Neljä nekrologia

29.09. 2022

Menneen kesän aikana moni merkittävä suomalainen sai nekrologinsa maan päälehteen. Näistä omakohtaisesti koskettavimpia olivat, vain muutama nimi mainiten, ensin MTK:n puheenjohtajana muistettu Heikki Haavisto.

Haaviston uran huippuhetki sattui Suomen liittyessä EU:n jäseneksi ja Paavo Väyrysen erotessa Esko Ahon hallituksen ulkoministerin tehtävästä. Tämä tehtävä siirtyi hiven yllättäenkin Heikki Haavistolle.

Haavisto oli taustaltaan suuren maatilan ainoa poika Raision Hintsan tilalta. Hänen enonsa oli jääkärikenraalimajuri Antero Svensson ja isä toimi talousneuvoksena Hintsan kartanoa viljellen.

Haavisto suoritti agronomin tutkinnon nuorena miehenä ja jatkoi juristin opintojaan kandidaatiksi mutta samalla myös sivussa kansantalouden ja poliittisen historian luennoilla kulkien.

Näin minulle on kerrottu ja se vastannee lähinnä omalla kohdallani kahta väitöskirjaa eri tiedekunnissa, mutta samalla myös biologiaa opiskellen maisteriksi saakka, olkoonkin että tohtorin arvot ovat valtiotieteissä ja sosiologiassa sekä maantieteessä luonnontieteellisen tai filosofisen tiedekunnan sisällä.

Oulun yliopisto tarjosi vankkaa luonnontieteistä osaamista ja Turun yliopisto myös yhteiskuntatieteistä tai valtiotieteisiin erikoistuen. Tukiaineitahan meillä oli mm. kemiassa, biokemiassa, tilastotieteessä, ATK:ssa jne. Joillakin tukiaine muuttui myöhemmin pääaineeksi.

Tukiaineesta kun oli omana aikanani suoritettava siitäkin tutkinto, ei vain pääaineesta. Haavisto ei kuitenkaan jatkanut tutkijan uralle suorittaen lisensiaatti ja tohtorintutkintoja vaan keskittyi luottamustehtäviin niin Metsäliitossa kuin Pellervo seurassa ja luonnollisesti maalaisliitossa, myöhemmin keskustapuolueessa.

Merkittävin tehtävä Haavistolle avautui MTK:n johdossa ja myöhemmin Suomen ulkoministerinä maamme liittyessä EU:n jäseneksi.

EU oli suomalaisille paljon merkittävämpi ratkaisu kuin tänään Natoon liittyminen. Siitä myös äänestettiin ja neuvottelut koskivat etenkin maataloutta ja luonnonvarojamme sekä samalla maaseutua. EU:n budjetista kun tuolloin valtaosa oli maatalouteen liittyvää sekä erilaisia aluetukia samalla.

Haavisto oli henkilönä poikkeuksellisen älykäs ja diplomaatin taidoilla varustettu herrasmies. Poikkitieteisyys näkyi sekin miehen tavassa tehdä ratkaisuja ja hakea kompromisseja tuon ajan Suomessa. Sama päti hänen toimintaansa neuvoteltaessa Suomen ehtoja EU:n jäsenenä, koskien etenkin maataloutta, metsiämme, luonnon varojamme ja maaseutumme tulevaisuutta, mutta samalla myös aluepolitiikkaa ja taloutemme rakenteita ylipäätään.   

Olin itse samaan aikaan siirtynyt MTT:n (LUKE) palveluun erikoistutkijana ja tutkimusjohtaja yliopiston tehtävistä ja kuntien palvelusta Jokioisiin sekä Hämeeseen siirtyen. Jo tuolloin käytiin keskustelua alan tutkimuksen yhdistämisestä koskien kaikkia luonnonvaralaitoksiamme maataloutta, metsätaloutta sekä riista- ja kalataloutta erikseen tutkien ja hallinnoiden. Ympäristöministeriö puuttui sekin kokonaan. Sen laajuudesta käytiin kädenvääntöä.

Eurooppa oli tuolloin hyvin vahvasti luonnonvaroistaan kiinni pitävä ja se koski etenkin Välimeren maita ja Ranskaa mutta luonnollisesti myös Saksaa ja Pohjolaa, Itämeren alueitamme. Ukraina ei kuulunut tuolloin EU:n piiriin mutta Neuvostoliitto oli juuri hajoamassa samaan aikaan kun omasta asemastamme EU:n sisällä käytiin poliittista polemiikkia. Ukraina jos mikä oli vahva maatalousmaa.

Olin itse tilapäisesti kaksi vuotta Karjalassa Kiteen talousalueella hoitamassa alueen kuntien yhteistyötä ja samaan aikaan myös rajan yli tapahtuvaa toimintaa seuraten 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa ennen siirtymistäni MTT:n (LUKE) organisaatioon.

Elimme vaihetta, jossa suomalainen maaseutu ja sen aluerakenne sekä luonnonvarat oli saatava verkostoitumaan myös talouden ja biotieteitten näkökulmasta kehittyvään uuteen teknologiaan ja sen ottamaan jättiloikkaan. Näin Suomessa agropolis ja agronet syntyi rinnan teknopolisten kanssa, mutta ennen internetin leviämistä käyttöömme. Olimme globaalisti Nokian tapaan muita edellä. Tämä ei miellyttänyt kaikkia tuon ajan poliitikkojamme ja medioitamme.

Tässä merkityksessä poikkitieteisyys ja Heikki Haaviston antama tuki oli sekä MTK:n että myöhemmin ulkoministerinä poikkeuksellisen merkittävä. Haavisto kun oivalsi mistä on kysymys ja kuinka pragmaattinen maatalous ja luonnonvarat voidaan hoitaa myös juridisesti ja kansantaloutemme näkökulmasta järkevällä tavalla etuajassa uuteen, poikkeuksellisen luovaan innovaatiovaiheeseen. Näin myös EU:n rahoitusta voitiin käyttää juuri siihen tehtävään, johon se oli alkujaan ajateltukin.

”Täällä Aarne Tanninen Washington” tuli 1980-luvulta alkaen tutuksi suomalaisille. Tannisen tapa esitellä uutisensa oli uskottava. Tanninen kuoli Helsingissä 90-vuotiaana ja ehti elää yli puolet tuosta ajasta ulkomaan kirjeenvaihtajana. Tanninen oli siis samaa ikäpolvea kuin Haavisto.

Tannisen ura alkoi yllättäen nuorena miehenä Venäjältä tai oikeammin Neuvostoliitosta 27-vuotiaana valtiotieteitten opiskelijana. Suomi on pieni maa ja myös valtiotieteilijät tunsivat toisensa. Tosin Tannisen ura Neuvostoliitossa käynnistyi jo hetkellä, jolloin itse olin vasta seitsemänvuotias, enkä seurannut hänen kirjoituksiaan Uuden Suomen sivuilta.

Tanninen ei osannut venäjää, jolloin juttujen kirjoittaminen luonnollisesti vaikeutuu, ellei löydä niille sopivaa kuvittajaa. Sellaisena toimi Tannisen vaimo.  Tuolloista ”punaisen hämärän maata” luonnehdittiin vaikeaselkoiseksi. Tuo tulkinta ei ole noista ajoista muuttunut juurikaan.

Maantieteilijänä, etenkin sosiaali- ja kulttuurimaantiedettä opiskelleena, geopolitiikkaan läheltä tutustuen, Neuvostoliittoa myös kiertäneenä, suuren naapurin monikulttuurinen kirjavuus on toki ehtinyt avautua ja sitä pitää merkittävänä rikkautena. Venäjä ei ole sama kuin Neuvostoliitto eikä Yhdysvallat sama kuin Washington tai Kalifornia.

Aarne Tannisen vuodet Lontoossa Neuvostoliiton jälkeen teki hänestä uutismaailman keskuksen oivaltavan maestron. Hän oppi poimimaan Daily Telegraphin ja lukuisten uutistoimistojen jutuista parhaimmat ja jakoi ne suomalaisille Uuden Suomen lukijoille. Samalla perheen tyttäret oppivat brittiaksentin hekin.  Sehän on vallan eri kieltä kuin muuttaa Yhdysvaltoihin.

Tannisen tapa kasvaa suomalaiseksi toimittajaksi kulki läpi pimeäksi kutsutun uutistoimituksemme vuodet 1970-luvun Ylen uutistoimituksessa. Oli hänen ansiotaan, että Yle kykeni pitämään journalistisen linjansa noina ristikkäisten myrskyjen aikoina niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin.

Koti on monelle toimittajalle ja tutkijalle, poliitikolle, tärkein kiintopiste, jolloin koko perhe joutuu elämään myös isän mukana, vaikka maat ja kulttuurit vaihtuisivatkin. Lisäksi nyt 90-vuotias on joutunut elämään ns. vanhan koulukunnan kasvattina. Tätä meillä Suomessa ei aina oikein ymmärretä, mitä sillä tarkoitetaan.

Siis sitä asiallisuutta, mielipiteitten kuuntelua sekä arvomaailmaa, joka ohjaa lopulta syntyvän tarinan sisältöä, sen narraatiota. Tähän perustuu myös kansainvälisen politiikan taitavan analyytikon työ, kuten samaisen sivun Katarina Brodin nekrologissa ja sen otsikossa kerrotaan.

Tutkijan tapaan tarkastella ympäristöään, havainnoida myös yksityiskohdat sekä hakea riittävät kontaktiverkostot. Nykyisin netin kautta ja tietokoneen avustuksella, robotiikan keinot tuntien.

Rauno Ruuhijärvi on läheisin tämän kesän 1930-luvulla syntyneistä ja nekrologinsa Helsingin Sanomiin saaneista, myös minuun voimakkaasti vaikuttaneista henkilöistä. Rauno vietti lapsuutensa Kauhavalla ja vieraili jo varhain Lapissa. Luonnontieteiden opiskelu käynnistyi samana vuonna 1951 kun itse synnyin.  

Raunon tutkimuskohteet löytyivät aluksi Sompion soilta, siis alueilta, jotka jäivät myöhemmin tekoaltaan alle ja Lokan evakot jouduin itse haastattelemaan useampaan otteeseen. Ne olivat suuria aavoja ja nousivat turvelauttoina altaiden pintaan. Niiden luontokartoitukset vuosilta 1958-1960 olivat Ruuhijärven tekemiä.

Koskista kilpailtiin ja Kemijoki yhtiö perustettiin valtion yhtiönä. Pohjolan Voima joutui tyytymään Isohaaran voimalaan. Pohjolan Voiman perustamisasiakirja oli isoisäni veljen Ilmari Luostarisen käsialaa. Sodan myötä maa tarvitsi korvaavia energialähteitä ja Enso Gutzeit metsilleen ja paperille myös luovutetun Karjalan jälkeen uusia energialähteitä. Puun kantohinta muuttui sekin ja hakkuiden kannattavuuden nollaraja muuttui pohjoisemmas.

Suotyypit Rauno ehti hakea ja rakentaa kotitalonsa Korsoon. Perheeseen syntyi kolme poikaa. Raunosta tuli kasviekologian professori ja kenttäkurssit pidettiin Lammin biologisella asemalla. Tuolla asemalla tapasin Lammin esimiehen ensimmäisen kerran ja silloin vielä opiskelijana.

Ruuhijärvi ohjasi kymmeniä juuri vesi-, suo- ja metsäekologian tutkimusohjelmia ja opinnäytetöitä.  Hän aloitti luonnon- ja ympäristönsuojelun yliopisto-opetuksen ja toimi Suomen Akatemian ympäristötieteellisen toimikunnan ensimmäisenä puheenjohtajana sekä minä sen ensimmäisenä tutkijana.

Minulla aiheena oli vielä rakentamattomien jokien yhteiskunnallisten, alueellisten ja kansallisten vaikutusten arviointi sekä samalla poikkitieteisten tutkimusmenetelmien kehittäminen.

Ruuhijärvi toimi myös soidensuojelun perusohjelmien toteuttajana ja Suomen luonnonsuojeluliiton pitkäaikaisena puheenjohtajana. Syntyi Urho Kekkosen kansallispuisto, koskiensuojelulait, ensin Iijoella ja sen tekoaltailla, Vuotoksen Kemihaarassa sekä Siuruanjoen ja Kollajan altailla Iijoella.  

Ne olivat toki yhteisiä päätöksiä ja niitä edelsivät monet kirjavat mm. Kuusamon koskia tarkoittavat koskisotammekin.

Samaan aikaan kun suojelupäätökset etenivät, kehittyivät myös uudet keinot ja aluepolitiikan menetelmät, joilla Pohjois-Suomen ja Lapin taloutta jokilaaksoissa edistettiin. Tyyppiesimerkki on Sirkan tekoallas, jonka rakentamatta jättäminen antoi mahdollisuuden Ounasjoen suojeluun ja samalla syntyivät suunnittelukartastot, joiden kautta ja yliopistojen tukemana Sirkan allaskylän paikalle syntyikin turistikylä ja tunturista saaren sijaan kansainvälisesti nimekäs laskettelukeskus. Muutosta voi pitää vallankumouksellisena.

Lapin elinkeinoelämän kehitys muuttui vahvasti myös Rovaniemen yliopiston kautta ja samalla matkailun globaali luonne oli hallittava hoitaen myös Lapin arkaa luontoa ja sen peruselinkeinojakin.

Raunon harrastukset jatkuivat myös eläkepäivinä valokuvaajana, kirjailijana, runouden ja kuvataiteitten ystävänä.

Ruuhijärvi oli ensimmäisiä suomalaisia, ammattinsa hallitsevia luonnonsuojelun ohella myös siitä tunnustusta saaneita alan tutkijoita, ja samalla hänen panoksensa on palkittu mm. hänen ja hänen vaimonsa nimeä kantavalla 50 hehtaarin suuruisella luonnonsuojelualueella.

Hannu Siitosen suomalaiset muistavat keihäänheiton Euroopan mestarina ja olympiahopeamitalistina mutta myös vaimonsa Eeva-Liisan kanssa nykyisin luonnonsuojelijana ja ns. Haarikon alueen suojelusta Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon yhteisen kansallispuiston sydämessä. Mukana on toki myös suomalainen aktiivinen kylätoimintamme. Kylätoiminnan isänä taas mainitaan usein tamperelainen professori Lauri Hautamäki kylätoiminnan oppaineen.

Suomi tunnetaan keihäänheittäjien maana ja niinpä lehti on osannut yhdistää keihäänheittäjien ja oman kylänsä kylähengettären, Eeva-Liisa Siitosen nekrologin juuri Rauno Ruuhijärven nekrologin yhteyteen. Ero synnyin vuodessa on kuitenkin liki neljännesvuosisata, jolloin aika vaikuttaa luonnon ja maaseudun kylien sekä keihäänheittäjien kasvattamiseen on ollut yhden sukupolven lyhyempi. Näin Siitonen edustaa omaa sukupolveani ja Ruuhijärvi, Tanninen ja Haavisto isäni sukupolvea. Usein nämä nekrologien erot syntyvät juuri tästä.      

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts