Suomeen ei mahdu kuin yksi asia kerrallaan. Ilmiö syntyi jo vuosikymmeniä, ehkä satoja, takaperin ja sillä on vankka tapa periytyä sukupolvelta toiselle. Kun puhuimme YYA -sopimuksesta ja Paasikiven-Kekkosen linjasta muistimme vain yhden asian. Vaikenemisen. Samoin meillä on yksi keihäänheittäjä joka tuo kaikki mitalimme ja kohta yksi keski-ikäinen mäkimies. Samaa murhamysteeriä selvitetään vuosikymmenestä toiseen ja konsensus ei ota muuttuakseen sekään.
Yhden asian kulttuurissa talvi on pitkä ja pimeä, lumi peittää peltojen ja järvien muualla maailmalla niin näkyvät rajat. Environmentalismissa luonto tekee ihmisestä ja yhteisöstä, taloudesta ja kulttuurista, sosiaalisista rakenteista näköisiään ja determinismi betonoi tätä suomalaista elämänmenoa sukupolvelta seuraavalle. Silloinkin, kun se ei ole tarkoituksenmukaista ja aiheuttaa pelkkää vahinkoa sekä kääntää asiat päälaelleen.
Vaihtoehdoton elämä
Suomalaiselle medialle on tyypillistä vaieta vaihtoehdoista ja poliitikko puhuu aina varoen rikkomasta mediakratian luomaa vanhaa maailmankuvaamme. Suomalainen sosiaalinen mediakin on omalaatuisensa ja sitä käytetään pääsääntöisesti ohjaten ihmisiä käyttäytymään sen säännöillä.
Jos se ei sovi, naamakirja ei ole enää tapa tavata ystäviä tai viestittää kavereillesi. Jopa kuvien valinnassa näkyy suomalainen enovironmentalistinen ahdistus tai juoppohullun päiväkirjan sivut. Hollantilaiset kirjoittivat tästä jälleen kerran elämänmenoamme ihmetellen. Suomi on omituinen maa vieraalle.
Suomessa on yksi totuus jota ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Meillä on yksi monoteistinen jumalkäsite, ei sen kolmea ulottuvuutta, yksi aurinko, kuu ja taivas. Yksi totuus, jota kaikkien on kumarrettava. Olemme pakanamaa muiden rinnalla ja kielemme onomatopoeettinen, luontoa matkiva ja maailmankuvaa tukeva, sisäänpäin kääntyvä pitkine päätteineen. Sen riimittely on hankalaa.
Suomalainen ei voi ymmärtää dualistista maailmaa saati moniulotteisempaa, jolloin elämä muuttuu yhdellä pyörällä taiteiluksi. Kun kirjoitetaan Kataisen Suomesta tarkoitetaan tätä. Samoin oli Kekkosen aikana ja samoin on myös tulevaisuudessa. Kataisen ja Kekkosen Suomi ovat korvien välissä olevaa lunta, joka peittää kaiken muun näkyvän alleen ja syntyy tylsämielinen mykkyys.
Illuusio ja sen puolustus
Illuusioyhteiskunta on tapamme kertoa, kuinka meillä on presidentti ja muilla kuningas, meillä on johtaja ja hierarkinen elämämme, joka ei ymmärrä hybridiyhteiskunnasta mitään, vaikka Google paljastaa sen 500 miljoonalla tavalla.
Jos joku ei tätä hyväksy häntä aletaan yhteisesti kouluttaa tähän samaan muottiin. Siihen on kuulunut sadistisen kurin ja kiusaamisen rinnalla päihteet ja peltipoliisit. Päihteitten kanssa suomalainen voi olla myös muuta kuin ryhmäkurin ja yhden maailmankuvan edustaja. Päihteitä käyttävä ei pelkää edes poliisia ja on vaarana liikenteessä meille on opetettu. Se on suomalaista koirakoulua ja sakot ehdollistettua refleksiä oppia tämän koulun yksinkertaiset opit. Silti meillä on lakeja yli 40 hyllymetriä josta emme ole lukeneet senttiäkään.
Kunnilla on tehtäviä yli tuhannen asetuksen ja lain verran, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan valtuustoissamme tai lautakunnissa. Opportunimissa tekopyhyys on syvälle juuttunut tapa selvitä moraalisista ristiriidoista. Kun ei tee mitään ei tee myöskään virheitä ja mykkänä ei paljasta typeryyttään tai tietämättömyyttään. Näin syntyy hämäläistä kulttuuria ja museaalista maisemaa.
Demokratiassa enemmistö on oikeassa ja sen tiedot ja taidot ovat niskalenkki vähemmistöjen oikeuksiin. Pääsääntöisesti enemmistö on väärässä uuden ilmiön innovaatioyhteiskunnassa mutta illuusioyhteiskunnassa kuka tahansa voi olla oikeassa.
Demokratia muistuttaa suomalaisena opportunistista tapaa pysyä pienenä joukkona turvatussa taloudellisessa asemassa luottaen massojen mieltymyksiin keskiluokkaisena poliittisena viihteenä. Hallituksessa voivat olla edustettuina kaikki maailman suuret poliittisia rajoja asettavat ja maailmankuvia rakentavat puolueet.
Perässähiihtäjien letka
Sosiaalinen media ei lisännyt Suomessa vapautta vaan vähensi sitä, toisin kuin muualla maailmassa. Se kielsi itsenäisen ajattelun ja jopa lauseet, joissa on enemmän kuin kolme sanaa ja yksi uskottava itsenäinen ajatuskin.
Kansalaismediaksi muuttunut tapa olla ajattelematta sopi hyvin suomalaiseen mediakulttuuriin, jossa ajattelu oli ulkoistettu toimittajalle ja muu työ linjainjohdossa esimiehille ja edelleen metsissämme hyville ja pahoille hengille, onomatopoeettiselle kielellemme.
Hangessa hitaasti etenevä environmentalisti suomalainen puhuu ladusta kun tarkoittaa innovaatiota ja uuden avaamista. Perässähiihtäjät ovat innovaation omaksujia, opportunisteja Kekkosen ajan ladun vuorineuvoksiamme ja ministereitä. Vaihtokauppa Neuvostoliiton kanssa oli helppoa ja uuden oppiminen ei sujunut ilman EU:n apua ja yhteisvaluuttaa.
Suomelta puuttuu Ruotsin ja Tanskan sekä Norjan itsenäisyys sekä kyky hoitaa asiansa joutumatta historiamme opettamaksi alusmaan ajopuuksi.
Pakanakansan uskonto
Jopa kristinopissamme suomalainen jumaluus muuttui kolminaisuudesta lopulta yhdeksi ja samaksi, tai jokaisen itse keksimäksi, jota edusti narsistinen isä hahmo sekä ankara kotikasvatus. Suomalainen kulttuuri pysyi, toisin kuin muissa länsimaissa, edelleen yhden asian ilmiönä ja aggressiivisena.
Itsemurhat ja väkivalta olivat edelleen suomalaisia tuotteita ja vaihtoehdottoman elämän tuloksia agraarissa talvisessa maisemassamme. Se oli Eino Leinon kuvaamaa syvintä itseämme ja sielun maisemaa.
Suomalainen pääsee vaihtoehdottomaan ja yhden asian ilmiöön lopulta vain kiertämällä muut vaihtoehdot itseltään ja muilta sekä valehtelemalla.
Kun suomalaiselle medialle kertoo ilmiöstä, joka sisältää poikkeuksen säännöstä, se ei sitä julkaise. Tiedän tämän yli 40 vuoden kokemuksesta ja se on rankka kokemus kirjoittajalle. Juhani Aho ja Aleksi Kivi olivat murtua sen alla ennen aikojaan. Mika Waltari haki apua Yhdysvalloista. Kaikki kuitenkin samalla mielisairaalasta.
Opportunistin sielunmaisema
Opportunismi on hyvin suomalainen ilmiö ja liittyy taiteiluun kahdella lautasella idän ja lännen välissä sekä väkivallan hyväksymiseen. Meillä ei muuta maailmankuvaa olekaan kuin aggressiivinen ja ahdistava. Opportunismilla tarkoitetaan mukautumista kulloiseenkin tilanteeseen, tietyn hetken mahdollisuuksien hyväksikäyttöä, valikoivaa näkökulmaa ja myötäilyä, pelaajan ja turistin maailmaa.
Kuvasin nämä aikanaan myös toisessa väitöskirjassani. Meiltä puuttuvat kuusi muuta merkittävää persoonallisuuspiirrettä liki kokonaan.
Tässä suomalaisessa opportunismissa ei ole mukana moraalisia ja eettisiä saati aatteisiin tai arvoihin liittyviä näkökulmia lainkaan. Suomalaista filosofiaa ei ole olemassakaan. Se hyväksyy narsismin sellaisenaan ja on täysin pohtimaton tapa elää myös kielemme kantimissa, onomatopoeettisessa ja luontoa matkivassa elämänmenossa.
Suomessa opportunismi liittyy lisäksi pragmaattiseen maailmankuvaan, jossa päällimmäisenä on joko omat ja narsistiset edut tai pienen ryhmän yhteiset edut sekä tavoite, jonka arvomaailma on lähellä utilitaristista bisnesmies ja pelurin mentaliteettia. Jos nämä ehdot toteutuvat, elämä alkaa ohjautua juuri yhden asian liikkeeksi ja ahdistus muuttuu suomalaiseksi helvetiksi.
Kiripuussa suoristumassa
Kun suomalainen talonpoika hyväksyy konservatiivina liberaalin kaupunkiyhteisön maailmankuvan hän muuttuu samalla yhden asian opportuniksi, jossa tavoite on taata oma talous ja maataloustuet. Hallituksessa työväenliikkeen ääripää ja sosialisti alkaa hyväksyä porvarillisen elämänkatsomuksen ja on jopa sen näkyvin edustaja.
Maataloutta tutkiva laitos todistaa, kuinka suomalainen luonto ja ruoka on puhdasta ja kotimainen kaiken alku ja juuri. Se on suomalaista objektiivista tiedettä mielestämme ja sitä on tehtävä vielä perheittäin ja nepotismia tukien, kiripuussa eläen tai sieltä poistuen. Tiede todistaa, ei epäile ja on maailmankuvana dogmi. Näin suomalaista maataloustiedettä ei ole olemassakaan.
Lopulta päädytään Kataisen Suomeen Kekkosen Suomen kautta ja yhden asian liikkeenä opportunistisesti eläen. Kaikki maailmankuvat ovat mukana samassa hallituksessamme mutta myös keskustalaisessa maailmankuvassamme liberaaleina Olli Rehnin puolueena ja konservatiiveina Paavo Väyrysen kanssa samaan aikaan eläen.
Sellainen puolue on hyvin suomalainen puolue, opportunistinen. Siinä ovat sulassa sovussa niin kommunistit kuin kristityt, sosialistit ja kapitalistit, konservatiivit ja liberaalit, republikaanit ja demokraatit. Se on market vailla maailmankuvaa, arvoja, normeja ja moraalia.
Snowdenin Etelä-Carolina
Tätä tekstiä lukee tänään 21.8, Soinin ja Veinin päivänä, muutama tuhat lukijaa, joista muutama kymmenen prosentti myös Aasiassa ja Afrikassa. He edustavat erilaista maailmankuvaa ja pohtivat onko heidän maailmankuva jotenkin erikoinen ja uskottavampi. Näin myös silloin, kun heille on jaettu läntisen maailman oppeja, maailmakuvaa ja koulutusta kovimman kautta.
Edward Snowden syntyi vuonna 1983 Etelä-Carolinnassa Atlantin rannikolla. Etelä-Caroliina muistetaan alkuperäiskansoistaan, cherokee ja catabwat väestöstään, mutta ennen muuta osavaltiona, josta alkoi taistelu irtautumisesta imperialismista. Se oli verinen ja viidesosa osavaltion nuorista menehtyi taistellessaan itsenäisyydestään. Britit eivät pidä Etelä-Carolinasta lainkaan. Se on yksi ja ensimmäinen näistä 17 osavaltiosta.
Snowden tunnetaan tänään henkilönä, joka paljasti entisten työnantajiensa vilpillisyyden. Se, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA ja kansallinen turvallisuuspalvelu NSA pelaavat vilunkia, ei ole uutinen.
Kun on seurannut jo vuosikymmeniä niitä rakenteita, joilla internet ja nettimaailma operoi, on kirjoineen hakukone Googlen mukaan luetuin 1000 miljoonan joukossa, on vain luonnollista, että tietoa hakevat ja käyttävät sekä kasaavat laitteet robotteina palvelevat myös tavalla, joka on moraalitonta ja siinä on mukana ihmiskunnan ikävimmät ilmiöt myös osana perinteistä normistoamme. Sikäli kun sellaista yhteisenä voisi olla strukturalismin kultaisia periaatteita noudattaen.
Suomalainen opportunistina ymmärtää tätä muita paremmin ja pyrkii siitä hyötymään maksimaalisesti. Kansakunnan normisto ja moraali on kuitenkin sen talouden perusta ja tätä on mahdotonta sivuuttaa. Se on suomalaisten heikkous tänään lama-aikanamme ja olemme koko ajan vaarassa tippua hyiseen veteen Titanicin kannelta.
Potilastiedot maailman turuilla
Olen kirjoittanut aiheesta jo vuosikymmeniä ja minulla on paljon lukijoita jokaisessa Yhdysvaltain osavaltiossa mutta myös Etelä-Carolinassa. Tiedän missä Yhdysvalloissa tietoa kasataan eikä sitä edes peitellä. Kun olin vierailemassa forssalaisessa sairaalassa hetkellä, jolloin suomalaiset keihäänheittäjät aloittivat urakkansa Moskovassa, potilastietojani haettiin hämeenlinnalaisesta sairaalasta. Keskustelu jatkui runsaan tunnin myös kotiin palattuani Hämeenlinnan suuntaan ja sinä aikana tämän nyt auki olevan sivustoni lukeminen liki tuhatkertaistui ympäri maalimaa ja myös sellaisissa kolkissa, jossa sitä ei ollut tapahtunut tutkimusteni aikana yhtään kertaa.
Lähes 200 valtiota seurasi potilastietojani ja EU oli vasta sijaluvulla 30. Suomi sijoittuu tässä pelissä vielä kehnommin kuin jalkapalloilijansa. Olemme tässä pelissä lapsekkaan naiiveja ja osaamattomia tumpeloita.
Paras tapa opportunistille lisätä lukijoitaan ja robottien kiinnostusta kotisivullaan, ei toki ole kirjoittaa suomalaisiin medioihin, käyttää mainostoimistoja tai matkustaa Snowdenin tapaan Moskovaan, vaan vierailla suomalaisessa sairaalassa.
Jos olet googlaten kärjessä yli tuhannen miljoonan ylittävässä käsitteessä ja sen Googlen osoittamassa käytetyimmässä käsiteparissa “social media”, sen taloudessa tai strategiassa tai omalla sivustollasi “cluster art” sen profiloijana ja laatijana, saavutat suuremman näkyvyyden kuin yhden mijoonan Jean Sibelius tai kymmenen miljoonan Kimi Räikkönen.
Tuhat miljoonaa on haukkoneella käsittämätön luku ja sen kärjessä olet jumalten joukossa ja yksin. Nokiakin kun jää alle tuhannen miljoonan rajan. Potilastietosi leviävät ja rajana on vain ihmisten kyky avata tietokoneensa tai älypulimensa.
Olen ollut näin avoin kirjoineni jo useita vuosia ja samalla nyt yhdessä potilastietojeni kanssa. Lämmin kiitos suomalaisille osaajille rakenneltaessa sairaaloittemme tietoverkkoja. Tunne teidät ja tapanne, osaamisenne, jo pitkältä aikaa. Olen teitä yrittänyt joskus kouluttaakin myös suomalaisissa yliopistoissamme. Kehnolla menetyksellä.
Se että suomalaiset potilastiedot ja epikriisit leviävät sairaaloista maailman jokaiseen valtioon on ehkä kiusallista mutta ymmärrettävää. Niitä avataan jatkuvasti ja lähetetään netin kautta käytännössä välineillä, joiden keräämiseen CIA:n tai NSA:n kaltaiset tietojen hamuajat on tehty ja näitä tietoja yhdistellään tavalla, joka on sekin tieteen huippua maailmalla.
Siinä ei kysytä ihmisen yksityisyyden perään. Se, että tämä verkosto on globaali, ei ole yllätys sekään maantiedettä opiskelleelle ja tutkineelle professorille.
Yleisin kuolinsyy
Sairaaloiden tapa peitellä kömmähdyksiään on sekin opportunistinen ilmiö ja monelle tuttu. Yleisin tapa joutua sairaalaan on hoitovirhe tai lääkemyrkytys.
Joka kolmas vuodepotilas on sairaalassa hoitovirheen tai lääkemyrkytyksen seurauksena. Omat hoitopäiväni sairaalassa ovat olleet kaikki juuri tällaisia vahinkoja. Niitä ei korvata juuri lainkaan ja niiden peittely oli takavuosina viety omaksi taiteekseen.
Olen itse sen kokenut ja kokeillut sen kestävyyttä aina viimeiseen seinään saakka oikeusasiamiehen toimistossa. Opportunististen valheiden seinä pitää Suomessa ja tarvittaessa otetaan käyttöön asiakirjoja, joita ei ole olemassakaan tai käytetään narratiivista kerrontaa ja todistajia, “asiantuntijoita“, jotka ovat osa suomalaista pragmatismia liitettynä opportunismiin tienata hieman päästessään kirjoittamaan eläkeläisenä lausuntojaan asiakirjoista, joita ei ole olemassakaan.
Jos taustalla on vielä vaikea alkoholismi, kuten Suomessa pääsääntöisesti on, valehtelu muuttuu mytomaaniseksi, sairaalloiseksi haluksi tuottaa virheellistä tietoa narratiivisen kerronnan välineenä.
Kun mukana on vielä potilastiedot kähmineet vakuutusyhtiöt ja näiden välinen riita fuusiosta, haluttomuus jakaa anastamiaan tietoja sairaalasta kilpailijalleen, pieni ihminen jää myrkytyksineen suomalaisten jumalten armoille.
Näin myrkytys on mahdollista toistaa jopa useita keroja samalla lääkkeellä potilastietojen kadotessa sairaaloista vakuutusyhtiöiden käyttöön. Nämä taas hakevat korvausta potilaalta eikä päinvastoin. Se on hyvin suomalainen käytäntö, jossa hyökkäys on aina paras puolustus. Jos väsynyt potilas voittaa tämän kisan, hän on käynyt varmaan monet koskisodat ja takana on monen tiedekunnan tohtorin pätevyys.
Agraari yhteisö opetettiin hyökkäämään silloin, kun sen opportunistinen puolue oli jäämässä alakynteen. Siitä tuli maaseudulle ja sen pieniin kaupunkilähiöihimme ehdollistettu refleksi.
Vennamolainen kansanliike oli tällainen yhteisen aggression kohde takavuosina ja perussuomalainen liike tänään. Työläiskulttuurimme tuntevat myös tämän aggression siinä missä afrikkalaiset ja eteläamerikkalaiset sekä aasilasiset siirtomaavaltiot osana takavuosien ja vuosisatojen imperialismia. Maan sisäinen imperialismi on aina ilmiönä verisin kuten tänään Egyptissä.
Institutionaalista ryhmäkäyttäytymistä
Joissakin yhteisöissä narratiivinen kerronta ja mytomaaninen tiedon tuottaminen ovat osa ryhmäkäyttäytymistä ja siihen on saatu myös koulutusta. Kun kyseessä on armeijan kaltainen kouluttaja tai yhtä maailmankuvaa avaava tutkimuslaitos, syntyy tietoa, jossa totuuden sijasta aletaan puolustaa tai vakuuttaa jotakin sellaista, jota kutsutaan dogmiksi, maanpuolustustaidoksi, sepiteellisiksi aluehengiksi, yhdyskuntarakenteiden vastakkainasetteluksi, sokeaksi tavaksi osoittaa kuinka miehet ovat erilaisia kuin naiset, maaseutu tai kaupunki sekä kulttuuriset rajat, heimot, ihon väri jne. poikkeavaa käyttäytymistä aiheuttavia.
Kun lopulta kaikki keinot ovat luvallisia, lääketeollisuus tuskin näkee ensimmäiseksi tehtäväkseen etsiä korjauksia vahingoilleen kuin kehittää uusia, aiempia vahinkoja korvaavia ja korjaavia lääkkeitä. Syntyy kierre, joka on taloudellisesti edullinen.
Näin sotateollisuuskaan ei tunnista niinkään aseiden aiheuttamia vammoja vaan pyrkii pikemminkin lisäämään näiden tuottamaa tuskaa ja hätää sodissa, jotka ovat omana aikanamme etenkin siviilien henkiä vaativia toisin kuin takavuosina. Otamme samalla riskejä, joista Fukusima on julmin omana aikanamme tänään Soinin ja Veinin päivänä.
Elämme maailmassa, jossa on nyt 7000 miljoonaa ihmistä ja olemme jo vuoden puolivälissä käyttäneet sen ekologisen tuotannon koron, jolla ruokimme näitä ihmisiä. Mahdollisuutemme selvitä on sama kuin nollasummapelissä.
Opportunisti poliitikko tai vallankäyttäjä tietää mistä narusta vetää myös nollasummapelissä. Oleellista onkin olemmeko vetämässä vai työntämässä tällaisen opportunistin rattaita. Joskus on parempi vetäytyä sivuun kuin uskoa sellaista tietoa oikeaksi, joka on tarkoitettu puhtaasti kaupalliseen tarkoitukseen sekä sulkea sellaisia laitoksia, joissa Snowdenin kaltaisten ihmisten elämä tehdään sietämättömäksi.
Kun on syntynyt Etelä-Carolinassa, on cherokeen ja catabwatan geenejä hankkinut entinen eurooppalainen, ei voi sietää sellaista maailmaa, jossa valtaa käyttää opportunistinen suomalainen alkoholisti tai mytomaaninen valehtelija, itseään pettävä ihminen ja sisäinen julmuri.