Tieteen popularisointia omaksi parhaaksemme.

Nuorena opiskelijoina ajoimme vanhemman veljeni kanssa viikonloppuvierailulta kotoamme Iisalmesta kohti Oulua ja sen yliopistoa. Ehdimme Hernejärveltä, Sonkajärven rajoilta vain lähimmän mäen harjalle itäsuomalaisessa vaaramaastossa, kun mäen päällä veljeni painoi hätäjarrua katsoessaan etäälle idän suuntaan.

Sieltä Kolin ja Ukon-Holin suunnilta kohosi UFO, jonka mitat olivat uskomattoman suuret emäalukseksikin ja se oli kauttaaltaan valaistu. Uskomaton näky kuulaassa talviyössä nähtynä, jollaisia myöhemmin esiteltiin toki television ja elokuvien yhteydessä yhtenään. Se oli tuohon aikaan vielä elämäni sykähdyttävin näky ja jäi verkkokalvoille pitkäksi aikaa.

Seurasimme hitaasti nousevan ja Telluksen taakseen jättävän, myöhempien aikojen Hollywood kertomusten emäaluksen verkkaisaa nousua pitkän tovin sen kohotessa vähin erin kirkkaassa talvipakkasessa pilveen ja valaisten myös sen sekä jättäen jälkeensä vaarojen metsiin ulottuvan kirkkaan valopatsaan. Tuo valopatsas näkyi kauan aluksen jo kadottua pilveen myös sen samalla valaisten kymmenien kilometrien alueelta. Pilvet eivät sitä valoa häirinneet tai peitelleet. Omat lentokoneemme olisivat sinne kadonneet ja tuolta etäisyydeltä eivät toki olisi edes näkyneet. Nyt näkyi ja häpeilemättä kohoten kohti kosmoksen syvyyksiä.

Emäalukset, kilometrien läpimittaiset, ilmeisesti valaistaan eri tavoin kuin pienemmät lautaset. Palasimme takaisin kotiimme ja ilmoitimme näkemästämme tuon ajan puhelinkeskukseen. Samoja ilmiöitä kun oli nähty tuolloin Ylä-Savossa lukuisia ja Savon lehdet niistä kertoivatkin. Niille naurettiin. Nyt ei naurattanut yhtään.

Miljoonat ihmiset ovat tehneet samoja havaintoja ja vielä paljon konkreettisempia ja nyt niistä on koottu tiedettä käyttävä maailmankuvallinen kerrontatapa, jota esitellään televisiomme Jim kanavalla pävittäin puolen yön aikaan. Siinä kaikki aiemmin uskomamme on pantu kyseenalaiseksi ja alkaen ikivanhoista pyramideista ja niiden oudoista rakenteista ja materiaaleista, ikään kuin ympäri maailmaa samojen arkkitehtien tekeminäkin ja joita rakennuselementtejä ja -aineita ei kuuluisi olla muualla kuin ydinvoimaloissa tai sähkömagneettisten kenttien käyttäjillä. Tekniikasta tunnetaan jotain tänään parhaimmissa laboratorioissamme, hiukkaskiihdyttimissä. Mutta ei nyt tuhansia vuosi sitten Mayakansan tai Egyptin erämaita asuttaen.

Nämä keromukset on vahvistettu tutkijoiden ja tiedemiesten havaintoina, laskelmina ja popualrisoitu viimeisen päälle ja suurella rahalla ne toteuttaen. Elämmekö vaihetta, jossa digiaika ja netti, korona ja uudet työajat, etätyö ja ahdistus on pantu kokonaan uuteen mittakaavaan ja pyrimme hankkiutumaan tieteen keinoin ulos valtavista ongelmistamme, mutta ottaen mukaan myös menneen historimme tarustot ja uskonnot sekä muuttaen ne osaksi tiedettä ja sen tapaa selittää mytologista sekä kovin vaikeaa maailmaa oman aikamme luonnontieteitten välineistöä samalla hyödyntäen ja koko kansalle popularisoiden?

Kun näin menetellään, pienet virheet ja kömmähdykset voi antaa anteeksi, kunhan itse suuri kuva ja sen tavoitteet pidetään visioina kirkkaana edessämme. Kykenemme yksissä tuumin katsomaan kosmokseen ja omaa planeettaamme osana tätä ilmiötä, jossa miljardit vuodet eivät saa meitä sokaista tai muutamat vuodet suurena loikkana kohti tulevaisuutta ja ulos hybridivaiheen ongelmistamme.  Nämä tiedettä popularisoivat keinot ovat luvallisia, kunhan päämäärä pyhittää ne, jolloin lopputulos pelastaa Telluksen kaaokselta ja ilmastomuutokseltakin, emmekä koskaan ylitä 10 miljardin ihmisen rajaa väestöräjähdyksessämmekään.

Stora Enso on minulle läheinen etenkin isovanhempieni kautta ja maaseudulla syntyneenäkin, LUKEn labroissa vuosikymmenet luonnonvaroja tutkineenakin yliopistojemme rinnalla. Alku oli ajoilta, jolloin Gutzeitin miehet olivat metsissämme haluttuja vieraita, mutta myös sodan jälkeisen Suomen jälleenrakentajina tuttu näky, samalla kun myöhemmin aloimme kuivata soitammekin ensin Oulussa ja Ylikiimingissä Toppilan voimalaitosta odotellen ja kuntasuunnitelmaa samalla nuorena maisterina kooten. Tuossakin kilpailussa aikainen lintu pyydysti madon. Nyt aika kulkee molempiin suuntiin, hidastuu ja pysähtyykin. Rahoitusta on osattava suunnata oikeille toimijoillemme. Väärä toimija voi vain vahingoittaa avainosaajiammekin.

Ennustaen ja kaavoituksessa ennakoiden jo 1970-luvulla, kuinka nämä kunnat ovat eräänä päivä osa Oulun kaupunkia, toiminta oli hoidettava myös kylätasolla oikealle ladulle. Myöhemmin Kainuuseen syntyi myös kiistelty kaivosyhdyskunta ja tätä ennen Kostamus tarjosi rajan takana töitä Kainuunjoen asukkaille. Tutkijat olivat yliopistosta mukana ja malleja haettiin myös Oulun tiedepuiston ja teknologiakeskuksen sisältä Ylä-Savossa ja Ounasjokilaaksossa, Iisalmessa ja Raahessa kaupunkitutkimuksia tehden Oulun rinnalla. Menestys luodaan ennakoiden tulevaa.

Agropolis strategia, agronet ennen internettiä ja sosiaalisen median strategia syntyivät nekin avustaen globaalia maailmaa ja verkottuvaa klusteritalouttamme yhteistyössä tutkimuslaitosten (LUKE) kanssa. Sosiaalinen media ja digiaika syntyivät nekin opiskelijoita näin verkottaen ja osana yritysten innovaatiopolitiikkaa, luoden samalla mahdollisuuksia etätyölle. AURP ja IASP olivat suuria globaaleja yhteisiä verkottajiamme niin Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa mutta etenkin Amerikassa. Pankeista Maailmanpankki on mukana silloin kun tuloskin on uskottava.

Niissä pöydissä oli oltava aktiivisesti jäsenenä ja myöhemmin hallituksissa. Suomalainen otettiin verkottajana ystävällisesti vastaan tiedeyhteisöjen sisällä, olivat kyseessä sitten välineelliset laboratoriotieteet tai ihmistieteet. Suurin loikka näyttäisi tapahtuvan juuri nyt, jolloin digiaika vaatii akkuja ja sähkömagneettinen maailma on tullut avuksemme myös ilmastomuutoksen hoidossa.

Olin Lappia kiertämässä, allasevakkoja haastattelemassa, kun minulle soitti professori Lauri Hautamäki Tampereelta. Elettiin 1970-lukua ja hän haki kylätutkimuksiinsa ja yhteisölliseen toimintaan Hämeen ja Pirkanmaan ulkopuolisia kyläyhteisöjä Lapista. Moitiskeli poliitikkoja ja sellaista kylätoiminnan käynnistelyä, joka oli osa kuntapolitiikkaa Hämeessä eläen.

Tunsi taudin maantieteilijänä mutta yhteiskuntatieteissä se oli minulle Tampereella ja Pirkanmaalla vieraampi rasitteeksi koettuna. Maantieteelle eivät poliitikot voineet mitään, kertoi jo Paasikivi aikanaan. Oulussa taas esiinnyin tuolloin biologina ja luonnontieteitä edustaen mieluummin kuin osallistuen yhteiskunnalliseen keskusteluun Turussa viikottain vieraillen ja sitä siellä seuraten. Moni- ja poikkitieteisyys tarkoittaa myös kykyä harkita tarkoin, mitä roolia käytät ja missä yhteydessä.

Sosiologian laitos oli Turun yliopistossa kiinnostavalla tavalla syntynyt sinne Forssasta käsin sitä rakennellen. Forssa ja Luken laboratoriot  Jokioisissa Loimijokilaaksossa olivat aikanaan lahja Johannes Virolaiselta sekä  niin ikään mielenkiintoinen yhdistelmä kartanoineen ja Mustiala agronomeineen, Ypäjä hevosineen. Isäni oli saanut siellä koulutuksensa Mannerheimin ratsastavaan patteriin. Maalaisliiton puheenjohtajan yhteiskunnalliset kokeilut olivat haaste, joka oli Suomessa koettava paikan päällä eläen.

Ymmärsin Hautamäkeä paremmin kuin hyvin. Suosittelin kylää Lokan ja Porttipahdan välissä, jossa asusteli sekä Lokan allasevakkoja, sinne Sompion kylistä heitettyjä, että uusissa rivitaloissaan asuvia vauraita poromiehiä. Oli pieniä riitojakin ja kylätoiminta saattaisi laukaista näitä ongelmia. Lauri oli rakennellut oppaankin ja sai myöhemmin ns. pikku Nobelin toiminnastaan.

Itse lisäsin tuohon soppaan oman osaamiseni tuon ajan netistä ja sen kehittämisestä tavoitteena etätyö maaseudulla asuen ja kaavoittaen, kyläkaavoja kehitellen, sekä myös sitä samalla ohjaten kohti GIS (Geographical Informaton System) tekonologian osoittamaan suuntaan.

Tänään olemme jo paljon pidemmällä ja Yle esitteli tänään kaksikin kylää, jotka tavoittelivat digiajan kylän titteliä ja siinä vielä maailman kärkiosaajien kisailussa. Näin korona-aikana se tuli hyvään hetkeen ja pääsi myös uutisiimme. Haastatellut käyttivät käsitettä ”kylähullu” kun tuloksia odoteltiin. Hulluus on kaukana näiden ihmisten työstä ja saavutuksista. Kun kyse on innovaatioista ja luovuudesta, innovaatiopolitiikasta, hulluudella ei ole siellä tilaa lainkaan, päinvastoin.

Toinen kylä oli etelämpänä ja toinen pohjoisempana, mutta molemmat hyvin suomalaisia liki kolmentuhannen kylätoimijamme joukosta poimien. Seutukaupunkejammehan meillä on niitäkin yli 50 ja nämä talousalueet eivät voi menestyä ilman toimivia kyliään ja digiajan maaseutuamme.

Hybridiyhteiskunnan kouristelu kirjanani ja menetetyt vuosikymmenet toisena kertovat, miten tästä voimme jatkaa siten, että muutos ei vahingoita terveitä kyliä ja seutukuntiamme yli miljoonan ihmisen kotipaikkoinamme.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts