Hämeenlinnalainen Kiemunki tuomittiin käräjillä. Hän oli loukannut ikävällä tavalla poliittista kilpailijaansa perussuomalaista naista. Kiemunki on demari. Hän jatkaa edelleen niin maakunnan sairaalan valtuuston johdossa kuin oman puolueensakin tehtävissä ja maakuntahallinnossa jne.. Hän taisi saada vain lisämeriittiä teoistaan.
Tamperelainen Kiemunki kirjoitti jotain sopimatonta sosiaaliseen mediaan. Hänet erotettiin puolueensa tehtävistä piiriorganisaatiossa. Puolue erotti. Media nosti sen kansalliseen (Yle) uutisointiin. Miksi?
Tapaus yksi
Hämeenlinnalainen Kiemunki on mies (sdp), tamparelainen Kiemunki on nainen (ps). Veikko Vennamo kehotti aina kuulijoitaan tyyliin: ”Ajattele nyt itse”. Minä kehotan samaa lukijoiltani. Mieti mistä nämä erot kohtelussa syntyvät.
Perussuomalaiset ovat piikinä median lihassa, jossa valtaosa toimittajista on vasemmistolaisia. Kyse on yhteekuuluvuudesta ja sopulilaumasta, yhteisöstä ja kollektiivisesta kertomuksesta ja kokemuksesta. Ja vielä usein miehinä sitä hakien. Tämän päivän (5.4) Hesarissa on sivun mittainen juttu Antero Kekkosesta hallitusta haukkumassa (sdp). Toimittaja ja poliitikko, monelle nuoremmalle toimittajalle osa sosiaalista pääomaa ja esimerkki hänkin, idoli. Kollektiivinen media saavutetaan juuri näitä tekstejä tuottaen.
Toinen syy on perussuomalainen puolue. Se ylireagoi nyt joka asiaan, jos se koskee mediaa ja erottaa väkeään melkein jutusta kuin jutusta. Se on syy myös siihen, miksi kukaan tervejärkinen ei uskalla tulla puolueen jäseneksi tai kertoa sitä äänestävänsä. Terve ihminen ei haluan joutua jo valmiin yhteisön ulkopuoliseksi syntipukiksi. Se kun vaatii yksinäisen suden sietokykyä.
Perussuomalaiset on UUSI puolue ja siltä puuttuu vielä yhteisöllisyys. Demarit, kepu, kokoomus jne ovat vanhoja ja yhtesöllisiä puolueita. Vanhan puolueen poliitikon ei ole syytä pelätä jäävänsä yhteisönsä ulkopuoliseksi ja tukijoita löytyy niin maalla kuin merelläkin, ay-liikkeessä, virkamiesten joukosta. Näin perussuomalaisena pärjää parhainen ykisinäinen susi esimekkinä vaikkapa Juha Väätäinen. Hän oli sitä jo urheilijana. Paavo Väyrynen on poikkeus keskustan kentässä ja edustaa pelkästään itseään ja tuo mukanaan pelon puoluehajaannuksesta. Se on keskustassa kirosana. Puolueen kollektiivin ja yhteisön hajoaminen.
Tapaus kaksi
Kimi Räikkönen otti 81. pokaalin ja ohitti jopa Arton Sennan niiden määrässä. Hän olisi paremmalla startilla voinut jopa voittaa Rosbergin. Vettel, Ferrarin ykköskuljettaja, jäi heti lämmittelykierrokselle. Tämä onnitteli Kimiä ja totesi menestyksen tulleen nyt tuesta niin ulkoa kuin sisältäkin. Mitä hän mahtoi tarkoittaa? Mieti itse.
Vettel on ollut moninkertaisen mnestystarinan kautta kauan tallin ykköskuljettaja ja saanut sellaisen kohtelunkin saksalaisena. Nyt hän oli kerrankin ulkona kisasta alusta alkaen ja Kimi sai täyden tuen talliltaan. Kimi ajoi nyt kuten vanhoina hyvinä aikoina. Hän ajaa niin aina, kun saa tukea niin ulkoa kuin sisältä. Sisältä tuleva tuki on yhteisön antama tunne, sisäinen emootio ja varmuus, jossa ihmistä rohkaistaan ylittämään itsensä, ei päinvastoin ja kiusaamalla, piiskaamalla, muuttumaan alisuorittajaksi. Suomalainen yhteiskunta mediayhteiskuntanamme on nyt alisuorittaja juuri tästä syystä. Individualismi elämän muotona ja mallina sopii vain yksinäisille susille. Valtaosa ihmisistä on yhteisöeläjiä oli kulttuuri mikä tahansa.
Tapaus kolme
Helsingin yliopiston professorit ovat kertoneet (HS 5.4) kuinka heidän suuri talonsa, suomalainen instituutio, asiantuntijaorganisaationa on pilattu. Yhteisöllisyys on kadonnut ja keskitetty johto ei edes tiedota mitä tekee ja miksi. Ministeri pahensi tätä kauhutarinaa leikkauksilla. Väkeä katoaa, henkilöitä häviää, eikä kukaan kerro kuka ja miksi.
Seuraava porras on psykososiaalinen tapa hakea itselleen kellukkeita riistämällä niitä muilta kuten hukkuvat Titanicin kannella ja lopulta hyisessä vedessä kelluen. Viimeisessä vaiheessa jopa kiusaaminen muuttuu sokeaksi sadismiksi ja fataaliksi elämäksi. Näin kävi tutkimuslaitoksissamme ja etenkin Jokioisten MTT:n sisällä leikkausten jatkuessa mahdottomiin. Maalle muutettu tiedeyhteisö oli kupla joka ei saanut tukea mistään.
Kun vanha yhteisöllisyys rapautuu, demokratia ei enää toimi, edessä on fataali kaaos, jonka sietävät vain psykopaatit ja narsimiltaan häiriintyneet. Syntyy tekoja, joita ulkopuoliset eivät näytä edes ymmärtävän. Kun koko yhteikuntamme elää tätä vaihetta kyse on jo vuosia kestäneestä lamasta, taantumasta ja lopulta traumoista joiden solmukohdat ovat kavalia menneisyydestä niitä hakien, jolloin turhaumat, frustraatiot, muuttuvat väkivallaksi ja aggressioksi. Siirrymme jäljittelyn väkivaltaan josta edesmennyt ranskalainen akateemikko Rene Girard meitä varoitti.