oikeat ja mukana yksi keskustalainenkin. Miten keskusta aikoo menestyä vuoden 2023 vaaleissa? Tänään me sen tiedämme, täydellinen katastrofi maalaisliitto-keskustalle sen ydinalueilla. Maakuntien Suomi on nyt perussuomalainen ja valinnan suoritti kansa. Kansa on puhunut ja pulinat pois, virkkoi aikanaan Johannes Virolainen. Se lausahdus tuli myös häneltä syvältä sydämestä. ”Ad imo pectore”.
Ja kansa siis äänesti väärin. Näitä arvopohjaltaan sopimattomia tapauksia, perussuomalaisia. Seuraavat vuodet ovat meille ja Euroopalle kun Vergiliuksen ”Manalan varjosta”. ”Ab umbris infernis.” Pandemia, velkaantuminen, sota Euroopassa, Nato jäsenyys…Hyvästit Venäjä naapurinamme. Koska me Kekkosen aikana olimme tällaiseen mukamas valmistautuneet? Nyt kootaan kasapäin monia ajatuksia Ciceron tapaan se havaiten: ”Acervatim multa frequentans.”
Rinne edellytti 2019, että perussomalaisten on tultava sinisten linjoille, ennen kuin paikka Audin takapenkillä avautuu. Sinisten paikka, ketä sitten ovatkaan, kun on avoinna politiikan kentällä ja pelissä. Kooten kasapäin sekavia ajatuksia syntyy sosiaalisen median luomuksia. Väärin käyttö ei ole käyttöä vaan turmelemista. ”Absus non est usus sed corruptela.”
Noinko Rinne pelkää aidosti äänestäjien jättäneen vanhat puolueensa, olettaen nykyisen perussuomalaisen puolueen pysyvän linjassaan, toisin kuin Timo Soinin vetämän sinisen unelman? Olisiko sinipuna mallina uskottava höystettynä pienpuolueillamme? On muistettava, kuinka puoluehajaannuksessa, vasemmiston usein kokemissa, lähimpien vihat ovat kiivaimpia. ”Accerima proximorum adta suni.” Eivät nämä Tacituksen opit ole mihinkään kadonneet.
Vai onko kansan käsi sekin kärttyisä, ja maalaisliittokeskustan tapaan demareitten kohtalo olisi jäädä muistojen yöhön, kokoomuksen halatessa sen hengiltä, ja vihreiden kerätessä sen mitä perussuomalaisilta ehkä jäisi yli?
Jussi Halla-aholla ei ole nyt 2019 mitään hoppua. Aika on hänen puolellaan. Ei Rinteen. Ei ole helppoa Rinteellä jaella rahoja eläkeläisille ja pitää huutokauppaa tyyliin “halvalla menee”.
Tuskin kokoomus sellaiseen kilpailuun lähtee mukaan. Perussuomalaisiin on jo nyt siirtynyt merkittävä joukko porvareita. Joku professori puhuukin jo puolueesta nimellä “perusporvarit”. Hän on liittymässä Petroniuksen mainostamaan enemmistöön. ”Abiit ad plures.”
Pää avautui vaaleissamme myös kokoomuksen ja vihreitten äänestysalueilla Helsingissä. Kohta meillä on vain yksi todella suuri puolue. Mehän Suomessa olemme maailman onnellisin kansa ja Natossa sekä EU:n sisällä edustamme näitä perusporvareita. Pohjoisen pragmaatikkoja ja samalla Yhdysvalloista tai Kiinasta katsoen samaa Itämeren ja Jäämeren kansaa. Näytelmä on päättynyt, nyt voi jo taputtaakin. ”Acta est fabula, nunc plaudite!” Suloisia ovat kestetyt vaivat. ”Acti labores iucundi.”
Eniten puolueita on luonnollisesti Islannissa. Vähiten Kiinassa. Eivät siellä ymmärrä demokratialla ja puolueella samaa asiaa kuin islantilaiset. Suomalaiset luonnollisesti ymmärtävät sillä ainoalla ja oikealla tavallamme. Tähtiin on menty kärsimysten kautta. ”Ad astra doloribus itur.”
Kortit on jaettu ja Jussi Halla-aholla on parhaat, joilla pelata tai olla pelaamatta. Kansan käsi voi olla myös karttuisa. Jussin jättämä avaamaton kirjeensä puoluejohdon seuraajilleen, tästä ajasta historiaa kirjoittaville myöhemmin avattavaksi, oli viisaan miehen teko sekin. Kruununperillisten käytettäväksi. ”Ad usum delphini.” Halla-aho on Ludvig XIV jälkeen jääneet kirjoitukset tohtorina lukenut. Varmaan ne tuntee nyt myös puolueen nykyinen johto. Nyt edetään yhtenäisin voimin, ”Aequis viribus” ja suopein korvin ”Aequis auribus” samaa Liviusta lainaten.
Mediamme ei voi sekään luopua kaikista lukijoistaan, ilmoitustuloistaan ja mainosrahoistaan. Tosiasiat ovat kylmää kyytiä sielläkin. Yrittäjät ovat perussomalaisiin tyytyväisiä. Yksikään puolue ei voi Suomessa ylenkatsoa yrittäjiä. Jos aiot toimia, toimi heti, on yrittäjän opeista tärkein. ”Age si quid agis”.
Punavihreä aalto ei siellä paljoa lämmitä päätoimittajan pallilla istuen ja toimittajana porvarin taskussa maailmankuvansa rakentaen. Sokea Reettakin näkee, missä nyt mennään ja millaista hallitusta Rinne (2019) on Mooseksen perillisille hakemassa. Se on kylmää kyytiä, mietti sitä sitten, miten tahansa. Vuosituhannen alku muuttaa kuitenkin kaiken. Vanha näytelmä on päättynyt, on aika taputtaa, Augustusta siteeraten. ”Acta est fabula, nunc plaudite!” Eletään vuotta 2023 ja sen Vappua.
On tullut aika hakea luotettavia ystäviä. Ystävä on kuin toinen minä. ”Amicus est tamquam alter ego”. Uskollinen ystävä seulotaan vastoinkäymisissä. ”Amicus cerius in re inceria cernitur”. Tietäisitpä, poikani, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan. ”An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.” Arpa on heitetty. ”Alea iacta est.”
Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
Kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.
Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.
Nyt on toivoon ja lempeen aikaa.
Nyt rinnass’ on lämpö, mi murtavi jään,
Joka huokuili henkeä hallan.
Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään.
Elon onnea laulaa se enteillään,
Kevättunteille tuottavi vallan.
Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais
Ja ma leivona nousta voisin.
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais
Ja mun riemuni oikean kaiun sais,
Ja ma oikea laulaja oisin!