Mihin katosi Paul Krugman – Habemus papam

Mihin katosi Paul Krugman – Habemus papam

Vaate ei tee munkkia – Habitus non facit monachum

15.10. 2023

Paul Krugman muistetaan ehkä parhaiten talouden nobelistina ja Yhdysvaltain presidenttien neuvonantajana sekä ahkerana mediahenkilönä, miehenä, joka kritisoi oman aikansa näkyvien poliitikkojen talouspolitiikkaa. Osansa saivat mm Bush ja Reaganin aikana hän toimi presidentin näkyvänä neuvonantajana sekä oppositiojohtajana Bushin hallinnon talous- ja sosiaalipolitiikan arvostelijana. ”Vähemmän sotilasmenoja ja enemmän sosiaali- ja lääkeohjelmia oli kärjistäen epätavallisen akateemikon ja professorin neuvoja. Krugman oli myös omalla tavallaan talousopin kieliopinkin kerettiläinen – ”Haereticus in Grammatica.” (Erasmus Rotterdamilainen). 

Hänellä oli kaiken aikaan hyvin näkyvä paikka ja samalla epätavallinen paikka akateemiseksi taloustieteilijäksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana Yhdysvaltain medioissa. Yliopistoista Stanford, MIT ja Princeton käyttivät hänen palvelujaan akateemisena taloustieteilijänä ja etenkin talousmaantieteilijänä. Hän oli ikäiseni ja siten senkin vuoksi maantieteilijänä seuraamani henkilö juuri Yhdysvaltain matkoillani. Krugman osallistui aktiivisesti kongresseihin, joiden aiheet olivat lähellä IASP:n ja AURP:n tiedepuistojen työkenttää verkostuen näin yliopistojen, tiedepuistojen ja yrityselämän yhteisiin ohjelmiin sekä innovaatio-ohjelmiin. Kun itsekin oli noidan järjestöjen toiminnassa aktiivisesti mukana, mies tuli tutuksi. Joskus joutui jopa lainaamaan Vergiliusta hänet tavatessaan. Voi, voi, ei kenenkään pidä luottaa vastahakoisiin jumaliin! – ”Heu nihil invitis fas quemquam fidere divis!”

Häntä luonnehdittiin Yhdysvaltain vasemmiston keulakuvaksi. New York Times käytti hänen palvelujaan kolumnistina yhtenään. Hänen asemansa akateemisena professorina ja taloustieteilijänä, talousmaantieteilijänä, oli todella poikkeuksellinen, jollaista Suomessa ei voisi oikein uskoa mahdolliseksi medioitamme tuntien. Omat teknopoliksemme ja tiedepuistomme ovat olleet medioiltamme suojassa siinä missä poliittisilta liikkeiltämmekin. Tässä Suomi on ollut muuta länttä kaukana jäljessä ja se näkyy myös innovaatiopolitiikan vähäisessä merkityksessä osana päivittäistä keskusteluamme, lukuunottamatta muutamaa poikkeuksellista tapahtumaa ja sen seurantaa kohu-uutisena.  Kuten tietoa siitä kuinka Hannibal on porteilla. – ”Hannibal ad (ante) portas! (Cicero, Livius). Ettemme taas eläisi tätä aikaa?

Krugman antoi ohjeita varoittaen finanssikriisistä vuonna 2008, vuokrasääntelystä ja vieraili myös Suomessa Sitran kutsumana vuonna 2009 puhumassa ilmastomuutoksesta ennen muita alan tutkijoitamme keinona elvyttää uudella teknologialla talouspolitiikkaa. Aihe oli tuolloin uusi, olkoonkin että olin kirjoittanut siitä kirjojakin. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Kirjat oli julkaistava silloin ja nyt Saksassa ja Yhdysvalloissa. Niiden julkaisu Suomessa oli vaikeaa tai mahdotonta. Suomen poliittinen herääminen vasemmalla ei tapahtunut Krugmanin kaltaisten professoreiden johdolla, jos lainkaan alan innovaatiopolitiikasta kiinnostuen. Yliopistoa aihe alkoi kiinnostaa vasta vaiheessa, jolloin taloutemme oli ajautunut jo nykyiseen lamaansa. Tänään rahoituksen saanti on talousmaantieteen professorille liki mahdotonta ilman EU:n osuutta rahoittajana. Tällä lailla. – ”Hac lege”.

Krugmanin mukaan Yhdysvaltojen demokratian perusajatus on kansakunta ilman jyrkkiä luokkaeroja. Se ei tarkoita tasapäisyyttä, muttei pyri myöskään eliitin ja kansalaisten suureen kuiluun. Keskiluokkainen yhteiskunta ei synny automaattisesti talouskehityksestä vaan se täytyy luoda poliittisin toimin. Suuren 1930-luvun laman jälkeen länsimaissa rakennetussa hyvinvointiyhteiskunnassa tuloerot kaventuivat kaikissa ryhmissä, rikkaiden verot, sosiaaliturva, työttömyysturva ja vahva ammattiyhdistys eivät romuttaneet taloutta, vaan se johti kestävimpään talousnousuun historiassa. Aiheen tutkijoita oli Suomessa etsittävä yliopistojemme ulkopuolelta. Sama pätee edelleen vuonna 2023. Kirjoilla on kohtalonsa ja jumalatkin asuivat metsissä. – ”Habent sua fata libelli” – ”Habitarunt di quoque sylvas.” (Vergilius).

Krugmanin mukaan suuri tulojen eriarvoisuus yhteiskunnassa johtaa väistämättä suureen sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Taloustieteilijöiden tutkimusten mukaan yhdenvertaisuutta ei saavuteta kasvottomilla markkinavoimilla vaan poliittisen vallan tasapainolla.Teoksen The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century johdannossa on Rules of reporting eli toimitusperiaatteet: Miten kertoa tarina? Periaatteita voivat käyttää kaikki, jotka pyrkivät ymmärtämään uutisia. Krugmanin jakoi myös ohjeet toimittajille: Tässä ja kaikkialla – ”Hic et ibique.”

Älä oleta, että poliittisissa ehdotuksissa on järkeä suhteessa väitettyihin tavoitteisiin. Todellisten päämäärien tutkimisessa ei ole mitään hullua. Vehkeily ei ole epärealistista, vaikka päämäärät olisivat melko avoimia. Tässä ja kaikkialla – ”Hic et unique.”

Älä oleta tavallista poliittista sääntöjenmukaisuutta. Valta pyrkii hallitsemaan mediaa puheenaiheita manipuloimalla. Koska valta ei hyväksy järjestelmää, se ei hyväksy muiden oikeutta kritiikkiin. Ilman kritiikkiä ei ole vapaita vaaleja eikä sananvapautta. Tässä ja nyt – ”Hic et nunc.”

Oleta vastahyökkäys kritiikkiin. Älä usko, että tavoitteilla on rajat. Hänen kirojaan käännetiin myös suomeksi. Se on harvinaista. Onkohan niitä luettu? Täällä juodaan – ”Hic bibitur.”

Satunnainen teoreetikko ja muita viestejä synkeän tieteen saralta. (The accidental theorist and other dispatches from the dismal science, 1998.) Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Tietosanoma, 1999.

Lama – talouskriisin syyt, seuraukset ja korjauskeinot. (The Return of Depression Economics and the Crises of 2008) Suomentanut Jyri Raivio. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2009.

Paul Krugman: Lopettakaa tämä lama nyt! (End This Depression Now!). Suomentanut Anni Lassila. HS Kirjat, 2021. Tässä puhumisen loppu – ”Hic finis fandi.” (Vergilus)

Krugman suoritti kandidaatin tutkinnon Yalen yliopistossa 1974 eli vuotta myöhemmin kuin minä ja väitteli tohtoriksi MIT:ssä vuonna 1977 eli lähes viisi vuotta ennen minua. Omaa väitöskirjaani viivyteltiin ja jouduin hakemaan rahoituksenkin voimalaitosrakentajilta ja suomalaisilta köyhiltä kunniltamme. Rahat käytettiin opiskelijoiden palkkaamiseen ja koulutukseen sekä matkoihin maailmalle. Totesimme, kuinka täällä juodaan. – ”Hic bibitur.”

Krugman työskenteli apulaisprofessorina Yalen yliopistossa vuosina 1977–1980 ja MIT:ssä vuosina 1980–1984. Vuosina 1982–1983 hän oli Ronald Reaganin hallinnon taloudellisen neuvonantajaryhmän jäsen, minkä jälkeen hän toimi professorina MIT:ssä (1984–1994 ja 1996–2000) ja Stanfordissa 1994–1996 ennen siirtymistään Princetoniin vuonna 2000. Vuonna 1991 Krugman sai American Economic Associationin myöntämän John Bates Clark -mitalin. Se siis edelsi hänen Nobeliaan. Häntä alettiin suomentaa uuden vuosituhannen puolella ja ennen menetettyä vuosikymmentämme. Se oli jo myöhäistä. Kuka häntä olisi lukenut? Me asumme täällä. Tehkööt jumalat meidät onnellisiksi. – ”Hic habitamus. Felices nos dii faciant.”

Oma urani jatkui rinnan yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä näiden rahoituksen haun turvin kiertäen samalla tutkimuskohteitamme ja ideoiden näiden ohjelmien rahoitusta ja toteuttamista yhteistyössä tutkijoittemme koulutuksen kanssa myös heitä näin tukien ja työllistäen myöhemmin kansallisissa tehtävissä. Suomi oli maaseutuineen täysin takapajula innovaatiopolitiikan ja talousmaantieteen näkökulmasta. Ensimmäinen tehtäväni oli alan tutkimus ja sen tiedon siirto maaseudulle tai seutukaupunkeihimme samalla yliopistoistamme sitä siirtäen (innovaation diffuusio) sekä uusien yliopistojen käynnistäminen (ammattikorkeakoulumme). Nimeäminen korkeakouluneuvostoomme helpotti työtäni. Myöhemmin IASP:n ja AURP:n jäsenyys.  Elimme vuosikymmeniä Yhdysvaltoja jäljessä. Elämme edelleen. Tässä lepää rauhassa. – ”Hic requiescit in pace.” Myönnän saaneeni Paul Krugmanista kelpo mallin miten toimia.

Vähän niin kuin oltaisiin ihmisiksi. Hic finis fandi (Vergilius)

19.01. 2014 – 15.10.2023

Yhdysvaltain vasemmiston ja arvovaltaisimman median näkyvä kolumnisti ja mediapersoona, Nobelisti Paul Krugman, antaa jälleen lausunnon Suomesta ja kertoo kuinka Suomen olisi kuulunut pysyä poissa eurosta. Nyt eroaminen on jo hankalampaa, eikä hän ole siinä suomalaisia rohkaisemassa. Sen sijaa talousvertailut Ruotsiin kertovat Krugmanille, kuinka ruotsalaiset ovat kaikin tavoin hyötyneet kruunustaan ja senhän suomalaiset toki tietävätkin. Nyt ei ole oikein enää omassa politiikassamme ja sen hoidossa valetohtoreiden paikka.  Pahimpia vihamiehiä ovat ne, jotka edessä ovat iloisia mutta takana katkeria.” – ”Hi sunt inimici pessumi fronte hilaro corde tristi.” (Caecelius Statius).

Miksi Suomi ei ole nousussa?

Krugman pohtii myös, miksi Tanskalla menee toisin kuin Ruotsilla ja mikä Suomen taloutta vaivaa, kun sen tulisi olla jo kovassa nousussa senkin. Hän ei osaa talousluvuistaan arvioida, mikä maata vaivaa. Hän vain toteaa, kuinka Suomen talous ei ole kuplan varassa, toisin kuin monessa muussa valtiossa, kuten mahdollisesti Tanskassa tai vaikkapa Yhdysvalloissa, Texasissa. Siellä menee näennäisesti hyvin mutta moni asia on kuten takavuosina, öljyyn rakennettua. Täällä ovat leijonat. – ”Hic sunt leones.” Krugman ei tunne suomalaista mielenlaatua.

Kun valtio on kansakuntana, osavaltiona, yhteen luonnonvaraan nojaava, syntyy vääristymiä. Pahin niistä on laiminlyödä sellaista osaamista, jota koulutuksen ja normiston sekä moraalin kuljettama lainsäädäntö täydentävät. Usein ne liittyvät juuri koulutukseen ja sosiaali- sekä terveydenhuoltoon. Texasissa nämä ovat retuperällä. Asenteella, jokainen hoitakoon asiansa itse. Näin syntyi juopa rikkaiden ja köyhien välille. Ihminen ei ole altruistinen vaan pikemminkin egoistinen eläin. Forssassa se on hevoshullus. – ”Hippomania.”

Sitä pahentavat vielä persoonallisuuden vääristymät, kulttuuriset virheet, ja tätä kautta syntyvät kriminalisoitavat ongelmat. Myös näihin on osattava varautua. Vanhuksiin ja lapsiin sekä johtajiin, joilla on vaikkapa vaikeita tunnevammoja tai joiden kohdalla syntyy myöhemmin sellaisia ongelmia, joihin ei ole muuten varauduttu. Hitlerillä ja Stalinilla oli tällaisia vammoja ja Kekkonen sairastui virkansa aikana ja kestäessä. Kaikkeen on varauduttava. Haluaisin tämän jääneen lausumatta. – ”Hoc indictum volo.”

Paul Samuelsonin kasvatti

Krugman on ollut koko ajan samaa mieltä kuin omat kirjoitukseni jo paljon ennen kuin hänen palkittiin Ruotsin Akatemian toimesta vuonna 2008. Edustamme samoja tieteenaloja, aluetaloutta, innovaatiopolitiikkaa, kansainvälistä kauppaa, ja kun hän edustaa kaupunkitaloustiedettä, oma urani on maaseutupainotteinen, Suomessa kun asumme. Tuhansia järvien maassa, joita joet yhdistävät. Me asumme kaikki saarissa. Tästä viinistä te kaikki pidätte, kalan pitää uida. – ”Hoc vinum vos oportet suave faciatis. Pisces natare oportet.” (Petronius).  

Lisäksi olen joutunut Suomessa käymään läpi “sotia”, jotka liittyvät luonnonvaroihin ja opiskelemaan meillä arvostetut luonnontieteet, ei vain ihmistieteitämme, väitellen myös sieltä, toisin kuin Krugman. Yhdysvalloissa sellainen olisi omituista. Eikö Suomessa riitä yksi tiedekunta ja sen kalliit ja työläät tohtorin opinnot ja professorin pätevyys? Ei riitä, jos sukunimi on väärä. Tänään minulle, huomenna sinulle. – ”Hodie mihi, cras tibi.” Suomessa sukunimi ei saa viitata luostarilaitoksen veronmaksajiin, lampuoiteihin. Ei tänä päivänä. Ei minään vuonna. ”Hoc die” – ”Hoc anno”.  

Suomi on syrjäinen maa ja täällä opinnot ovat toinen asia kuin Yhdysvalloissa tai Saksassa, jotka ovat liittovaltioita molemmat. Liittovaltiossa siirrytään valtiosta toiseen ja haetaan koulutetuinta ja pätevintä väkeä, ei päinvastoin. Tässä Krugman ei tunne Suomea ja sen talouden perustaa, pienuutta ja sen historiaa, mikrotaloutta makrotalouden rinnalla ja luonnonvarariippuvuuttamme. Krugman ei tutki maantieteen rinnalla aikatieteitämme, historiaa. Historia on elämän opettaja. – ”Historia magistra vitae.” (Cicero).

Hän ei seuraa suomalaisten nettikeskustelua ja sen juopuneita “kavereita” ja heidän omalaatuista maailmankuvaansa, vihaisia tai mököttäviä mielipiteitä. Tässä suomalaisessa debatissa, sosiaalisen median kansalaiskeskustelussa, naisilla sanavarastossa on yleensä noin 15 000 sanaa ja miehillä vain puolet tästä, jos sitäkään. Akateemisella naisella voi sanavarastossa olla jopa 30 000 sanaa johtuen erikoissanastosta. Miten sellainen keskustelee miehen kanssa, joka tunnistaa vain joka neljännen sanan naisen puheesta? Näillä sanoilla. – ”His verbis.”

Naisen kieli on jo kolmasosa siitä sanavarastosta ja sen pääomasta, jolla suomalaiset kommunikoivat keskenään kotimaisen kielen keskuksen mukaan arvioiden. Siinä aikuiset omaksuvat nuorten sanoja ja symbolijärjestelmä rikastuu, jos rikastuu. Kun poikkitieteilijän sanavarastossa on yli 100 000 sanaa, puheet on puhuttu ja kirjat kirjoitettu munkkilatinaksi. Munkit luostareissaan harjoittivat ammattinaan kieltämme ja usein myös latinaa. Se oli kehno harrastus ja usein nuo laitokset myös etenkin idässä hävitettiin. Hevoshulluus pystytti nämä monumentit – autiot ja hävitetyt luostarilaitokset. Presidenttimme varoitti heistä ja kehotti kiinnittämän kaiken irtaimiston tiukasti ratsastavilta kasakoilta naulaten. – ”Historia ja elämä opettaa.” – ” Historia magistra vitae.” (Cicero).  

Viime vuonna hakukoneen haetumpia sanoja olivat sellaiset kuin “tietovuoto, seisomapöytä, hallintohimmeli, rahakoira, laikata, hyönteissyönti, mimmikirjallisuus, vlogi, tiara, täpätä, kreisibailaus, protaus, joustokaukalo, nyhtöpossu, aivohaveri, kännykkäparkki, hulailu, villiuinti, mentalisointi jne. Joka vuosi tämä sanasto muuttuu ja niiden mukana hermeneuttinen maailmankuvamme. Olettaen että huolehdimme koulutuksestamme, emme pane aivojamme narikkaan. ”Hoc indictum volo” – ”Haluaisin tämän jääneen lausumatta.” Presidenttimme sen kuitenkin otti käyttöön.

Monen yliopiston kasvatti

Paul Krugman ei ole vain yhden professorin, Paul Samuelsonin, tuote tai yhden yliopiston kasvatti, vaan takana on myös Yale, MIT, Berkley, Stanford jne. Hän on ollut niissä opettajana. Syntyi vähin erin Yhdysvaltain vasemmiston eräänlainen akateeminen keulakuva, joka on Nobelistille harvinaista aktiivisuutta. Ihminen on Aristoteleen mukaan luotu tekemään kahta: käyttämään järkeään ja toimimaan.” – ”Hominem ad duas res, ut ait Aristoteles, ad intelligendum et ad agendum, esse natum. (Cicero).  

Olli Rehn sai hänestä näkyvän kriitikon. Kaikki sanoja käyttävien mielipiteet eivät kuitenkaan ole yhtä arvokkaita. Niinpä asiansa osaava populisti ja tämän seuraaminen on hyödyllisempää kuin älyttömän älämölön seuraaminen. Älytön läppäri, mediapläjäyksiä heittelevä provosoija, on aikamme lapsekas ongelma. Tässä työväen ja talonpojan ikivanha sivistysusko on ollut koetuksella. Tilaisuus muuttaa usein kunnonkin ihmisen. – ”Hominem etiam frugi flectit saepe occcasio.” (Publius Syrus).  

Itsensä kehitystä vaaditaan, mutta kun rinnalla kulkee näitä kaikki koulut kiertäviä itsensä kehittäjiä ja valelääkäreitä. Heidän seuraaminen netissään tutkijana yökaudet oli lopulta hirvittävää henkistä tuskaa ja itsensä ruoskintaa yliopistotuntien jälkeen. Saska Saarikoksi pitää tästä saarnaansa Hesarin kolumnistina (8.1) ja päätyy havaintoon, jossa osa kansasta on panemassa aivonsa naulakkoon ja se vie sen osan ojasta allikkoon. Kahtiajakoa ei voi estää mikään eikä kukaan. Se ennustus tiesi paikkansa. Me olemme todellakin ihmisiä, emme jumalia. – ”Homines sumus, non dei. (Petronius). Ja tunnettujen ihmisten mainitseminen on kiusallista. – ”Homines notos sumere odiosum est. (Cicero).

Kun Paul Krugmanista kasvoi eräänlainen Yhdysvaltain opposition johtaja, hän on siinä ammattimies. Monen yliopiston kasvatti, jolloin tiiviit liki populistiset ilmaisut finanssikriisistä, vuokrasäätelystä, ympäristöongelmista, demokratiasta, tuloeroista jne. ovat oppineen miehen perustelemia ja niille löytyy tuhansien sivujen julkaisutkin. Ihminen kun on järjestä osallinen olento. – ”Homo animal rationis est paticeps.” (Cicero). Kaksijalkainen järjellinen olento. – ”Homo est animal bipes rationle.” (Platon). Työkaluihminen vielä kaiken muun lisäksi. – ”Homo faber.” Luotettava ihminen. – ”Homo idoneus.” Tosin Plautuksen teoksessa ”Asinaria” ihminen on ihmiselle susi – höyhentä kevyempi. – ”Homo homini lupus est” – ”Homo levior quam pluma.”    

Se ei ole pelkkä mediapläjäys, joka on lopulta sanojansa ainut ajatus koko asiasta. Ei shakkiakaan yhdellä aloitussiirrolla voiteta. Eikä siihen käytetä heti kuningasta. On osattava myös säännöt. Pelkkä pläjäys ei vielä riitä, kun kyseessä on lentopallopeli, jossa on kolme erää ja kovimmat “pläjäykset“ isketään liki neljän metrin korkeudesta joukkueena tätä vuosia harjoitellen ja lapsesta aloittaen. Jokaisella pelaajalla on paikkansa ja yleispelaaja tekee muuta kuin passari ja hakkuri. Passari näkee koko kentän, myös vastapuolen väsyneen pelaajan. Suomessa lahjakkaat pelaajat poltetaan jo kasvuvaiheessa. Ihminen kun on myös leikkivä ihminen. – ”Homo ludens.” (Johan Huizinga)

Vainoamisen kriminalisointi

Meillä, Paul Krugmanilla ja minulla, on yhteinen normisto ja moraalikäsitys. Samoin kuvittelemme lainsäädännön syntyvän seuraten pitkälle kehittynyttä moraalista, monen sukupolven luomaa talousjärjestelmää. Useimmat talouden nobelistit James Buchanasta Robert Coaseen, jotka saivat Nobelinsa vuosina 1986 ja 1991, Buchanan tennesseeläisen maanviljelijän poikana, korostavat kuinka kansakunnat menestyvät moraalisen pääomansa mukaisesti. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman monien kirjojen ihmisinä. – ”Homo multarum litterarum. ”

Hänet tunnettiin ns. julkisen valinnan (Public Choice) koulukunnan perustajana, jota Krugman Princentonin yliopiston kasvattina ei ole voinut sivuuttaa. Ne näkyvät hänen ohjeissaan toimittajille: “1) Todellisten päämäärien tutkimisessa ei ole mitään hullua. 2) Älä oleta tavallista poliittista säännönmukaisuutta, valta pyrkii hallitsemaan mediaa. 3) Oleta vastahyökkäys kritiikkiin ja 4) Älä usko, että tavoitteilla on rajat.” Tänään olisi jo syytä puhua uudesta ihmisestä – ”Homo novus.” Mediayhteiskunnan tuotteesta.

Kansakunta ilman jyrkkiä luokkarajoja ei tietenkään tarkoita sen tasapäistämistä. Keskiluokkainen yhteiskunta ei synny tyhjästä vaan ponnistelun tuloksena. Verot, sosiaaliturva, työttömyysturva, ammattiyhdistysliike jne. eivät toki romuttaneet taloutta vaan loivat sen kestävän nousun periaatteet. Tuloerot taas johtavat aina samalla sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Tavoite ”ei minkään värin ihminen” (Homo nullius coloris) on samalla etääntynyt samojen medioitten hakiessa polarisaatiota osana kilpailutilanteen luomaa kysyntää. On syntynyt yhtäällä taloudellinen ihminen ja toisaalla poliittinen ihminen. – ”Homo aeconomicus” – ”Homo politicus.”

Tähän kaikkeen tarvitaan poliittista valtaa, sen tasapainoa ja kykyä löytää uuden paradigmaisen yhteiskunnan sille asettamat uudet vaatimukset. Finanssikriisi oli tyypillinen ilmiö, joka oli jo aikoja ennen sen syntyä havaittavissa ja löytyy toki blogeistani ja kirjostani. Tavoitteena ajatteleva ihminen – ”Homo sapiens.”

Toki tämä tavoite löytyi myös Krugmanin kirjoista. Sama koskee tänään kiusaamista ja vainoamista. Siihen, ihmisarvomme loukkaamattomuuteen, olisi kuulunut puuttua juuri kiusaamisen ja vainoamaisen kohdalla lainsäädännöllä paljon ennen surullisia seurauksia työpaikoilla ja kouluissamme. Se olisi tullut kitkeä pois ennen kuin siitä tuli järjestelmällistä, jonka myös valta hyväksyi, tai jopa suosi sen käyttöä. Mediavalta on näistä vaarallisin hyväksyjä ja sosiaalinen media vallankäyttäjänä valtaa muiden joukossa. Jopa tänään kaikkein järeintä. Syntyi kolmen kirjaimen ihminen. ”Homo trium litterarum.” (Huijari).

Ilman kritiikkiä ei ole vapauttakaan

Usein oletetaan julkisen vallan toimivan altruistisesti. Käytännön kokemus kuitenkin on osoittanut, etteivät edes kannustimet (optiot) ja lainsäädännölliset pelotteet ja oikaisut estä julkista valtaa sekä taloutta itsekkäältä toiminnalta ja inhimilliseltä raadollisuudelta. Kunnia ei ole enää hyveen palkka. – ”Honos est praemium virtutis.” (Cicero).  

Vaikka suoranainen korruptio jätettäisiinkin ulkopuolelle, vaikuttaa päätöksentekoon mm. uudelleenvalinta, pienryhmien painostus ja lopulta vähemmistöt joutuvat jyrätyiksi ja Musta Pekka jää veronmaksajan käteen. Näin myös Suomessa näyttää käyvän ja ainoastaan aito kilpailu voi pitää kansakunnan itsekkyyden kurissa. Yksinäinen ihminen on joko jumala tai paholainen. – ”Homo solus aut deus, aut daemone.”

Vallan valvonnan tehostaminen on sekin yksi lääke siinä missä määräenemmistöt ja viimeisenä lukkona kansanäänestykset. Sosiaalinen media kansalaismediana on väistämättä muuttamassa demokratiaa ja sen instituutioita. On syntynyt uudenlainen ihminen. Olen ihminen, en pidä mitään inhimillistä itselleni vieraana. – ”Homo sum; nil humani a me alienum puto. (Terentius).

Tähän meidän olisi tullut herätä ajoissa. Suurimpaan arvoon on kuitenkin nousemassa sukupolvien aikana keräytyvä moraalipääoma. Näin ne demokraattiset kansakunnat, jotka kriminalisoivat myös vainoamisen, kiusaamisen osana ihmisoikeusloukkauksia, huolehtivat viestintärauhasta ja saavat myös nettirikokset kuriin, menestyvät parhaiten. Ihan vain kunnian tähden. – ”Honoris causa.”

Tämä koskee myös lisääntyvää teknologista urkintaa. Vanha käytöksen kultainen kirja on vaihdettava lakikirjaksi silloin, kun häiriköintiä ei saada muuten kuriin. Vehkeily ei ole epärealistista edes silloin, kun päämäärät ovat hyvin avoimia ja kokemamme ilmiöt liki fataaleja ja uskomattomia ensikokemuksenamme. Toisen maailmansodan ilmiöitä ei voitu oikein edes uskoa todeksi, ne kiellettiin. Kauhistun kertoessani – ”Horresco referense.” (Vergilius).

Ei ole lintukotoa

Suomen saamat lukuisat nuhteet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta kertovat ikävää kieltä siitä, kuinka lainsäädäntömme ei toimi eurooppalaisen normiston ja moraalin ehdoilla tai, kuten viimeisimmät tutkimukset osoittavat, oma lainsäädäntömme ei ole aina sama kuin normistomme ja moraali. Ihmiset noudattavat lakia pitkin hampain, vaikka heidän oma moraalinsa puhuu sitä vastaan. Ihminen on itselleen kuitenkin edelleen ankarin tuomari. – ”Homo sibi judex durissimus.”

Muualla maailmassa käytäntö on usein toinen. Laki syntyy juuri normiston ja moraalin perustalta eikä päinvastoin. Niinpä saamme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta enemmän moitteita kuin muut Pohjolan maat yhteensä. Kauheaa sanoa – Kauheat sodat. – ”Horribile dictu.” (Florus) – ”Horrida bella.” (Vergilius).

Ilmiö on ollut esillä medioissamme hyvin vähän, jos lainkaan. Oma vanha mökötys- ja kyräilykulttuurimme tulisi pyrkiä muuttamaan sanavapaus- ja vastuuasioissa sekä kiusaamistapauksissamme tavaksi, jossa suunsoittamisesta ja tieriidoista kansallisena erityispiirteenä on päästävä sananvapaudesta sanan- ja tekemisen vastuuseen. Kyseessä ei ole kamala ilmiö toimittaja Markus Leikolaa siteeraten Apu-Lehdestä: “Vähän niin kuin oltaisiin ihmisiksi:” Nöyryys kaikissa asioissa. – ”Humilia te in omnibus.” Kun mahtavat riitelevät, pienet saavat kärsiä. – ”Humiles laborant ubi potentes dissident.” (Phaedrus).

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts