Kullervo Kalevanpoika

Kullervo Kalevan päivä on se jonka suomalaiset haluaisivat unohtaa. Kullervon kirous ja veljessotien sekä ääriryhmien yhteenotot ovat suomalaisen ja kalevalaisen kerronnan ja runouden erikoislaatuisin osa. Siinä jopa miekka puhuu lopulta Kullervolle tämän surmatessa lopulta itsensä. Eilinen päivä marsseineen oli kuin Kullervon päivää muistellen järjestetty. Suomalaiset lukevat kirjojaan oppimatta niistä mitään. Suomessa kirjoitettu kirja menee varmasti hukkaan. Sama pätee moneen muuhunkin kulttuuriin. Lähetä siis heille muita symboleja. Lähetä heille kuvia.

Suomalainen media panostaa Yhdysvaltain vaalien seuraamiseen tavalla, jossa omat vaalit ovat vain kalpea kuvaus ikävästä velvollisuudesta kutsua puolueitten näkyvimmät kellokkaat puhumaan päällekkäin ja populistisesti pulisten. Suomalaisessa poliittisessa pulinassa kamera ei seuraa toimittajineen mustien historiaa, kuvaten sen Helsingin sanomissa Kullervon päivää odotellen ja marssijoita Helsingissä seuraten. Yhdysvaltain mustan historian museo saa siinä tilaa enemmän kuin kaikki omat museomme vuoisen saatossa yhteensä. Seuraavana päivänä kerrotaan, kuinka äänet Yhdysvalloissa lasketaan ja miten ne jakautuvat kunkin osavaltion kesken. Kuva ja grafiikka kertoo enemmän kuin tuhat turhaa sanaa Otavan kustantamana. Yksikään kreikkalaisen olympian tulen kantaja ei ole saanut tällaista kohtelua kalevalaisen maan kulttuurissa. Kerrotaan kuinka tiukasta taistosta on kyse ja mitkä osavaltiot nyt ratkaisevat Trumpin kohtalon järjen ja tunteen välisessä tulisessa taistossa.

Obamaa ei olisi ikinä valittu Yhdysvaltain presidentiksi, jos hän ei olisi musta, tietää Kullervon päivän Hesari ja sammalla käynnistää pohdinnan siitä, kuka on Suomen Donald Trump jakaen samalla pisteitä. Tässä Kullervon kirousta muistuttavassa maan jakamisessa kahteen eri leiriin kyetään nyt todelliseen mediamaailman maailmanennätykseen. Katsomot täyttyvät komisario Palmusta ja piiasta hyvinvoinnin rakentajana Minna Sillanpäästä runoillen. Jos Miina olisi mies tai musta, hänen nimeensä olisi vannottu ja valtaväyliä nimetty, Sillanpää päivät järjestetty ja kaljupäinen mies olisi setelissä vaihtunut nutturapäiseen naiseen. Ihan muusta puhuisivat ja kirjoittaisivat nyt mediamme eikä toimittajakaan olisi syntynyt saati hänen lapsiaan, lastenlapsiaan. Hyvä olisi sellaisessa maassa elellä, patikoida Sveitsin Alpeilla paratiisissa vanheten. Jos nyt olisi syntynyt eikä kaatunut Kullervon miekkaan. Kaiken tämän media meille esittelee jos vain osaisimme sen lukea oikein.

Masentuneita ovat oman aikamme suomalaiset ja moni on jäänyt sotesopassa ilman hoitoa, kertoo saman lehden ensimmäinen sensuurin läpäissyt mielipide Kullervon päivän aattona. Seuraavassa lehdessä saman paikan on saanut kirjoittaja, joka huomaa kuinka hoidon ja tutkimuksen välinen rajalinja on hämärtynyt. Yliopistollisissa sairaaloissa vain tutkitaan ja kalliita yksityispotilaita tieteelle uhrataan. Köyhän ropo kelpaa vain jos sairastaa oikeaa tautia, tieteelle otollista. Omia yksityisiä terapiatapauksia ja tieteelle arvokkaita hoitavat professorit ja laiminlyövät eettiset ohjeet, Kullervon Kalevanpojan lapsia muistuttavat. Suuret massat ja tavisten taudit saavat heille kuuluvan kohtelun suljetuissa sairaaloissaan, tyhjissä homekouluissa. Opetuskin on huonosti hoidettu. Siitä kun ei saa kunniaa ja mainetta eikä oikein tulojakaan saati apurahoja ja lääkefirmojen lämmintä kättä paratiisiin matkustellen ja kongressituristina elellen. Sellaista elämää me veronmaksajat ylläpidämme ja joku haluaisi sitä vielä lisääkin. Kun äänestäjinä ovat suurten ikäluokkien vanhukset näiden viimeinen jäljellä oleva kuolemasynti on ahneus. Kaikki muu on jo koettu ja mahdotonta.

Sveitsiläinen kirjailija Joel Dicker on sentään huomannut kuinka huijatuksi tuleminen on lopulta paras palkinto. Oman miekan kanssa neuvottelu ennen sillä päivänsä päättävän elämää kun muistuttaa veljesten välisestä kateudesta jengeineen ja takaraivossa vaikuttavana piiloviestittäjänä. Toki tämä kertomus ymmärrettiin jo Inkerissä vuosituhansia takaperin ja siirrettiin Lönnrotin luettavaksi. Lönnrot taas liitti sen Kalevalaan ja runoina, joita ei itse ikinä kerännyt. Tiiliskivi romaanina vaan jää lukematta ja jos sen luet, et taatusti mitään opi, kirjoittaa toimittaja Antti Majander omassa kolumnissaan omasta kokemuksestaan. Hän sentään myöntää tämän ja nöyryyttämisen, joka on ääliöiden ainutta aitoa osaamista kuvaava taito Suomessa eläen. Punaiset antoivat sentään lapsilleen sellaisia nimiä kuin Taito, Voitto ja Varma Kosto. Toki oli Kullervokin joukossa, Kalske heistä vieläpä nimekäs näyttelijäkin. Sulo nimenä oli kuitenkin aavistus kaihomielestä ja kauneudesta, jollaista ilman ei oikein jaksa elää joutumatta keskusteluun lopulta oman miekkansa kanssa, Inkeristä hankitun.

Kärsimykseen ei ole lopulta järkevää vastausta eikä sitä pidä miekan kautta hakea. Varmasti siihen hukkuu nöyryyttäjä itse oli hänen jenginsä tai puolueensa, heimonsa ja verensä miten sakeaa tahansa, media porvarin omistama. Lisätty todellisuus virtuualilasien ja päihteiden kautta ei avaa katujen maailman ankeaa arkea eikä sulje totuuden puhujan suuta tänäänkään. Hesarin kuvat poroille kannettavasta jäkälästä ylilaidunnuksen tuloksena on kuva maapallosta, jonka eväät on syöty loppuun jo aikoja sitten ja eletään pääomalla sekä vaatien omaa osuutta sekovartisten tuomasta viimeisestä tuotteesta. Kun tuon kaiken on kirjoittanut kirjassa Arctic Babylon, ja sen ohella sataan kertaan tiiliskiven paksuisissa kirjoissa sekä tuhansissa artikkeleissa, tieteenä ja sen popularisoiden, oma panos on varmasti annettu, kun kirjat on samalla kuvitettu, veistokset ja maalaukset itse tehty ja itse ne myös maksettu, netissä ilmaiseksi jaettu ja Saksassa painettu, suomalainen sensuuri ohitettu.

Kalervon pojan Kullervon ja Untamon poikien väliset taistelut kuvaavat veljessotia ja samalla eri ryhmien taisteluja etenkin Suomessa. Kullervo runot ovat Inkeristä, josta ne lähetettiin aikanaan Lönnrotille. Nämä runot ja tämä päivä, Kullervo Kalevanpäivä, on erityisen ajankohtainen juuri nyt suomalaisille. Näitä eilisen kaltaisia marsseja ei ole hyvä jatkaa. Onkohan kansakunta unohtanut historiansa tärkeimmän kirjan ja sen runot? Lukeekohan se kirjojaan oppimatta niistä mitään?

»Miekka mietti miehen mielen
Arvasi uron pakinan,
Vastasi sanalla tuolla
”Miks’en söisi mielelläni,
Söisi syylistä lihoa
Viallista verta joisi?
Syön lihoa syyttömänki
Juon verta viattomanki.”»

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts