27.05.2022
UNESCOn aineettomien kulttuuri ilmentymien joukkoon Suomesta on kelpuutettu ensimmäisenä ja ainoana vuonna 2020 suomalainen saunaperinne. Suomi ja sauna kuuluvat yhteen – maastamme löytyy arvioiden mukaan 3,2 miljoonaa saunaa. Se on paljon maassa, jossa väkiluku on vain 5,5 miljoonaa.
Ensimmäiset saunamme olivat maakuopissa. Kuopan pohjalla oli kiviä, jotka kuumennettiin. Tämän jälkeen kuopan ylle asetettiin puukehikko ja taljoja. Näin kertoo Suomen Monetan julkaisu, jossa kerätään suomalaisten symbolien maailmaa kolikkoina aiheenaan käsite ”Sydämeltään Suomalainen”. Kuulun näihin keräilijöihin.
Olen saunonut hyvin monenlaisessa saunassa ja ensimmäiset vakiintuneen asutuksen saunamme olivat ns. ”Mustia saunoja”. Savusauna oli ilman savupiippua ja löyly oli tosi kipakka, seinät savusta mustat ja tulikuumat.
Savusaunoja on edelleen tuhansia mutta valtaosa alkaa olla sähkökiukaalla varustettuja. Kerrostaloihin saunoja alettiin rakentaa 1970-luvulla. Suomen suurin sauna on, kuinka muuten, Merisotakoulun sauna Suomenlinnassa, jonne mahtuu kerralla noin 180 sotapoikaa saunomaan.
Sota on saunan tapaan kulttuurinen ilmiö. Sen perinne ulottuu hyvin kauas ihmislajin syntyyn ja sille tyypillistä on etenkin aseiden kehittyminen ja modernia sotaa on vaikea mieltää alkuperäiseen sotaan ja sen lukuisiin muotoihin. Tosin kuin sauna se on hyvin monikulttuurinen ilmiö.
Siinä missä saunomiseenkin kuuluu traditioita, juhannussauna koristeltiin kukin ja lehdillä, vihta tai vasta koottiin eri lajista olevista oksista ja kukista, myös sotien luonne ja kulttuuri on vaihdellut. Nykyistä sotaa on vaikea edes kuvitella syntyneen niistä primitiivisitä kulttuurimme muodoista, joista sota kulttuurina aseineen alkujaan syntyi. Sama pätee myös tapaamme kirjoittaa sodistamme ja etenkin omana aikanamme, jolloin mukana on globaali ilmiö ja myös sosiaalisen median tapa käsitellä hybridi- ja kyberajan ilmiöitämme. Niinpä nyt tuorein sotamme Euroopassa, Ukrainan sota ei ole Venäjällä sota lainkaan.
Takavuosilta blogeja ja artikkeleita kooten syntyy teoria, jossa sosiaalisen median globaali luonne ei välttämättä yhdistä meitä toisiimme vaan pikemminkin luo lisää jännitteitä, aiheuttaa pelkoja, on ahneen ihmisen välineenä vaarallinen ja helpottaa sairaan vallantavoittelun keinojakin sodan tapaan eläen.
Sosiaalisen median sodat ovat kokonaan muuta kuin mitä sodalla tarkoitetaan siihen liittyvien välineiden palvellessa tarkoitusta vahingoittaa ihmistä ja hänen elinympäristöään, tuhota ja hävittää, rikkoa ja raiskata uusimmalla teknologiallamme myös siviilejä, vanhuksia ja lapsia samalla surmaten.
Valtiot eivät ole nekään liberaaleja pohtijoitamme, kun seuraamme Venäjää ja Vladimir Putinin tapaa ohjata sotaisa koneistonsa surmaamaan heimoveljiään ja sisariaan Ukrainaan. Hänen toimintaansa ei näytä ohjaavan Thomas Friedmanin kaltaisten tiedemiesten tapa pohtia sellaisista elämäntyyleistä, jotka olivat 1990-luvun amerikkalaisesta keskiluokan unelmasta. Hän ei huomaa kuinka sota käsitteenä muuttuu sekin 2000-luvulle tultaessa ja Venäjällä asuen ja eläen.
Raiskaajat Ukrainassa ja oligarkit Venäjällä edustavat kovasti erilaista maailmankuvaa kuin mihin Friedmanin teesit sopivat käännettäessä niitä kielellemme 2000-luvun alussa Maarit Tillmanin kääntämänä.
Niinpä vaikkapa Tommi Melenderin essee Suomen Kuvalehden hampurilaisketjuja Boris Jeltsinin hajoavassa Neuvostoliitossa pöllyttäen (13.04.2022) on vääristyneen historiantulkinnan rinnalla myös heikosti ymmärretyn maantieteen ja globalisaation jälkiviisasta pilkkaamista. Venäjä 2000-luvulla on eri asia kuin Friedmanin pohdinnan aikainen globaali maailmamme. Se kun muuttui hetkessä.
Tosi on, että Friedmanin opit olivat naiiveja. ”McDonalds Venäjällä ei tarkoittanut hampurilaisketjuna maailmanrauhan taetta ja kapitalismin ikuista voittoa sodistamme Venäjällä ne käynnistäen 1990-luvulla. Venäjällä tosin oligarkkien kotiuttamana ja mukana myös muuta läntistä hapatustamme.
Historia ei todellakaan loppunut vuosituhannen vaihtuessa tai Neuvostoliiton romahtaessa vaan se sai kokonaan uuden vaihteen päälle. Se ei ollut myöskään markkinanationalismin, fanatismin, militarismin, fundamentalismin ja muiden kirosanoiksi leimattujen loppukaan, päinvastoin. Savusaunojen tapaan nekin säilyivät ja polttivat kuten mustia nokisia hirsiseiniä kosketellen. Suomessa saunan taakse joutumisella tarkoitettiin jotain hyvin lopullista silläkin.
Liberaali rauhanteoria oli idealistinen visio, josta kylmän sodan aikana leivottiin yhteiskunnallinen hypoteesi. Nyt tätä hypoteesia seurataan Ukrainan ohella myös Putinin sotia selitellen ympäri maailmaa ja Yhdysvaltain tapaa nostaa varustelukilpailun panoksiaan. Se on väärä tapa lähestyä vanhaa monttuun rakennetun saunan historiaa tutkailtaessa Putinin jälkiä seuraten.
Suomi kokee nyt Nato hakemuksineen takavuosien liberaalin Ruotsin rinnalla, miten aseet puhuvat ja turkkilainen Erdogan kertoo, kuinka hänen tahtonsa on Euroopassa ja Yhdysvalloissa yhtä merkityksellinen kuin kenen tahansa häntä nöyryyttäneen liberaalin rauhanteoriat Ruotsista niitä esitellen. Jälleen löylyjä lyövällä on käsisään kokonaan erilainen sauna ja sen löylyt kuin sähköinen kiuas kotitalossa.
Kultaisten kaarten teoria ei ehtinyt edes ikääntyä arvokkaasti, kun se jo vanhentui, kirjoittaa Melender ja on luonnollisesti oikeassa. Friedmanin kirjan ensipainos oli tuskin ehtinyt kirjakauppojen hyllylle, kun Naton pommikoneet kylvivät lastiaan Serbiaan.
Rauhaan pakottaminen ei ole sekään oikein uskottava tapa lopettaa sotamme käyttäen aseina niitä välineitä, jotka ovat sodalle tunnusomaisia raiskauksineen. Pakotettiinko Adolf Hitler rauhaan ja oliko talvisotamme rauhaan pakottamista valtaamalla Suomelta alueita Pietarin turvaksi?
Nykyinen ja myös takavuosiemme voimapolitiikka ja sen pelko ydinaseineen sekä tästä rakenneltavat kyhäelmät teorioiksi ovat pitkän ja polveikkaan voimapolitiikan luomaa harhaa, josta syntyy myös virheellinen kuva demokratioista, jotka eivät muka sodi keskenään. Vapaat markkinat ja niiden synnyttämä keskinäinen riippuvuus on sekin samaa harhaa ja liberaalit rauhanteoriat idealistisia visioita paremmasta maailmastamme. Suomalainen Merisotakoulun sauna ei ole levinnyt oikein globaaliin käyttöön sekään.
Meillä ei ole ennen ollut sellaista globalisaatiota, jossa nyt elämme eikä sellaisia välineitä, joita käytämme. Näiden varaan rakentuvat teoriat ovat mahdollisia vain nyt luotuna, ei vuosisatoja sitten näitä edes tuntematta. Ydinaseet ja muut mm. biologiset aseet ovat oman aikamme tuotetta ja niiden käyttö ja kehittely kulkee rinnakkain. Siinä pyritään myös hankkimaan taloudellista voittoakin.
Kansanvaltaiset aatteet ja oman aikamme kulttuuri levisi laajalti vasta ensimmäisen maailmansodan aattona tai oikeammin toisen maailmansodan seurauksena. Se että tavarat ja pääoma liikkuvat rajojen yli, oli kuitenkin yleistä jo ennen suursotiamme ja niiden seurauksena hävitettiin, tuhottiin ja surmattiin miljoonittain ihmisiä.
Kukaan ei varmaan tätä tahtonut ja halunnut, mutta sota nyt vain levisi ja laajeni omalla painollaan ja voimalla. Ihmisluonnon sotaisia ja väkivaltaisia piirteitä ei voi vangita sellaisilla teorioilla, jotka jättävät meidät liberaalien rauhanteorioittemme kanssa todellisen elämän ulkopuolelle.
Yhteisöjen, yksilöiden, mutta myös fyysisten rajojen välillä vallitsee jännitteitä, jotka ikävä kyllä ajavat meitä toisiamme vastaan, tahdoimme tai emme. Kyse ei ole vain pelosta, ahneudesta, vallantavoittelusta ja ihmisen geneettiseen perimään liittyvistä lainalaisuuksista. Kyse ei ole myöskään pelkästään sosiaalisesta pääomasta tai muististamme, nationalismista, militarismista tai fundamentalismista.
Putinin toiminta Venäjällä ei selity sillä, että hän olisi epäonnistunut hankkimillaan pääomilla raaka-aineita myyden luomaan riittävän elintason Venäjällä. Ei syynä sotimiseen muuallakin kuin Ukrainassa ole ollut myöskään estää Ukrainaa ja länsimaita luomasta pakotteita, rakentaa Venäjästä linnoitus. Sodassa ja suomalaisen saunan takana toimivat eri lait kuin mitä kirjoituspöydän ääressä fundeeraten.
Syyt, jos niitä on jostain haettava, liittyvät Venäjällä talouden ja politiikan sekä kulttuurin muuttumiseen ajoittain sodan käynnin välineeksi ja kaikki muu oli tarkoituksellista ja sairasta valetta, mytomanian kaltaista elämää, eskapismin kaltaista harhaa, tapa luoda myös länteen disinformaatiota, eripuraa, sekä uskotella omille, kuinka länsi todellakin olisi rappiolla ja eripuraisena heikko. Se ei vastaa tuleen tulella.
Kuinka länsi ei kykenisi vastatoimiin, saati sellaisiin pakotteisiin, jotka veisivät kohtuuttomiin taloudellisiin uhrauksiin. Itse Ukraina muistutti Venäjällä nähtynä kuvausta rappiolla olevasta valtiosta, jota hupsu näyttelijä johtaisi.
Sota siellä ei olisi kuin hetken vievä ponnistus, jos sitäkään. Tulisi muistuttamaan vuoden 1939 talvisotaa pientä Suomea vastaan, joka jatkui kuitenkin yli sata vuorokautta ja osoitti oman Neuvostoliiton armeijan heikkoudet ennen Hitlerin hyökkäämistä. Se oli saatava uskottavaan kuntoon ennen toisen maailmansodan alkua ja niinpä ennen Suomeen hyökkäämistä oli tehtävä salainen sopimus, josta suomalaiset eivät tienneet mitään. Suomi jätettiin yksin.
Kävi toisin kuin Venäjällä laskettiin. Laskelmien taustalla oli oligarkkeja, joiden lyhyen matematiikan arvosana oli hylätty improbatur ja miinus vielä perässä ylioppilaskoe lännessä suorittaen. Ei sellaisella matematiikalla sotia voiteta.
Venäjä valtiona joutui täydelliseen boikottiin, johon yhtyivät myös yksityinen sektori ja sijoittajat. Venäjän rakentama linnoitus oli sekin harhaa ja näiden varaan rakennettu synteesi putinismia. Teesi, antiteesi ja synteesi oli syntynyt mytomaniasta, eskapimista ja tuloksena oli putinismia. Kun tästä kirjoittaa kirjan, se on oman aikamme tuote sekin.
Ruplan kurssi romahti, sitä pidetään yllä keinotekoisesti, vuosikymmeniä rakenneltu talous meni roskakoriin. Globaali ja integroitu pakote on luonnonvaroistaan elävälle jättivaltiolle kauhea paikka kestää kuukausia, saati vuosia. Toki se tekee kipeää myös pakotteet asettaneille valtiollekin, yrityksille.
Hyökkäyssota osoitti kuitenkin haavoittuvuutensa Venäjälle. Tätä Putin ei osannut laskea. Kiinan varaan rakentuva talous on sekin virhearvio. Kiina joutuu pohtimaan suhteensa ensin länteen. Venäjän talous oli liian yksipuolinen ja perustui öljyyn ja kaasuvaroihin. Tähän perustui myös Venäjän sotilaallinen voima. Huonon pään takia koko ruumis alkoi kärsiä.
Venäjä tärveli hyökkäyssodalla Ukrainaan vuosikymmenisen taloutensa ja samalla kulttuurinsa perustan. Kun samaan aikaan länsi siirtyy vihreään talouteen, Venäjästä syntyi omituinen kummajainen globaalin maailman toimijana. Pakotteet eivät vielä vie Venäjää rauhaan, mutta panevat pohtimaan, miten jatkaa tästä ilman sitä johtoa, joka ongelman on aiheuttanut. Tämä koskee muitakin kuin Venäjän ydinalueita. Sillä on valtava periferia kulttuureineen. Ne eivät ole toipuneet vielä Neuvostoliiton hajoamisestakaan.
Todennäköisin vaihtoehto on globaali talouden taantuma, josta etenkin Venäjä kärsii. Ei kuitenkaan siinä määrin kuin ne valtiot, joiden talous on erityisen riippuvainen Venäjästä, tai joiden kohdalla vihreän talouden rakenteet ovat tuntemattomia. Tällaisia löytyy eniten köyhässä Afrikassa mutta myös Etelä-Amerikassa ja toki myös Euroopassa. Sen sijaan Venäjä ja Putin hahmoina jäävät vain historian hämäriin ja unohtuvat.
Aikakautena tämä ilmiö jää lopulta vähämerkitykselliseksi rinnan niiden tapahtumien kanssa, jotka alkoivat pandemioistamme, vihreästä aallosta, sekä jatkuvat hybridi- ja mediayhteiskunnan kehityksenä kohti uutta globaalia, mutta myös lokaaleja yhteiskuntavaiheitamme.
Yksilön kohdalla nämä muutokset liittyvät jatkossakin ympäristökysymyksiin ja tuovat lisää vastuuta, mutta samalla myös vapautta totalitarismin hengestä. Sitä ei kuitenkaan huomata liittää Venäjään ja sen epäonniseen sotaan Ukrainassa. Tässä ei tehdä juurikaan virhettä. Syyt kun ovat lopulta kokonaan muualla.