Marinin hallituksen aikana.

Toimittaja Joonas Laitinen (HS 20.11) kirjoittaa, kuinka runsas 50 % suomalaisista on tyytyväisiä pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen tomintaan. Tuoreen puoluebarometrin mukaan 55 prosenttia suomalaisista katsoo hallituksen onnistuneen tehtävässään vähintään melko hyvin. Hieman useampi kuin joka kolmas vastaaja on puolestaan sitä mieltä, että hallitus on onnistunut tehtävässään vähintään melko huonosti.

Tyytyväisyys hallituksen toimintaan on pudonnut edellisestä toukokuussa tehdystä puoluebarometristä liki 20 %. Tuolloin peräti 69 prosenttia suomalaisista katsoi hallituksen suoriutuneen tehtävistään vähintään melko hyvin.”Tuore tulos on toiseksi paras noteeraus toukokuussa 1991 alkaneiden mittausten sarjassa. Mikään muu hallitus ei ole saanut tunnustusta suomalaisten enemmistöltä”, kirjoitetaan puoluebarometria koskevassa lehdistötiedotteessa. Sekin on hyvä tulos että on parempi kuin muut huonot tulokset, menetettyjen vuosikymmenten surkeat hallituksemme.

Miten sitten korona ja pandemia tullaan muistamaan? Nuoremmille siitä on tulossa jo nyt ja näillä kokemuksilla yhteinen sukupolvikokemus. Iäkkäämmät meistä muistelevat tätä kokemustaan tapana elää arestissa ja se pilasi hyvän vanhuuden. Hyvä jos selvisi hengissä vältellen joutumista sairaalaan oli tauti mikä tahansa. Niidenkin hoito kun laiminlyötiin peläten koronaa, ruttoa.

Suuren sodan aikana syntyneen sukupolven kohdalla se oli surullinen loppu, josta ei halua kuulla puhuttavan heitä muisteltaessa. Hehän tekivät nuoruudessaan sellaisen vallankumouksen, josta muistamme 1960-luvun ja vielä pari seuraavaakin. Sitten tuli millenium ja sen lapset, menetetyt vuosikymmenet ja surullisen 2020-luvun alku. Sata vuotta sitten 1920-luku oli kokonaan muuta kuin tällaista aikaa.

Pahempaa ei voinut kuvitella. Sääli tämän ajan lapsia, nuoria ja vanhuksia karanteenissa. Kaikki on nyt peruttu, ei vain kevät vaan nyt myös joulu. Suomessa kukaan ei halua myöhemmin muistella Sanna Marinin aikaa ja hallitustamme. Marinin hallituksen aikana tulevaisuutta ei enää suunniteltu eikä energiaa kannattanut tuhlata sellaiseen, josta tulosta ei voinut mitata ponnisteluissamme, liikunnassa, huippu-urheilussa, kulttuurissa, suurissa yleisömääriä vaativissa tapahtumissamme. Niitä ei nyt ollut olemassakaan. Puhuttiin ja kirjoitettiin uudesta normaalista.

Globalisaatio näytti nurjat puolensa ja otimme etäisyyttä toisiimme, opiskelimme työn ilman kavereita, sosiaalista yhdessäoloa, ystävyyttä. Kasvoton media ja sen hybridi, kyberrikosten maailma täytti elämän, eikä mihinkään voinut luottaa. Elettiin odottaen parempaa ja ainut mikä varmasti kehittyi, antoi hiven toivoa, oli rokostus ja sen opiskelu biologisena lääketieteen ilmiönämme.

Viruksen kanssa ei voinut edes neuvotella, jolloin muukin poliittinen neuvottelu oli turhanaikaista. Mistään ei voi sopia silloin, kun tulevaisuus on onnistuneitten rokotusten ja lääketieteen kehittymisen kautta siirtynyt luonnolle ja sen lakien kautta pelattavalle maailmankuvalle, paradigmaiselle muutokselle.

Kun näin ennusti tapahtuvaksi, jo vuosikymmeniä sitten, sen ymmärtäminen saattoi olla tuolloin vaikeaa. No nyt ei ole enää. Suremme yhdessä, jos kykenemme, emmekä luota enää onneen. Aiemmin onni teki hyvää ruumiille, mutta nyt suru kehittää sielunvoimia. Vielä hetki sitten poliitikot pyrkivät valtaan, jossa hallitseminen oli valitsemista. Nyt oikean johtajan ei tarvitse johtaa lainkaan, riittää kun tyytyy näyttämään tietä, jonka korona osoittaa ja lääketiede heille kertoo.

Aiemmin poliitikko saattoi poistaa kriisit kalenteristaan silloin, kun aikataulu ei niitä sallinut. Nyt virus ei välitä poliitikkojen kalentereista tuon taivaallista, eikä kukaan terveyttään vaaliva heitä enää kuuntele. He joutuvat vain matkimaan toisiaan, asiantuntijan puhetta toistellen. Parhaiten menestyi hän, joka kykeni tekemään nyt elmänsä omalla tavallaan kalenterinsa täyttäen.

Kenestäkään ei vaan ole tullut suurta pelkästään matkimalla, korona aikana on oltava myös jotain omintakeistakin ja sellaisia voittajia, jotka eivät usko pelkkään sattumaan. Viisaat nyt syntyvät edelleenkin vasta kuoleman jälkeen, mutta sen odottelu ei ole poliittisesti viisas ratkaisu edes Yhdysvaltain vaaleja seuraten. Omat vaalit kun ovat nyt liian vaatimattomat vähäisine ehdokkaineen ja myös koronan voittavina turhanaikaiset. Virus kun hoitaa myös talouden, ei vain terveyttämme ja ajan käyttömme, ihmissuhteet ja tapamme peseytyä, pitää hengitysilmamme puhtaana, kasvot peitettyinä, kädet koko ajan voideltuina.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts