Lahjakas kolumnisti ja mediapersoona, Pentti Saarikosken poika Saska Saarikoski on joutunut hankalaan saumaan Helsingin Sanomien pääkirjoituksensa johdosta (14.4.2021). Pääkirjoituksesta (HS 3.4.2021) kun nousi myräkkä, jota tämän päivän lehti sitten kulttuurisivullaan käsittelee.
Annan vain yhden neuvon Saskan kirjoituksen johdosta lähtemättä lainkaan avaamaan itse keskustelua ja sen pitkää historiaa. Siihen voi tutustua aiemmista kirjoitusistani. Et voi väitellä tohtoriksi sekä luonnon- että ihmistieteissä, ettetkö samalla joudu ottamaan kantaa tähän poikkitieteiselle keskustelulle niin hedelmälliseen aiheeseen. Tiedepolitiikka, moni- ja poikkitieteisenä se ymmärtäen, kun on politiikan aiheistamme se, johon liittyy myös luovuuden ja etenkin innovatiivisuuden tärkeimmät idutkin.
Ei kuitenkaan pidä lähteä arvioimaan luonnontieteiden ja ihmistieteiden välistä intersektionaalista ihmettä etenkään jo altistuneena koronalle, Saarikoksen tapaan toimien. Koronasta toipuminen kun edellyttää kaikkien monitieteisten, etenkin poliittisten konfliktien välttelyä, ja keskittymistä itse viruksen taltuttamiseen. Taudin luonne ja kiihkeys kun on monin verroin pahempi kuin mihin tiedeyhteisön kollegamme ikinä kykenevät.
Heille voi vastata sitten kun korona pandemiana on ohitettu ja olemme palanneet tuttuihin ideologisiin kiistoihimme ja rakentavaan kritiikkiin medioittemme tiede- ja kulttuurisivuillamme.
Tämä koskee myös kaikkia muita niitä konflikteja ja mieltämme painavia pienempiä tai suurempia, etenkin poliittisia tai ylipäätään aivojemme työtä rasittavia ponnisteluja. Ne on varattava nyt vain yhteen asiaan, viruksen voittamiseen ja taudista toipumiseen.
Se onko fysiikka kovempi laji kuin sosiologia, baletti ankarampi opittava kuin jääkiekko, saavat jäädä myöhempään pohdintaamme rinnan näiden kanssa shakkia pelaten.
Mikä ihmeen intersektionaalinen ongelma ja standpoint teoria? Kysytään Wikipedialta, eikä lukien ensimmäisenä Saarikosken mainitseman Bronowsin ja Mazlishin klasikkoteosta. Se kun vain sotkee selvää asiaa koronaa samalla sairastaen.
Intersektionaalisuus on vahvasti sidoksissa standpoint-teoriaan eli näkökulmasidonnaisuuden teoriaan. Ja tämä johtaa taas Louise Antonyn (1992) näkökulmasidonnaisuuden paradoksiin. Jos eri näkökulmia ei voi vertailla, ei voi arvostella valtavirtatutkimusta.
Jotta niitä voisi vertailla, pitäisi luopua näkökulmasidonnaisuudesta ja voida asettaa näkökulmat paremmuusjärjestykseen. Kristina Rolin (2015) problematisoi sen, että standpoint-teoriassa tutkija ”oikeuttaa tieteellisen hypoteesin pelkästään vetoamalla omaan yhteiskunnalliseen asemaansa” ja sen mukaan ”alistetuissa asemissa olevien ryhmien näkökulma on tiedollisesti parempi kuin muiden ryhmien”.
Patricia Hill Collins (1997: 375, 380) ei esitä standpoint-teorian olevan totuuden objektiivinen kuvaus vaan keino haastaa muita käsityksiä. Kyse ei ole yrityksestä löytää totuutta. Päinvastoin, tieto on keskeinen keino ylläpitää epäoikeudenmukaisia valtajärjestelmiä. Collinsin mukaan ei pidä keskittyä totuuteen vaan valtaan.
Hänen mukaansa näkökulmia pitää arvioida sen mukaan, selittävätkö ne epäoikeudenmukaisuutta vai haastavatko ne sitä. Standpoint-teorian mukaan tieto ei ole puolueetonta, joten objektiivista, neutraalia tai puolueetonta tutkimusta ei voi tehdä. Intersektionaalisuuden mukaan tieteenteko on poliittista valtakamppailua eri teorioiden välillä.
Saarikosken tapa pohtia sitä, miksi jotkut tieteet ovat alttiimpia ideologisille kiistoille kuin toiset, oli kuin tulitikun heitto tappuraan. Reaktion kiihkeys kun kertoo juuri mistä on kysymys. Se on kuin tapamme mittailla tahallaan kynnyksemme korkeutta koronaan ja virukseen. Emme me samoin siihen reagoi Ruotsissa ja Suomessa, saati Kiinassa ja Intiassa.
Kyse on hälytystilasta, jossa osa toimii heti ja ärhäkällä tavalla, jotkut eivät ole koko asista moksiskaan. Etenkin viruksen kohdalla ja omasta terveydestämme, perusoikeuksistamme puhuttaessa olemme kaikki siinä asiantuntijoita. Jonkun kohdalla virus on koko elämänkaaren ykkösasia ja siihen voi menehtyä, toinen saa epistemiologiasta ja rokotteista leipänsä, perustuslakijuristi on varpaillaan hänkin.
Eniten on kuitenkin besserwissereitämme ja mikään viha ei ole niin murhaavana koettava kuin asiantuntijavihamme. Siksi viisas asiantuntija ei tule ulos kuorestaan tiedettään popularisoimaan, ellei ole kyse turvallisen kaukaisesta aiheesta, tähtien tieteestä ja maailmankaikkeudesta, Esko Valtaojan tavasta esitellä työtään, joutumatta samalla myymään itsensä sosiaalisen median ja mediayhteiskuntamme alttarille.
Senkin voi tehdä hyvin monella tavalla. Matti Nykäsen tapa hoitaa kaikkien Mattien puolesta turvaetäisyys medioihimme oli melkoinen siunaus tämän, aikanaan miehen yleisnimenäkin tunnetun ja maailman lopusta ennustavankin evankelistan Matteus ja hepreankielisen ”Jumalan lahjan” (Mattijahu) nimestä, sen kantajasta. Siihen nimeen loppui niin shakin peluu kuin kukkoilumme maailmanlopun pandemiaakin ja tsunemeja monin verroin kauheimmissa merkeissä.
Saarikosken kirjoitus ajoittui lisäksi pääsiäisen aikaan, jolloin olemme poltelleet noitia. Niinpä trullien aikaan liikkuva standpoint-teorioiden esittelijä on maalittanut itsensä kovin tarkoituksenhakuisesti keskellä globaalia koronakriisin noitavainojamme.
Vain kiusattu ihminen voi tietää, koska Suomessa saa sanoa ja mitä, milloin on parempi odotella lyhyen tekstin pidemmän version julkaisua. Kovin harva lukee Bronowskin ja Mazlishin klassikkoja maailman onnellisimman maan viihteenään. Niihin on turha viitata muuta kuin osana oman aikamme viihdettä, tapana osoittaa olevansa osa alan eliittiä. Ei kuka tahansa kirjoittelija. Toki me sen uskomme vähemmästäkin maan johtavan median pääkirjoitussivuja lukien.
On turvallisempaa kirjailijanakin vastata vain sellaisessa ympäristössä, jossa selusta on varmistettu otsikoin ”pitääkö olla huolissaan”, eikä antautua kirjoittelemaan samoja tekstejä stand up -koomikkojemme kanssa huomiotalouden suosiosta samalla kilpaillen. Etenkin kun kyseessä on tiede ja siitä leipänsä hankkivat pitkän linjan tutkijat sekä heidän myös laitostensa ja oppilaittensa toimentulo. Siitä he ovat huolissaan, ei sanoilla saivarteluista.