Suurten kysymysten ja tunteiden sekä pienten marginaalien politiikkaa
30.03. 2023
Eduskuntavaalien kiihkeät tunnelmat vievät puheenjohtajat historiamme syövereihin ja väärille laduille. Ikä ja sukupuoli vaikuttavat siihen, miten käsitteitä viljellään alkaen Horneteista sekä edeten värien käyttöön hallitusta muodostettaessa.
Niinpä Marinin puhe ”sinimustasta hallituksesta” kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä oli suora viittaus fasismiin ja loukkasi. Marin pyysi anteeksi, mutta ei toki naispuheenjohtaja Riikka Purralta vaan kokoomuksen Orpolta. Näin myös medioita lukien. Se oli pääotsikon arvoinen kömmähdys, johon kiihkeäluonteinen Marin Horneteineen lensi. Joskus on suloista hullutella mutta ei nyt tällaisella hetkellä. ”Aliquando insanire iucundum est.”
Erot miesten ja naisten välillä taisteltaessa edustajapaikoista ja vallasta paljastuvat katsojalle yllättävällä tavalla pienissä yksityiskohdissa. Sama päti sormien heristelyynkin Marinin ja Purran välillä edellisessä yhteenotossa. Kyse on henkilöistä ja sukupuolesta. Orpon suuntaan heristely olisi vaikuttanut koomiselta.
Asian nosti esiin tentin lopussa Orpo.
”En pidä yhtään siitä, että käytät mahdollisesta porvarihallituksesta nimitystä ’sinimusta hallitus’. Se viittaa fasismiin, ja minusta se loukkaa meidän ihmisiämme. Me olemme 105 vuotta olleet rakentamassa demokratiaa Suomeen, taisteltu sen puolesta. Minusta tämä on väärin, ja sitä pitäisi pyytää anteeksi”, Orpo sanoi Marinille.
Marin vastasi, ettei hän ”viittaa sinimustaan liikkeeseen tai historiaan” vaan siihen, että kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus olisi sinimusta eikä esimerkiksi edistäisi ihmisoikeuksia. Harkitsematon heitto on usein väsymyksen merkki. ”A lasso rixa quaeritur.”
Vaalit ratkaistaan usein hyvin pienten eleitten kautta ja television paljastaessa enemmän kuin kiihkeässä keskustelussa on pohdittu. Sama ilmiö tuli esille mm. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ja Nixonin ylähuulen hikoilussa, josta näytettiin myös lähikuvia. Hänen esiintymisensä ei ollut rentoa ja ”presidentillistä”, jollaista oli opittu odottamaan Kennedyn klaanin edustajilta. Voiton eteen on nähtävä vaivaa. ”Amat victoria curam.”
Kun vaalien tärkeimpiin keskusteluihin osallistuu kahdeksan puolueen puheenjohtajat ja välillä kesken näytelmän tilaisuudesta poistuva Harkimo, silloin oleellista on seurata miten yksinäinen mies, Kokoomuksen Orpo, selviää tentistä seitsemän naispuheenjohtajan tulituksessa ennakkoon pääministeriksi jo povailtuna.
Vaaleista ei haluttu Nato-vaaleja eikä niistä sellaista tullut. Pelko on aseena kauhistuttavin ja kauhu kangistaa. Kukaan ei halua sellaista aihetta vaalien pääteemaksi. Mieluummin seurataan politiikan tuttua nelikenttää ja sen polarisoitumista kahden kentän välillä. Osa puolueista edustaa oikeistokonservatiiveja ja valtaosa vasemmistoliberaaleja nelikentässä. Kaksi nelikentän ruuduista ammottaa tyhjänä. Tyhjästä ei synny mitään. Ex nihilo nihil fit.”
Kaksi kenttää komeilee tyhjänä seurauksena historiastamme. Meiltä ei löydy puolueita oikeistoliberaaleina eikä vasemmisto konservatiiveina. Oikeistoliberaalit karsittiin sotiemme aikana IKL:n kaltaisten toimijoiden seurauksena ja liberaalipuolueen kohtalona on ollut tulla syödyksi kartalla kaakon suunnan edustajina. Näin kävi, kun valo tuli yksin idästä. Elimme kylmän sodan ja Urho Kekkosen Suomessa. ”Ex oriente lux.”
Väli-ilmansuunnat eivät oikein vedä maassa, jossa riittää riitelyä idän ja lännen välille asemoituen joko konservatiiveiksi tai liberaaleiksi. Idässä käyrä tahtoo kääntyä koilliseen ja lännessä lounaaseen.
Lounatuulet ovat lauhoja virtauksia. Vasemmistolainen konservatiivi on yhtä outo lintu kuin liberaali porvari suomalaisen mittapuun mukaan medioitamme tulkiten. Tuollaisessa tulkinnassa jumalatkin tahtovat kuolla. ”Deus Mortuus Est.”
Näin mukana ovat vain kaksinapaisuutta korostavat ilmansuunnat koillinen ja lounas, kaakko ja luode eivät meille kelpaa. Kaksinapainen polarisaatio on historiamme tuotetta ja ymmärrämme sen etenkin maantieteilijöinä, poliittisen maantieteen edustajia. Meille opetettiin yliopistoissamme puhumisen lahja, joka riitti huojentamaan mielen. ”Dixi et animam levavi.”
Maantieteelle emme mitään voi, lausui Juho-Kusti Paasikivi ja oli mielestämme oikeassa. Me rakastamme karttojamme. Nykyisin ne ovat satelliitein tehtyjä ja tulkittuja, robotiikan ja tekoälyn tuotetta. Sama pätee niiden tulkinnassa, oli se sitten luonnontieteinen tai ihmistieteinen luonteeltaan. Politiikan kohdalla tämä on Naton käyttämänä kaikkea muuta kuin yksiselitteinen, tässä ja nyt avattava ilmiö. Uskoimme kuitenkin, kuinka opettamalla opimme. ”Docento discimus.”
Globaalisti tulkiten Suomi ja Ruotsi eivät toki voi jäädä Venäjän jalkoihin. Niinistön ja Marinin hallitus jäi historiaan eilen Nato-päätöksen vuoksi, ei pandemiasta tai velkaantuneen kansakunnan budjetista. Kiina seuraa mitä Euroopassa tapahtuu.
Eurooppa taas ei selviä omasta puolustuksestaan ilman Natoa ja Yhdysvaltoja. Tähän asetelmaan ei sovi enää Suomen ja Ruotsin erillinen asema puolueettomina saarekkeina Itämeren ja Jäämeren kainalossa. Jo kolmas kirjani käsitteen ”Arctic Babylon” alla oli siten välttämätön kirjoittaa ja julkaista vuosiksi 2011, 2015 ja 2023. Olen puhunut ja huojentanut mieleni: ”Dixi et animam levavi.”
Eurooppa pelkää vallanvaihtoa Valkoisessa talossa. Ja on syytäkin. Kauhu kangisti keskustelun Natosta, otsikoi Helsingin Sanomat pääkirjoituksensa (30.03. 2023) ja osuu oikeaan. Tosin taulukin on kovin mittava osuttavaksi. Näillä eväillä suomalaiset menevät vaaleihin, siinä missä Turkissa ja Unkarissa moititaan ruotsalaista ylimielisyyttä. Suomalaiset ymmärtävät mitä unkarilaiset tarkoittavat. Ihminen kun on ihmiselle susi. ”Homo homini lupus est.”
Länsi on siirtymässä kohti sotataloutta. Se ei ole meille uutta. Suomelle on tarjolla tässä ilmansuunnassa merkittävä rooli Naton jäsenenä. Pohjoismainen yhteistyö saa uuden suunnan ja merkityksen. Nato resurssit jaetaan tavalla, joka koskettaa nyt muitakin kuin Norjaa. Naton jäsenenä Suomi on osa Baltiaa ja yli puolet Euroopan itärajaa sekä samalla Jäämeren helmassa. Juuri tuolla suunnalla olemme osa ”Arktista Babylonia.” Tämän jälkeen loppu työn kruunaa. ”Finis coronat opus.”
Se on meille tuttu ennestään, mutta ei tässä globaalissa tehtävässä ja merkityksessä. Norja toimii vielä nyt tutorinamme. Mutta ei nyt kaiken aikaa ja loputtomasti.
Ruotsi tulee mukaan hieman myöhästyneenä. Se oli Naton vika, ei meidän. Suomen suhde Naton Venäjä-suhteen märittelyssä on lähitulevaisuuden kysymys ja uuden hallituksen tehtävälistalla.
Aiempaa avoimempi keskustelu auttaa meitä ymmärtämään, miten järisyttävän murroksen keskellä elämme, kirjoittaa Hesari pääkirjoituksessaan ennen vaalejamme. Tätä on syytä pohtia vaaleihin lähtiessä. Keisari Augustus kehotti kiirehtimään hitaasti. ”Festina lente.”
Niinpä myös vaalien näkyvin teema liittyy myös pohdintaan miesten ja naisten välisestä erosta asennoitua poliittisiin liikeisiimme ja niiden tarjoamiin ohjelmiin hoitaa sukupuolettomana esiteltäviä haasteita biologisesti sukupuolet tunnustavaan luontoon ja sen ilmastomuutoksena esiteltävään globaaliin ongelmaan.
Luonnon kyky vastata sellaisiin haasteisiin, joissa luonto koetaan sukupuolettomana, biodiversiteetti ja sen häiriöt syntyneenä sellaisen lajin toiminnasta, joka on tyystin muusta luonnosta poikkeava, on haasteena luonnoton. Mutta harjoitus tekee tässäkin mestarin. Tiedän sen kokemuksesta. ”Fabricando fit faber.”
Ihmislajin tapa paeta vastuutaan saa omana aikanamme piirteitä, joiden ymmärtäminen on mahdollista vain muuttamalla luonnon kantokyky vastaamaan ihmislajin luonnottomiin haasteisiin. Siinä kauniin naisen patsaalla on kalan pyrstö ja erehtyminen on inhimillistä kuvaten lajin tärkeintä ominaisuutta. ”Desinit in piscem mulier formosa superno” – Errare humanum est.”
Miehet Marsista, naiset Venuksesta – myös politiikassa
14.03.2013 – 30.03.2923
Matti Luostarinen Suomen Kuvalehti
Perussuomalaista kansanliikettä on luonnehdittu äijäliikkeeksi. Nyt se on myös gallupien ja aiempien tutkimusten kautta sellaiseksi vahvistettu.
Jos naiset eivät saisi äänestää, perussuomalaiset olisivat kirkkaasti Suomen suurin puolue. Tällä hetkellä noin joka neljäs mies äänestäisi perussuomalaisia ja eduskuntavaalien jälkeen puolueen kannatus kävi jopa 30 prosentin rajan yläpuolella.
Naisista vain runsas 10 prosenttia äänestäisi perussuomalaisia. Naisten puolueita ovat etenkin vihreät ja kokoomus. Miesten äänillä vihreät taistelisivat Rkp:n kanssa samassa sarjassa. Naisten äänillä taas he ohittaisivat jopa perussuomalaiset.
Miksi suomalainen mies ja nainen eroavat toisistaan näinkin jyrkästi poliittisessa käyttäytymisessään? Eivätkö yhteiskunnalliset muutokset ja rajut rakenteelliset vääristymät koettele molempia samalla tavalla? Miksi naiset hakevat erilaisia poliittisia ratkaisuja ja valintoja yhteiskunnallisille ilmiöille? Painottavatko naiset erilaisia asetelmia ja ilmiöitä kuin miehet? Elävätkö miehet sellaisessa kriisissä, joita naiset eivät ole ehkä tunnistaneet tai vaikenevat tahallaan?
Psykologi John Gray kirjoitti maailmanlaajuisen menestyksen saaneen kirjansa Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta ja korosti teoksessaan miehen vetäytymiskäyttäytymistä ja narsismia. Miehellä on ongelmatilanteissa taipumusta vetäytyä ja vaieta. Naiset taas hakevat seuraa, avautuvat ja puhuvat. Gray antaa kirjassaan naisille runsaasti ohjeita kohdata luolaansa vetäytynyt mies.
Kaikilla meillä on ”narsismin haava”. Tällä tarkoitetaan sisäistä kalvavaa alemmuudentunnetta, joka vaatii osakseen ulkoisia näyttöjä ja omanarvontunnon nostatusta.
Politiikassa ja johtajuutta haettaessa narsismin taustalla on pääsääntöisesti alemmuuden tunne – epätasapainoinen suhde pienen lapsen ja suuren aikuisen välillä. Alainen, joka ei lähde pomon ihailuun ja itsetunnon pönkittäjäksi, on vaikeuksissa.
Narsisti haluaa johtajaksi ja kokee poliitikkona ja johtajana itsensä täydelliseksi, kaikkivoivaksi ja virheettömäksi. Hän tavoittelee mahdottomia päämääriä ja raivoaa kritiikille. Tehtävän mielenkiintoisuus ei ole motiivina vaan johtajuuden mukanaan tuoma valta.
Tällaisia johtajavalintoja ja poliitikkoja olisi varottava. He muuttavat organisaation ja yhteiskunnan tunneilmaston kylmäksi ja motiivi katoaa, syntyy oleskeluyhteiskunta, yleistä pahoinvointia.
Narsismin palvonta toi mukanaan yhteiskuntaamme kylmän, tunteettoman ja epäonnistumista sallimattoman kulttuuriin. Syntyi kiusaamista, joka vaikutti työilmapiiriin. Rakenteelliset muutokset suosivat narsismia, empatiasta vieraantunutta saneeraajaa, jolloin poliittinen sekä taloudellinen työilmapiiri koveni etenkin miehille, joiden selviytymiskeinot olivat naisia kehnompia.
Koko yhteiskuntakoneisto alkoi suosia akateemisia naisia ja heidän tapaansa ohjata myös muuta poliittista elinympäristöämme myös perheen ja yhteisöjen sisällä. Tunneilmasto muuttui eliitin ja uuden mediayhteiskunnan kautta miehelle työpaikkamenetyksineen sietämättömäksi myös kouluissa ja kotona, paineet purkautuivat aggressiivisesti perhekunnittain ja etenkin nepotistisesti rakentuneissa organisaatioissamme.
Kriisiin ajautunut mies etsii ongelmilleen ratkaisua vetäytymällä luolaansa ja pragmaattisella tavalla, käytäntöön tukeutumalla. Kun miehellä ei ole vastausta, häntä ei ole opetettu myöntämään tietämättömyyttään. Luolassaan stressaantunut ja vihainen mies haki ratkaisua hylkäämällä vanhan poliittisen kotinsa eikä se enää periytynyt isältä pojalle.
Syntyi äijäliike. Syyllinen löytyi vanhoista puolueista eikä sitä voinut korjata tyrkyttämällä miehelle feministisiä ratkaisumalleja kyselemällä hänen tunteistaan, perustamalla rakkauspuolueita ja puhumalla ekologisesti kestävästä ja epämääräisestä.
Kun luottamus miehen kykyyn ratkaista itse ongelmansa katosi, se vain pahensi hänen loukattua kunniaa, ylpeyttä ja itsetuntoa. Miehen järkeä voi hoivata, mutta ei hänen tunteitaan tyrkyttämällä ratkaisuja, jotka olivat luolan suulla istuvan naisen ja rationaalisesti miehen mielestä absurdeja.
Hylätty mies, työtön Nokian insinööri, ei kaivannut sääliä vaan oman puolueen, jota vihreitä tai kokoomusta äänestävä nainen ei ymmärtänyt tai ymmärsi liiankin hyvin. Suomalainen nainen ei osannut, tai halunnut, tukea miestä Marsista oikealla tavalla ja yhteiskunnalliset ongelmat kärjistyivät naisvalta-aloille kuntatyönantajan sote- ja kuntarakenneuudistuksiin, Euroopan finanssikriisiin, kainuulaisten kaivosmiesten ja turkulaisten telakkatyöläisten rautakouriin.