Miten kaksi käsitettä, pyhä ja sen päivä, pyhäinpäivä, vainajien päivä ja samalla kauhu ja siihen liittyvät julmat kertomukset, hollywoodelämän elokuvat, on liitetty toisiinsa? Mistä se meissä läntisen maailman ja amerikkalaista elämäntapaa matkivissa kulttuureissamme kertoo? Minäpä kerron lyhyesti. Pitempi tarina löytyy kirjoistani. Siellä kun muistetaan myös suomalaiskansallista kekriä. Kolme juhlaa ja samaan päivään niputettuna.
Ne kertovat, miten mediayhteiskunta ja sen pyhää sanaa vapaasti viljelevät etsivät työlleen lukijaa vihalla, aggessiolla, rumilla tarinoilla ja pilkaten kaikkea positiivista ja hyvää, mielemme rauhoittavaa ja rakastettavaa, pyhää ja sieluamme ruokkivaa hengellisyyttä. Mukana ovat myös tieteestä tunnetut virhepoikkeamien, residuaalien metsästäjät. Tiedettä nämä residuaalit kiinnostavat juuri siksi, että ne poikkeavat normaalista, ovat virhepoikkeamia.
Tutkitaan siis sellaista, jossa on jotain outoa ja tutkijaa malleineen ja teorioineen hämmentävää. Mediassa sellaista tutkijaa ja journalistia kutsutaan gonzoksi. Hänkin hakee omituisia sivupolkua, hämmentäviä kertomuksia ja esittää ne unohtaen pääasian. Yhdysvalloissa sellainen on ollut aina suurta muotia. Muuta kun ei olekaan. Se pyörittää markkinoita, kapitalismia.
Kolme juhlaa päällekkäin tarjoaa virhepoikkeamalle mahdollisuuden ja silloin gonzo on parhaimmillaan omaa tarinansa tyrkyttäen ohi alkuperäisen, sen hengellisen tai kansallisen, voittaen mennen tullen kaupallisuudellaan. Sama pätee tieteeseen ja taiteeseen gonzon päästessä vauhtiin ja residuaalin, virhepoikkeaman, muuttuessa yllättäen sivupolusta pääväyläksemme. Trollit ja hybridiyhteiskunnan toimijat ovat näitä oman aikamme gonzon jalostettua toimintamallia.
Sivupolkujen rinnalle gonzo tuo järkyttäviä tarinoita kuten kirjailija, joka osaa työnsä muita paremmin ja on siis luettu juuri siksi, ettei tarina ole mikä tahansa kertomus kenen tahansa tekemänä. Suomessa Hymy lehden toimittaja Veikko Ennala oli luetuin suuren ikäluokan tällainen journalisti, gonzo. Jokainen kunnianhimoinen kirjailija, toimittaja, haluaisi olla suuri gonzo. Nobelisti on tällainen, sivupolkujen kulkija ja residuaalien metsästäjä.
Yksi oman aikamme sellainen kirja oli hiljaisesta ja liki umpimielisestä jäämiehestä tehty Kari Hotakaisen kirja Kimi Räikkösestä ja nyt sellaista väsää Jari Tervo ammattinsa hyvin hoitaneesta näyttelijästä ja muusikosta, joka alan kaatuilijasta Uuno Turhapurosta, Vesa-Matti Loirista, ystävällisesti Matista. Sen oudompaa suomalaista tarinaa gonzoilusta ei voisi keksiä ja sille kirjoittajaa. Savolainen Pertti Pasanen on sitä haudassaan jo odottanutkin.
Veikko Huovinen teki sellaisen Adolf Hitleristä, ystävällisestä miehestä ja ”Vetikasta”. Huovinen kierrätti kirjoissaan sinisten ajatusten metsästäjää ja muista poikkeavaa korpikirjailijan tuotetta koko elämänsä ajan. Arto Paasilinnan oli niin ikään erityisen taitava näiden gonzo kirjojen tuottajana. Niitä luettiin ja paljon. Miehet viettivät siellä aikaansa hirtettyjen kettujen metsässä, tekivät suloista joukkoitsemurhaa, elivät vuoden jäniksen kanssa temmeltäen, söivät rosvonpaistia, naiset olivat riivinrautoja ja miehet hirttämättömiä lurjuksia, ihmiskunta teki loppulaukkaansa. Populisti poliitikkona tietää, miten sivuraiteet löydetään ja esitellään kansalle.
Suomen julkisessa taloudessa on iso ongelma, joka tekee vasta tuloaan. Tiesitkö sen. Mistä se johtuu. Minäpä kerron. Sinusta, aina ja koko ajan vain ja ainoastaan juuri sinusta. Pyhäinpäivänä erityisesti.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtaja ja pääekonomisti Penna Urrila varoittaa Talouselämän haastattelussa tuudittautumasta valheelliseen turvallisuuden tunteeseen taloudessa. Suomen talous on parantunut suhteellisen paljon, ja juuri nyt on tulossa hyvä aikaikkuna, mutta pitkällä aikavälillä näkymä on Urrilan mukaan huolestuttava.
”Meidän julkinen velka on räjähtävällä uralla, kun mennään tästä ajassa ikuisuuteen eteenpäin.”
Julkinen velka näyttää laskevan vielä lähes 10 vuotta, mutta tulossa on käänne jyrkkään nousuun. Urrilan mukaan käänteen ainoa selittävä tekijä on oikeastaan se, että Suomen väestö ikääntyy, mistä koituu terveydenhoito- ja vanhustenhoitokuluja.
Urrilan mukaan Suomen julkisen talouden ongelmat ovat vaikeita, mutta tällä hetkellä vielä kaukana.
”Meillä on iso ongelma meidän julkisessa taloudessa, mutta ongelma on myös se, että se on aika kaukana tulevaisuudessa.”
Meitä ikääntyviä syytettiin ensin syntymästämme, sitten koko ajan taloutemme riippana työelämässä villin nuoruuden jälkeen ja nyt sitten lopuksi pilaamme tämän maan vielä elämällä vanhoiksikin. Tosin moni varakas vanhus poistuu maasta hyvän sään aikana. Vie varansa mukanaan. Loppuu tämä jatkuva syyllistäminen ja typerehtivien ihmisten seuraaminen koko elämänkaaren ajan sitä häveten. Maailman vauraimmassa ja onnellisimmassa maassa. Onneksi meidän varat kelpaavat vielä maamme rajojen takana ja joku maksaa myös tiedoistamme ja taidoistammekin.
Fasismi on juuri tätä. Toimintamalli niin vasemmalla kuin oikeallakin. Koko ajan sitä on saanut Suomessa seurata. Se ei ole arvo eikä aate vaan tapa kirjoittaa ja puhua, myös tarvittaessa lopulta toimia, siis TOIMINTATAPA. Suuret sodan aikana syntyneet ja jälleenrakentamisen hoitaneet, rikkaan maan rakentaneet ovat sen uhreja. Sodan aikana ja sisällissodassamme uhreja olivat kaikki. Surrealismi ja Picasson maalaukset syntyivät silloin, Salvador Dali kaltaisineen.
Sinä olet ongelma, jos olet liian nuori ja viet rahoja perheinesi, harrastuksinesi, tai haet työtä ja joudut työttömäksi, pätkätöihin tai sitten opiskelet ja kulutat varojamme siellä, tai sitten sinä vasta ongelma olet, kun alat vanheta, olet raihnainen ja vaadit lääkäreitä, hoitajia ja ties mitä taloutta pyörität varakkaana ihmisenä varojasi pantaten tai elättäen näitä fasistejamme.
Etenkin jos synnyit vielä sotien aattona, niiden aikana ja hiven sen jälkeenkin, jäit henkiin ja kohtuullisen täysipäisenäkin. Näin toimii fasismi, residuaaleja esittelevä gonzo niin tieteessä, taiteessa kuin myös kirjallisuudessamme, elokuvaa tehdessään. Se on toimintamalli. Sitä on vasemmalla ja oikealla. Mutta aina sinä olet sen hampaissa ja maksat trollien ja hybridiyhteiskunnan gonzojen vaatiman hinnan kilpailussa mediatilasta ja sen tuloksesta. Kansa kun kokiessaan valitsevansa ruton ja koleran väliltä, kekrin ja pyhäinpäivän, valitsee silloin fasistin, Hollywood tarinan ja sen surmatyöt, Halloween.
Oli puolueesikin mikä tahansa sinä olet väärässä puolueessa. Teit mitä tahansa niin etkös vaan tehnytkin väärin. Joskus teit liikaa, joskus liian vähän, mutta aina väärin ja muistutat rikollista. Sinusta ja juuri sinusta syntyvät ongelmat ja sinusta olisi päästävä eroon ja sinun kaupungistasi, maaseudusta, missä ikinä liikutkin ja yrität piilotella itseäsi peläten joutuvasi syntipukiksi, kiusatuksi. Ala kiusata muiden mukana ja etsi fasismille ruokaa tai huonosti sinun käy.
Aina ja kaikkialla juuri SINÄ olet ongelma. Jopa se mitä syöt tai juot, päällesi panet, millä ikinä liikutkin, korostaa sitä, miten ongelmallinen JUURI SINÄ olet. Myös uskovaisena tai ateistina olet maailmankuvinesi todella hankala tapaus. Hallituksessa ja oppositiossa sinut on havaittu myös virheinesi. Kukaan ei oikein voi sietää SINUA ja sinun tapaasi vanheta. Oletko pannut merkille?
Jos et ole, silloin sinä olet psykopaatti vailla tunteita. Ja se vasta vaikea tauti onkin. Et osaa olla suurena kateuspäivänä ihmisten tuloja tarkkaillen edes kateellinen. Nyt on aika mennä haudoille häpeämään syntejäsi, sillä niitä varmasti gonzo sinusta löytää. Vielä kuoltuasikin ja unohtaa sinut samalla tai jos muistaa niin yhdessä itkevät juuri niillä haudoilla, jotka ovat taatusti itse aiheuttaneetkin. Nuorten miesten sankarihaudoillamme, fasistien tuotteilla. Niistä he ovat erityisen ylpeitä.