Obaman aika – Obamania
Difficultatem facit doctrina.” Oppi (Tieto) tuo vaikeudet.
10.02.2023
Yöllä oli satanut alijäähtynyttä vettä ja tuuli oli pyörittänyt sen lumisateen mukana valkaisten koko puutarhan ja talon joka sivustan. Edellinen ilta ja yö on ollut uusien tulevien ylioppilaiden juhlaa. Onnittelut heille ja voimia ylioppilaskirjoituksiinne.
Varautukaa siihen, ettei opiskelu lopu koskaan. Kirjoittakaa muutama sivu joka päivä. Sillä ei ole väliä mitä kirjoitatte, kunhan kirjoitatte. Myöhemmin kiitätte tästä neuvosta minua. Siihen voi kyllä mennä muutama vuosikymmen. Ne kymmenet menevät yllättävän nopeasti kirjoittavan ja lukevan kohdalla. Olette koko ajan muita edellä ja se on tarkoituskin. Opiskelu ei lopu koskaan.
Käymme vaaleissa liki vuosittain ja seuraamme vaaleja omiemme lisäksi kuukausittain. Nyt lähinnä ovat omat eduskuntavaalimme keväällä, mutta samalla seuraamme Yhdysvaltain lähestyviä vaaleja, Turkin vaalit tulivat ajankohtaisiksi Nato -hakemuksemme seurauksena ja toki me seuraamme tärkeimmät vaalit myös Euroopan ohella ja omiemme lisäksi jokaisessa meitä vähänkin koskettavassa ja medioitamme myyvässä ilmiössä, valtiossa, valtioliitoissa tai omalla työpaikallamme.
Palaan jälleen viidentoista vuoden aikamatkalla Yhdysvaltoihin ja muistuttaen meitä, kuinka olemme jo kauan näytelleet sen itäisintä osavaltiota. Siinä missä eurooppalaiset valtiot tai liittovaltiot vieroksuvat Ranskan tapaan joka englannin kieltä, meillä muuta ei kohta osatakkaan.
Vuoden 2018 tärkein vaali oli luonnollisesti sekin Yhdysvaltain ja demokraattien ehdokkaan seuranta. Omassa kirjoituksessani otsikko oli muotoiltu ensin Obaman ajaksi, mutta muuttui matkalla obamaniaksi. Se oli pelkkä kirjoitusvirhe. ”Aliquando insarine iucundum est.” Toisinaan on suloista hullutella.
Sieltä sen poimi ensimmäisenä suomalaisista poliitikoistamme Paavo Lipponen. Hän siirsi sen Suomen Kuvalehteen ja näin tämä ”mania” oli synnytetty. Suomessa se kuuluikin hoitaa Suomen Kuvalehden kautta ja SDP:n avustamana sekä päätoimittaja Pekka Hyvärisen toimesta. Hyvärinen oli lukion aikaisia koulukavereitani Iisalmen lyseon ajoilta ja jatkoi omaa uraansa Savon Sanomien kautta Suomen Kuvalehteen ja myöhemmin MTV:n kautta lopulta omaan yritykseenkin.
Toki Hyvärinen ehti olla hetken myös median ”toverituomioistuimeksi” kutsutun instituution johdossakin. Tuppilaudat ja vastaavat suomalaiset kummajaiset saivat hänet samaan ansaan, kuin Matti Vanhasta lautakasasta hakeneet demaritkin. Vanhasen talosta ei löytynyt muuta puutavaraa kuin tuppilaudasta koottu kirjahylly ja siitäkin olivat kuitit tallessa. Hyvin suomalainen ilmiö ja politiikkamme omituisuuksia. Me suomalaiset jahtaamme toistemme rikoksi ja omat unohtuvat samalla. Toimittajat ovat tässä muita taitavampia. Harva toimittaja joutuu käräjille.
Järkevä ihminen osaa suojella itsensä moisesta pelleilystämme. Demareista sellaiseksi osoittautui entinen seiväshyppääjä Antti Kalliomäki ja sukunsa perinteitä hetken naisena jatkanut turkulainen Paasion suvun edustaja. Elämälle on löydettävä muutakin sisältöä kuin bussimatkat ja sytyttää ensimmäisenä valot aamuisin Arkadianmäelle. Seurustella matkalla bussinkuljettajan kanssa ja kotona kuunnella isän ja isoisän poliittisia henkeviä keskustelujamme. Sain itsekin kuunnella niitä lapsena. Aikuiset puhuvat politiikkaa ymmärtämättä, kuinka lapset kuuntelevat ja ymmärtävät kuulemansa.
Oman sukuni omistuksessa oli vielä 1980-luvun puolella lehtitalo Itä-Savossa, Savonlinnassa. Se saatiin muutettua digiaikaan vuosikymmenen alussa ja ensimmäisenä Suomessa. Jotkut jopa pilkkasivat tätä ilmiötä mm. Helsingin-Sanomissa. Eivät pilkkaa enää, tulivat kehitykseen mukaan runsas 15 vuotta myöhemmin. Suuruuden ekonomia on innovaatioiden käyttöönotossa rasite. Näin myös Hyväriselle ja hänen kehityskaarelleen uraohjuksena. Keijo ”Keke” Rosbergin tarina oli hyvin erilainen saman lyseon kasvateistamme. Sama päti piispaksi ryhtyneeseen ja kupletöörin uralle eksyneeseen. Tai ministeriksi ajautuneeseen.
Oulu yliopiston Maantieteen laitos työskenteli puolestaan Kalevan kirjapainotalossa ja se oli merkittävä lisäys omiin opintoihini tuossa ympäristössä. Olisin mahdollisesti toimittaja, ellen olisi tuntenut tuota työtä myös äitini kautta liiankin hyvin. Olisin ollut kehno raportoija ja sähköinen lehti ei olisi sekään oikein omaa alaani. Tutkija ja tieteen valinnut tietää yhä enemmän yhä vähemmästä ja toimittaja päinvastoin, yhä vähemmän yhä enemmästä. Pyrin hakeutumaan puoliväliin näitä uraihmisten ääripäitä. Monitieteisyys on sekin eri asia kuin poikkitieteisyys, tai tieteiden välisyys.
Kultainen keskitie oli myös Obaman uran valinta. Tutkijasta ja tiedemiehestä tuli poliitikko, ensimmäinen tummaihoinen presidentti Yhdysvaltoihin. Palataan siis aikaan ja kirjoitukseeni obamaniasta, Obaman ajasta sekä pohtien kuinka se taustoittaa vaalejamme Euroopassa ja Suomessa vuonna 2023. Menetetyn vuosikymmenen jälkeen.
05.11.2008 – 09.02.2023
Ensimmäinen musta mies Yhdysvaltain presidenttinä
Jos Yhdysvaltain tulevaa presidenttiä tulisi kuvata muutamalla sanalla, valitsisin käsitteet monikulttuurinen, pragmaattinen, sovitteleva ja rajat ylittävä rohkea visionääri. Lisäksi mukaan tulee loistavat puhujan lahjat ja kyky kirjoittaa, ahkeruus ja nopea älyllinen karisma. Usein unohdetaan hänen taustansa, kulttuurinen ja geneettinen perimä sekä puoliso. Samoin tukijat, joista tärkeimpiä ovat nyt hänen vannoutuneet vastustajansa. He kun työnsivät Obaman vaalivankkureita siinä missä vannoutuneet kannattajat vetivät.
Barack Obama kykeni voittamaan puolelleen tukijoita ja ylittämään perinteisiä rajoja, vakuuttamaan myös vastustajansa ja hän toimi hyvin modernin verkostoyhteiskunnan nuoren älykön sosiaalisilla taidoilla, mutta myös eläen ristiriitojen kautta ja ne myöhemmin ymmärtäen ja epäkohtia poistaen.
Näin me ainakin oletamme pohtimatta, kuinka traumaattiset kokemukset ovat pikemminkin rasite kuin etu presidentin virassa Yhdysvalloissa. Suomi on kokonaan eri asia. Pieni kansakunta traumoineen on odotettu ilmiö, ja kukaan ei siitä pahastu, mieltään pahoita, saati ylenkatso ujouttamme. Sehän on pienen kansakunnan kohdalla ja sivussa kaikesta pelkästään kaunis piirre, pukee meitä suomalaisia. Amerikan presidenttiä ja kansalaisia sellainen ei pukisi. Kun he halaavat, tarkoitus on halata hengiltä samalla. ”Divide et impera.” Hajota ja hallitse.
Tämän päivän nuoren lapsuus
Lapsuutensa tuleva Yhdysvaltain presidentti vietti Honolulussa Havaijilla. Hänen isänsä oli pikimusta kenialainen ja äiti maidonvalkea kansasilainen. Vanhemmat olivat tavanneet opiskelupaikkakunnalla ja erosivat pian, eikä Obamalle jäänyt muita muistoja isästään kuin kuvat ja kerrotut tarinat. Näinhän meille kerrotaan, ja tästä on hyvä käynnistää myös narraatio, joka voisi olla myös pelkkä satu. Koulussa opittu. ”Argumentum baculinum.” Keppi sen todisti.
Äiti solmi uuden avioliiton ja lopulta kasvattajina toimivat äidin vanhemmat. Isovanhemmat ja isoäiti olivatkin tärkeitä myös vaalikampanjassa. Samoin lapsena koettu monikulttuurinen kasvuympäristö sekä sen monet uskonnot. Hän suhtautuu uskontoonkin hieman samaan tapaan kuin yhdysvaltalaiset pragmatismin isät Peirce, James tai Dewey. Jälkimmäinen jopa saman chicagolaisen pragmatismin koulukunnan perustajana, joka levisi oppikirjojen kautta myös Suomeen. Jos kysyt tätä Erkki Tuomiojalta, hän lisäisi, kuinka Yhdysvalloissa ei muita filosofeja olekaan.
Harvardin opettaja ja kasvatti Peice sekä monet valtiotieteilijät näkyvät juristin ajattelussa. Jamesin ”tajunnanvirta” ja Peircen tapa ajatella kuinka ”semantiikka rakentuu pragmatismin varaan” on Obamalle tyypillistä kirjoittajana, mutta myös puhujana. Suomalaisen on häntä helppo ymmärtää ja hyväksyä. Koululaitoksemme on rakennettu juuri pragmaattisen filosofian varaan. Ei luonto meitä näin tylsiksi luonut vaan koululaitos.
Yhteiskunnallinen sosiaalidarwinismi korvaa siinä myös talousteoriana perinteisemmän, edellisen hallituksen käyttämän, ja mukaan saattaa tulla nyt ripaus ajattelua, jossa Jamesille tuttu kausaliteetti ei enää ohjaa ihmismielen ulkopuolista maailmaa. Tällaistakin ajattelua näkee ja kuulee myös Suomessa. Syytämme siitä maahanmuuttajia ja perussuomalaisten saamaa liian vaatimatonta kannatusta etenkin naisten keskuudessa. Naiset vieroksuvat perussuomalaista suoruutta nähden siinä omia heikkouksiaankin. Niitä on helpompi peitellä punavihreän kaavun sisälle. Ohjelma on muuten hallituksessa aivan sama ministeriksi yltäen. Virkamiehet ottavat siitä vastuun avustajineen.
Innovaatioprosessit saavat siten keskeisen osan Yhdysvaltain talouden ja tieteellisteknisen kehityksen hoidossa ja edellisen hallituksen ”aatteellinen” osa kevenee. Kyse olisi näin hyvin chicagolaisharvardilaisesta koulukunnasta ja sen traditiosta eikä toki niinkään Barack Obaman ihonväristä tai lapsuudesta. Ei yksi pääsky kesää tee edes Yhdysvalloissa ja etenkään siellä.
Niillä voi olla vain symbolinen merkitys ja se saattaa olla hyvinkin tärkeä tässä merkityksessä myös esim. Afrikassa ja värillisen väestön keskuudessa (Pragmatismista innovaatioprosesseissa ks. esim. Luostarinen 2005 ”Ekologinen klusterit ja innovaatioprosessit” 69-77 www.mtt.fi/met/pdf/met70.pdf )
Obama kirjoitti isästään menestysromaanin. Sen toinen painos palkittiin Grammylla ja seuraava romaani käsitteli jo enteellisesti Yhdysvaltain unelmaa. Ne lukemalla syntyy kuva tarkoituksella tehdystä symboliikasta, jolla haetaan yhtymäkohtia mahdollisimman moneen lukijaan ja näiden kulttuurisiin kokemuksiin tai juuriin.
Erityisesti tämä koskee syvempiä kokemuksia ja uskonnollisia tuntemuksia ja niiden merkitystä symbolijärjestelmissämme. Sekä James että Dewey ovat laatineet aiheesta myös oppikirjoja (Lähteet ks. Luostarinen 2005). Barack on kirjoittajana erityisen lahjakas yhdistäessään monikulttuurisia aineksia huomaamatta ja lukijaa ”koukuttaen”. ”De visu; de auditu; de olfactu.” Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa.
Median lemmikki
Sama ilmiö syntyy seuratessa Barack Obaman tapaa käyttää mediaa, olla osa sen sekä tuotteena että toimittajana. Se on ollut turvallinen tapa edetä joutumatta loanheiton kohteeksi. Hänestä syntyy helposti kuva hyvin neutraalina hahmona ja jokamiehen samaistumiskohteena. Tämä prosessi näyttäisi alkavan jo Chicagossa opiskeluvuosina ja Obaman toimiessa arvostetun yliopistolehden ensimmäisenä värillisenä johtajana (Harvard Low Review). Ei Obama ihon väriään toki itse havainnut eikä ollut mitään syytäkään. Sen korostaminen on pelkkää rasistista historiaamme. Vuosikymmenten kuluessa se katoaa kokonaan.
Tämä vaihe oli kuitenkin hänen uransa ensimmäinen ylitetty kynnys Harvardissa ja sitä seurasi pian valinta politiikalle ja siellä matka kohti Illinoisin senaattorin virkaa. Apuna toimi alusta saakka median noste (Washigton Post, Chicago Tribune ja Sun Time), mutta myös brittilehdet ja uusi media sekä sen hyödyntäminen. Hän oli harvinaisen kaukana miljardööristä, jonka kuvaa olin näyttänyt aiemmin jo vuosituhannen alussa tarkoittaen ilmiön kääntöpuolta Donald Trumpia. Trump kun menestyi siinä mihin ryhtyi ja oli kuin Amerikka itse. Hän odotti vain vuoroaan.
Odotukset vuosisadan miehestä ja samalla kilpailijoiden kömmähdykset henkilökohtaisessa elämässään helpottivat Obaman nostetta, samoin kuin republikaanien ”sisällissota” puolueensa sisällä ja heikko presidentti Bush.
Uusi poliittinen ajattelu etenkin nuorten kohdalla oli tuonut mukanaan ”vakavamman” arvoyhteisön, sosiaalisen ajattelun ja keskiluokan ”kriisin”, poliittisen ajattelun muutoshakuisuuden, jota Obama oikealla tavalla edusti psykologisena, mutta myös symbolisena sillanrakentajana. Symbolinen sillanrakentaja on ehkä sittenkin vahvempi. ”De gustibus non est disputandum.” Makuasioista ei voi kiistellä.
Naisten lemmikki
Teini-ikäinen Obama kokeili päihteitä, alkoholia, marihuanaa ja kokaiinia. Hän kuvaa sen kirjassaan ongelmien tuotteena ja tapana selvitä mustana kulttuurissa, jossa kasvattajat ja ympäristö olivat häntä ihonvärillään provosoimassa. Miehet eivät tätä sankaria kadehdi mustankipeänä, eivätkä naiset pidä epämiellyttävänä. Se on ehdoton edellytys suureen suosioon. Suomessa ”Ruman komea mies” on hankkimassa vaalivoittoa ”jytkynä”, mutta samaan aikaan liian komea ja kielillä puhuva joutuu vaikeuksiin. Miesten mustakipeys on vaikeampaa kuin naisten vastaava tunne. Niinpä siitä käytetäänkin meillä virheellistä käännöstä ”mustasukkaisuus” kun piti olla ”mustansairaus”. Sairautta hoidetaan mutta sukat vain vaihdetaan.
Valtio-oppia ja myöhemmin lakia opiskellut Obama oli sekä opiskelussaan että myöhemmin työssään tekemisissä sosiaalisten ongelmien kanssa ja vähäosaisten asioiden hoitajana. Hänellä oli erinomainen kyky yhdistää kahden puolueen välisiä ristiriitoja, ja hakea sekä median että poliittisen eliitin tuki työlleen, jota voi luonnehtia ”poikkitieteiseksi”. Tällainen poikkeavuus Yhdysvalloissa aistitaan toisin kuin Suomessa. Sitä myös arvostetaan. Se on rajat ylittävää ja siinä arvokasta.
Vuonna 2005 hän oli viides Yhdysvaltain mustaihoinen senaattori. Häntä tukivat vaaleissa nyt mm. John Kerry, Colin Powell, Al Gore, Gery Hart, koko Kennedy klaani, Jesse Jackson ja lopulta myös Hillary Clinton miehineen. Loanheitto loppui. Kulttuuri- ja viihdemaailman tuki oli jo hieman ylitsevuotavaa, mutta ei toki aivan sokeaa ylistystä sekään. Ilmiö oli amerikkalainen, ei suomalainen ensinkään.
Senaattorina hän valitsi lautakunnat, joissa selkeästi valmisteltiin jo tehtävää presidenttinä. Tällaisia olivat ulkopoliittiset ja kansallista turvallisuutta vaativat tehtävät, mutta myös koulutus, terveys ja työllisyyden hoito sekä hallinto kokonaisuutena. Obama oli äärimmäisen huolellinen ja suunnitelmallinen uransa rakentajana. Pragmatismi näkyy siinäkin, ja ehkä juuri siinä on hänen heikkoutensa ja tietty kärsimättömyys, ylimielisyys. Suomalaiset ymmärtävät mitä se merkitsee. ”Amat victoria curam.” Vaivaa vaatii voitto.
Millainen mies on Barack Obama
Millainen mies on Barack Obama, mustan kenialaisen miehen poika. Valkoisten isovanhempien kasvattama keskiluokkainen ensimmäinen Yhdysvaltain musta presidentti, jolla on paremmat eväät kuin yhdelläkään hänen 43 edeltäjällään, ottamatta huomioon hänen kokemattomuuttaan. Hänhän edustaa (tai ei edusta) kaikkien sotaa kaikkia vastaan. (Bellum omnium contra omnes).
Taloudessa Obama edusti samaan aikaan liberalismia, mutta ymmärsi toki myös konservatismin idean. Hän puhuu kirjoissaan vapaasta tilasta, laajasta taloudellisesta turvallisuudesta ja yhtiöiden innovaatioprosesseista, mutta myös modernista webympäristöstä, jota hän vaaleissa hyödynsi muita paljon paremmin (ks. Luostarinen 2007 ” Webympäristön blogi ja innovaatioprosessi” www.mtt.fi/met/pdf102.pdf 448-483).
Verkostoituminen ja monenkeskinen yhteistyö korostuu toisin, kun Bushin yksin jääneessä hallinnossa ja klusterit ymmärretään nyt jo oikein ja nekin toisin kuin porterismissa. Hän voisi olla hyvinkin suomalainen oman yliopistomme tuote ja lainaakin myös suomalaisia tiedemiehiä ja tutkijoita. Hänen kanssaan olisi helppo kommunikoida webympäristön luonteesta. Tosin tänään sitä myös kritisoiden ja juuri tältä porterismin virhetulkinnalta.
Älykkönä hän oivaltaa heti mistä on kysymys. Se helpottaa talouden pidossa toisin kuin edeltäjänsä tapa ottaa vastaan vaikeita innovaatiokentän viestejä. Presidentti ei voi olla täysin ”ulkona” esikuntansa innovaatioympäristöstä edes sen vaativimmissa prosesseissa.
Ydinfyysikko hänen ei toki tarvitse olla, eikä klusterirakenteiden hallitsija käytännön sovelluksissa. Mutta suuret valinnat ja linjaukset hän joutuu hyväksymään, ja silloin on ymmärrettävä mihin visionäärinen näkemys todella perustuu pragmatismissa.
Obaman mukaan kaikki sellainen toimii, joka on kokemuksellisesti tai tieteellisesti sellaiseksi todettu ja johon on ihmisiä rohkaistu. Hän on idealismin kautta pragmaatikoksi kasvanut realisti. Se riittää vallan hyvin poliitikolle, joka tekee päätöksiä ja joutuu myös valitsemaan oikein.
Tällaisia Yhdysvalloissa on nykyisin runsaasti, mutta löytyy myös suomalaisen koululaitoksen tuotteena. Heillä kaikilla on hyvin samankaltainen pragmaattinen koulutus ja joskus hieman kyyninen maailmankuva.
Näitä yliopistojen oppikirjoja löytyy vielä tänäänkin myös Suomesta ja älykkönä Barack Obama osasi käyttää oikein asiantuntemusta. Obama ei kärsi itsetunto-ongelmista ja se tulee näkymään hänen taustaryhmissään. Ne ovat varmasti kansainvälistä huippua.
Sosiaalidarwinismia
Toinen keskeinen osa Obaman ajattelua on lähellä sosiaalidarwinismia ja hän lainaa mielellään Franklin Rooseveltiä ja harkitusti myös neekeriorjat vapauttanutta ja ammuttua kollegaansa. Pelon olemassaoloa hän ei voi poistaa Yhdysvalloista.
Energiasta puhuessaan hän ymmärtää toki uusiutuvan energian välttämättömyyden ja innovaatioprosessit webympäristössä, mutta on suomalaisten tapaan valmis käyttämään myös ydinvoimaa. Kun hän kirjoittaa, tekstiin on helppo tutustua ja siihen on myös helppo samaistua aivan kuten Obamaan itseensäkin.
Hän käyttää taitavasti etnistä taustaansa ja sen keinoja monikulttuurisessa kielessään. Visionäärinen, mutta yllättävällä tavalla myös innovatiivinen, presidentti on lamakauden ja kriisin tuote ja nyt välttämätön tilaus Yhdysvaltain taloudelle, myöhemmin myös Euroopalle ja maailmantaloudelle. Maailman poliisina hän on heikoimmillaan ja mahdottomia hän ei voi kahtia jakautuneessa maassa. Globaali maailma on muutoksen kourissa ja paradigmaiset uudet ilmiöt ovat nekin vaikeita.
Presidentti Barack Obama ylittää rajoja käyttäen modernisti vaalityösään internetin mahdollisuuksia, on verkostojen rakentaja ja tukee vapaata nettiä ja sen käyttöä nykynuorten tapaan, jotka häntä myös tukevat.
Obama ylittää puoluerajat ja yhdistää kansakunnan, mahdollisuuksien rajoissa, mutta puhuu myös sodasta tavalla, joka tulee ymmärretyksi hieman samaan tapaan kuin Suomessa nobelistimme presidentti Martti Ahtisaari. Totuutta ei paeta ja vastaväitteet ovat vaikeita tai ne on argumentoitava oikein.
Tässä näkyy hänen kykynsä operoida webympäristön innovatiivisimman kärjen kanssa. Amerikkalainen unelma on saanut juuri tähän aikaan ja paikkaa sopivan edustajan, joka epäilemättä onnistuu myös työssään paremmin kuin edeltäjänsä. Se ei tosin nyt paljon vaadi kuralle soditun kansakunnan kohdalla. ”Difficultatem facit doctrina.” Oppi (Tieto) tuo vaikeudet.
.