Mikä kaikki on tekoälyä? Mikä ei ole tekoälyä?
Tekoäly ja Chat GPT saa osakseen ankaraa kritiikkiä maaliskuussa vuonna 2026. Euroopan olisi tultava rohkeammaksi, itsenäisemmäksi ja määrätietoisemmaksi. Ydinaseet puhututtavat myös Suomessa. Takavuosina voimaantuivat naiset, nyt Eurooppa. Ydinaseiden kanssa ei kuuluisi hyperventiloida. Jopa ruotsalaiset ovat nyt lukien ydinaseista kiinnostueita. Turvallisuspolitiikan konsensus repesi toki Suomessakin.
Palataan kuitenkin Lähi-idästä ja Trumpista muutama hetki taaksepäin, jotta ymmärtäisimme miten turvallisuuspolitiikan konsensus Suomessa repesi. Maassa joka vuoden 2026 alussa maaliskuussa kerrotaan olevan jälleen kerran maailman onnellisin. Se on peräkanaa peräti yhdeksäs vuosi tätä onnellisuutta. Kognitiiviseen dissonanssiin ja balanssin, tasapainon tavoitteluun kuuluu muuttaa kohtuuttomia tavoitteita ja asenteitaan jos tavoitteet ovat mahdottomia saavuttaa. Kuten kettu lorussa viinirypäleistä ja Suomessa niiden puutteessa pihlajanmarjoista.
Ne ovat happamia kun niihin ei ylety. Ihminen muuttaa arvojaan ja asenteitaan sekä pyrkimyksiään jos niiden saavuttaminen alkaa olla toivotonta. Lasketaan rimaa ja ollaan onnellisia ja rimaa nostetan kun kyvyt sen ylittämiseen alkavat olla uskottavia. Kovin kaukana peräkylissä ei voi mahdottomia toivoa, jolloin todetaan ne lopulta turhiksi edes toiveissa. Pikemminkin päinvastoin, tulemme onnellisiksi yhä vain pienemmin ponnistuksin ja syrjässä maailman turhuuksilta.
Mutta mikä osuus uudella teknologialla ja algoritmeilla on uuden onnemme selittelyssä?
Yhdysvalloissa, jossa kehitys on meitä kukon askelin pidemmällä, nuorten toiveammatit ovat vaihtuneet akateemisista arvoista ja samalla opiskeluaikaisesta velkaantumisesta, riskistä jäädä työttömäksi samalla, on kasvanut ja kymmenen halutuimman ammatin joukossa ei olekaan enää perinteisiä akateemisia ammatteja ja niiden hankintaan liittyvää opiskelua lainanottoineen.
Lääkärin ammatti ei ole enää edes kunolla parinkymmenen joukossa, mutta niin on käynyt liki kaikille muillekin akateemisille ja yliopisto-opiskelua sekä lainanottoa vaativille ponnisteluille. Ja se missä Yhdysvallat edellä, sitä pienet perferiassa pohjolassa perässä. Perinteiset vähäisemmän ponnistelun ja koultuksen vaativat työt ovat vallanneet usein käsityöammateina paikkansa suosituimpian ammattien kärjessä. Käsitteet ja nimet ovat vain vaihtuneet. Ja se missä Yhdysvallat edellä, siellä Suomen kaltainen pieni kansakunta perässä.
Nuuka nelikko edustaa vahvaa ja välittävää Suomea. Se on pääministeri Orpolta paivanaa puhetta ”Oratio gracis” (Cicero). Kartta ja sen kirot edustavat Suomessa ikivanhoja kuntien ja maakuntien, läänien rajojamme ja niistä olisi päästävä viimeinkin irti. Kartta ja sen kirot, kartalle piirretty hallitus, on pääministerin ongelma numero yksi. Yksi kartta voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Kartalla jokainen huominen on aina uusi eilinen. Kartalla kaikki erinomainen on harvinaista – Omnia praeclara rara. Avaa kartta Lähi-idästä ja ala opiskella geopolitiikkaa…
Nyt kaivataan uutta liberaalia globalisaatiota laukaisten näillä myös omat ongelmamme Suomessa, Hämeessä. Valta tulisi palauttaa kansallisvaltioille? Olisi määriteltävä sodan konteksti NYT. Ars longa, vita brevis – Taide pitkä, elämä lyhyt. Robotiikka säilyttää rakenteet, jotka ovat taidetta. Kielenä ja verbaalina ilmaisuna perinteinen latina. Onkohan tätä mahdoton ymmärtää? Ihmisen ääni – ”Vox humana” – Latinan kieli – ”Vox Latina” – Surkea alhaiso – ”Vulgus miserabile”.
Kesäpäivän seisaus on todellakin pitkä päivä myös ajatella. Rakastuneen aivotoiminta muuttuu sekin. Muuttuuko myös tekoälyn ja robotiikan? Ei muutu. Mitä on tämä tekoäly ja algoritmit muutakin kuin tapamme kuvata se keittokirjan kaltaisena. Kun siitä alat luennoida tulos on varmasti: Ad surdasa aures canere – Laulua kuuroille korville.
Kun härillä kyntää niin häristä myös puhuu. Nyt kuitenkin arpa on heitetty – Alea iacta est. Amat victoria curam – Vaivaa vaatii voitto. Ars longa, vita brevis – Taide pitkä, elämä lyhyt.
Me vietimme juhannuksen 2023 Titanicin kannella. Meille esiteltiin niin ikään Michael Joseph Jackson Indianassa vuonna 1958 syntyneenä. Meille esiteltiin samalla kolme kuolemaa ja ihminen tuotantolaitoksena. Siirryimme, jälleen kerran, Titanicin kannelta läheisempään ja koskettavaan savolaisen purjekunnan kirkkoveneeseen juhannuspäivänä 1850. Entäpä jos tuo onnettomuus olisi voitu välttää? Keitä olivat nämä luostarilaitoksen veronmaksajat (lampuoidit) ja miltä maailma näyttäisi jos tuo onnettomuus olisi vältetty, nuoretmiehet olisivat airoissa, eivät sodassa Krimillä?
Aloitin ensimmäiset muistelmani tällä kertomuksella sukuni purjekunnan veneen rakentajista ja päätin sen maamme tuhoisimpaan sisävesionnettomuuteen veneen hukkuessa myrskyssä 1850 juhannuspäivänä Kallaveteen. Cluster art and art of clusters 70 years. Nyt sama kertomus löytyy myös kirjastani “Dum Spiro – Spero”. Sekä kuvina että latinaksi.
Kuluvat vuodet 2020-luvulta ovat Euroopan, ties monesko kerta, hullujen vuosien esittelyä. Samalla on syytä esitellä tekoäly myös kirjojeni ja niiden kuvituksen ja tekstin rakenteen suunnittelussa. Tekoäly on osa hallintoamme, myös taloutta ja toimeentuloa, luovuutta ja etenkin innovointia, elinympäristöämme, mutta toki myös geopolitiikkaa. Elämme parhaillaan Euroopan hulluuden ja viisauden vuosiamme. Kirjoitin Turun Sanomiin tällä otsikolla jo vuonna 2014. Ihmisen ääni – ”Vox Humana”. Tänään se ei onnistuisi enää.
Kuntauudistuksessa ja maakuntien rajoja pohtien mietelauseet eivät ole sopiva tapa edetä, mutta tekoäly algoritmeineen voi jo ollakin. Haemme optimaalisia rajoja ja saavutettavuuslukuja. Maaliskuussa 2012 kirjoitin tästä Suomen Kuvalehteen. Optimaaliset rajat ja saavutettavuusluvut ovat dynaaminen ilmiö. Ne muuttuvat koko ajan. Menneen ajan varjot ja vanhat yhteistyökuviot ovat nekin nykyisin ohjelmointikieltämme. Siinä vanhat yhteistyökuviot murtuvat. Tämän kirjan laadinnassa mukana on kaiken aikaa oman aikamme tekoäly jopa kuvataiteenkin tuottaen. Puhujaksi tullaan, runoilijaksi synnytään. – ”Orator fit, poeta nascitur. (Cicero). Mutta miten on kuvataiteen kohdalla?
Elämme, kaikesta huolimatta ja ehkä juuri tästä johtuenkin, dualismin renessanssia. Taustalla on etenkin meillä Suomessa uskonnon filosofia. Mitä tekemistä sanoilla ja filosofialla, tunteilla ja fysiologialla on monijakoisen todellisuuden kanssa? Dualismi on aina helppo ratkaisu siinä missä digiajan laitteet. Monismi ja pluralismi tuovat mukanaan monijakoisen todellisuuden. Niinpä dualismi elää ja voi hyvin. Se on pelastuksen järjestys. ”Ordo salutis”.
Se on kuin pelkistettyä peliteoriaa. Matkalla kohti tekoälyä ja robotiikkaa. Angry birds kansakuntaa, vihapuheita, konflikteja kilpailuttaen. Virtuaalihahmot ja kulkurin valssi, telecity kansalaiset ja playtime vuodet ja visiot. Karikatyyrien ja -tyyppien ongelmat, kadotettu maailma ja Eino Leinon päivä. Gonzo journalistin kerrontaa Christianan unelmana, Karjalan surrealistisina näkyinämme. Uusi työ, uusi elämä, työkeskeinen maailmankuva. Se on uusi kohtaloiden järjestys. ”Ordo fatorum”.
Vain Venäjän tandem ja ehkä odottamaton uhmakkuus, virheelliset laskelmat ja nainen paholaisena, kasvonsa pahuuden puolustukselle antaneena, muuttaa perinteisen puheen vihapuheeksi. Kulkien metropolista toiseen ihmistä näkemättä. Se on pahan alkuperä. – ”Origo mali”.
Näin meillä on koettavana ilmastomuutoksen rinnalla ruokakatastrofikin. Ruokakasvit ovat meille tuntemattomia. Kunta tai maakunta ei ole sekään tuotantolaitos. Päinvastoin. Ne kuluttavat koko ajan ja hakevat tukensa muualta kuin markkinoilta. Ne eivät edes tunnista ruokakasvejamme. Domestikaatiokeskukset jäävät luettelematta, jos niitä heiltä kysyt, poliitikoiltamme. Yhteinen vihreä lankamme. Tämä paikka ei ole joutilaille. Häivy, vetelehtijä! – Otiosis locus hic non est. Discede morator!”
Olemme sysänneet itsemme ja maamme, maakuntamme keskiajalle. Hankkineet valkoisen miehen taudin. Neoliittikaudella nämä muutamat domestikaatio alueet maapallolla toki tunnistettiin, siinä missä tärkeimmät ruokakasvimmekin. Yhteinen vihreä lankamme. Järki, hyveet ja hyvä elämä on kadotettu ja aikamme kuluu rihkaman perässä juosten.Joutilaisuus on paholaisen lempipaikka. ”Otium est pulvinar diapoli.
Prosessit Telluksen pinnalla ovat olleet aina diffuusisia, leviäviä. Uusi innovaatio levisi, olkoonkin että sitä jarruteltiin. Näin se oli myös hidas ja työläs hyödynnettäväksi. Pirstaleinen tieto oli sekin hajallaan. Luostarilaitos ja kirkko edelsivät metropoleja ja urbaanin kulttuurin tuotteita. Studium general – Universitas.
Maniokki ja kassava, peruna ja bataatti, durra ja hirssi olivat meille vieraita. Yli puoli maailmaa söi bataattia ja maniokkia, toinen puoli durraa ja hirssiä, loput kassavaa ja perunaa. Mekin suomalaiset myöhemmin juuri perunaan tutustuen. Samalla levisi myös moraalikäsitteistä vapaampi ajattelukin. Akvinolainen skolastiikka. Viisasten kiveä haettiin siinä missä alkemiaa, Yhdysvaltain kosketus muutti sekin ajatteluamme. Elämän peli – Spedculum vitae – tuli sekin tutuksi viimeistään kuvataiteitten päivänä ja narratiivisena kertomuksenamme. Kaikki todellakin käynnistyi juuri kertomuksesta (narrare). Ihminen ei elä pelkästään leivästä. – ”Non in solo pane vivit homo. (Raamattu, Matt. 4:4).
Tänään narratiivinen tutkimus on jo tuttua likimain meille kaikille. Valta tukee narratiivia. Taustalla kummittelee geneettinen koodistomme. Stereotypiat politiikassa ja medioissamme, valkoisten mutakuonojen maassa. Alkaen oppikirjoistamme ja edeten poliittisiin maakuntalehtiimme. Edempänä ei enää mitään. ”Non plus ultra”. (Pindaros).
Stereotyyppinen käyttäytyminen lisääntyy alkaen Aku Ankasta ja edeten algoritmeihimme. Ilmiö on loistava kumppani ja samalla voimavara. Aivan kuten peiliin katsoen – Veluti in speculo. Purjein ja airoin – Velis et remis. Joko rukouksella tai rahalla – Vel prece vel pretio.
Näin kerronta ja algoritmit kuvineen ja artikkeleineen meilläkin etenevät. Ikään kuin riskipitoinen lumipalloefekti. Euroopan helteitä paeten ja Suomeen löytäen. Laulaen kuuroille korville – Ad surdas aures canere.
Kulje kanssani, kulje itsesi kanssa. – Vade mecum – vade tecum (Friedrich)