Yalen huippuyliopisto kouluttaa vakavissaan oppilaitaan kohti onnellista elämää. Toimittaja Venla Rossi kirjoittaa tästä sunnuntain Helsingin Sanomissa (HS 31.5). Tuo kirjoitus loppuu lähelle kognitiivista psykologiaa ja aivojamme, jotka liki sabotoivat hyvinvointiamme.
Hän antaa meille kymmenen niksiä, miten tehdä elämästään onnellisen. Luettelen myöhemmin nämä niksit. Niillä ei ole kuitenkaan juurikaan merkitystä, ellet samalla lue saman lehden Jukka Tervosen artikkelia seuraavalta päivältä (HS 1.6), jossa meidät luokitellaan kehitystasoltamme viiteen eri ryhmään.
Valtaosa meistä, ehkä 60 % tai jopa 99 % elää maailmassa, joka on kehitystasollemme liian vaativa. Tuon teorian mukaan suhtautumisemme asioihin muuttuu iän myötä, mutta vain harva meistä saavuttaa korkeimman viidennen tason. Valtaosa jää kolmannelle portaalle. Jotkut vain ensimmäiselle tai toiselle tasolle.
Kehityspsykologian emeritusprofessori Robert Kegan Harvardin yliopistosta kertoo, kuinka menestyksekkäästi selviytyminen edellyttäisi meiltä neljännen tason saavuttamista. Kiintoisaa on, että nämä kaksi ilmiötä, hyvän elämän onnellisuus sekä toisaalla riittävä kypsyys menestyä nykyisessä, mediayhteiskunnan hybridistään seuraavaan vaiheeseen koronan jälkeen siirtyvässä, vaatisi meiltä lähelle robotiikan tasoa yltävää kykyä ja kypsyyttä rinnan hyvän elämän eliittiopintojemme rinnalla.
Käytännössä samalla myös riittävän korkeaa ikääkin. Lapsi tai murrosikäinen nuori ei voi saavuttaa juurikaan toista askelta korkeampaa tasoa ja usein kypsyys jääkin monella tuolle tasolle, valtaosalle enintään kolmannelle.
Sen havaitsee vaikkapa seuraten amerikkalaisten tapaa tehdä Hollywood tuotteitaan ja näyttelijän kehittymistä kohti ohjaajan uraa ja sellaista polkua, josta tunnemme vaikkapa 90-vuotta täyttävän Clint Eastwoodin.
On heitä toki muitakin, mutta tuskin kahta prosenttia enempää. Tällöin nuoren toimittajan tapa kuvata Eastwoodin uran portaikkoa, sen ajallista ja historiallista taustaa, jää usein kolmannen asteen yhteyden tasolle ja seuraamme nuoren ohjaajan työtä lapsille ja lapsenmielisille tarkoitetusta avaruusseikkailusta.
Sekä tekniikka että mielikuvitus, kyky oivaltaa ihmisen tiedon määrä ja suhtautuminen noiden tietojen käyttöön, ovat kulttuurisia ja kulkevat rinnan yhteiskunnassamme vaadittavien taitojemme kanssa. Valtaosa meistä elääkin hyvin stressaavassa maailmassa, johtuen juuri tästä kyvystämme kypsyä nykyisiin työn ja perhe- elämän vaatimuksiin.
Vastasyntynyttä ei kuitenkaan sovi rangaista siitä, ettei hän kykene kierähtämään vatsalleen ja konttaamaan. Ihmisen on käytävä läpi kaikki vaiheet lapsuuden uhmaiästä murrosikään sekä hakien myöhemmin oman kasvunsa rajoja.
Toisella tasolla ihminen pohtii jo sitäkin, millaisia seurauksia ihmisten suhtautumisella on hänen omaan elämäänsä. Yhteisöllinen tajunta siirtää meitä vähin erin kolmanteen vaiheeseen sekä samalla sosiaalisen ihmiseen. Huolehtiminen muiden oletetusta ajattelusta on tasoista tärkein niin kauan, kunnes meiltä aletaan vaatia myös neljännen portaan ylittämistä, eikä yhtenään taantumista aiemmin kulkemillemme portaille.
Silloin ratkaisevaa ei ole enää pelkästään itsensä jakaminen ja toisten mielipiteiden kuuleminen. Uskomukset, arvot ja tunteet eivät ole meitä ohjaavia vaan oivallus, jossa toinen ihminen tuottaa kaiken aikaa myös uutta ja subjektista tulee samalla objekti.
Ulkoa tuleva tieto ei meitä enää määritä. Ihminen määrittää itsensä suhteessa näihin tietoihin, ulkopuolelta tuleviin. Professori Robert Keganin mallit eivät ole nekään lopullisia totuuksia, mutta ihan hyvä aihe kirjoittaa ja johdatella lukijaa seuraavaan ja tätä tärkeämpään aiheeseen.
Se on viides porras, jossa emme ole enää oman identiteettimme vankeja ja tavassamme siirtyä uuteen tulevaisuuteen. Näin mielikuvistammekin tulee vain objekteja, saamme uusia ajatusmalleja ja olemme kypsiä uuteen yhteiskuntamallimmekin. Se edellyttää sillanrakentajia ja tekoäly on eräs keino ymmärtää samaan aikaan useita ajatusmallejamme.
- Malli hyvään elämään on kehityspsykologian emeritusprofessori Robert Keganin portaikko kohti kolmannen vaiheen jälkeen tulevia askelmia.
- Yalen professori Laurie Santos kehitti nämä monelle ehkä osin tututkin keinot hyvän elämän eliittiyliopistossaan. Sen sijaan, että hän käyttäisi aikaamme luennoiden neurotieteestä, positiivisesta psykologiasta tai kognitiotieteistämme, hän antaakin konkreettisia ohjeita. Varmaan olet niihin jo tutustunutkin.
- Niiden yhdistäminen yhteiskuntatieteisiin ja -talouteen, keinoälyyn ja uuteen yhteiskuntamalliin on vain vieraampi kokemus. Se kun syntyi tietokoneita kehiteltäessä ja pohdittaessa biotieteilijöiden kanssa, miten yhdistää valtava määrä muuttujia toisiinsa ja rakennella DNA ketjuja tekemättä siinä virheitä.
- Sellainen tekee ihmisen onnelliseksi, jos malli lopulta alkaa toimia, ja tuottaa itse uutta DNA-ketjua. Sellainen tuottaa positiivisia tunteita, on vaatinut vuosikymmeniä työtä sitoutuneesti itse läsnäollen oppilaittensa kanssa. Siinä ihmissuhteet ovat olleet koetuksella, työn merkityksellisyys on varmasti myönnetty ja työllä on nyt merkitystä haettaessa vaikkapa keinoa torjua rokotteilla maailman talouden ja globaalin maailman sekaisin panneen koronan raivotessa myös paikallisella tasolla siellä läheisiä ihmisiä sairastuttaen.
- Korona pani meidät treenaamaan henkistä jaksamistamme ja nyt meillä on myös aikaa tehdä etätyötä, kirjoittaa, katsoa videoita ja istua Laurie Santosin luennolla.
- Onnellisen elämän oppaita ja opettajia oli 2000-luvun alussa pilvin pimein. Sitten siirryimme sosiaalisen median aikaan ja mediayhteiskuntaan, kyynisten kirjoittajien negatiiviseen maailmaan.
- Oli löydettävä ikävä ilmiö mistä tahansa ja vain negatiivinen uutinen oli hyvä uutinen. Aloimme vertailla itseämme muihin ja jäimme kehityspsykologian portaikossa oikuttelevan lapsen tasolle tai enintään finninaamaisen murrosikäisen ensimmäiselle portaikolle.
- Jo toiselle askelmalle kohoaminen alkoi tuntua työläältä kun pääsi ampumaan positiivisen ihmisen alas trollina ja pisteet laskettiinkin tästä menneen maailman koulukiusaajan harrastuksestamme.
- Edes omaa nimeä ei tarvittu, saati omaa identiteettiä, päästäksemme edes kolmannelle tasolle. Ihminen ei enää kehittynytkään aikuiseksi pikkuhiljaa. Poliitikkokin menestyi nyt enintään kolmannen asteen yhteistyöllä hallituksessa.
- Tosin 2010-luvulla vaadittiin jo seitsemän eri hallitusta Suomessakin. Edes oma puolue ja sen ohjelma ei sitonut saati oma identiteetti. Gallup kertoi suuresta vaihtelusta joka kuukausi. Vappusatasella saattoi tulla pääministerin salkkukin.
- Vääränlainen vertailu teki meistä onnettomia. Hopea hävittiin jääkiekossa mutta pronssi voitettiin sekä yksi ainut olympialaisissa ja naisten nyrkkeilyssä. Aloimme netissä vertailla itseämme toisiin ja aina siellä oli joku muita parempikin, peukkuja tuli kissakuvilla.
- Professorinkin oli oltava pätevä monessa tiedekunnassa ja väitöskirjoja vino pino. Aivomme alkoivat sabotoida meitä ja onneamme.
- Hipit ja isoäidit ymmärsivät onnen avaimet aikanaan oman aikamme maailmaa paremmin. Ja sitten tuli korona ja siirsi isoäidit arestiin neuvomasta ja hippiukit olivat kuolleet jo aikoja päihteisiin.
- Ei ollut enää muiden ilahduttajia, kiltteys oli sekin kirosana. Hyvät teot ja myötätunto suorastaan kuvottivat. Ajatukset harhailivat lapsen tapaan ja aivojen harmaan aineen määrä haihtui ilmaan tai valui viemäriin.
- Mielen hallinnan mestarit olivat pilkattuja hekin siinä missä kiltit teot tai opiskelu keskittymään, meditaation taidot.
- Toimittaja Venla Rossi tiivistää professori Laurie Santosin opit kymmenen tehtävään käyttäen kuhunkin viikon. Itse menen vähän sivuun tästä oppimestarin tehtävästä ja keroon, kuinka kyse on tavastamme saavuttaa ihmisen hyvin rajallisista kognitiivisista kyvyistä sellainen taso, jossa elämä jatkossa on sekä mahdollista, että samalla myös siedettävää. Mestariksi ei näillä opeilla kuitenkaan vielä kohota.
- 1) Ole kiltti muille ihmisille, sekä lähipiirille että tuntemattomille, se kannattaa. Se sataa omaan laariin ja lisää aivojesi kapasiteettia eniten. 2) Elämys tekee onnelliseksi, tavara ei sitä tee. Kyllästyt tavaraan ellei se ole Edelfeltin aito maalaus. Myönteinen kokemus ei muutu kielteiseksi koskaan. 3) Yhdessäolo, myös sähköisten välineiden avulla, on elämän eliksiiriä. Onneksi koronan vankeus on nyt ohi kaikkein viisaimmilta suomalaisiltakin. He ymmärtävät ja antavat anteeksi nuoremmilleen. 4) Vapaa-aika on arvokkaampaa kuin työstä hankittu raha. Älä myy aikasi. Myy suoritteita. Sellaisia joita muut haluavat ja muuttuvat onnellisiksi. 5) Sosiaalinen media on sekä kirous että siunaus samaan aikaan. Se on sinusta kiinni kummaksi sen muutat. 6) Opi tunnistamaan vahvuutesi ja käytä niitä myös oikein. Älä suotta ujostele. Muista kiltteys. 7) Meditoi mutta älä väärällä tavalla. Meditoida voi vaikka vessassa tai luontoa tarkkaillen. Kymmenen minuuttia riittää. Peräpukamia ei pidä meditoiden hankkia. 8) Opi iloitsemaan etenkin pienistä asioista. Lottovoitto ja hyvä ateria ajavat saman asian. 9) Opi tuntemaan mistä todella pidät. Opi toistamaan sitä. Toistaminen on opintojen äiti ja onnen avain. Tieteessä ei muuta tehdäkään. Huiput ovat olleet jo lapsena toistossaan pakkoneurootikkoja. 10) Nuku riittävästi ja ainakin seitsemän tuntia vuorokaudessa. Liiku sopivasti, kolme kertaa viikossa nyt ainakin. Ei mitään himotreeniä, ellet nauti siitä. Löydät varmaan sen muodon liikkua, joka on nautinto sekin. Luonto palkitsee luonnolliset tavat.