Miksi jätän nämä aluevaalit nyt väliin?
Olen seurannut vuosikymmenet Suomea osana muuta maailmaa, mutta aluesuunnittelijan karttoja käyttäen ja myös tuhansia artikkeleita tuottaen, vertaillut yhdessä muiden alan osaajien kanssa kokemuksiamme maailmalla. Minulla on usein yllättävän paljon kerrottavaa Suomesta.
70-luvulla elimme totalitaarisessa valtiossa, jossa Urho Kekkonen käytti maalaisliiton avulla täydellistä valtaa ja otti myös median omakseen myllykirjeineen. Jari Tervo on tätä avannut meille Pohjoisessa syntyneenä kirjailijana mutta Helsingissä ne kirjoitellen ja visailumestarin viihteellisellä maineella.
Kekkoslovakiaksi kansan kutsumassa Suomessa ei vaaleja järjestelty. Nyt sitten kerrotaan, kuinka meillä on valehdeltu, mediat ovat sitä harrastaneet. Se hävettää aikalaisia. Eiväthän toki kaikki valehdelleet.
Tänään mediakratia on johtanut uudelleen tilanteeseen, jossa media ei ole enää vallan vahtikoira vaan vallan käyttäjä sosiaalisen median myötä ja sen tukemana. Kansa on äänestäjineen puolueita varten eivätkä puolueet kansaa varten. Vanhan sosiaalinen pääoma ja muisti toimii Suomessa näin. Ei tämä järjestys tällainen ole kautta koko universumin.
Kun valtaosa ei maakuntavaaleihin lähde tai eurovaaleihin, heitä syytetään demokratian romuttamisesta, vaikka ilmiö on päinvastoin. Tuli on hyvä renki median tapaan vallan vahtikoirana, mutta mediakratiassa valtaa käyttäen huono isäntä. Kekkonen ymmärsi mitä pelko tarkoittaa ja kuinka sitä käytetään. Pelko on nytkin aseista se ykkönen.
Kansaa painostetaan demokratian nimissä äänestämään sellaisesta, jota SE EI HYVÄKSY LAINKAAN. Näin etenkin perussuomalaiset menettää nyt ääniään ja maalaisliittokeskusta opportunistisena puolueena saa äänestäjänsä liikkeelle. Näin on ennustettu ja se on nyt helppoa.
Toinen puoli kansasta protestoi eikä äänestä lainkaan. SMP oli aikanaan medioillemme protestipuolue ja siten sopimaton hallitukseen. Nyt puoluelaitoksemme ja demokratia on joutunut tätä kautta syvään kriisiin. Ja media syyttää siitä kansaa, joka on muka laiska juoksemaan joka vuosi heitä äänestämässä TURHAAN.
Suomessa maalaisliittokeskusta on maaseudun konservatiivinen puolue ja Brysselissä liberaaliryhmän jäsen. UPEAA opportunismia mutta mahdollista Suomessa äänestäen. Kahta lautasta ei kuitenkaan enää kehdata esitellä. Vain Yhdysvaltain presidentti sitä käyttää vanhan miehen muistilla ja piruillessaan. Suomen suuntaan tällainen huumori sopii hyvin. Ottavat sen vakavissaan.
Jos kansa ei näitä vanhoja puolueitamme äänestä, uutta puoluetta kutsutaan (media kutsuu) protestipuolueeksi ja populistiseksi ja se jätetään sivuun. Näin nyt ja samoin 70-luvulla. Ruotsi on ikivanha kuningaskunta, jossa monipuoluejärjestelmän opiskelu on vasta käynnissä. Sehän on maa, jossa sosialismi jotenkin jopa onnistuikin.
Miettikää, millaisessa paineessa taistelee Kiteen talousalue Pohjois-Karjalassa? Osaatko talousalueen löytää kartaltasi? Autoin heitä tietokoneineni 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Neuvostoliitto hajosi ja raja oli aiemmin rikkonut talousalueen kahtia. Värtsilästä se oli taas avautumassa. Yhteistyötä opiskeltiin molemmin puolin rajaa. Tietokone kertoi jo silloin mitä faktorit, klusterit ja algoritmit tarkoittavat.
Kuka heitä Keski-Karjalassa on nyt tukemassa, puolet talousalueesta jäi rajan taakse? Entä Savonlinnaa Itä-Savossa. Miten luulette Mikkelin tai Kuopion sitä tukevan? Veivät viimeisenkin yliopiston laitoksen opettajia valmistavana ja jäljellä on mitä? Linna ja oopperajuhlat, lörtsyt torilla.
Oulu edustaa puolta Suomea pääkaupunkina vanhan Kainuunjoen, Oulujoen, suistossa. Mutta miten mahtaa mennä Iijoen suistossa Iin kunnalla ja Kemijoen suistossa Kemillä talousalueineen? Entä Kiiminkijoen kunnilla Ouluun liitettyinä Ylikiiminkiä myöten? Entä koko Kemijoen talousalueella ja Sallan sekä Savukosken suuntaan siirtyen, kuinka menee Pudasjärvellä ja Taivalkoskella Koillismaalla.
Kaikki nuo jokilaaksot olen moneen kertaan haastatellut, talo talolta, savu savulta heitä moneen kertaan lomakkeineni kiusaten. Nämä alueet tuovat turistille mieleen kaamoksen ja etäisyydet, jotka ovat siellä kokonaan toista kuin Uudenmaan ja Varsinais-Suomen pitäjien palvelut Hämeessä, Pirkanmaalla etäisyyksiä kauhistellen, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla kunnantalolta toiselle mittaillen.
Rovaniemeltä on matkaa kohti käsivartta tai päälakea liki sama matka kuin ajella sieltä Helsinkiin. Olen sen moneen kertaan ajanut saman vuorokauden aikana.
Entäpä jos siirtäisimme pääkaupunkimme lähemmäs Suomen muita talousalueitamme ja niiden elämää paremmin myös virkamiehinämme ehkä lopulta ymmärtäenkin. Helsinkihän on pieni metropoli palvellen ihan omassa kulttuurissaan ja sarjassa Keski-Euroopassa siinä missä Ruotsin eteläinen osa. Eihän siellä aluevaaleja edes järjestetä. Maaseudun junttien vaalithan nämä ovat. Vihreät jäävät liki osattomaksi.
Ruotsin Lappi alkaa Vaasan korkeudelta ja kyllä se siellä on myös ymmärrettykin. Miksi näissä alue- ja maakuntavaaleissa ei ole sanallakaan mainittu maantiedettä, talous-, sosiaali- ja kulttuuri- suunnittelumaantiedettämme? Siis aluesuunnittelua.
Meillähän koulutetaan alan ammattilaisia pilvin pimein, mutta äänessä ovat vain sitä kokonaan tuntemattomat poliitikot tai asiantuntijat. Ovatko 1990-luvulla syntyneet naiset ministereinämme sitä jotenkin muilta kiireiltään harrastaneet?
Käyneet Lapissa laskettelemassa, Koillismaalla ja Ounasjokilaaksossa kalastamassa, Inarin allasta ihmettelemässä, Oulankajokea ja Kiutaköngästä kuvanneet, Levillä lasketelleet, Sompion altaita Lokan ja Porttipahdan ympäristössä kauhistelleet? Kyllä ihminen on mahdoton ryöstäjä ja julma otus päästyään hoitamaan Helsingistä Euroopan yhtä rikkainta valtiotaan luonnonvaroineen.