Joulun ja uuden paradigmaisen ajan henkeä hakien
Kolmannen adventtisunnuntain mediaotsikoista kilpailevat omat paikalliset uutisemme, kansalliset ja nyt etenkin näkyvät globaalit uutisemme. Jos olet seurannut Brasilian ja Argentiinan sekä Englannin ja Ranskan pelejä jalkapallossa, et varmasti malta olla poissa television äärestä tänään muistaen, kuinka ollessasi kymmenvuotias brasilialaiset pelaajat veivät sydämesi uskomattomilla yksilösuorituksilla 1960-luvun Suomessa tätä ihastellen. Olisiko nyt Argentiinan vuoro? Joko taas tarvitaan rankkereitakin? Uhkaako meitä talvella stagflaatio, kurjuusindeksi?
Pelin luonne on muuttunut noista ajoista, mutta edelleen pallo on pyöreä, pelaajien määrä on sama ja henkilökohtaiset taidot eivät nekään ole muuksi vaihtuneet. Slummien kasvatteja on kuitenkin vähemmän ja miljardöörejä enemmän, Judge Bellingham on vallannut Englannin kannattajien sydämet vasta 19-vuotiaana keskikenttäpelaajana. Samaan aikaan Cristiano Ronaldo tuskailee pudottuaan 37-vuotiaana vanhuksena vaihtomieheksi. Portugalin päävalmentaja Fernando Santos kertoi olleensa pettynyt Ronaldon panokseen lohkovaiheen ottelussa Etelä-Koreaa vastaan.
Ronaldo erehtyi suututtamaan väärän miehen penkityksestään ja tuiskasi poistuessaan kentältä Santosille; ”Sinulla oli v***n kiire ottaa minut pois”. Toki Santos yritti korjailla tarkoittaen mukamas kokonaan toista henkilöä, mutta ei se auta, vaikka olisitkin miljonääri. Hänet korvannee tänään 21-vuotias Goncalo Ramos, hattutempun tekijä lauantain puolivälieräottelussa Marokkoa löylytettäessä.
Samaan aikaan Marokolle yllättäen hävinneen Espanjan valmentaja sai potkut. Vikkeliä ovat liikkeet siellä, kun uuden valmentajan Luis de la Fuenten nimi tuli esille saman tien. Tämä maailma ei ole likimainkaan sama, jonka koin lapsen 1960-luvulla. Olen sitä kiertänyt, tunnen sen maantieteilijän ja sosiologin silmin katsellen. Biologina tai maataloustieteilijänä ei oikein enää uskalla.
Suomessa eletään hieman pienemmän porukan voimalla, ja politiikan kenttä on sekin jalkapallon tapaan puoluekannatuksineen vähemmän vaihtopenkkiä käyttävä kuin etelän tulisempi mieliala. Niinpä Keskustan kannatus saa madella nyt pienpuolueiden tasossa, eikä uutta puoluejohtajaa haeta ennen tulevia vaalejamme keväällä. Hän ei ole enää maalasiliitolainen maanviljelijä ja äänestäjät pientalonpoikia tai korpikommunistejamme, evakkoja Karjalasta.
Yksi vaihdos on ehditty jo tehdä eikä tulos siitä miksikään muuttunut. Riitely hallituksessa ei sekään tuottanut odotettua käännettä parempaan, pikemminkin päinvastoin.
Sen sijaan suurten uutisten varjoon on jäänyt Saksassa tapahtunut prinssin ja tuomarin salaliitto ja Yhdysvaltain vuoden 2021 kongressivaltausta muistuttava tapahtuma. Helsingin Sanomat (9.12.2022) on sentään nostanut sen pääkirjoitussivun ykkösuutisekseen.
Saksa on vankka demokratia, meille tuttu sotiemme ajoilta, joka ei ole unohtanut natsimenneisyyttään tai Saksojen jaon traumoja, kirjoitta lehti. Toisaalta se ei ole myöskään säilynyt äärioikeistolaiselta väkivallalta, mistä NSU-uusnatsisolun siirtolaismurhat ovat esimerkkinä.
Kaikupohjaa salaliitoille ja radikaaleille liikkeille löytyy. Vuonna 2015 pakolaiskriisin aikaan ääriliikkeiden mielenosoitukset keräsivät etenkin Itä-Saksassa kymmeniätuhansia ihmisiä. Näistä riveistä löytyi myös tukea Vladimir Putinille ja koronarokotuksia vastustaville, Saksan pandemiapolitiikalle.
Nyt kiinni jäänyt ryhmä edustaa iskuineen kaikkia niitä arvoja vastustaen, joita toisen maailmansodan jälkeinen Eurooppa nykyisin edustaa ja puolustaa. Venäjän käynnistämä sota polarisoi tarkoituksella eurooppalaisia yhteiskuntiamme. Ei Putin joukkoineen ole oppimaton ja vailla taustajoukkojaan. Ei hän tyhjin käsi lähde sotimaan varmistamatta taustojaankin, kaikissa tapauksissa. Aseista luonnonvarat ovat ne vaikeimmat. Nyt käynnistyy öljysota.
Näin Euroopan demokratioiden on kyettävä vastaamaan sekä ulkoiseen että sisäiseen uhkaan puolustaessaan omia yhteiskuntiaan ja demokratiansa arvoja. Saksassa tämä varmasti ymmärretään eikä sisältä nousevaa uhkaa demokratialle vähätellä.
Salaliittoteoriat vetivät puolelleen niin prinssiä, 71-vuotista kiinteistösijoittaja Henrich XIII:sta, kuin tuomaria, Vaihtoehto Saksalle puolueen (AfD) entistä kansanedustajaa, tuomari Birgit Malsack-Winkemannia.
Miten jalkapallo ja sen MM-kisat, Saksan kongressivaltaus tai vaikkapa väärinkäytökset maahanmuuttajajärjestön avustusten käytössä ja niiden poliisitutkimuksissa (HS 9.12) liittyvät soisiinsa. Ei välttämättä mitenkään, ellei yhdistäjänä pidetä niiden samanaikaisuutta ja medioitamme näiden esittelijöinä tutkivan journalismin kohteina otsikolla: ”HS hakee vastauksia kysymyksiin, joilla on väliä”.
Sama pätee salaliittoteorioihin, niiden vaikutuksiin ja selvityksiin, joissa ”rajapintana” toimivat vaikkapa äärioikeistojärjestöt ja niiden tapa limittää toisiinsa useita juuri salaliittoteorioihin kytkettäviä sekä paikallisiin olosuhteisiin mukautuvaa toimintaa. Näissä vaikutusvaltaiset toimijat, nimekkäät poliitikot, pyrkivät pysymään riittävän etäällä, pystyäkseen kiistämään myöhemmin osallisuutensa.
Oleellista ei ole niinkään, millainen väkivallan uhka ko. liikkeisiin liittyy, kuin tapamme muuttaa omaa asennettamme ja myös normalisoida sellaista käyttäytymistä, joka aiemmin on ollut ehdottoman kiellettyä tai ainakin paheksuttavaa. Näin käynnistyi aikanaan myös toinen maailmansota ja sen suuria massoja liikutelleet aseteet ja arvot, niiden muutokset. Tänään aseitten joukossa ovat myös hybridisodat ja kyberhyökkäykset. Kirjani ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” on vuosien takaa.
Niinpä seuratessamme samaan aikaan jo lapsena Pelen ja kumppaneiden pelejä televisiostamme ja palatessamme samaan nyt stadionilla, jonka hyväksyntä kisapaikkana oli vielä hetki sitten täysin sopimatonta, alkaa kisojen edetessä huippuunsa muuttaa luonnettaan ja hyväksymme kisat mukisematta ja niitä jopa kiitellen, sikäli kun oma joukkueemme menestyy ja lapsuuden muistot saavat nekin katetta ikäihmisen hurratessa muistoilleen.
Olkoonkin, että nämä pelaajat ja ympäristöt eivät ole likimainkaan se sama paikka ja ne samat slummien kasvatit kuin puoli vuosisataa takaperin. Olemme muuttuneet, iän ohella asenteet ja arvot ovat nekin vaihtuneet, katsomme maailmaa toisin silmin kuin nuorempana.
Sama pätee myös koko ajan lähestyvään jouluun ja sen käyttöön nostalgioineen siihen viattomuuteen, jonka muistoissa vietimme lapsuutemme joulut ja josta on siirrytty puhtaasti kaupalliseen tapahtumaan ilman vähäisintäkään kosketusta lapsuutemme ajan kristillisiin juhlapyhiin ja hiljentymiseen joulun viettoon.
Sen saman kokemuksen ovat saaneet käydä läpi poliittiset liikkeemme ja niiden muuttuminen kaupallisiksi liikkeiksi ja hakien sellaisia etuuksia, joista puoli vuosisataa sitten emme mitään tienneet. Emme myöskään niistä medioista, joiden sähköinen markkinointi on liki näkyvin osa myös joulunajan henkeä.
Tähän henkeen kuului nyt adventtina 2022 tehdä hallituksellemme välikysymys myös maataloudestamme, jonka asema on kaiken aikaa horjunut. Samaan aikaan kun hallitus vastasi tähän maataloutemme koko ajan vaikeutuvaan asemaan luonnonvarojen käytössä ja elintarvikkeiden tuossa, poliitikkomme olivat vierailemassa pääministeri Australiassa ja Uudessa Seelannissa sekä ulkoministerimme Turkissa. Turkki oli hidastelemassa yhdessä Unkarin kanssa liittymistämme Natoon. Kaikki muut Naton jäsenvaltiot käsittelivät Suomen ja Ruotsin rinnakkaiset jäsenhakemukset viivyttelemättä ja aiheesta vielä kiitellenkin.
Olen tavannut Australian aboriginaaleja ja tutustunut heidän kulttuuriinsa, etenkin taiteeseen, mutta samalla myös Turkissa ja molemmissa paikoissa osana tiedepuistojen maailmankonferenssin järjestelyjä. Turkissa käydessäni sain sieltä kutsun lentää Brasiliaan ja aiheena oli maatalous, agropolis ja kirjani ”Agropolis Strategy” sekä sen synnyttämät hankkeet Etelä-Amerikassa. Ilmiö kun oli levinnyt siellä kulovalkean tavoin ja minua pyydettiin kirjan kirjoittaneena luennoimaan siitä ja samalla seuraamaan hankkeiden kehittymistä paikan päällä niihin tutustuen.
Kirjoitin aihetta sivuten heinäkuussa 2016 sivustolleni ja samalla kirjaanikin, joka julkaistiin ko. vuonna Saksassa. Siis samoin kuin nyt luettavat kirjanikin. Suomalaisten asenne ja arvot eivät mene aivan yksiin globaalien ja maailmalla leviävien ilmiöiden kanssa, tai muutokset tapahtuvat huomaamatta, kuinka oma panoksemme voisi olla monin verroin näkyvämpikin koskien luonnonvaroja ja niiden käyttöä. Turkissa tai Brasiliassa ei välttämättä meitä tunneta.
Suomalaisten aika visioida oma paikkansa globaalisti
22.07.2016 – 10.12. 2022
Suomalaisten maatilojen tuotto talonpojalle on laskenut vuoden 2015 aikana 40 %. Se on nyt alle 10 000 euroa. Ei kuussa vaan vuodessa. Kun tilojen määrä on vuosien saatossa romahtanut ja yksikkö koko kasvanut, sieltä suunalta ei enää korjausta voi odottaa. Vuonna 2022 tiloja on jäljellä vain kourallinen ja joka päivä lopettaa tuotantonsa useampi aktiivi ruokamme tuottaja. Tuossa ketjussa pellolta pöytään työskentelee yli puoli miljoonaa suomalaista. Ketjun alkupään osuus hinnan muodostuksessa on olematon.
Kuluva vuosi ei vaikuta korjaavan tilannetta. Olemme pian ilman kotimaista ruokaa mutta myös maaseutua ja sen maisemaa, yhdyskuntarakennetta ja yhteisöjä. Primaarielinkeinot ja luonnonvaratalous elää syvässä kriisissä siinä missä koko maaseutumme.
Olemme idän ja lännen välissä toimiva kulttuuri ja siinä luonnonvarat ovat se joka jatkossa globaalia maailmaa kiinnostaa. On hirvittävä riski jättää maaseutunsa ja luonnonvarat heitteille ja ulkopuolisten käyttöön. Meillä on yllättävän paljon yhteistä Turkin kanssa kahden kulttuurin rajalla eläen.
Turkki kulkee nyt tietä, jonka sosiaalisessa pääomassa on meille sekä vieraita että tuttuja elementtejä. Tämä on syytä aina muistaa. Turkin alueella on syntynyt useita merkittäviä sivilisaatioita, kuten Bysantti ja Osmanien valtakunta. Maan kulttuuri on rikas sekoitus itäistä ja läntistä perinnettä, sillä Turkki sijaitsee kahden mantereen risteyskohdassa.
Kulttuuria onkin usein kuvattu sillaksi kahden maailman välillä. Voimakkaan alueellisen läsnäolonsa vuoksi Turkki on alkanut muodostua strategisesti yhä merkittävämmäksi valtioksi. Itämeren kohdalla ja Jäämerellä oma asemamme on luonnonvaroineen geopoliittisesti niin ikään koko ajan muuttumassa. Se tulisi huomata visioiden asemamme hybridiyhteiskuntana toisin kuin itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä.
Turkki on demokraattinen, sekulaarinen ja perustuslaillinen tasavalta. Sen poliittinen järjestelmä perustettiin vuonna 1923 Mustafa Kemal Atatürkin johdossa ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyjen aikana, kun osmanien valtakunta oli kaatunut.
Tämän jälkeen Turkki on integroitunut enenevässä määrin länteen, mutta on pitänyt samanaikaisesti yllä suhteitaan itäiseen maailmaan. Maa on Yhdistyneiden kansakuntien, Islamilaisen konferenssin ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön perustajajäsen, Euroopan neuvoston jäsen ja Naton jäsen vuodesta 1952. Turkki on käynyt jäsenyysneuvotteluja Euroopan unionin kanssa vuodesta 2005 lähtien, liitännäisjäsen maa on ollut vuodesta 1963. Turkki on jäsen myös G20:ssä, joka tuo yhteen maailman 20 suurinta taloutta.
Kun puhutaan Turkista, silloin mukana on aina globaali maailma ja kulttuurit, joista myös suomalaisilla on etäisiä muistoja, mutta samalla näkyviä kulttuurisia merkkejä omilla rajoillaan. Kun katolinen kirkko hajosi kahteen osaan, se kohtasi jälleen juuri omilla rajoillamme ja jakoi maan kahtia. Raja kulki vuosisatoja globaalina rajana Vaasan korkeudelta lähelle Laatokan-Karjalaa.
Tämä raja oli luonnollinen, luonnonmaantieteellinen raja, vedenjakajaraja, mutta myös antropologinen ja miekalla piirretty raja. Olimme osa Bysanttia mutta samalla myös länttä ja irtauduimme lopulta omaksi kansakunnaksi. Ei toki vuosisata sitten vaan jo huomattavasti aikaisemmin.
Koko ajan taustalla ovat olleet luonnonvaramme ja niiden käyttö sekä etenkin vesistömme. Tässä meillä on valtaisan suuri kulttuurinen ja luonnonvaroihin liittyvä tehtävä edessämme. Olemme sen unohtaneet ja monin paikoin kokonaan laiminlyöneet. Moni ei sitä edes tunne. Nyt, liittyessämme Natoon, meidän on aika tutustua tähän kulttuuriseen, mutta myös taloudelliseen, geopoliittiseen ilmiöönkin.
Olemme Euroopan maaseutumaisin maa ja kulttuurimme rakentuu tämän sosiaalisen pääoman vuosisataiseen geneettiseen perimäämmekin. Sen historiakin on monelta osin kokonaan kirjoittamatta.
Tähän etenkin perussuomalaisten, kantasuomalaisten, tulisi kiinnittää muita poliittisia liikkeitämme paljon enemmän huomiota ja varottava sekä vaalittava kansallisen identiteettimme ja sen omalaatuisuuden sijaintiimme liittyvää poikkeuksellisen arvokasta ja monin paikoin jopa kokonaan tuntematonta perintöä.
Ainutlaatuista lähiyhteisöihin, luontoon, luonnonvaroihin sekä spatiaaliseen identiteettiin perustuvaa globaalisti korvaamatonta ja myös suojeltavaa yhteistä omaisuuttamme.
Tämä kaikki on erityisen ajankohtaista nyt kun EU:n rakenteet horjuvat, Britannia on eroamassa EU:sta, Yhdysvaltain asema on rajusti muuttumassa sekin sekä Venäjän tuleva politiikka on meille oleellisesti tärkeämpää kuin muille järkkyvän Euroopan ja globaalin maailman koko ajan vaihtuville hybridiyhteiskunnan muuttujille.
Kun Venäjän käynnistämä sota Ukrainassa alkoi, oma asemamme tuli esille toki myös Turkin kaltaisessa valtiossa. Oma asemamme oli muuttumassa mutta samalla muuttui myös koko Skandinavian asema maailmankartalla. Turkki ja Unkari pysäytti meidät pohtimaan, mistä kaikesta on kyse ja kuinka asemamme Natossa on paljon muutakin kuin pinnallinen pohdinta hakea turvarakenteita nyt muutoksen tuulien heilutellessa myös meille aiemmin jopa paremmin tunnettuja alueita ja geopolitiikan kääntyessä Pohjolassa vaikuttaen toki myös Turkin ja Unkarin asemaan saman Telluksen yhteistä pesää elettäessä.
On hyvä, että tämän ajan poliitikkomme ja hallintomme pysähtyy hetkeksi ja pohtii mistä on kysymys ja miten sen hoidossa on hyvä kuunnella myös alueita, joiden etupihalta ilmiö käynnistettiin. Siitä kun on meille pelkästään etua. Sitä kun kysytään meiltä myöhemmin. Tulevat sukupolvet kysyvät.
Miksi emme nähneet vaivaa ottaen selvää Ukrainan ja omien juuriemme sekä globaalina toimivan Telluksen historiasta, geopolitiikasta, siitä paradigmaisesta muutoksesta, jonka uusi tiede ja teknologia oli tuonut mukanaan. Miksi taannuimme menneitä muistellen ja mukautumatta monitieteisen, tieteiden välisen ja poikkitieteisen maailman vaatimiin olosuhteisiin.