Poliittisen kakofonian aika

Kakofonialla tarkoitetaan epäsointuisuutta, soraäänisyytä, dissonanssia; erilaisten äänten häiritsevää sekoitusta. Näitä karkeita ja epämiellyttäviä sointuja on toisinaan käytetty tietoisena tehokeinona ja saatu aikaan poliittinen ja yhteiskunnallinen kaaos. Tästä kaaoksesta on syntynyt joko kokonaan uutta ja myös luovaa ja innovatiivista mutta usein myös surua ja murhetta, väkivaltaa ja järjestäytyneen yhteiskunnan vallankumouksellisia ilmiöitämme. Tunnemme ne historiasta ja seuraamme juuri nyt uutta tällaista vaihetta etenkin Amerikassa, brittien kaaoksessa, Ranskassa ja hetki takaperin Saharan pohjoispuolella arabi-islamilaisena vallankumouksena, ennen sitä Neuvostoliitossa ja nyt sen sateliiteissa uusina, myös Euroopan rakenteisiin vaikuttavina voimina. Perinteinen läntinen Eurooppa on jäänyt yksin ja ilman Yhdysvaltain tukea sekin. Mutta missä menee maailman onnellisin maa ja sen poliittinen tulevaisuus?

Miten maa makaa? Kuinka suomalaiset tuntevat tänään, uusien vaalien aattona, omaa poliittista järjestelmämme ja sen puolueitamme? Miten globaalit tuulet ja uudet mediat ovat meitä auttaneet oivaltamaan, kuinka käyttäytyä tulevissa vaaleissamme? Miten me tunnemme poliittisia liikkeitämme ja niiden edes avainteemoja, jakautumista talousoikealle tai vasemmalle. Konservatiivisiako ovat puolueemme vai liberaaleja? Kysytäänpä heiltä itseltään, äänestäjiltämme.

Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyyn vastanneiden enemmistön mukaan vasemmistoliitto, sdp ja vihreät ovat vasemmistopuolueita Suomessa. Keskusta ja seitemän tähden liike ovat keskusta-oikeistolaisia puolueita. Kokoomus, liike nyt, rkp, perussuomalaiset, siniset ja kristillisdemokraatit sijoittuvat poliittisen oikeistoon, kokoomus vahvimmin.

Tutkimuksessa huomautetaan kuitenkin, että huomattava osa vastaajista ei kyennyt sijoittamaan edes eri poliittisia ryhmiä lainkaan vasemmisto-oikeistoulottuvuudelle. Eniten tuotti tuskia sijoittaa ulottuvuudelle seitsemän tähden liike (48 % ei kyennyt ottamaan kantaa) ja liike nyt (38 % ei kyennyt ottamaan kantaa). Muiden poliittisten ryhmien osalta ei osaa sanoa -vastausten osuus vaihteli 12–20 prosentin väillä. Helpointa kansalaisille oli arvioida vasemmistoliittoa (12 % ei osannut sijoittaa puoluetta asteikolle), keskustaa (13 %), sdp:tä (14 %), kokoomusta (14 %) ja vihreitä (14 %).

Kunnallisalan kehittämissäätiön mukaan puolueiden kannattajat asemoivat puolueensa vasemmisto–oikeisto -ulottuvuudelle kutakuinkin samalla tavoin kuin väestö keskimäärin.

Perussuomalaisten tukijoista tosin kaksi viidestä sijoittaa puolueensa poliittiseen oikeistoon, kun koko väestöstä yli puolet. Vihreiden kannattajat eivät pidä puoluettaan aivan samassa määrin vasemmistoon kuuluvana kuin kansa keskimäärin. Se miten media meidät ja äänemme sijoittaa on sen oma käsitys ja se voi olla sekin mitä sattuu. Yleensä myyvä ja siis viihteellinen. Toimittajan omaa ja usein vanhahtavaa maailmankuvaa vastaava. Siinä oletetaan äänestäjien seuraavan politiikkaa kuten huippu-urheilussa jääkiekkoa pelaavat ja seuraavat olettavat kaikkien kiinnostuneen lätkäjätkien keskinäisestä kisailusta. Se on väärä luulo.

Raskaana oleva nainen kun kuvittelee kaikkien naisten olevan raskaana ja seuraavan myös hänen vatsansa kasvua. Eivät he huomaa saati seuraa. Psykologiset harhat ovat omiamme ja sosiologia on eri tiede sekin kuin taloustieteet ja mikrotalous eri asia kuin makrotalous. Biologiassa ilmastomuutosta ja lihan hintaa ei pidä tuoda vaaleihin pohtimatta, kuka siinä voittaa ja häviää. Järkevä ihminen oivaltaa kyllä, miten 1200 miljoonaa kiinalaista on eri asia kuin runsas 5 miljoonaa suomalaista metsissään asuen ja kalastajatkin tahtovat loppua 100 000 järven rannoiltamme hakien sieltä terveellistä ravintoa käyttöömme. Siellä ei pidä poliitikon johtajana kompuroida lillukanvarsiin hirttäytyen. Heitä kun on alettu moralisoida heitäkin, kalastajiamme. Pienessä maassa voidaan päätyä myös pähkähulluihin päätelmiin ja ratkaisuihin vaalien aikaan ja niiden jälkeen. Pienellä maalla on pienet huolensa, suurella globaaleina kokonaan toisenlaiset. Niitä ei pidä puoluejohtajan sotkea toisiinsa Brysselissä vieraillessaan.

Kun näin on, voidaan päätyä taas kerran surullisen kuuluisaan Kataisen Sixpack kyhäelmään, kaikki rajat ylittävään kuuden puolueen hallitukseen. Silloin hallituksessa, perussuomalaisten ensimmäisen jytkyn jälkeen, kerättiin porvarit ja kommarit, demarit ja kristilliset, RKP ja vihreät samaan hallitukseen ja oppositioon jäivät vaalin voittajat, perussuomalaiset ja keskusta. Se oli kamala virhe, sanoivat alan tutkijat. Puheenjohtaja ei ole alan tutkija vaan amatööri. Amatöörit tekevät heille tyypillisiä mokiaan. Se on demokratian ikävin piirre seurata tutkijana vaalejamme. Se on kuin puuhakkaan kylätoimikunnan työtä seuraten, kykenemättä kertomaan, kuinka hankkeen rahoitukseen löytyisi kyllä rahaa Brysselistä, mutta minulta on kielletty puuttumasta yhteisönne hankkeisiin muuten kuin tutkijana, kirjaajana. Tehkää talkoilla ja menkään metsään. Kunta rahoittakoon loput, jos kykenee tai tahtoa riittää syrjäkylällenne.

Toisen jytkyn jälkeen tuli jo pakkokin ottaa kansakin mukaan hallitukseen ja vaalitulos. Kun nyt edessä taitaa olla kolmas jytky, pohdittavaksi jää, onko tämä poliittinen kriisi ja osaamattomuus medioittemme informaation tulosta ja tapaa viedä maata kaaokseen viihteellisen politiikan rinnalla ja vain yhtä puoluetta siinä tukien.

Samalla suuret rakenteelliset muutokset ovat jäänet hoitamatta ja päädytty nyt liki 20 puolueen ja yhden asian liikkeeseen. Taustalla on siis mediayhteiskunnan valtava murros ja kyvyttömyys jäsentää yhteiskunnallista muutostamme ulos poliittisesta viihteestä ja viihteellistyneen mediamme omasta syvästä kriisistä myydä omaa sanomaansa.

Näin myös demokratiamme ja sen toteutuminen, puolueittemme uskottavuus, kriisiytyi jo ennen meitä etenkin Yhdysvalloissa, Amerikassa yleensä, aiemmassa läntiseksi Euroopaksi luetussa ja uusissa EU maissamme, joissa poliittinen järjestelmä oli kovin epävakaa jo muutenkin talous ja sosiaalinen elämä, aluetalous horjuva, alkaen vaikkapa Valko-Vänäjästä tai Ukrainasta, Venäjästä nyt puhumattakaan saati Puolasta ja Unkarista.

Brittien sekoilu Brexitin kanssa on ajalle tyypillinen surkuhupaisa näytelmämme. Globaali maailma ja sen talousjärjestelmä syntyi yhä selvemmin kokonaan uusien tulokkaiden, Aasian ja Kiinan sekä kasvavan etelän, Afrikan ja siellä meille tuntemattomien valtioiden hoitoon.

Samalla meille paremmin tuttu Saharan pohjoisempi osa Afrikkaa ajautui vuona 2011 myllerryksessä arabi-islamilaiseen kaaokseen ja ongelmat jatkuvat siellä edelleen. Emme toki seuraa sitä, mutta ikävä kyllä näin on käynyt. Uusi vyöry pakolaisia voi olla edessä jo vuoden sisällä. Sanokaan minun sanoneen ja aihetta myös seuranneena.

Oma paikkamme tässä kartalla on puolueinemme liki yhtä kaoottinen ja kakofoninen kuin mitä sosiaalisen median meille avaama keskustelu ennen vaalejamme antaa ymmärtää niitä päivittäin lukien ja analysoiden tutkijana. Sen taso ja uskomaton osaamattomuus on oman mediamme ja gallupdemokratian tuottamaa huuhaata. Kun kokosin kirjaani (Social media economy and strategy) ilmiön alkuvaiheessa, sitä helpotti vielä tuolloin ilmiön nuoruusvaihe sekä aiemmin jo kokoamani suuret aineistot ja kyky niiden käsittelyyn. Ilman tätä taitoa ja välineitä kirja olisi jäänyt tekemättä ja se ei olisi levinnyt reaaliaikaisesti niin suuren yleisön luettavaksi. Nyt se olisi liki mahdotonta. Kakofonia on niin kaoottinen. SE on levinnyt myös meille maailman onnellisimpaan maahamme.

Senkin taustalla on oma historiamme. Aiemmin mukana sekoili varhaisessa sotien jälkeisessä demokratiamme aamussa populistisia skuugilaisi, simonisteja, vennamolaisia, kekkoslaisia, taistolaisia ja yliopistoissa stalinisteja ja maolaisia, Vietnamin sodan veteraaneja ja Korean sodan sankareitakin omiemme lottien sekä jääkäreiden, Antti Rokan rinnalla sekä paljon muita seteliselkärankaisia ja nyt soinislaisia, sinisiä, punavihreitä, väyrysläisiä, Hjalliksen harkimolaisia, määrätön määrä yhden ihmisen ympärille syntyneitä outoja kuppikuntiamme kymmenen perinteisemmän puolueen, kokkareitten ja kommareitten sekä demareitten rinnalle.

Nämäkin ovat yhä enemmän puheenjohtajansa nimeen vannovia liikkeitä ja näyttävät nousevan ja kaatuvan puolueen puheenjohtajan sairastuessa kesken myllytyksen ja vaihtuen uutteen. Koettakaa kestää ja menkää vaaleihin muuttaen samalla politiikkamme suuntaa hakien juuri älykästä ja analyyttistä puolueen puheenjohtajaa. Elämme aikaa, jolloin juuri hän käyttää valtaa ja hänen kauttaan myös voimme vaikuttaa kakofonian käyttäytymiseen hallitusta muodostettaessa. Tässä kaikki on nyt mahdollista ja vaaleissa käynti on kerrankin myös mahdollisuus vaikuttaa muuhunkin kuin medioittemme viihteelliseen tulkintaan kansakuntamme tulevaisuudesta. Kolmas kerta se toden sanoo jytkyjäkin laskettaessa.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts