Olemme korona-ajasta palaamassa Paavo Lipposen Suomeen. Mistä näin päättelen? Ihan vain seuraamalla mitä me koronan jälkeisen ajan suomalaiset luemme palatessamme normaaliin päiväjärjestykseen. Vuosi 2008 näyttäisi olevan sellainen vuosi joka erityisesti lukijoita miellyttää.
Mitä sitten tapahtui vuonna 2008?
Nuoret ministerimme eivät sitä muista mutta kotiarestista palaavat suurten ikäluokkien vanhemmat ja isovanhemmat muistavat nuo ajat eivätkä kaipaa esiintymiskoulutusta keskustalaisen Kulmunin tapaan rohkeutta ja uskottavuutta hakien. Sitä ei kaipaa myöskään Venäjällä Putin saati Yhdysvalloissa Trump. Mediamme on jo käynnistänyt koronan jälkeisen uuden vaihteen ja palannut vuoden 2008 kieleen ja Paavo Lipposen Suomeen.
Mitä ja miten silloin sitten kirjoitettiin? Otan esimerkkinä yhden eilen luetuimmistani kirjoituksista tuolta ajalta. Se kertoo kyllä missä nyt mennään kohti kesää ja kesälomatoimittajia sekä myöhemmin kohti Yhdysvaltain vaaleja. Omat ministerimme taas voivat hakea koulutusta tukeutuen Paavo Lipposen ajan henkeen ja kouluttajiin. Nykyinen pääministerimme on tuon ajan taitajia ja voisi olla Lipposen kouluttamakin.
perjantai, toukokuu 23, 2008
Suomalaisen kulttuurin viikonloppu korruptioviikolle
Teräsbetonia
Viikonlopusta on tulossa Suomalaista juhlaa. Ensin heavyrock tuo itäsuomalaisella ja Siperiasta saadulla geeniperimällä meille menestystä. Euroviisuissa Suomi alkaa jo savolaistua, muistuttaa geeniperimämme itäsuomalaisesta isälinjan dna -perimästä. Sen käynnisti Lordi oivallisella tavalla eläen aikansa ytimessä.
Takavuosina esiinnyimme enemmän herraskaisesti äitilinjan läntisellä dna-perimällä ja jäimme aina pisteittä. Ei tango- tai humppakansana maailmalla menetystä! Vain Seinäjoella jos sielläkään. Se oli virhe, johon suomalaiset aina tämän tästä sortuvat Eurooppaa vallatessaan. Pyrimme matkimaan ”euroviisuja” ja häviämme siinä alkuperäisille geeneille taatusti. Suomalaisen musiikin perimä on itäisessä kulttuurissa, Kalevalaisessa laulumaiden osaamisessa. Heavyrock on sitä parhaimmillaan. Julman ankaraa, miehistä menoa.
Muistan ikäni Fredin ja muut tummapukuiset pönäkät miehet laulamassa epävireisellä käheällä äänellä kuin oopperan librettoa, huilumiehenä huilua tapaillen Vesa-Matti Loirin vasenkätisen taidoilla kuinka aurinko laskee länteen, aurinko rakkaudeton. Muistan ikuisesti Ossi Runteen ja tipitiin, Lasse Mårtensonin ja laiskurit, suomalaisen trauman pyrkiä kohti länttä ja Eurooppa, sen ydintä. Paavo Lipposen isällisen hahmon heiluttamassa EU:n lippua ja parjaamassa puoluetoveriaan Erkki Tuomiojaa epä-älylliseksi.
Suomalaiseen suuhun ei oikein sovi käsite älyllinen tai intellektuelli. Paremminkin älytön tai imbesilli. Rakastamme negaatioita, kielteisiä sävyjä ja sanoja enemmän kuin positiivisia ja myönteisiä. Meillä on Euroopan parhaat ja ärhäkimmät kirosanatkin. Vieraskin huomaa kun suomalainen kiroilee ja kiertää kaukaa. Vain Australiassa kirosanoja on yhtä viljalti käytössä kuin maailman onnellisimmassa maassa. Ovat niistä koonneet yli tuhatsivuisen oppikirjankin turisteille.
Älyllisen vastakohta on epä-älyllinen, siis tyhmä. Lipponen ei voi kirota Tuomiojaa tyhmäksi, se olisi liian epä-älyllistä Lipposenkin kirjoittamana. Olkoon siis Tuomioja epä-älyllinen siinä missä Heidi Hautalakin. Entäpä jos Lipposen itäsuomalaista kieltä käyttäisi edelleen niin, että epä-älyllisen vastakohta älykäs (intellektuelli) onkin epä-älytön. Sehän on kai älyttömän kääntöpuoli samalla? Kielellisesti lahjakkailla savolaisilla on erinomainen kyky vältellä tarvittaessa kielteisiä ilmaisujamme. Siinä he muistuttavat parhaita ja lahjakkaimpia brittien lordeja, olkoonkin etteivät britit kykene niin sukkelaan vaihtamaan mielipidettään kuin Mikkelissä syntyneet poliitikkomme.
Epä-älytön Tuomioja ja Hautala kuulostaisivat ihan siedettäviltä jopa Lipposen kertomana pamfletissaan. Siinä on itäsuomalaista isälinjan Y-kromosomin hyväksyvää heavyrockin menoa lipposten ja kekkosten käyttöön näiden teilatessa niitä, joita vihaavat tai jotka ovat heitä kritisoineet. Käsite ei ole myöskään liian imelää tai hempeää ylimieliseksi kirjassa haukutusta älykkö Tuomiojasta tai Hautalasta, onnettomasta tunarista. Josko meille vielä koittaa aika, jolloin demarit löytävät pääminiteriksi Lipposen oloisen naisen? Keskustalaiset hänelle aisapariksi niin ikään Paavo Väyrysen taidot hankkineen asiaparin, nainen hänkin? Vasemmalta löytyy jo perinteisesti ilkeitä ja hävyttömiä puhuvia naisia siihen hallitukseen. Sellainen hallitus saa viruksetkin vapisemaan.
Viikonloppu jatkuu Monacossa kahden suomalaisen ajaessa voitokkaasti ruhtinaan vastanotolle. Sen syvemmälle eurooppalaiseen ytimeen ei enää pääse. Kun autona on tulipunainen Ferrari ja saksalainen Mersu brittitallissa. Taustalla soi Teräsbetoni!
Tuollaisen viikonlopun jälkeen kukaan ei halua muistaa ikäviä asioita politiikasta. Kukaan ei halua pohtia kansakunnan viimeisen myytin kadonneen korruptoitumattomasta maasta ja kansakunnasta. Koko juttu on ollut vain painajaista. Sen voi korjata muuttamalla hieman sanoja, symbolirakenteita, käsitteiden sisältöä ja viidakkoa. Tässä kielellisesti lahjakkaat naiset ovat tulevien vuosikymmenten jo kasvavia politiikan jättiläisiämme. Sanokaa minun sanoneen kun 2020-luvulle ehdimme.
Kun Mika Häkkinen voitti kisassa hän puhui aina kiitospuheensa yksikön toisessa persoonassa. SE hämmensi monet. ”Kun sinä kaasutat. Kun sinä tulet ruutulipulle. Kun Sinä ole lopulta mestari”. Minäkö? En ikinä! Kun haastattelevalla toimittajalla ei ole edes ajokorttia, tällaiset teot ovat omituisia ja puheet hävytöntä pilkkaa. Väärin asian ymmärtänyt nolattu toimittaja kosti myöhemmin. Se oli epä-älyllinen teko muuten varmaan epä-älyttömältä toimittajalta..
Kimi Räikkönen taas käyttää monikon ensimmäistä ja sekin hämmentää. ”Kun me luomme strategiaa ja tulemme ruutulipulle me olemme voittaneet, kertoo Räikkönen. Ja taas toimittajan on vaikea uskoa voittaneensa. Harvoin porvarin taskussa lehtitalossa istuva toimittaja mitään voittaa. Kuka häntä korruptoisi? Miksi korruptoisi? Kilpailevia medioita on niin paljon ja uusmedia on jo asian oikean laidan kertonutkin. Sosiaalinen media ei monikon ensimmäistä käytä. Kysykää vaikka Timo Soinilta. Minä se olin joka puolueen tein ja myöhemmin muut sen hajottivat.
Vaalien korruptiosta puhuttiin blogeissa ja verkostodemokratiaa vaadittiin jo paljon ennen vaaleja. Jostakin syystä vanha media vaikeni. Vasta kun kansanedustaja otti itse asian esille provosoiden kieltäytymällä kertomasta sanktioimattomasta aiheesta, oli pakko jotain kirjoittaakin. Nyt media kerää ruusuja. Me voitimme! Ketkä Me, kysyy kansa?
Sen sijaan kainuulainen ja samalla savolainen Heikki Kovalainen puhuu yksikön ensimmäisessä persoonassa. ”Kun minä kaasutan, renkaat ulvovat ja taustalla soi teräsbetonia. Minun pääni on kovempi kuin se ja törmättyäni siihen vauhtini vain parani.” Tämän toimittaja uskoo ja Kovalainen vaikuttaa mukavalta tyypiltä. Samaa vakuuttavat tallissa tallikaveri Hamiltonista alkaen.
Espanjalainen kaksinkertainen maailmanmestari sai siellä antaa Kovalaiselle tilaa ja siirtyä ranskalaisten leiriin häviämään. Ne kierrokset ovat sakkokierroksia. Sellaisia kierroksia suomalaisen poliitikon tai pääministerin ei tule ottaa. Ne maksavat kansakunnalle kohtuuttomasti! Vaikka media olisikin hidas ja pelaisi omia pelejään. Kriisi on edelleenkin vahan median, ei demokratian verkostodemokratiassa. Jos seuraavan vuosikymmenen aikana meillä on liki kymmenen hallitusta, se ei ole ainakaan suomalaisen formulakuskin syytä. Ansiota pikemminkin.
Luojan kiitos ne ajat ovat takana, jolloin oli pelättävä tappiota, eurooppalaistumista, näyteltävä toisin kuin Teräsbetoni ja Heikki Kovalainen tekevät. Nyt laulavat pojat, joiden takana ei lampaat laidunna, kuuluu vain susien ulvontaa, karavaani kulkee. Ja pisteitä tule niin idän kuin lännen niiltä äänestäjiltä, joita ei miellytä naisten paljaat rinnat ja reidet.
Nämä äänestäjät ovat keski-ikäisiä naisia. Jos aikoo menestyä on valittava oikea strategia. Eikä siihen sovi kieroilu ja korruptio sähköisen median ja äänestyksen, verkostodemokratian maailmassa sekunnin sadasosien äänestyksessä. Korruptio ei ole suomalainen ilmiö ensinkään, saati verkostodemokratiassa toimivan, sosiaalista mediaa joustavasti käyttävän tulevan vuosikymmenen tapa. Äänestetäänpäs uudelleen ja ilman sanktioiden pelkoa. Teräsbetonia koko kansa, maailmalle verkostoitunut uusmedian keinoin, sosiaalisen median epäsosiaalisin keinoin ja ne hyvin tuntien sekä halliten.
Hyvää aurinkoista ja onnekasta viikonloppua