Ennen oli miehet rautaa – laivat oli puuta hiijohoi. Fac ut vivas – Hanki elämä
Synkkä yksinpuhelu – Have, pia anima – Jää hyvästi, hurskas sielu
14.10. 2023
Päivän media anti tuo mieleen siloiteltua sanomaa, narraatioita vailla todisteita sekä nukkuneen rukouksen. Isovanhempien ohjeita lapsille. Tältä ne näyttävät: Kun meitä provosoidaan kansakuntana, meidän ei tule provosoitua. Ei myöskään nöyristellä. Merellä voi tapahtua monenlaista ja ensin tutkitaan, vasta sen jälkeen hutkitaan. Oleellista on, etteivät nämä tapahtumat saa meitä heiluttaa pragmaatikkoina mihinkään suuntaan. Tässä lajissa harjoitus tekee sinusta mestarin. – ”Fabricando fit faber.
Toki kiusantekoa Venäjältä saattoi Natojäsenyyden myötä odottaakin, ja hyvä ettei tässä petytty. Oleellista on, ettei hybridivaikuttaminen Venäjän suunnalta ole muutamaan tekoon loppumassa ja Nato hoitakoon oman osuutensa tavalla, johon se on aikanaan myös perustettukin. Suomessa tilanne on vakaa, ja jatkossa on syytä seurata vaikkapa venäläisten kiinteistöomistusten käyttöä entistä tarkempaan. Kunhan muistamme kuinka sukkeluus maustaa kaikki puheet. – ”Facetiae omnium sermonum condementa.” (Cicero).
Näin suomalaiset mediat kirjoittavat tänään, samaan aikaan kun ihmisiä liikuttavat tunteet ja tarinat, niiden emotionaalinen osuvuus mediayhteiskunnassamme. Maailma repeilee saumoissaan, Ukrainan sota jatkuu, terroristijärjestö Hamas lietsoo Lähi-idän liekkejä, Itämerellä tihutyöt kohdistuvat kaasuputkiin. Älä sinä kuitenkaan lannistu – jokainen on oman onnensa seppä. – ”Faber est suae quisque fortunae.” (Appius Claudius Caecus).
Saska Saarikoski, Pentin poika, kirjoittaa Helsingin Sanomissa (12.10. 2023) kuinka analyysien alla ihmisiä liikuttavat tunteet ja tarinat. Yhdysvalloissa tarinoita on kaksi. Ensimmäinen edustaa sekavaa sotkua Donald Trumpin tapaan ja toista lampun valo, jossa valaisija on Yhdysvallat ja Obaman kaltainen yhdistäjä. ”There is no liberal America, or conservative America. There is the United States of America.”
Jaakko Muilu toimittajana (HS) neuvoo Suomen pääministeriä ottamaan oppia Obamasta. Toki muitakin suurmiehiä löytyy, kuten Emile Durkheim ja Winston Churchill. Ongelma on vain se, että joudumme tyytymään omiin vaatimattomiin kokemuksiimme, äänestäjiin ja poliitikkoihimme. Lopulta meille jää käteen vain Kaarina Peuraniemen Forssan Lehdessä kuvaamat suurten ikäluokkien ”kovat arvot” ja pehmeillä arvoilla kasvatetut uudet sukupolvemme. (FL 12.10. 2023). Älä kuitenkaan sinä sorru tälle tielle. Hanki elämä. – ”Fac ut vivas.”
Kirjoitusta lainaten jokainen uusi ikäluokka on halunnut tarjota lapsilleen aina vain parempaa maailmaa. Peuraniemen mukaan tämä pehmeämmillä arvoilla kasvatettu nuori sukupolvi näyttäisi vain kehnommalta kuin kovaan työelämään joutuneet sukupolvet, uunin pankolla eläneet. Tuemme nuoria peruskoulussa ja annamme lopulta päättötodistuksen olemattomilla tiedoilla, kirjoittaa Peuraniemi. Tuemme heitä myös ammatillisessa koulutuksessa. Annamme lopulta tutkintotodistuksen olemattomalla ammattitaidolla? Älä jää sinä kuitenkaan uunisi pankolle, vaan tee se, jos nyt ylipäätään aiot tehdä. – ”Fac si facis!”
En allekirjoita tätä takavuosien työn sankareiden paatoksellista kiittelyä ja nykynuorten osaamattomuutta. Ihan vain oman pitkän opettajan ja tutkijan koulutuksen urani kokemukseen turvautuen ja maata kiertäen, maailmaa nähden. Kun väkiluku maapallolla on hetkessä kymmenkertaistunut, kilpailutilanne on kokonaan toinen kuin vielä isovanhempiemme aikoihin. Pelkkä tilapäinen suuttumus se vain on, joka saa aikaan ajattelemattomia säkeitä. – ”Facit indignatio versu. ”Juvenalis.”
”Ennen oli miehet rautaa, puuta oli laivat hiijohoi – puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa hiijohoi, hoilaajat ovat menneen maailman tapa muistella jotain sellaista nostalgista, jossa robotiikkaa sekä algoritmeja ei tunnettu ja kilpailu oli kovin vaatimatonta, eikä alkanut heti kontattaessa ensimmäisiä askelmerkkejä nettinuorina tietokoneelta hakea, uuden ajan aamussa, joka oli kokonaan muuta kuin riisitautisten isovanhempiemme ennätykset huippu-urheilussa, tieteessä ja taiteessa tuloksia tänään mitaten. Erot ovat kuin yön ja päivän vertailussa. Se ei ole mahdollista eikä viisasta. Suurten ikäluokkien traumat toki tunnetaan. Samoin sotien tekemät muutokset jopa perimässämme – epigeneettiset muutoksetkin. Kyllä ne sieltä katoavat uuden suvun syntyessä. Paljon kirjojen tekemisellä ei ole siitäkään loppua ja alituinen opiskelu heikentää ruumiin. – ”Faciendi plures lobros nullus est finis; frequensque meditatio carnis afflictio est. (Raamattu Saarn. 12:12). Lue sinä vain Raamattuasi.
Jotta asia saisi lisää valaistusta, palattakoon jälleen kerran ajassa taaksepäin kymmenen vuotta. Jätettäköön menetetty vuosikymmen lukien vaikkapa kirjani artikkelit otsikolla ” Matti Luostarinen 2011: Menetetty vuosikymmen”. Tuo kirja käy läpi artikkeli artikkelilta tuon ajan esseitäni ja blogeja. En palaa niihin enää. Pääasia on, että se käytäntö, jota noudatan, on perustunut kaiken aikaa palauttaen myös omaan mieleeni päivittäin kirjoittamani artikkelit. Niitä on tuhansittain ja robotiikka osaa ne ulkoa. Tarvittaessa se jopa kuvittaa ne tai tekee lisää tekstiä pyydettäessä. Vastaa ylioppilaskokeisiin kiitettävällä tavalla. Pitää meidät ajan tasalla eikä tee shakin pelaajana virheitä. Ei mieti viikkotolkulla pyydettäessä kuvausta tekstistä muuttaen se uskomattoman kauniiksi maalaukseksi. (Matti Luostarinen 2023: Botrus art – Arte clusters).
Se että lainaan itseäni, kirjoituksiani vuosikymmenen tai vuosikymmenten takaa, on tuttua vaikkapa Jörn Donnerin kirjoista kuvata omaa uraansa ja elämänkokemuksiaan. ”Itseään saa lainata” kertomattakin lainauksistaan, sanaili Donner, mutta tässä tapauksessa ja omana käytäntönäni on kertoa myös lainatessani omia tekstejäni. Nyt siihen on myös tutkimukselliset ja tieteen tekoon tarkoittava päämääräkin. Nämä artikkelit ja niiden käyttö myöhemmin ovat osa sitä tutkimustyötä, jota Juhani Aho olisi hänkin lastuineen harrastanut, jos se olisi hänen aikanaan ollut mahdollista. Nyt hän kadehtisi minua eikä päinvastoin, kuten lapsuudessani kulkiessani häntä esittelevän komean veistoksen ohi Iisalmen Kirkkopuistossa koulumatkallani. Minulla kun on käytössä välineet, algoritmit ja teknologia, joka on täkein osa oman aikani niin tiedettä kuin taidettakin, kulttuuria ja sen kehityksen tuotetta myös kirjallisuudessamme. Se kun uusiutuu nyt vauhdilla ja ammattitaidolla, tieteen keinoin. Tee sinä samalla tavalla. – ”Fac simel.”
Asioilla on taipumusta mennä lopulta kohdalleen ja suomalaiset seuraavat tapahtumia ikään kuin sivusta ja kertovat, kuinka ovat niiden ytimessä. Se on ihmisluonteen harhapolkuja ja turhia kuvitelmia itsestään. Kun venäläiset tarvitsevat arktiselle alueelle jäänmurtajia, järkevintä on sivuuttaa suomalaisten kinastelut ja ostaa koko Helsingin telakka murtajien tekijäksi, eikä odotella pienen itänaapurin kiireitä. Jäädä kinastelemaan siitä kiusanteosta, jota tämä harrastaa kuin ikinuoreksi jäänyt oikutteleva tsaari. Sodan nyt vielä voi ymmärtääkin taantuen väärille vuosisadoille mutta ei nyt sentään lapsekasta oikuttelua ja kiusantekoa hybridiuhasta meitä pelotellen. Huolehdi sinä vain rakentamisesta. – ”Faciendum curavit.” Älä jää tuleen makaamaan äläkä ole Lootin vaimo – suolapatsaaksi muuttuva. Taakseen vilkuileva.
Sama koskee terveystaloa, joka on megaluokan kokoinen ja siirtää varansa Suomesta ja Ruotsista Jerseyn saarelle. Luxemburgiin varoja on siirretty niin ikään. Terveysyhtiön hyvä tulos sulaa Suomessa ja Ruotsissa lainojen maksuun (HS 29.10. 2013). Attendo kiistää kansalasijärjestön väitteet. Sekin kuuluu ajan henkeen. Veroparatiisi on aikamme syöpä myös terveydenhoidossa ja sen hoitajissa. Tee sinä kuitenkin välttämättömyydestä hyve. – ”Facis de necessitate virtutem.” (Seneca).
On toimittava joskus radikaalisti ja välteltävä sellaista byrokratiaa ja sen verottajia, jotka tappavat toiminnan. Tätä samaa kannattaa noudattaa vaikkapa suomalaisissa kunnissa ja sen 4000 kylässä. Kun mitään ei tapahdu, on itse hoidettava kylien verkottuminen ja haettava sopivat henkilöt huolehtimaan yrittäjinä ikääntyvien ihmisten hoitopalveluista. Vanhus vietynä laitoshoitoon pötkölleen käänneltäväksi maksaa 50 000 euroa ja sellainen on liian kallista ja turhaa kiusaamistakin, jos kotonakin voi vanhusta hoitaa. Tuonelan järvelle on aivan liian helppo laskeutua. – ”Facilis descensus Averno. (Vergilius).
Se ei taas suju monen autoletkan paraatina, vaan kooten osaamista yhteen ja siihen taas saa koulutuksen, kun paikallinen korkeakoulu sen järjestää omille työttömilleen tai paluumuuttajille. Tässä Risto Kuisma on parempi asiantuntija kuin tuhat turhaa virkamiestä pyörittelemässä papereitaan. Jonkun on otettava vastuu ja toimittava radikaalisti, vaikka se ehkä aluksi loukkaisikin valtion ja kuntien hidasta yhteistä organisaatioarkkitehtuuria. Tilanteen vaatiessa ei saa kitsastella: rahaa pitää käyttää runsaasti silloin kun aika niin vaatii. – ”Fac sumptum propere, cum res desiderat ipsa: dandum etenim est aliquid, dum tempus postulat aut res. (Cato vanhempi)
Se kun ruokkii vain itse itseään ja poliitikoilta ei voi odottaa mitään hyvää. Tarvitaan kyläpalvelukeskuksia, joissa on myös toimivia ihmisiä. Kuntien on siinä notkistuttava ja ammattiyhdistysten hyväksyttävä lopulta myös uuden ajan vaatimat toimenkuvat. Hoivayhdistykset ovat käypä keino olla niissä myös jäsenenä. Maksuliikenne hoidetaan palvelusetelinä. Kunnat tarvitsevat arkijärkeä ja kyvyn hyväksyä ihmiset liikkumassa hitaan ja raskaan järjestelmän sijasta arkipäivän elämän omia teitään. Matti Apunen on löytänyt viimeinkin oikean asian mihin tarttua (HS 29.10). Mieti mitä sisaresi tekee. Sisarusten kasvot eivät ole samanlaiset, eivät kuitenkaan aivan erilaiset. – ”Facies non omnibus una non diversa tamen, qualem decet esse sororum.” (Ovidus).
Uuskiusaajat työssään
Suomalainen saamattomuus ja virkavaltaisuus on vanhaa perua ja sitä viljellään joka paikassa. Eilen (28.10. 2013) esiteltiin ykköskanavallamme 140 000 työpaikkakiusatun tyyppitaisteluja, joissa aikaa ja paperia kuluu ja uusia vakansseja perustetaan niiden täyttäjiksi. Ne turvaavat vain kiusaajien oikeusturvaa, ei kisatun. Ne menevät vahvemman puolelle ja vahvistavat siten omaa asemaansa byrokratiassa. Sellainen kohtalon sattuma ahdistaa niskaa. – ”Fatalis casus.” – ”Faucibus urget.”
Kiusaajat tuntevat toki tämän ja käyttävät sitä hyväkseen. Suomi kun on kiusaajien yhteiskunta kulttuurinamme ja avun saanti, turvautuen uuteen valtionhallinnon kiusaajaan ja sen organisaatioarkkitehteihin, muuttaa vain kiusaamisen luonteen entistä tuskaisammaksi. Vanheta kun voi niin monella tavalla. Kiusatuille lohdullista kerrottavaa on se, kuinka kiusaajien vaihtamisella on virkistävä vaikutus silläkin. Venäjä kiusaajana on jo kansainvälistä mediaakin kiinnostava aihe syksyllä 2023. Muista kuinka on myös sallittua ottaa oppia viholliselta – ”Fas est ab hoste doceri.” (Ovidus).
Vai olisiko joku voinut kuvitella takavuosien Isontalon Antin ja Rannanjärven asettuvan aloilleen kyläläisten paperisodan avulla? Eipä olisi Antti papereista paljon piitannut, tuskin osasi niitä edes lukea. Kuri tuli taloon, kun sinne asettui ruma vallesmanni. Alkoi matka Siperiaan ja muutama vuosikymmen siellä teki miehestä hyvinkin yhteistyökelpoisen ja muiden sääntöihin ja oikeuksiin sopeutuvan yhteisöeläjän. Ja paras mauste oli nälkä. Se koulii Antinkin ihmiseksi. – ”Fames optimum condomentum.” (Sokrates, Cicero).
Harhaluulojen vaivaama itsetunto
Ihmisillä näyttäisi olevan omituisia luulotteluja, harhaluuloja, itsestään. Oletamme olevamme muita parempia auton kuljettajina, elämä on koulinut meistä muita etevämpiä jopa lottorivin täyttäjinä ja nämä harhat tuovat mukanaan arktisen alueen kokoisen egon, jolla esitellä itseään ja hengenlahjojaan netissä. Moni kokee tekoälyn ja robotiikan ikään kuin tämän kulttuurin jatkeeksi. Se on väärä mielikuva medioitten ruokkimana vielä niinkin myöhään kuin syksyllä 2023. Ei ole mitään pahempaa kuin median ruokkima huhu. Ei mitään nopeampaa: se piristyy liikkuessaan ja kasvattaa voimiaan kulkemalla. – ”Fama, malum qua non aliud velocius ullum: mobilitate viget virisque adquirit eundo.” (Vergilus).
Kun sitten netissä kohtaamme 2000 miljoonaa samanlaista tietäjää, sijoitumme sinne puolivälin tuntumaan tai paljon alemmas ja edelle jää aina, oli laji mikä tahansa, satoja miljoonia meitä etevämpiä, mistä valita kaverinsa. Sellainen koulii ja rauhoittaa tai sitten on vaihdettava puolisoa, kylää, kaupunkia, maata ja kansaa, puoluetta, mutta netille ja robotille ei voi globaalina mitään. Se on ja pysyy, vakoilee koko ajan ja vähät välittää siitä, mitä jossain sen moraalista mediat kirjoittelevat. Kun vastassa on vanha media tai sosiaalinen media ja robotit, siinä taistelussa vastassa on ei kukaan. Sitä taistelua ei voi voittaa. On siis sopeuduttava. Mitä nopeammin siitä suoriutuu, sitä kevyemmäksi elämä ja sen arki vaihtuu. Näin menetetty vuosikymmen on viimein ohitettu painajaisineen. Tervetuloa uudelle vuosikymmenelle pandemian jälkeen. Huhulla on siivet ja maine aina eläköön. – ”Fama volat” – ”Fama semper vivat.”
Lou Reed ja villi puoli
Mediaa ei pidä mielistellä eikä sitä kautta ketään. Tässä musiikkimaailman Ingmar Bergman, Lou Reed eli omaa ontuvaa elämäänsä, jossa levyjen aiheet olivat oikeita, traagisia naiskohtaloita, narkkareita, kapakkalaulajia ja äitejä, joilta viedään lapset. Nämä ovat taiteiden tiedekunnan vääriä sanoja. – ”Facultas artium” – ””Falsa verba”
Olen heitä tavannut, yrittänyt auttaakin. Lou Reed ei yrittänyt. Hän vain lauloi eikä yrittänytkään miellyttää ketään. Kun sanomassa on mukana melodia, joka on yhtä raaka kuin itse kerronta, siitä tulee mestarin kulkema tie. Kun kävelee näennäisesti väärällä puolella, ei välitä säännöistä, ei siloittele sanomaansa, jopa Kauko Röyhkä saa itselleen idolin, ainoan todellisen. Ja kun sen on kerran tehnyt, sitä ei saada tekemättömäksi. Siitä jää jälki kulttuuriimme. – ”Factum est illud, fieri infectum non potest.” (Plautus).
Näin jopa Rock on taidetta, puhuttelevaa ja muistuttaa parasta lukemaamme kirjallisuutta tai kuvataiteitamme, elää vahvasti ja pitää hengissä. Ja oli ne mitä tahansa, tehtyjä ei voi tehdä tekemättömiksi. – ”Facta infecta fieri nequeunt.”
Salman Rushdie kuvasi Lou Reedin kävelevän juuri villillä puolella. Sellainen ihminen tekee itse omat sääntönsä ja joko kuolee nuorena tai elää satavuotiaaksi Christoffer Taxellin isän, professori Lars Erik Taxellin tapaan. Kun joku kuolee nuorena toinen elää vähän vanhemmaksi. Siinä on tuurin tynkää mukana. Olen koonnut suuren määrän, tuhansittain latinankielisiä kansanviisauksia, tosin luonnollisesti aikansa nerojen kirjoittamina auttamaan tässä vaativassa tehtävässämme. Kuvituksen huolehtii toki robotiikka. Viimeinkin kuva kertoo oikealla tavalla enemmän kuin tuhat sanaa. (Matti Luostarinen 2023: Botras art – Arte clusters). Toki lukea voi myös pari vuosikymmentä aiemmin kirjoittamani manifestinkin kuvineen: ”Klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifesti”. Jostakin minunkin oli työni käynnistettävä. kahden väitöksen jälkeen myös taiteiden tiedekunnastamme. – ”Facultas artium”.
Vanha sotajermu
Allan Rosas kuvaa satavuotiaan Taxellin (HS 29.10. 2013) nekrologissaan suurena isänmaan ystävänä, joka oli kokenut kapteenina sodan kaikki kauhut ja kauheudet. Vanhojen sotajermujen tapaan niistä vaiettiin, sotamuistoista ei kuulutettu turuilla ja toreilla. Ei varmaan muistakaan tuon ajan savutuksista oikeusvaltioita koskevien töiden onnistuessa ja suurten pohjoismaisten juristipalkintojen yhteydessä, yliopiston rehtorina ja myöhemmin kanslerina. Tuossa virassa naisen mielen ohjailua on ajanhukkaa. – ”Feminae naturam regere desperare est otium.” (Publius Syrus).
Nekrologin kerronta on kuin omasta isästäni, joka oli sotajermu hänkin. Sellaiseen jermuun oppi luottamaan ja hakemaan myös jälkiä, jotka olivat villin puolen elämästä. Ei ole epäilystä, etteikö pitkään myös puoluettaan johtanut professori kulkenut reaalipoliitikkona Honkaliiton yhteydessä omia teitään, siinä missä oikeustiede vakiintui maassamme ja vaati miehiä, jotka uskalsivat kulkea myös villillä puolella niin tuon ajan eliitin kuin rahvaan teitä varoen. Tässä elämän vaiheessa naisen sopii surra, miehen tulee muistella. – ”Feminis lugere honestum est, viris meminisse.” (Tacitus).
Kun vaimo on samalla itsensä Hovioikeuden neuvos, miehellä ei ole oikein muuta mahdollisuuttakaan. Sellaisesta taustasta syntyy eittämättä satavuotias huomattava oikeustieteilijä, yliopistomies ja poliittinen johtaja, eikä kaikki pääty liian varhain, kuten niin monella rock -muusikolla on ollut tapana. Mitä hyötyä siitä on kenellekään? Elämättömästä elämästä. Syntyy sääntö, josta ei ole poikkeusta: Mitä ihmiset toivovat, sen he mielellään uskovat. – ”Fere libenter homnies id, quod volunt, credunt. (Julius Caesar).
Nukkuneen rukous
Kun elämä on suorittamista, seksi tippuu pois. Sitä ei voi suorittaa, kirjoittaa Anna-Sofia Berner (HS 27.10) ja osuu asian ytimeen. Kari Suomalainen, takavuosien “valerohveetta” ja pilapiirtäjä samasta lehdestä, tarttuisi tähän ja kertoisi, kuinka naiset nostavat asiasta suotta melua. Miehille kun seksi on sama asia kuin käynti vessassa. Rautasormus vain kuluu jatkuvasta käytöstä. – ”Ferreus adsiduo consimitur anulus usu. (Ovidus).
Kurjuusindeksi – stagflaatio
Sellaista asiaa ei pidä meidän ruotia puhki, joka on prostituutiona ammatti ja lajin lisääntymiseen liittyvä keino savuttaa sukukypsyyden kautta muutakin kuin viihdettä muun viihteen rinnalle. Kurjuuden mukana se tulee aina ja voi hyvin prostituutiona. Sitä kutsutaan sosiaaliseksi kurjuusindeksiksi ja slummikulttuuriksi. Siinä tapahtuu lopulta oikeus. Tulkoon oikeus, tuhoutukoon maailma! – ”Fiat iustitia, pereat mundus.”
Kaupunki alkaa elää vaivoistaan ja metropolin alkuperäiset suomalaiset alkavat jättää, segregaation seurauksena, slummiutuvat rauhattomat korttelinsa. Asuntojen hinta romahtaa ja slummiutuminen syvenee. Maantieteilijä ymmärtää tämän jopa paremmin kuin muut tieteilijät. Kartta paljastaa kaupunkirakenteen paikat ja niiden syntymän jo hyvissä ajoin oikein luettuna. Taas siinä auttaa algoritmit ja kartoitus taivaalta käsin. Jos siitä alkaisi kertoa, se olisi Nobelin arvoinen teko. Onneksi maantieteelle ei ole jaettavissa Nobelia. Jotkut tieteet etenevät muita paljon nopeammin. Syntyy kateus ja sen surulliset jäljet. Muiden pelloilla vilja on aina hedelmällisempää ja naapurin karjalla on isommat utareet. – ”Fertilior serges est alienis semper in agris vicinumque pecus grandius uber habet. (Ovidus).
Kun erotiikka, elämän synty, tulee kaupallisena ulos joka tuutista, se menee lopulta yli ja ensimmäisenä reagoivat sellaiset kulttuurit, joiden kohdalla seksiasentoja on Aasiassa opiskeltu vuosituhansia, ja nyt sitä ei enää jakseta arvostaa Japanissa. Ikääntyvä kulttuuri ja sen lapset elävät syvässä psykososiaalisessa lamassa ja haluavat pois vuosikymmeniksi juuttuneesta stagnaatioista, taantumasta ja sen synnyn historiasta, kurjuusindeksistä. Meillä Suomessa on nyt samoja merkkejä ilmassa. Sanokaa minun sanoneen, varoittaneen Japanin taudista. Tulkoon oikeus, tuhoutukoon maailma tai tehtäköön taidon säännöillä. – ”Fiat iustitia, pereat mundus!” – ”Fiat lege artis.”
Meille kävi samoin, kun eurosta ja markasta tuli samanarvoinen valuutta kirpputorilla muuttaen vain markat suoraan euroiksi 600 % korjauksella, kapakassa portsariraha muuttui markasta pariksi euroksi taskunpohjalta 1200 %:n korjauksella ja viinan hinta laski sekin. Virosta sitä sai edullisesti aina ja raha riitti elämiseen, juomiseen. Kun ihminen juo, noin 20 % suomalaisista, tuhansia litroja vuodessa, rahan arvo on juodun viinan arvo ja siihen sidottua. Inflaatio hyppäsi 600 % ja samaan aikaan työttömyys nousi 350 000:n syrjäytyvään nuoreen ja päihderiippuvaan aikuiseen. Tämä aihe oli ja on edelleen kiellettyä, siinä missä kansan syvien rivien mielentilat. Vasta nyt vuonna 2023 sitä on alettu tarkkailla enemmän. Pandemia ja sen sairastaminen ei mennyt kokonaan hukkaan. Suomalaiseen tapaan loppu kaunistaa työn. – ”Finnico more” – ”Finis coronat opus.” (Seychellien saarten vaakunateksti).
Saksan markan perillinen Välimerellä
Kurjuusindeksiksi kutsuttu talousihmisten stagflaatio on inflaation ja työttömyyden samanaikainen ilmiö, jolle ei voi oikein mitään. Vielä vähemmän, kun omaa valuuttaa ei enää ole. Varoitin tästä ennen euroon siirtymistä niin Suomessa kuin Portugalissa, Kreikassa ja Italiassa, välimereisessä maailmassa. Saksan markka turistirahana ei ole heidän omansa eurona, ja sama elintaso ei tule sen mukana kuin saksalaisten turistin tuoma Saksan markka aikanaan saksalaisille. Julkiset varat ei ole sama asia kuin kestävyys, käytännöllisyys ja kauneus. – ”Fiscalia bona” – ”Firmitas, utilitas, venustas.” (Vitruvius).
Joku ymmärsi heti, toinen ei koskaan. Saksa kykeni oikaisemaan ongelman DDR:n taloudessa, mutta ei nyt koko Euroopassa. Kun romanttinen rakkaus ohitti kaiken muun tavoiteltavan, siitäkin tuli kumppanuuden ja vanhemmuuden rinnalle huolenpidon ja seksin ohittava, täydellisyyttä tavoitteleva ohikiitävä hetki, ja rinnalle tuli ihastuksen kautta hankittava hulluttelu ja pöllyttely, jossa tanssitaan tähtien kanssa, vaikka taidot olisivat Tami Tammisen, vanhenevan miehen koomisia elkeitä. Kyky pysyä pystyssä vaatisi sekin jo tukea. Ikääntyvä ihminen on sellainen. Liekki on kuitenkin aina olemassa ja lähellä savua. – ”Flamma fumo est proxima.” (Plautus).
Meillä ovat vain noin 40-vuotiaan ihmisen geenit. Sitten ne lakkaavat vähin erin olemasta, toimimasta. Muu on huijausta. Kun tällaiselle ihmiselle yhteisesti nauretaan ja äänestetään tähtien tansseissa jatkoon, siitä on hauskuus kaukana ja masennus syvenee pilkanteon muuttuessa nuorempien ironiaksi, satiiriksi ja lopulta suomalaiseksi sarkasmiksi. Miten ikääntyvä ihminen ja kansakunta silloin menettelee? Jos se ei saa taivuteltua taivaan jumalia puolelleen, niin sitten se käyttää manalan voima. – ”Flectere si nequeo superos Acheronta movebo.” (Vergilius).
Näin maailmalla pyörivä formaatti on saanut suomalaisen sisältönsä, jossa nuoren ihmisen ensiaskeliaan ottava fyysinen läheisyys ja arkuus korvautuu karkealla oppitunnilla ja ikääntyvän ihmisen pilkalla, jossa rahvaan tehtävänä on olla uusrahvaita ja äänestää aurinkokuningasta takavuosien Iltatuulen viestin tapaan Aikamiesten laulamana. Se pärjää, joka kulkee omia teitään, on oma itsensä Timo Soinin tapaan eläen. Syntyi Perussuomalainen puolue, uusrahvas elämän malli. Sama konservatiivit kokoava puolue tuli myöhemmin punavihreän radikaalin vasemmiston vastinpariksi polarisaatiossa Suomessa. Syntyy oman aikamme ilmiö lyhytkestoisesta rakastelusta. Siinä yhdyntä on vain lyhyen hetken kestävä irstas ilo, ja rakastelun jälkeen rakkaus jo kyllästyttää. – ”Foeda est in coitu et brevis voluptas, et taedet Veneris statim peractae” (Petronius). Samalla Pariisin kaupungin motto. ”Vaikka horjuu ei huku” – ”Fluctuat nec mergitur.” Liki suomalaiseen tapaan – ”Finnico more.”
Radikaali vastaan konservatiivi
Kun Jorma Ollila ja Björn Wahlroos eivät saaneet toisistaan kunnon syliotetta opiskeluaikanaan, kiersivät toisensa myös akateemisen uran epäonnen hetkellä ja lopulta onnekkaasti saivat kutsun tehtäviin, joissa voivat toteuttaa radikaalin taistolaisen ja konservatiivisen pohjalaisen ihmisen narsistisia päämääriään, he ovat vältelleet toisiaan. Ikään kuin yrittäen ruokkia tulta. – ”Flammam alere.”
Lopulta he kohtaavat toisensa, suurenmoisina vuosina 1950 ja 1952 syntyneinä vanhuksina, kirjamarkkinoilla, kentällä, jota eivät tunne lainkaan ja muistuttavat aurinkokuninkaan lentoa. Toimittaja Unto Hämäläinen on saanut aiheesta kolumnin aiheen (HS 27.10) ja toteaa kuinka Ollilan kustantamo Otava, jonka hallituksessa hän istuu, johtaa 30 000 painoksella opiskelijatyönä tehdyn Wahlroosin hengentyötä. Se tuo mieleen kertomuksen uskollisesta Akhatesta. – ”Fidus Achates.” (Vergilius).
Opiskelijoilla on ollut tukenaan vain pieni ja vähävarainen Into kustantamonaan, sopien toki radikaalille Wahlroosille. Kun neljäs painos syntyy, 20 000 raja ylittyy sielläkin, ja kilpailu on vielä avoin, ratkeamatta tähtien sodassa ja suurten kapitalistien oma aikamme saagana. Loppu on sielläkin käsillä. – ”Finis adest rerum.”
Kumpikaan ei tietenkään itse työtään kirjoittanut vaan kokonaan muut, ammattilaiset, jolloin mukana ovat hiotun timantin kaltaiset kirjat, joiden kohdalla ratkaisevat markkinavoimat, kuten ostetussa seksissä kuluukin. Raha ja valta on eroottista ja siinä seksi nousee parhaaseen kukkaansa ja kauas rahvaan ulottumattomiin. Erotiikka ja seksi Ollilan ja Wahlroosin suorittamana on jumalallinen näytelmä, eikä sitä pidä lähteä kokeilemaan toimittajan, tutkijan tai kirjailijan elämänasenteella. Kirjoittaa siitä voi, ulkopuolisena. Aloittaa siis sitä, mihin muut lopettavat, orgasmiin. Se muistuttaa kyllä kaukaa katsoen masturbaatiolta, kirjailijan elämältä. Yli sata kirjaa ja yli 5000 artikkelia kirjoittaneena tiedä mistä kirjoitan. En puhu – vaikenen. Suomalaiseen tapaani. – ”Finnico more.”
Rahvas koekaniinina
Ammattitutkijalle lääketieteessä ihminen on koekaniini ja professori Heikki Minn kertoo (Lounais-Suomen syöväntorjunta 2/2013) kuinka uudet lääkkeet ovat suuren työn takana, hirvittävän kalliita ja niiden kokeilua joudutaan jatkamaan ihmisillä vuosia. Jotkut todetaan vääriksi, syntyy uusia geenilöydöksiä, potilasaines kokeilussa on vaihdettava ja vahingoilta ei voi välttyä. Siinä onnetar suosii rohkeaa. ”Fortis fortuna adjuvat.” Omat lääkevahinkoni ja lääkäreiden kokeilut johtivat puhujan ammatista kirjoituspöydän vangiksi.
Siinä eroottinen leikki saa kuoleman kumppanikseen ja sen syleily on yhtä kylmää kyytiä kuin halata narsistista johtajaa ja hänen miljooniaan. Molemmat on osattava kiertää kaukaa. Halvaantunut sotaveteraani, monen tuntema Esko Rantanen on taistellut potilasvahinkonsa kansa jo yli kolme vuotta. Hoidon alkuvaiheessa tehty virhe johtaa kumuloituvaan virheeseen ja Valvirran lääkintöneuvos kertoo (HS 27.10) kuinka hoitovirheestä epäillään useita henkilöitä. Sodassa Rantanen osasi varoa ja onni oli myötä. Kun onnetar mairii, se tekee sen pettääkseen. – ”Fortuna cum blanditur, captatum venit.” (Publius Syrus).
Monimutkaisissa hoitotapahtumissa asiantuntijat alkavat antaa lausuntoja toisistaan ja erotiikka muuttuu lääkkeineen julmaksi peliksi, jossa pelkkä anteeksipyyntö ei tule kysymykseen. Kun ihminen joutuu pyytämään partneriltaan anteeksi kömpelyyttään, silloin yksikään lääkäri ei ole koskaan pyytänyt anteeksi keneltäkään. Kun tehdään sepitteellisiä lausuntoja, riski jäädä kiinni kasvaa kansallisvaltion alkaessa muuttua liittovaltioksi. Kohtalon pyörä pyörii. – ”Fortuna erota volvitur.”
Silloin kuitenkin on kulunut jo turvalliset kolme vuosikymmentä, ja lääkärit kuolleet pois tanssimasta tähtien kanssa. Suomessa hoitovirheisiin kuolee tilastojen mukaa 1000–2000 ihmistä, kymmenkertainen määrä vammautuu, lääkevahinkojen kohdalla luvut ovat samaa luokkaa. Tässä pelissä rohkeita kohtalo kaihtaa, pelkureita painostaa. ”Fortuna fortes metuit, ignavos premit.” (Seneca).
Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan lääkevahinkojen ja hoitovirheiden aiheuttamat kuolemantapaukset olivat sijaluvulla kolme ja viisi. Yhdessä ne olivat suurin yksittäinen syy viettää aikaansa sairaaloissa. Lääkintöneuvos Liisa Toppilan mukaan pääsääntönä on oltava virhearvion myöntäminen heti ja kertoen se potilaalle ääneen sekä pyrkien välttämään sen vuosikymmenisiä seuraamuksia. Toiset meistä ovat onnen suosiossa, toisen kohdalla kohtalon pyörä pyörii epäonnisesti. – ”Fortunae filius.” (Horatius) – ”Fortunae rota volvitur.”
Tämä sama sopii myös seksiin ja sen parisuhteelle synnyttämään ihanteelliseen ja vuosien saatossa vaihtuvaan merkitykseen toistamatta kumuloituvia virheitä. Tanssi tähtien kanssa on kokonaan eri asia. He ovat ammattilaisia. Amatööri leikkimässä ammattilaisen kanssa on naurettavaa. Stand-up koomikot elävät tästä ilmiöstä, itsensä häpäisemisestä, siinä missä moni poliitikko tai julkisuuteen tahtomattaan joutunut kanssaihmisemme. Älä kadehdi heitä. Onni kun suo mielestämme liian paljon monille, tarpeeksi ei kenellekään. – ”Fortuna multis dat nimium, satis nulli.” (Martialis).
Varikonpilttuun asiakkaat
Oleellista on antaa itselleen ja aivoilleen lepoa. Kaikki tapahtuu kuitenkin joko hitaamman kemiallisen kierron tai nopeamman sähköisen järjestelmämme yhteisenä leikkinä ja siinä aivot ovat tärkein elimemme. Levon ja seksin aikana puhelin pois piippaamasta, sähköpostit suljetaan, naamakirjat pimeäksi, kukaan ei saa keskeyttää ihmistä, joka alkaa kuormittua Tami Tammisen, aurinkokuinkaan, tapaan kaikesta mahdollisesta kuonasta, ja aivot eivät enää jaksa toimia normaalilla tavalla. Katkaise siis poikani kynäsi ja hylkää hyödyttömät muusat. – ”Frange, puer, calamos, et inanes desere Musas. (Calpurnius).
Sellainen aurinkokuningas sairastuu ja alkaa kertoa, kuinka hoitaa tätä sairautta uudessa kirjassaan nyt lääkärinä esiintyen. Suuria ideoita ja ajatuksia ei kuitenkaan synny tietämättömyydestä ja väsymyksestä, kaikki muuttuu harmaaksi massaksi ja jumalainen seksi katoaa sekin, siinä missä tanssi tähtien kanssa muuttuu pelkäksi ironiaksi ja satiiriksi, suomalaiseen malliin eläen. Onni todellakin suo liian paljon monelle, tarpeeksi ei kenellekään. – ”Fortuna multis dat nimium, satis nulli. (Martialis).
Kun ihmiselle annetaan aikaa, myös parisuhde alkaa toimia, ja kohta taloutemme elpyy kiitos uusien suurten keksintöjemme. Kaikki ei ole pelkkää seksiä ja sen epätoivoista harjoittelua välillä piipahtaen varikon pilttuulla hakemassa ammatti-ihmiseltä uudet renkaat ja millisekunnilleen oikea-aikaisen tankkauksen, uutta myrkkyä lääkkeenä vanhan tilalle ja sen valuvikoja korjaillen. Katkaise siis poika kynäsi ja hylkää hyödyttömät muusasi. – ”Frange, puer, calamos, et inanes desere Musas.” (Calpurnius).
Siitä kun syntyy kierre, josta hyötyvät vain markkinat ja kapitalismin kriisi. Syntyy kirjoja, jotka ovat tyhjää paperia, tyhjiä sanoja ja jotka Suomen Kuvalehti kuvaa tänä syksynä, jälleen kerran kansisivullaan, vessapaperiksi. Niiden lukeminen ei anna ravintoa kenellekään. Ne eivät ole kirjoja, jotka pysyisivät hengissä vuosikymmeniä, saati että ne pitäisivät sinut hengissä. Kirjailijan kun on pysyttävä lujasti asiassa, lempeästi tavassa. – ”Fortiter in re, suaviter in modo.” (Claudio Aquaviva).
Oman aikamme kirjoittajat ovat idols-ihmisiä, yhden tarinan kertojia, muilta oppimaansa imitoivia ja nämä teokset valitaan uskomattoman suuresta läjästä uusrahvaan marssiessa kirjakauppaansa kuin rautakauppaan hakemaan aina samaa vasaraa naulojen hakkaamiseen sen laudan kylkeen, jossa sydänpuoli on säätä vasten. Näissä saduissa kuvataan, kuinka raju on kuolema ja rakkaus, julma on helvetti ja mustasukkaisuus. – ”Fortis est ut mors dilectio, dura sicut infernus aemulatio. (Raamattu. Korkea veisu (:6). Tarina kertoo lopuksi, kuinka onni on annettu rohkeille miehille. – ”Fortibus est fortuna viris data. (Ennius).
Vai voisiko joku kuvitella Uutisvuodossa esiintyvää ja vakavasti otettavaa kirjailijaa, Paavo Haavikkoa? Kun maa joutuu kiusalliseen henkiseen tylsyyden ja kiusanteon kierteeseen, sitä luonnehtivat ahneus, ennakkoluulot, itseensä käpertyminen, varovaisuus ja välinpitämättömyys. Seksi ei suju eikä maista. Suomi kaipaa nyt henkistä elvytystä kirjoittaa professori Ilkka Niiniluoto (HS 27.10) ja on oikeassa. Mediayhteiskunnassa neljäs valtiomahti ampuu alas jokaisen uuden idean ja poliitikot valvovat vain omia etujaan ja narsistit kirjoittavat kirjojaan itsestään, uusrahvas piruilee menolle ja tekee mitä sattuu. Kiertää lakia, harrastaa hurskasta petosta ja haistattaa pakkaselle paskat. – ”Fraus legis” – ”Fraus pia” – ”Frigori laecasin dico” (Petronius). Turhaan koputtelevat tervejärkiset runouden ovia. – ”Frustra poeticas fores compos sui pepulit.” (Seneca).
Paskanjauhajien maa
Tämä paskanjauhaminen ja höliseminen mitä sattuu, on suomalainen oman aikamme ilmiö ja sen seuraaminen syö miestä ja naista. Näitä tyhjän hölisijöitä netti on täynnä ja aivot turvoksissa. Heillä ei ole muuta motiivia kuin huolehtia epäonnistumisesta ja lannistaa muutkin, kuten nyt muodikkaat työpaikkakiusaamisen psykososiaalisen kulttuurin epäonnisimman yhteisön jäsenet nyt Suomessa tekevät. Sellaisen joukon ukkosenjohdattimeksi joutuminen tappaa kenet tahansa. Rosvot ulos, kunnolliset sisään. – ”Fures foras, frugi intro!”
Kun nimetöntä vihapuhetta ja “tykkäämistä” pidetään yllä robottimaisesti, seksi ei varmasti suju sen jälkeen sängyssäkään. Saalieläimenä aikanaan kömpelölle ihmiselle kuului huomata ensin kaikki henkeä uhkaavat negatiiviset piirteet, ja netti on niitä tulvillaan. Ne otetaan vastaan geeneillämme reaaliaikaisesti, ymmärtämättä miksi. Näin kielteiset tunteet tuottavat ensin juuri kielteisiä tunteita ja kiusaaja osaa tämän geeneillään. Myönteiset tulevat paljon myöhemmin. Näin myös katujemme raivo hankkii aseensa. – ”Furor arma ministrat.” (Vergilius).
Toinen on sähköinen tapahtuma ja toinen kemiallinen. Totta kai ne toimiva yhdessä mutta järjestys on tämä. Kaikki tämä lamauttaa luovuutta, uudistushalua, rohkeutta ja etenkin kykyä tehdä suuria päätöksi ja viedä ne päättäväisesti läpi harmaan kiven. Se on sosiaalinen ilmiö ja koskee koko stagnaatioon ajettua yhteiskuntaa. Ensi Japanissa ja nyt Suomessa. Ruotsissa se on jo liki kaoottista elämää. Luottamuksen katoaminen kadottaa oikeudenmukaisuuden perustankin. – ”Fundamentum est iustitiae fides.” (Cicero).
Toimi – älä psykologisoi
Niiniluoto alkaa psykologisoida ilmiötä ja lainaa Robert Solomonin teorioita, tuo esille ikivanhoja itsestään selvyyksiä. Totta kai ihmisen katkeruus kohdistuu syyllisten etsintään ja sosiaalisesti ylempiin, viha taas samassa asemassa oleviin sekä suomalaisille tyypillinen pilkka ja halveksunta heikompiin. Sitä kutustaan sarkasmiksi. Se ei ole herkkä runoilijoiden laji ensinkään. – ”Genus irritabile vatum.” (Horatius).
Tami Tamminen oli aikanaan sopiva kohde ikääntyvänä miehenä sarkasmin lähteenä myös tanssia arvosteleville tuomareille ja hän kestää sen nostaen siitä palkkansa. Se on narrin elämää takavuosilta ja myös oman aikamme teattereissa ja kuningashoveissa. Kun itsetunto on poljettu alas, sitä vahvistetaan luonnollisesti ylempien kritiikittömällä ihailulla, etenkin jos he ovat jo kuolleet, lähimmäisiin, omiin sukulaisiin ja kavereihin kohdistuu epäluulo sekä kateus, naapurikateus, heikompiin taas syrjiminen ja erilaisuuden pelko. Viha ja katkeruus ovat oman aikamme syöpä. Kisaamiskulttuuri on ikivanhaa perua. – Se ei ole kreikkaa tai latinaa, sitä ei voi ikävä kyllä lukea. – ”Graecum est, non potest legi.” On siis pyrittävä kuvittamaan robotiikan avulla. Se on ainut tie edetä. (Matti Luostarinen 2023: Botrus art – Arte clusters).
Terveen ihmisen tunnusmerkkejä ovat puolestaan johtajilla eettisyyden ja moraalin vaatimus, luottamus samanvertaisiin, ehdoton kunnioitus ja tasa-arvo sekä altruismi, halu auttaa heikompia. Näillä piirteillä on voitettu kaikki Nobelit. Tai liki kaikki. Aina ei mene kohdalleen ja ihanne katoaa myös akateemikoilta. Ja nyt se on kateissa myös sieltä. He ovat alkaneet pelätä mediayhteiskunnan voimaa ja 8000 miljoonan ihmisen omituista sähköistä maailmaa, aivoja ja tunnetta reaaliaikaisena. Hannibal on heidänkin porteilla. – ”Hannibal ad (ante) portas!” Kirjoilla kohtalonsa. – ”Habent sua fata libelli.”
He eivät lue, vaikka kirjat olisivat 2000 miljoonan kärjessä vuosikausia. He eivät ymmärrä lukemaansa. He kirjoittavat juttujaan kirjamessuille massojen luettavaksi. Jotta tämä voitaisiin sivuuttaa, Niiniluoto hakee elitismin voimaa. Hän olettaa, että reaaliaikainen sähköinen maailma, jossa 2000 miljoonaan ihmistä saa ensin vastauksen ja vasta tämän jälkeen syntyy kysymys, kuinka 1800-luvun tapaan ja seuraten Sokrateen ja Platon esimerkkejä, Darwinin ja Freudin maailmaa, lordit alkavat elää taas empaattisesti, ylevästi, ylimysvalta ryhdistäytyy ja alkaa taistelle ahneutta, ennakkoluuloja, itseensä käpertymistä, varovaisuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan. Suomessa sen hoitaa kalavalainen traditio. Siinä jumalatkin asuivat metsissä. – ”Habitarunt di quoque sylvas.” (Vergilius). Kirjoillakin on kohtalonsa ja senhän me jo tiedämmekin. – ”Habent sua fata libelli.”
Se raitistuu ja lopettaa samalla tilinsä ja optionsa veroparatiiseissa, punavihreä nainen sietää perussuomalaista Hakkaraista. Ei kai nyt sentään? Lääkkeeksi Ilkka Niiniluoto tarjoaa vanhoja rohtoja, koulutusta, innostavia kokeiluja, kuten vaikkapa osallistuvaa demokratiaa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan työnä (mikä se työ on), kulttuuria, tiedettä ja taidetta (eliitin tekemänä), eliitin heräämistä ikään kuin historiallisena uusnationalistisena unestaan (1800-luvun tapaan) ja halaten uusrahvasta 350 000 työttömän syrjäytyneen armeijana. Siinä tippa kovertaa kiveä, ei voimalla vaan taajaan tippumalla. Tosin vie hivenen aikaakin. – ”Gutta cavat lapidem, non vi sed saepe cadendo.” (Giordano Bruno).
Jos lääkkeet olisivat noin helppoja, niitä olisi jo käytetty ja kirjamessuilla kirjamme olisivat aivan muuta kuin vessapaperiksi havaittua hengen tuotetta ja sen oikeutettua kritiikkiä Suomen Kuvalehden kirjoittamana. Kun sana on kuollut, suola käynyt mauttomaksi, se on heitettävä pois. Henkinen elvytys ei lähde sieltä, missä se on kuollut. Missä se aikanaan tapettiin. Sama ei auta samaan lääketieteen keinona ja myrkkynä tässä ajassa ja yhteiskunnassa. Onneksi suurimpienkin pilvien jälkeen on yleensä suotu Foibos, aurinko. – ”Gratus est solito post maxima nubila Phoebus.”