01.10. 2022
Mistä minä muistan Sillanpään? Miina Sillanpää syntyi Jokioisten kunnassa, jossa sijaitsee mm. Maatalouden tutkimuskeskus ja nykyinen Luonnonvarain tutkimuskeskus LUKE.
Olen työskennellyt sen labroissa vuodesta 1990 alkaen. Viemme Maijan kanssa kukkia Maijan suvun, Klemelöitten haudalle, jota vastapäätä on Miina Sillanpään hautapaasi. Hän syntyi Jokioisissa vuonna 1866 ja Riktingin yhdeksänlapsiseen perheeseen sekä työskenteli nuorena tyttönä Forssan puuvillatehtaassa, kuten niin monet tuon ajan lounaishämäläiset nuoret naiset.
Ehdin työltäni seurata lounaishämäläistä elämää sekä avustaen samalla rahoituksen hankinnassa EU-ohjelmakautemme alussa sekä myöhemmin myös valtuustossa ja hallituksessa Forssassa. Lehtityö ja painotalo on suvulleni tuttu Etelä-Savosta, siinä missä Kalevan talo aikanaan Oulussa tai Turun Sanomat Turun yliopistossa työskennellen, Oulun yliopiston rinnalla, ja Kalevan talon tiloissa, Kaleva-lehteen myös kirjoittaenkin monen muun median ohella.
Forssan historiaa ja nuoria naisia kuvaava veistos, ”Pumpulienkeli”, löytyy Forssan toripuistosta ja tein itsekin oman tulkintani tuosta aiheesta puutarhaani pian Forssaan muutettuani.
Sillanpää syntyi köyhiin oloihin, kuten kaikki muutkin tuon teollisuuslaitoksen ja Forssan kaupungille leimansa antavan tehtaan työläiset. Miina ei kuitenkaan jäänyt Forssaan pumpulienkeliksi, vaan muutti Porvooseen ja vaihtoi nimensäkin 18-vuotiaana. Lapsia ja perhettä hän ei voinut perustaa, kiitos tuon ajan sellaisten esteitten, joita nainen koki yhteiskunnallisena osallistujana. Eivät ne kaikki ole toki poistuneet vieläkään.
Niinpä Miina ei voinut mennä naimisiin eikä lapasia hankkinut. Hänestä tuli järjestönainen. Ei toki niinkään teoreetikko vaan paremminkin opettaja ja äitihahmo, poliitikko tuon ajan naisena. Hän ehti olla kansanedustaja peräti 38 vuotta ja vasta ystäväni Sirkka-Liisa Anttila ohitti hänet ja luonnollisesti maltillisena forssalaisena puolueensa opettajana ja äitihahmona. Karjalasta aikanaan Hämeeseen muuttaneena. Kuten niin monet muut lounaishämäläiset ja elämänsä tänne perustaneet ahkerat ja aikaansaavat karjalaiset, pääosin Muolaan pitäjästä.
Kutsun itse Loimijokilaaksoa Loimi-Muolaan talousalueeksi. Jos yhteistyö sujuisi ilman keinotekoisia rajoja, elämä olisi alueella monelle monin verroin helpompaa. Etenkin nyt poikkeuksellisen vaikeina aikoina ja sijaiten Helsingin, Turun ja Tampereen kolmion keskellä. Ne ovat aivan liian ankaria kilpailijoita Loimi-Muolaan talousalueelle.
Sirkka-Liisa Anttilassa on jotain samaa kuin viisi kertaa maalle presidenttiä valinneessa Sillanpäässä. Tannerin hallituksessa Miina Sillanpää oli sosiaaliministerinä (SDP). Muita salkkuja naisille ei tuolloin oikein voinut edes ajatella. Eikä ajattelu ja asenteet tuosta hetkessä muuttuneet. Matka pääministeriksi oli odottamassa kaukana tulevaisuudessa vuosituhannen vaihtumista. Se tehtävä ei ole nyt helppo.
Miina Sillanpäätä voidaan pitää maltillisena vasemmistolaisena ja siitä syntyi joskus kitkaakin ääriajattelijoiden kanssa. Aimo Turtiaisen veistämä ”Soihtu” muistomerkki Helsingin Tokoin rannassa, sai kasvonsa juuri Miina Sillanpäältä.
Tämä nyt elämämme aika ja vuosikymmenen alku on kaukana maltillisesta, ja nykyisen hallituksemme naiset joutuvat tekemisiin sellaisen Euroopan kanssa, jonka kohdalla muutokset sekä yllätykset ovat kohta päivittäisiä. Niinpä seuraavan kirjanikin, juuri painossa olevan, nimikin kuvaa juuri tätä aikaa, sen arvaamattomuutta ja draamaa Euroopassa, alkaen Ukrainan sodasta osana Venäjän kouristelua sekä globaalin epävarmuuden heijastumista kansalliseen ja paikalliseen elämäämme.
Toisin kuin vielä Miina Sillanpään aikoihin ja koskien nyt myös naisia ministereinämme ja pääministerinä sekä kuunnellen juuri Venäjän presidentti Putinin puheen sekä oman presidenttimme Sauli Niinistön kommentit tuosta puheesta. On tulossa kylmä talvi muutenkin kuin energialähteiden kadotessa Itämeren hyisiin aaltoihin ne räjäytellen. Epäilen, ettei takana ole ainakaan maltillinen nainen ja hänen järkensä ja harkinta.