My feed Politics, US, World Technology, Entertainment, Sports, Money. Lifestyle, Autos, Video, Linked, Twitter, Pinterest jne. jne. Sen jälkeen vastaava ja äidinkielelläsi. Pikainen piipahdus myös joka miehen Facebookin ja iltalehtiin juoruineen. Suomalainen avaa tänään päivänsä aivan eri tavalla kuin Urho Kekkosen aikaan. Kaikki mahdollinen on käsillä reaaliaikaisesti ja sen tiedon kokoajat muuta kuin tumpelo juoppo toimittaja Hesarissa tai paikallislehdessä. Hänkin trollien saartamana sitä edes ymmärtämättä. Viestit jotka hän saa, valikoidaan etukäteen robottien toimesta. Hän elää hänelle rakennetussa umpiossa, kuplassa.
Jari Tervo oli jäljittämässä apureineen savolaisukon ja Kainuussa koulunsa kehnosti käyneen Urho Kekkosen maailmaa. Myöhemmin se vähän laajeni kämpässä Helsingissä ja juristin opinnoilla, kirjoitellen juttuja muutamaan tuon ajan mediaan. Nyt vastaava ilmiö olisi koominen. Niillä tiedoilla ja urheiluharrastuksella noustiin kuitenkin tuon ajan osaajien joukossa muista vielä tumpeloimmista ohi niin että heilahti.
Oikein hyvää viattomien lasten päivän aattoa. Tämän päivän ihminen on kuin viaton lapsi. Hän ei osaa yhdistää saamiaan tietoja toisiinsa ja muistuttaa Känää, Urho Kekkosta, joka tosin tiesi, mistä on kysymys, ja alkoi käyttää politiikassa valtaansa. Siinä viattomat lapset alkoivat palvoa häntä ja valmiina oli vuosikymmeniä kestävä näytelmä, käsikirjoitus, jossa media hiljeni ja suomalaiset oppivat käsitteen suomettuminen ja hiljaa elämisen torpan pojan maailmassa.
Torpan poika kun osasi yhdistää lankoja toisiinsa ja elää omilla säännöillään juristina. Jos teet rötöksen etkä jää kiinni, et tee rikosta, ja jos teet rikoksen, sen voi siirtää myös muiden tekemäksi. Mikä ero tämän päivän vaaleissa on sitten Kekkosen ajan vaaleista? Ei mitään eroa. Sama punainen viiva ja juristi, joka kertoo, kuinka rikos on sellainen josta jäät kiinni. Ilmiö on opittu Kekkoselta ja tuon ajan sosiaalisen pääoman käyttöä.
Oikein hyvää yötä ja uudenvuoden ajan ja päivän odottelua, Suomi 101. Palasin juuri kotisivultani. Kuinka moni mahtaa pitää kotisivua? Kun siellä parhaimmillaan tunnin aikana käy enemmän vieraita enemmän kuin Facebook hyväksyy maksimissaan kavereiksi, 5000 kaveria, ero on valtava. Suosittelen omaa blogia ja sivustoa, jossa keskustella ja moni on hankkinut sieltä myös itselleen ammatin. www.clusterart.org, Finsome.fi.
Miksi Putin pelkää sellaista ehdokasta kilpailijana presidentiksi, jonka kannatus on pari prosenttia? Miksi norsut pelkäävät hiiriä? Syy on sama. Hiirien nopeat liikkeet ja määrä.. tämä pelko elää norsun muistissa.
Jos Känä, Urho Kekkonen, olisi voinut saada kirjani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” käyttöönsä omana aikanaan, hän olisi opetellut sen ulkoa lähdeluetteloineen. Tai oikeammin hänen vaimonsa. Vaimo taas olisi ohjaillut näillä tiedoilla miestään ohi karikkojen. Niin helppoa se on tänään. Kun joku ensin tekee tämän työn ja huolehtii useamman tiedekunnan tohtorin väitökset ja professorin pätevyydet, kirjoittaa sata kirjaa ja tuhansia artikkeleja.
Kekkonen, sisällissodan käynyt mies, ei pelännyt itsensä oloisia norsuja vaan hiiriä, Lapista tullutta karvalakkilähetystöä tai harmitonta kirjoittelijaa lehtiin. Ne oli vaiennettava välittömästi. Hiirien hoitamisen Kekkonen oli oppinut jo varhain. Norsujen kesyttämien oli lasten leikkiä. Norsut kun haluavat tulla kesytetyiksi. Heillä on yhteinen intressi. Hiirillä omansa.
Mies kirjani lukijana taas olisi kulkunet ryyppyseurueensa mukana ja johtanut maata ankaralla kädellä. Muistuttanut Jari Tervon kuvaamana viattomien lasten joukossa elävää rikollista, joka ei jää kiinni juristina rötöksistään. Laatii myöhemmin säännöt myös muiden elettäväksi. Siis samaa elämää kuin nytkin vaaleissamme. Se on osa sosiaalista pääomaamme, jolla maata hallitaan ja hankitaan huikeat pohjoiskorealaiset kannatusluvutkin. Se mitä kerran on ollut sitä vastakin on. Tervon yritys on kunnianhimoinen. Lappi kasvattaa kunnianhiomoisia kirjailijoita, viihdetaiteilijoita, visailijoita ja nyt kokonaan uuden ammatin yhdistäen aiemmat kokemukset dokumentin toimittajana. Se ei ole sama asia kuin olla aikanaan toimittajana Lapin Kansassa tai Pohjalan Sanomissa.
Maantieteilijänä ja sosiologina, biologina tiedän varmasti, maata ja maailmaa kiertäneenä, etteivät suomalaiset tunne kovin hyvin omaa maataan. Meillä kun on uskomattoman kaunis ja valtavan laaja-alainen sekä monikasvoinen valtio asuttavanamme. Turisti, joka huristelee maanteitä läpi koko maan, Vantaalta Norjan rajalla ja takaisin, ei välttämättä näe muuta kuin metsää.
Teitä ei suunnitella turisteja varten ja ne ovat pragmaattisen insinöörin työnäytettä. Ilmasta Suomi avautuu jo aivan eri tavalla tai poiketen ulos valtateiltämme. Sama pätee kansanluonteeseen ja heimoihimme. Suomalaiseen ei tutustuta helposti ja vaivatta. Ne tieteilijät tai harvat ei-suomalaiset kirjailijat ja taiteilijat, jotka ovat ottaneet asiakseen Suomen, kielemme ja kulttuurin, taiteen ja historian, ovat löytäneet poikkeuksetta kultakaivoksen sekä menestyneet muussakin kuin tässä yhdessä ja omalaatuisessa valinnassaan. Se kun on vaatinut poikkeuksellista sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta. Heitä kannattaa kuunnella ja lukea. Meitä ulkopuolelta tutkineet kun ovat pääsääntöisesti alansa huippua, lahjakkaita ihmisiä, älykköjä.
Steinbeckin ”Hiiriä ja ihmisiä” kertoo saman tarinan mutta amerikkalaiselle yleisölle. Hänen matkakertomuksensa Floridasta Kaliforniaan on samaa miehen sielun kahlinnutta tarinaa. Se ei taatusti ole sama kertomus, joka on kerrottava Suomessa. Sen kertojan on tunnettava molemmat maat ja kansat sekä kuljettava kongresseissa kaikilla mantereillamme, yli sadassa valtiossa niihin samalla tutustuen ja ammattinsa osaten. Ei kongressituristina kulkien. Tähän ammattiin Tervo ja Steinbeck eivät omassa työssään ikinä ajautuneet. Näin syntyy tarina joka ei ole totta mutta viihteenä seurattavaa. Kun muutakaan ei enää ole tarjolla.