Miksi kulttuuri ja luonnonvarat asetetaan vastakkain?

Miksi media kokee kulttuurin ikään kuin pelkkänä taiteena ja pilaa sen samalla? Lisäksi se on omittu kapean vasemmistoeliitin elämäntavaksi. Samalla innovaatio ja luovuus, josta valtaosa on suurten luonnonvaralaitosten työtä tieteenä ja sen sovelluksina, yliopistoja ja korkekouluja unohtamatta, näyttäisi oleva jotain muuta kuin kulttuuria. Samoin jako “stadi vastaan lande” alkaa olla ikään kuin väkisten istutettu komiikka, jossa irvailu johtaa 1960-luvun Suom sairaisiin asetelmiin. Tosiasiassa todelliset ongelmat kun kulkevat stadin liki väkivaltakoneistoksi muuttuneessa monikulttuurisessa pahoinvoinnissa, josta Ruotsi on pandemioineen tyyppiesimerkki tauteineen.

Hollywood elämä on tulevan yön Oscar gaalan ikään kuin viimeinen näytös ennen sen lopullista marginalisoitumista ja kulttuurin muutosta sitä aiemmin eläneiden muistolle. Koettakaa kestää ja sietää vielä tämä yksi Ylen pahoinvointi menneen maailman surutyönä rinnan brittien hautajaisten sekä Venäjän kouristelun. Maailman onnellisin maa ottaa vappua vastaan lunta Vaasa korkeudella lapioiden ja räntäsateessa Vantaalla.

Ihanaa leijonat ihanaa aika on auttamatta ohi tässä kulttuurimuutoksen suomalaisessa kokemuksessa suurten massojen tapahtumina. Korona rokote ei ole toki lääke sekään vaan tapa pyrkiä torjumaan tappava virus hieman vähemmin rokote oirein kevään ja kesän yli kontaten. Päätä jomottaa, lihaksia ja niveliä särkee, kuumeiluakin saattaa ilmetä sekä pahoinvointia, masentavaa vanhusten elämää ikääntymisen tuomien vaivojen kertautuessa rokotteiden myötä myös uniisi, painajaisiin.

Koettakaa kestää ja varautua pitkään viileään kauteen kesärenkaat liian varhain nekin autoon vaihdattaen. Kun kaikki palvelutkin ovat kaikonneet, sää perisuomalainen, ihminen muuttaa asenteitaan ja sitä kutsutaan tasapainon, balanssin tavoitteluksi. Korpikylissä, palveluiden saavuttamattomissa, asennoidutaan elämään muuttamalla tavotteita ja kylätutkija saa hyvin positiivisia, odotuksiin nähden vinon positiivisia vastauksia korpikylässä vieraillen. Maailman onnellisin kylä onkin se kaikkein syrjäisin.

Sitä kutsutaan kognitiivisen disonanssin ja balanssi tavoittelun kautta syntyväksi “vinoksi” vastausjakaumaksi alkuperäiset odotukset siten unohtaen ja vastaukset positiiviseen suuntaan muuttaen, vääristäen. Tutkainta vastaan kun on turha potkia. Metopolissa odotukset sitten kasvavat, koulutus nostaa niitä siinä missä varallisuus. Tyytymättömyys kasvaa kun siihen on kerran varaakin.

Näin Suomi on maailman onnellin valtio juuri tämän vinon vastausjakauman seurauksena. Jos tänään nyt menee kehnosti niin onneksi kuitenkin paremmin kuin huomenna. Onhan tässä rauhaa ja hiljaisuutta, vaikka duunipaikka katosi, eikä kauhean hyvin mene punavihreillä hallituksessakaan. Jos palvelut ovat kaukana niin ompahan luonnon tuomaa rauhaa ja naapurikin riittävän kaukana koronaviruksineen Tallinnasta tai Ruotsista palanneena.

Tuhannet työttömät muuttavat asennettaan hekin, ovat muuttaneet jo aikoja, ja näin lopputulos on maailman onnellisin kansa. Onnettomia vastauaksia antavat vain he, joilla on toivoa mukamas paremmasta, ja kun se toivo alkaa hiipua, iän mukana viimeistään, asenne myönteisempään suuntaan syntyy juuri tästä ilmiöstämme. Se mittaa kurjuutta ja köyhyyden enstetisointia pikemminkin kuin hyvinvoinnin monia aiemmin hetken kokemiamme elämyksiä.

Maailman onnellisin valtio on vaihtanut asenteet ja arvot uusiksi ja katsoo maailmaa uusien silmälasien läpi, kaihinleikkausta samalla odottaen. Ihmisellä kun on taipumusta elää ruumistaan kauemmin, hoidella terveyttään dieteillä, jotka ovat taudeista ne väsyttävimmät ja raastavimmat, ikään kuin rokote koronaa vastaan. Terveys on lopulta se, joka saa ihmisen tuntemaan, onko nyt elämän ja vuoden paras aika.

Kun ympärillä häärii yhä enemmän mieleltään järkkyneitä, on parasta ainakin näytellä joltisekin tervettä. Kun Suomi on Amerikan itäisin osavaltio, kehnoin kopio, Amerikassa asuneet huomaavat pian, kuinka siellä on paljon enemmän alitajunnasta ymmärtäviä kuin vaikkapa ompelemisesta. Kun psykoanalyysille antaa pikkusormen, se vie taatusti lopulta myös koko käden. Sehän on vain tapa sietää pintasivistyksen aiheuttamaa julmaa yksinäisyyttämme. Suomalaisellekin vatsa alkaa olla ikääntyessä pelkkä apteekki.

Lääkärikirjoja netistä hakiessasi varo siellä olevia virheitä. Riski kuolla netin painovirheeseen on riskeistä kohta suurin. Kun lääkäri, yhteiskunta, on perijäsi, et taatusti parane sen keinoilla, äänestit sitten ketä tahansa. Tämä jos mikä on nykyhallituksen ja sen sosiaalisen pääoman pahin pelkomme. Hehän pitävät omaa työtäänkin hirvittävän tärkeänä. Se jos mikä on psykoosin ja hermoromahduksen alun selvin merkkikin. Istua iltakoulussa ja riihessä, jossa ei ole mitään puitavaa.

Satunnaisia sydänkohtauksia lukuunottamatta pitävät itseään täysin terveinä. Siinä väärä kiitollisuus on koirien sairaus ja se ei parane ikinä. Kolme parasta tuntemaani lääkäriä ovat tohtori dieetti, tohtori vaikeneminen ja tohtori ilonpilleri. Jo lapsena opin kammoamaan sairaalaa, kuolemansellin ja kuritushuoneen sekä kolmannen luokan hotellin vihoviimeistä yhdistelmää vartioineen.

Jokainen tapaamasi hoitaja tai lääkäri muistuttaa jotakuta toista, luennollani istunutta lasta, tentit säälin sekaisin tuntein läpäissyttä. Kun yrität olla siinä hyvä esimerkki heille, se vie kaiken ilon keski-iän elämästäsi. Tämä taisi jäädä muistelmistani mainitsematta.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts