Uncategorized

Alamme jo valmistautua koronan ja pandemian jälkeiseen aikaan. Jälleen kerran nopeat syövät hitaat ja erottuvat jo nyt pandemian voittajina. Se näkyy sekä globaalina kilpailuna, Euroopassa taisteluna omista asemista kansakunnittain ja valtioitten sisällä tapahtuvana aluetaloudellisena, mutta myös sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönämme. Koko menneen maailman yhdyskuntarakenteemme on uudistettava ja avattava silmämme hybridiyhteiskunnan kouristelulle pienen viruksen edessä. Dinojen aika on ohi, emme elä enää jurakaudella. Komeitahan ne olivat mutta virus nitisti mahdottomat ja osa oppi lentämään. Nisäkkäistä ihminen…

1) Harri huomauttaa minulle kuinka Saksa ja Ranska eivät vain leikillään suunnittele Euroopan uutta integraatiota 500 miljardin hankkeellaan vaan taustalla on myös huoli ympäristöstämme ja sen kunnosta. Vastaan hänelle. Väliin tuli Harri tämä korona ja globaali talouden romahduskin. Suomi on sen kärsijänä ja harva meistä on varakas. Jotenkin pitäisi taas pysyä mukana sosiaalisen median raksutuksessakin ja tutussa vihapuheeksi kutsutussa suomalaisessa keskustelussa, normaalissa debatissa. Viikko sitten hautasin veljeni ja nyt ei kun menoksi. Suuri ikäluokka ei…

Elämme koronaviruksen aikaa ja valta on keskitetty poikkeuksellisella tavalla muutaman ministerin käsiin. Pääministeri vastaa päivittäin miten maa makaa ja voimmeko liikkua koululaisina tai 70-vuotta täyttäneinä sukulaisiamme ja lapsiamme, lastenlapsiamme tavaten. Toki myös yrittäjät kysyvät ja ministerit vastaavat. Kyse on vallasta ja sen käytöstä oli sen perustelu ja motiivi mikä tahansa. Valta ja narsismi ovat aina käsi kädessä ja viisas johtaja osaa antaa erehdyksensä kansalle anteeksi. Jos hän ei ole nero, hänellä ei ole myöskään vihollisia.…

Kun keskitymme hoitamaan pandemiaa ja vielä kovin keskushallintopainotteisesti, meiltä tahtovat unohtua kymmenet seutukuntamme ja niiden pienet keskukset sekä sadat maalaiskunnat. Näitä korona koskettaa toisin kuin metropolejamme maailmalla. Ne ovat osa komentotalouden kärsijöitämme ja selviytyminen jatkossa on jokaisen oma asia. Se ei voi tapahtua vain jatkamalla ikään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Kaikki meni uusiksi ja vanhasta on jäljellä vain laskut ja sekasortoinen elämä. Nyt sitten olisi vaadittu tätä presidenttimme esittämää "nyrkkiä", jolloin hallitus olisi voinut…

Valtio-opin emeritusprofessori Kari Palonen on tämän päivän Helsingin Sanomien (18.5) mielenkiintoisin haastateltava. Hän on Jyväskylästä ja poliittisen käsitehistorian weberiläinen (Max Weber) parlamentarismin ja retoriikan tutkija. Hän boikotoi avioliittoa, armeijaa, alkoholia ja autoja. Myöhemmin mukaan tulivat myös lentokoneetkin. Siis oman aikamme erakko ja liberaali poliitikko. Palonen ei pidä identiteetti- ja yhteisöllisyyspuheesta eikä "meikäläisyys" ole hänen heiniään sekään. Puolentoista metrin etäisyys on siis hyväksi kansalle ja sitä voisi kasvattaakin kolmeen metriin. Käytännössä etätyö ja halaamisen muuttuminen virtuaaliseksi…

Oikein hyvää viikonloppua ja kaatuneitten muistopäivää. Näihin kuviin päättyi kevätkalastus ja alkoi kuhan kutuajan mittainen tauko. Samalla veljeni Riston hautajaiset hiljentävät. Muistot säilyvät. Yhteinen lapsuus ja nuoruus. Kaikki me lopulta ikäännymme yksin. Ei korona siinä ole muuta kuin muodollinen tapa lisätä suomalaisten luonnostaan erakkomaista tapaa ikääntyä. Ei siinä päivien määrä ratkaise vaan niiden laatu. Risto eli täyttä elämää. Meille muille jäivät muistot. Vanhempi veli on aina askeleen edellä ja haaste nuoremmalle. Keskimmäinen veljeksistä on tylsä…

Korona-ajan ja pandemian hiilloksilla. Seuraan jälkilähetyksiä ja toistoja suomalaisista viihdeohjelmista sekä päivisin 1930-50 lukujen elokuvista. Moni niistä on huolella rakenneltu 1940-luvun talvisodan tai sitä seuranneen ja jatkosodaksi meillä kutsutun maailmansodan aikana. Niistä on vaikea uskoa kuvaushetken pommituksia ja miesten taisteluja jossain siellä Raatteentiellä, jossa miestä kylmeni. Miten nämä nuoret kameroitten edessä ja Aku Korhosen aikalaiset eivät ole rintamalla? Onko sota vahvasti liioiteltu tapahtuma vai kykenikö sen rintaman takana unohtamaan noin täydellisesti kuin mihin nämä vanhat…

Maantiede on tieteistämme vanhin. Ei toki filosofia. Me aloimme hahmottaa ympäristöämme hyvin varhain joko lähiympäristöämme muokaten mutta myös sitä samalla tutkimalla ymmärtäen. Samaan aikaan tuijottelimme taivaalle ja alkoi muotoutua maailmankuva, jossa tähdet, kuu ja aurinko muodostivat lajillemme kulttuureja muokkaavan haasteen. Emme me sitä maantieteeksi kutsuneet, mutta sitä me sillä kyllä tarkoitimme. Viimeistään silloin, kun läntinen kulttuurimme laajeni ja kartta tuli tutuksi sekä tutkimusmatkailijat toivat meille tietoja uusista löydöistään. Tiede syveni pitkän loikan kiitos niiden akatemioiden,…

Jatkan siitä mihin eilen lopetin kuvatessani Pakka Hyvärisen ja samalla myös veljeni kuolemaa. Olimme kulkeneet yhdessä yhden ihmisiän ja nähneet samalla kolmen sukupolven syntymän. Olimme isovanhempia ja meiltä saattoi jo odottaa jonkin sortin testamenttiakin syntyvälle seuraavalle sukupolvelle. Aina ei aloiteta alusta ja päädytä toistamaan samoja virheitämme sukupolvelta seuraavalle. Nyt siitä piti huolen uusi teknologia, jonka olimme valjastaneet omaan käyttöömme. Se jatkoi elämäänsä ja tallensi vanhaa, eikä välillä kuollut mihinkään. Robotiikka ja keinoäly teki meistä kuolemattomia.…

Eletty vuosikymmenen alku on ollut poikkeuksellinen monella tavalla. Kun edellinen vuosikymmen oli menetetty, kuuden hallituksemme kompurointia, oli se kuitenkin paljon valoisampi kuin nyt alkava ihmiskokeemme vuosikymmenenä viruksineen ja pandemioineen, vararikkoon ajautuvine valtioineen. On aika pohtia mitä kaikkea meni vikaan ja käynnistän sen omista aiemmista kirjoituksistani ja oman veljeni sekä hyvän ystäväni ja koulukaverini Pekka Hyvärisen poismenoista, kuolemasta, vainautumisesta, rajan yli siirtymisestä ja ties mistä kuolemaa kuvaavasta ilmaisustamme. Se kun on ensimmäinen ja suurin virheemme. Me…