Juhlasta suomalaiseen suruliputukseen
09.02.2023
Vaalien yksi avainteemoista liittyy suomalaisiin nuoriin ja kouluihimme. Jostakin syystä aiemmat upeat tulokset lastemme koulumenestyksessä ovat romahtaneet. Siihen on esitetty useita syitä.
En ala ruotia noita muutokseen johtaneita selityksiämme. Jätän sen jokaisen lapsia kasvattavan ja opettajan omalle tunnolle. Kaikki ei aina mene kohdalleen ja palaan aikaan, jolloin olimme vielä maailman huippua ja vuoteen 2008, sen syksyyn.
Eilen käytin samaa vuotta 2008 kertoessani, kuinka vielä tuolloin ilmastomuutos ja sen vaikutukset tunnettiin. Herää kysymys, tunnettiinko silloin myös koulumme tila paremmin ja olisiko lastemme menestys saavutettu ilman traumaattisia kokemuksia. Tänäänhän lapsista ja heidän ongelmistaan sekä koulumenestyksestä puhutaan huolestuneen sävyin. Kuka muistaa miten vuonna 2008?
Tarvittiinko hyvin julma tapa herätä todellisuuteen ja vielä tavalla, joka ravisutti myös globaalia läntistä maailmaa. Jotain kun oli vialla ja olin itsekin ehdolla kuntavaaleissa, hoitaakseni oman osuuteni tässä yhdyskuntapalvelun muodossamme. Neljästä vuodesta se venyi lopulta liki vuosikymmeneksi. Luottamustoimena se on lopulta kovin erilainen toimitus kuin virkamiehenä. Sitä jopa alkaa arvostaa ja pitää vakavasti otettavana, toisin kuin virassa ollessaan.
Toki tiesin kuinka kaikki ei ole kohdallaan Suomessa ja lastemme kohdalla. Vaikeita psykososiaalisia ongelmia oli niin kouluissa, kodeissa kuin työpaikoillakin. Omalla työpaikallani se oli johtamassa perhesurmaan ja samanlainen oli tapahtunut myös lähinaapurustossani. Kyse oli Lounais-Hämeestä ja Forssan talousalueesta. Pahoinvointi psykososiaalisena kiusantekona oli saanut uhrinsa. Johtavissa tehtävissä oli narsisteja, psykopaatteja tai ainakin kiusaamista ruokkivia reppanoita. Ei heitä montaa tarvita, kun piru on irti ja alkaa tapahtua kauheita.
Jotain oli vaikeasti vialla ja sen taustat ja niiden tuntemus ei voinut palauttaa menetettyjä lapsia. Oli käynnistettävä työ, jossa tutkijat pantiin liikkeelle ja samalla varauduttiin korjaaman myös niitä organisaatioita, joiden kohdalla johtajuus ei toiminut. Taustalla oli henkilöitä, kiusaamista ja työyhteisöjä, jotka vaativat henkilöiden vaihtamista. Organisaatiokaaviot eivät korvaa tai korjaa vahinkoja, jotka syntyvät eilen kuvaamistani henkilöistä ja heidän tavastaan johtaa laitostaan.
Oheinen kirjoitukseni on kirjoitettu hetkellä, jolloin olin juuri palannut Johannesburgin tiedepuistojen (Science Parks / IASP, AURP) maailmankonferenssista, jossa olin mukana sekä hallituksen jäsenenä että pitäen esitelmän, joka sopii myös tähän hetkeen ja etenkin ihmisten tapaan toimia vaativissa tehtävissä, yhtäällä omassa organisaatiossaan, ja samaan aikaan Internet ympäristössä.
Johannesburgin tiedepuistojen maailmankonferenssi ja Suomen kuntavaalit
23.10.2008 – 09.02.2023
Kävin läpi Internet ympäristön vaalikoneita heti palattuani Johannesburgin tiedepuistojen maailmankonferenssista. Pidin siellä esitelmän yritysten, yksityisten henkilöiden sekä organisaatioiden suhteesta Internet ympäristöön. Takana oli yli 30 miljoonan bloggaajan reaaliaikaiset seurannat ja tutkimukset vaalikoneita vikkelämmällä tavalla. Samalla sulattelin tapahtumia, joita sain lukea ja kuulla suomalaisista medioistamme ja vertaillen niitä maailmalla lukemiini.
Onko jotain mennyt vikaan?
Tavoite oli selvittää uuden median suhde vanhaan sekä uusien yhteisöjen syntyä ja leviämistä tässä nuorten paremmin tuntemassa maailmassa. Maailma on kotien maailma ja lasten asia etenkin Afrikassa.
Onko Suomessa mennyt tässä jotain vikaan? Olisiko meillä jotain oppimista sieltä? Ilmiön pohdinta kylmäsi mieltäni, ymmärtäessäni liiankin hyvin, mitä Suomessa oli tapahtunut ja miksi.
Ohjatessani 1980-luvun lopussa, 1990-luvun alkaessa, Pohjois-Karjalassa kuntien yhteistyötä, sama aihe oli esillä jo silloin osana verkosto- ja klusteritalouden, etätyön rantautuessa. Tämä talous ei ole sellainen, jollaisena porterismi on meillä ymmärretty ja markkinoitu. Meillä hoetaan käsitteitä toistellen, tutustumatta lainkaan, mistä on kysymys.
Olemme laiskoja lukemaan kirjoja, jotka esittelevät sen, mistä on kysymys. Ilmiö on sukua tavalle koota ruotsalainen sänky tai huonekalu (Ikea) lukematta lainkaan ohjeita, miten se kuuluisi tehdä. Ruotsalainen lukee ja sänky on jopa nukuttavan laavun oloinenkin.
Klusteritalous on ymmärretty ja otettu vastaan kunkin kulttuurin omilla säännöillä ja ehdoilla. Niin myös meillä Suomessa. Se ei toteudu sellaisena kaikkialla maailmassa, kuten webympäristön sisällä sen innovatiivisimmassa osassa, joka sitä ohjaa ja on ohjekirjansa kirjoittanutkin. Liian vaikea meille, etenkin kun meiltä puuttuu aina joku osa, jonka tuo ilmiö ehdottomasti vaatisi koottavakseen oikealla tavalla toimivaksikin.
Alan maailmankonferenssi ja sen kärkiosaajat sekä heidän sisällään tehdyt tutkimukset eivät tue sellaisia oletuksia, joihin päädytään nuorten ja lasten kohdalla suomalaisessa kulttuurissa, liki maaseutuympäristössä. Se olisi kuulunut ymmärtää Suomessa ja Norjassa jo hyvissä ajoin ennen veritekoja.
Emme myönnä ongelmaamme
Verkostotyön yhteisöllistä ja webympäristön sosiaalista mallia esittelin nyt Afrikassa, aiemmin Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sekä EU:n alueella. Verkostojen ja uuden teknologian tuli yhdistää ihmisiä yhteisöiksi, ei eristää, kuten Suomessa usein näyttäisi tapahtuvan.
Suomi esiintyi ”blogosfäärissä” eri tavalla kuin monet muut kulttuurit ja siihen olisi tullut kiinnittää huomiota jo aiemmin. Afrikasta on aivan liian pitkä matka Suomeen tiedon levittämiseksi ja ongelmiemme oivaltamiseksi.
Olemme liian lähellä nähdäksemme oikein. Keskellä ongelmaa. Jos emme ole ratkaisu sille, olemme osa ongelmaamme, jota yritämme omahyväisesti nyt tulkita. Alamme väsyä ja väsynyt hakee riitaa ”A lasso rixa quaeritur.”
Suomen tauti
Kirjoittaessani tätä taustalla soi surumusiikki. Nuori suomalainen opiskelija on juuri ampunut yhdeksän toveriaan Etelä-Pohjanmaalla. Juuri kun olimme toipumassa viime marraskuun tapahtumista Jokelan murhenäytelmässä ja totesimme sen olevan yksittäisen tapahtuman.
Sellainen se ei valitettavasti ollut. Suomalainen yhteiskunta ja kuntavaalit saivat uuden ilmeen. On myönnettävä, että meillä on jotain todella vialla ja se vika ei korjaudu politikoimalla. Ei osoittamalla sormella ja retoriikalla. Kansainvälisesti meitä seurataan nyt erityisen huolella ja huolestuneesti. Aletaan puhua Suomen taudista. Näissä mediauutisissa yritetään nyhjäistä tyhjästä, vettä hohkakivestä. ”Aquam a punice postulare.”
Pragmatismi ei ole ideologia
Vaalikoneissa kyseltiin hyvin kansallisia teemoja, ei paikallisia ja sellaisia, joita webympäristö käyttää ja on kansalaismediaa. Se on hyvin suomalainen tapa kokea sisäiset rakenteet ulkokohtaisesti ja pragmaattisen pinnallisesti. Ideologia muuttuu pragmatismiksi.
Vaalikoneet oli tehty olettaen, että kuntien ja kotien ongelmat olisivat listattavissa julkiseen ja yksityiseen, korkeaan tai matalaan taloon, vaurastumiseen tai köyhtymiseen, betoniin tai puutarhaan, pieneen tai suureen kuntaan.
Kysymykset eivät olleet mielestäni ihmisen mittaisia. Kunnallishallinto ei ole valtion hallintoa eikä ole kahta samanlaista kuntaa tai kotia. Webyhteisö, tuleva sosiaalinen mediamme, on oivallettava oikein ja käytettävä oikeaan tarkoitukseen, ei pragmaattiseen pullisteluun teknologisella osaamisella ja sen innovoinnilla.
Kenen perheelle sellaisesta on emotionaalista käyttöä? Ilmiön psykologista, saati psykososiaalista merkitystä, ei Suomessa insinööri ymmärtänyt lainkaan. Ei edes sitä kuinka Nokian kännykkä onkin kohta tietokone, ei puhelin. Näin Suomessa toimitaan yhtenään ja saadaan kaikkien sota kaikkia vastaan. ”Bellum ominium contra omnes.”
Vieraan kulttuurin kieli
Kuntatalous ja webympäristö yksityisen ihmisen kansalaismediana ei nyt toimi. Päätökset ja niiden valmistelu tulisi tehdä avoimesti, jossa yksilö ja perheet ovat avainsoluja, kasvatusvastuu ja vanhushoito yhteisöllinen, ei eriytyneenä, saati mustavalkoinen näkökulma kirjavassa uusmedian satamassa ja sen purjeissa.
Siellä on osattava kaikki tuulet ja hallittava myös meille vieraat kulttuurit ja kielet. Edustuksellisessa demokratiassa siellä on osattava edustaa rohkeasti omaa talousaluetta ja sen kilpailuetuja. Sen kilpailuetu on muuta kuin sokea tapa nähdä maailma nollasummapelinä, jossa peliteoreetikot elävät konfliktiteorioineen.
Se aika on nyt ohi ja muutosta on kutsuttu paradigmaiseksi. Olisiko se pitänyt suomentaa maailmankuvien muutoksena? Olisiko se auttanut opettajaa ja vanhempia? Tuskin. Tyhjästä ei synny mitään. ”Ex nihilo nihil fit.”
Väärää regionalismia vuodesta toiseen – sen saat mitä pakenet
Maailma ei jakaudu globaaliin ja paikalliseen, alueelliseen ja kansalliseen, vaan paljon näitä pienempiin soluihin ja näiden väliseen vuorovaikutukseen. Puolueista Keskusta on ottanut sen ohjelmakseen oivaltaen, kuinka vanhuksia ei hoideta eriytyneesti eikä lapsia kasvateta vain yhdellä tavalla.
Suomi on siirtynyt monikulttuuriseen vaiheeseen ja kuntatalous ei ole enää pieni ja suljettu saareke, salaseura ajaa jonkun ryhmän etua. Vanhalla maalaisliitolla oli tästä kokemuksia pyrkiessään turhaan kaupunkeihin ja yhdessäolo-organisaatiosta asiaorganisaatioon (Gemainschaft – Gesellschaft). Se että Keskustan eväät eivät kelvanneet, oli odotettua.
Samalla kun saimme uusyhteisöt, uusperheet ja reaaliaikaisen tiedon siirron, uusmedian, saimme myös kuntien organisaatioille valtavan uuden haasteen. Miten selvitä seuraavat vuodet ja vuosikymmenet yhdistäen kirjava satama ja perinteinen kuntarakenne muuttaen organisaatio kuntataloudessa vastaamaan paremmin uutta aluetaloutta, rajatonta tapausta. Ei se onnistu näiltä poliitikoiltamme. Maaseutu menettää nuoret ja jää eläkemummojen ja -vaarien hoidettavaksi.
Aluetalous on suuremman yksikön hoitamista ja kokonaan toinen haaste kuin kuntatalous ja kunnantalo laitoksineen. Siinäkin tarvitaan verkottumista ja näkökulmaa, joka ymmärtää sekä takaa tulevan historiansa ja sen sosiaalisen muistin, että edessä olevat uudet haasteet. Ei saa paeta historiaansa. Sen saat mitä pakenet. Aika pakenee kuitenkin palaamatta. ”Furgit irreparabile tempus.”
Kolikon kolmas sivu tärkein
Jotta yksityisen ihmisen, lapsen ja aikuisen, ikäihmisen uusiin kasvaviin tarpeisiin voidaan vastata, tarvitaan paljon mutkikkaampi uusi organisaatio kuin kuvitelma pelkistä kuntarajojen hävittämisestä. Niin helppoa se ei ole.
On rakennettava kokonaan uusi organisaatio, jossa kunnat tulevat mukaan sitä laatimaan unohtamatta yhteisöjään, jossa tarvitaan aina myös keskustan molemmin puolin olevat näkökulmat. Tarvitaan aina molempia.
Kolikon kaksi puolta on vain harhaa. Oleellista on dynaamisuus, jossa kyljellään oleva kolikko vaihtaa kaiken aikaa pyöriessään asemaansa, eikä pysyvää ole muu kuin muutoksen pysyvyys. Tämä muutos on vain ymmärrettävä sisältä nähtynä ja myös emotionaalisena prosessina.
Ei vain teknisenä tai taloudellisena etunäkökohtien saalistuksena. Sen keskustalaiset ja maalla eläneet varmasti osaavat. Ikävä kyllä nuoret eivät sitä ymmärrä. Eivät kaikki alkuunkaan. Heille opetetaan vain, kuinka ihminen on ihmiselle susi. ”Homo homini lupus est.”
Emotionaalinen symbolirakenne
Nuoret Internet sukupolvet kokevat sen symbolirakenteet emotionaalisina ilmiöinä. On omituista, miten heidän vanhempansa eivät tätä oivalla ja käyttävät kieltä, jossa nämä tunnesisällöt saavat karkean brutaalin merkityksen myös medioissamme. Ei vähiten sosiaalisissa medioissamme.
Eihän heidän vanhempansa pilkanneet aikanaan arvoja, jotka olivat pyhiä kielen tai kulttuurin symbolirakenteiden avainkäsitteitä. Jos joku niitä pilkkasi, hän sai uhkauksen vankilatuomiosta. Nyt näin saa tehdä pienelle lapselle ja kasvavalle nuorelle päivittäin. Syntyy tolkuttomia väärinkäsityksiä ja tunne-elämän konflikteja. Syntyy kaikkien sota kaikkia vastaan. ”Bellum omnium contra omnes.”
Historialliset vaalit
Suomi kiitettiin liki sadan kansakunnan toimesta Johannesburgissa dynaamisen innovaatio yhteiskunnan rakentajana numero yksi. Se oli parasta mitä olen urallani kokenut.
Suomalainen delegaatio pantiin tanssimaan afrikkalaisten ystäviemme kanssa rivitanssia ja letkajenkkaa afrikkalaisittain. Se sujui hyvin. Miten se sujuu Lounais-Hämeessä, on vaalien tärkein teema.
Forssan ja Lounais-Hämeen takana on maan komein taloushistoria Jokilääninä ja Loimon kuntana 1800-luvulta. Tämä kunnia on palautettava ja talousalue saatettava takaisin globaalin maailman kansalliselle kartallemme. Jos nyt nukutaan vaalien yli, viimeistään 2020-luvulla alkaa poliitikkojamme pohdituttaa, miten tämän ajan yli nukuttiin? Takana on menetetty vuosikymmen kymmenine hallituksineen.
Alkoi eurooppalainen matka utopista dystopiaan. Molemmista olen kirjoittanut samannimisen kirjankin. Myöhemmin vielä näistä sadasta kirjasta sekä muistelmakirjan: ”Cluster art and Art of Clusters 70 years” että juhlakirjan 100 vuotta täyttävälle Suomelle: ”Finland`s big year 2017 – Suomi 100”
Tämä tavoite, jolla vanhukset ja lapset saavat kestävän kehityksen mukaisen huolenpidon, olisi edellyttänyt kahta asiaa: Ensiksi: Kaiken keskipisteenä on koti ja sen ympäristö. Kyllä kodit sen tietävät. Se olisi tullut hoitaa konkreettisesti. Toiseksi: Jotta tämä olisi ollut mahdollista se olisi edellyttänyt poliitikkojen ja vanhempien opettajineen istuttamista ajoissa opiskelemaan uuden vuosituhannen uudet paradigmaiset (maailmankuvamme muuttavat) vaatimukset.
Nyt se laiminlyötiin ja nukuttiin onnemme ohi. Onnea vaaleihin. Johannesburgissa asia oivallettiin. Se vaati meiltä vain hiven vaivaa. ”Amat victoria curam.” Loppu kruunasi vain työmme. ”Finis coronat opus.”